Kouvolan Taidemuseossa Poikilossa on huhtikuun 12:nteen päivään 2015 asti näyttely voikkaalaislähtöisen taidemaalarin Vieno Elomaan töistä. Taideteoksia selityksineen voi katsella myös koneelta osoitteesta http://tarinasoitin.fi/vienoelomaa
|
Elomaan ateljeenurkkaus Poikilon näyttelyssä |
Amanuenssi Anna-Kaarina Kippola antoi Min Kuusas -blogiin Vieno Elomaan elämää ja töitä käsittelevän artikkelinsa, joka on julkaistu Kuusankoski-seuran Vellikuppi-kotiseutujulkaisussa vuonna 2012. Se onkin ainoa perusteellinen kuvaus voikkaalais-pariisilaisen taiteilijan vaiheista toistaiseksi. Kevään mittaan Vieno Elomaasta ilmestyy kuitenkin pienimuotoinen elämäkertakin.
Anna-Kaarina
Kippola
Vieno
Elomaa – Kuusankosken pariisitar
Tutustuin
Vieno Elomaan teoksiin ensi kerran 2009 Kuusankoskitalon gallerian
takahuoneen varastossa. Muistan elävästi ällistykseni, kun vedin
varovasti esiin muiden taulujen välistä pölyisen Öisen
kaupungin.
Kuka oli tämä taiteilija, joka käsitteli näin loistavasti
muutamaa sinistä sävyä, ja joka ilmiselvästi oli
taidekoulutuksensa käynyt ja kubisminsa opetellut? Miten hänen
maalauksensa olivat joutuneet tänne, varaston pimentoihin,
Pohjois-Kymen periferiaan, kun niiden oikea paikka olisi ollut
vähintäänkin valtion kokoelmat?
Tällä
hetkellä Kouvolan taidemuseo Poikilon hallussa on 33 inventoitua
Vieno Elomaan (s. 1909 – k.1994) teosta. ”Vanhan” Kouvolan
taidemuseon omistamia taiteilijan teoksia oli 10 kpl. Kuusankosken
kokoelmissa oli 15 teosta, joista yksi oli inventoitu yhtenä
grafiikansalkkuna, mutta sisälsi kaikkiaan 23 etsausvedosta. Lisänä
ovat Kouvolan Kansanterveystyön kuntayhtymän taidekokoelmaan
1980-luvulla hankitut kaksi teosta, ja Valkealan kunnalle kuulunut
yksi grafiikanteos.
Uusimpina
taiteilijan teoksina kokoelmiin saatiin neljä Hayter-tekniikalla
toteutettua grafiikanlehteä, jotka oli aikoinaan lahjoitettu
Kuusankosken kaupunginmuseolle. Kouvolan taidemuseolle teokset
tulivat Voikkaan museovaraston muuton yhteydessä tammikuussa 2012.
Kuusankoskella
paljon taiteilijan teoksia
On
ymmärrettävää, että Vieno Elomaa Kuusankoskella asuneena ja
Kuusankosken taideseuran jäsenenä sai teoksiaan eniten esille ja
julkiseen omistukseen juuri siellä, ja hänen tuotantonsa laajuuden
ja laadun ymmärtämisen suhteen Kuusankosken työt antavat parhaan
käsityksen hänen urastaan.
Alkuperäisiltä
sijoituspaikoiltaan löytyvät hänen varhaiseen kauteensa kuuluva
Verkon
paikkaajat
(1956)
Voikkaan kirjastossa, samoin ilmeisesti Ranskassa maalattu Purjeet
levossa
(1961) nykyisessä Tekniikka- ja ympäristötalossa, kaunis
öljymaalaus Kevät
Montparnassella
(1962) Koulurinteen koulussa, ja Alastomat
puut (1962)
Voikkaan koulun ruokalassa – tosin se on jouduttu lähettämään
nyt konservointiin Valamoon siinä olevan vaurion takia.
Niin
ikään Kuusankosken kaupungin hankintoihin kuuluivat upeat
maalaukset – ehkä ne teokset joiden perusteella Vienon ura
nivoutui ajan taidevirtauksiin selkeimmin –
Öinen kaupunki (1965),
ja Polun
varrelta
(toiselta nimeltään Sininen
sommitelma)
(1969).
Vastikään
olen nähnyt yhden Elomaan hienon kukka-aiheisen maalauksen KyAMK:n
Kasarminmäen liiketalouden ja kulttuurin päärakennuksessa, jonne
se on saapunut Kuusankosken entisen Sosiaali- ja terveysalan
oppilaitoksen tyhjentyneistä tiloista. Kuusankoskella teoksia oli
useassa julkisessa rakennuksessa, joista taidemuseolla ei välttämättä
ole tietoa ja jotka eivät ole olleet entisen kaupungin tiloja. Myös
Kuusankosken Taideseuralla on omistuksessaan muutama Vienon työ,
joista yksi on luettelon mukaan hyvin varhainen, vuonna 1953
valmistuneeksi merkitty öljyvärityö Satamassa.
Kouvolan
Salpakeskukseen taiteilijalta julkinen teos
”Vanha
Kouvola” osti Vieno Elomaalta vain kolme työtä 1975, 1979 ja 1991
mutta näistä yksi oli maaherra Erkki Huurtamon johtaman Kymenläänin
taidesäätiön hankkima komea teos, iso öljyvärityö Pikku
Alpeilta. Se
sijoitettiin entisen Salpakeskuksen vastaanottoaulan seinälle, josta
se siirrettiin taidemuseoon vasta ELY- ja Avi-keskusten muuton
yhteydessä 2011. Maalausvuosi on 1975.
Taiteilijan
varhaistöitä on otettu kokoelmaan vain lahjoituksina taidemuseon
perustamisen jälkeen. Niitä on neljä. Ajallisesti ensimmäinen
Elomaan työ oli pienehkö pastellipiirros, Ranskassa 1963 tehty
Metsäinteriööri
Aix-en-Provincessa. Saman
yksityishenkilön lahjoittamia ovat myös 1968 grafiikkateos Aqvarium
sekä kaksi pienehköä, kukkia esittävää maalausta, molemmat
70-luvun puolivälin töitä.
Kouvolan
kaupunginkirjasto sai ehkä Kouvolan kauneimman Elomaan teoksen Aixin
aurinko,
joka on akryyli- tai öljyvärityö vuodelta 1971. Sen lahjoittivat
silloisten ympäristökuntien kirjastot. Teos on tällä hetkellä
konservoinnissa Valamon konservointilaitoksella sen maalauspinnan
krakeloitumisen takia.
Ensimmäinen
Kouvolan kaupungin osto oli 1975 öljyvärityö Kansan
ääni (1975),
josta ostohinta oli silloista rahaa 2000 markkaa. Se on aiheeltaan
poikkeuksellinen taiteilijan tuotannossa, sillä se esittää
ihmisjoukkoa. Liekö se hänen antinsa 1970-luvun poliittiseen ja
osallistuvaan realismiin? Mielenkiintoinen tieto on se, että sen
sijaintipaikka on Kouvolan kaupungintalolla tilassa jossa
perinteisesti järjestetään kunnallisvaalit. Taiteilija oli ainakin
museon omistamien teosten perusteella selvästi abstraktikko, joka
sai inspiraationsa luonnon maisemista, kukista ja väreistä, ihmisen
kuvaaminen oli hänellä harvinaisempaa. Toki Maalaishattu-teos
(1979, toiselta nimeltään Thaimaalainen
nainen)
osoittaa että hänen taitonsa siinä ei suinkaan ollut mitenkään
heikompi. Tämä 70-kymppisen taiteilijan teos on kaunis
eteerisyydessään.
Vuonna
1979 Kouvolan kaupunki osti Jokilaivoja
Kiinassa
esittävän öljyvärityön, ja Maalaishattu
-maalauksen.
Viimeinen hankinta oli 1991 ostettu Maisema
Mattilasta,
ehkä viimeisimpiä taiteilijan öljyvärimaalauksia. Taiteilija oli
sen maalatessaan jo 81-vuotias.
Hayter-tekniikan
taitaja ja opettaja
Pariisissa
parikymmentä vuotta asuttuaan ja toimittuaan Vieno Elomaa teki
paluunsa Suomeen 1969, Kuusankosken Voikkaalle, jossa hänellä oli
tosin ollut aina kesämökkinsä lomillaan. Hän toi mukanaan
uudenlaisen grafiikantekniikan, jota hän oli Ranskassa opiskellut –
Hayter-tekniikan. Grafiikan oppi-isän, Stanley William Hayterin,
näyttelyn Vieno oli järjestänyt jo edellisenä vuonna Kuusaan
Kotiseututalossa. 1
Hayterin
vaikutus Suomeen oli merkittävä muidenkin taiteilijayhteyksien
kautta. Hän oli aikalaislähteiden mukaan voimakas ja
mukaansatempaava persoonallisuus, jonka henkilökohtaisen karisman
varassa hänen perustamansa avoimen työpajan, Pariisissa
Denfert-Rochereaun korttelissa sijaitseva Atelier 17 toiminta
pitkälti oli.
Stanley
William Hayter (1901-1988) oli perustanut ateljeensa 1927. Hän ja
muutamat muut taiteilijat opettivat siellä piirustusta, grafiikkaa
ja maalausta, ja samalla välittivät uutta taidesuuntausta,
surrealismia. Hänen tärkeimmät taiteilijasuhteensa varsinkin
1930-luvulla liittyivät ranskalaiseen surrealismiin ja André
Bretoniin, joka kirjoitti kuuluisan Surrealismin
manifestin
vuonna 1930. Hayter toimi surrealismin tärkeimpänä välittäjänä
mm. Englantiin, sillä Atelier 17 toimi kohtauspaikkana monille
brittitaiteilijoille, jotka tapasivat ateljeessa ranskalaisia
surrealisteja. Hayter harrasti surrealistisia maalaustapoja, kuten
ns. automaattipiirtämistä. Opin mukaan kättä ohjaavat ajatukset
ja tunteet, maalausta ei voi suunnitella etukäteen. ”Kaikki
havaintomme perustuvat rytmiin, vuodenaikojen hitaaseen kiertoon,
sydämenlyönteihin, tuulessa kieppuviin mikropyörteisiin, äänen
ja valon rytmiseen värinään,” hän kuvaili. 2
Hayterin
parhaan kauden työt voidaan luokitella kuuluvaksi Pariisissa 1931-36
toimineen taiteilijaryhmän tyyliin, joka tunnetaan nimellä
Abstraction-Création.
Se oli kansainvälinen ryhmä jonka tyylinä oli esittävien
elementtien sekoittaminen sattumanvaraisiin abstakteihin muotoihin
jotka on sommiteltu rytmisesti. André Masson ja Joan Miró ovat
tyylin tunnetuimmat edustajat, ja on kiintoisaa että edellä
mainittu taiteilija oli mukana myös ARS -61 näyttelyssä kutsuttuna
taiteilijana.
Elomaa
oli ainoana suomalaisena perehtynyt Hayterin värigrafiikkaan,
tekniikkaan, jossa värit levitetään yhdellä kertaa painolaattaan.
Hän piti myös tästä kurssin Kouvolan taideseurassa, ja tarvittava
prässi lainattiin aluksi Kuusankosken taideseuralta. 3
Hayter-tekniikalla
toteutetut värivedokset erottuvat voimakkailla väreillä ja
erityisesti komplementtivärien rohkealla käytöllä. Vedokset
saavat lasimaalauksista tutun hehkun, kun värien alle jäänyt
valkea paperi korostaa vaaleimpia kohtia. Myös vaaleammat värit
saavat värikerroksellisuudesta poikkeuksellisia taiteellisia
efektejä.
Taiteilijan
grafiikkasalkun inventoinnissa tuli esille poikkeuksellinen yhdellä
laatalla vedostettu väri- ja mustavalkografiikan kokeilu. Tämä
Vienon oppimateriaaliksi tarkoittama kokonaisuus oli tallessa
Kuusankoskitalon maalausvarastossa sinisessä grafiikkasalkussa,
neljä värietsausta ja 19 mustavalkoista etsausta.
Taiteilijan
perusteellinen paneutuminen tekniikkaan paljastuu, kun tutkii
vedoksia lähemmin: ne on kaikki vedostettu samalla laatalla,
muutaman päivän aikana – muutamassa on päiväys, joka kertoo
niiden valmistuneen 5.- 7.4.1967. Kaikki ovat numeroituja ja
signeerattuja vedoksia, ja yhdessä värivedoksessa on merkintä
Tpl’Artiste, joka kertoo sen olleen taiteilijan itsensä vedostama.
Onko taiteilija syövyttänyt laatan ja toteuttanut vedostamisen
Pariisissa vai kenties Kuusankosken taideseuran prässillä, ei
selviä.
Syväpainomenetelmää
tuntemattomallekin vedokset esittävät työmenetelmän hyvin.
Laattaan on ensin syövytetty yksi viiva, jonka vedosjälki on himmeä
koska syövytysjälki on matala. Sitten syövytysjälkeä on
syvennetty, ja lopulta valmiista laatasta on otettu kaikki neljä
värivedosta. Sarjan neljäs vedos käsittää kaikki neljä väriä,
jotka kuultavat toistensa läpi, luoden lasimaalauksen kaltaisen
efektin.
Mustavalkoiset
vedokset ovat toteutettu tietyssä syövytysjärjestyksessä, mikä
ilmenee niitä tarkastelemalla. Laatan piirros kehkeytyy eri
syvyysvaiheissa. Aluksi syövytysjälki on matala, niin että
painojälki on vaalea, vain muutama kuvio erottuu terävärajaisesti.
Sitten taiteilija on syövyttänyt laattaa lisää, vähitellen eri
kohtiin, jolloin aiemmin harmaat alueet ovat täyttyneet mustalla
värillä, ja lopputuloksena on lähes mustia, abstraktien kuvioiden
elävöittämiä teoksia.
Sarja
tuo käsin kosketeltavaksi taiteilijan kädenjäljen ja työn
muutamana päivänä huhtikuussa lähes puoli vuosisataa sitten,
tuoreena kuin eilen tehtynä.
Verkostoitunut
naistaiteilija maailmalla
Vieno
Elomaa jäi eläessään tuntemattomaksi suurelle yleisölle, kuten
monet muutkin kymenlaaksolaiset naistaiteilijat tuohon aikaan.
Paikkakuntalaisille hän oli tuttu ”pariisilaistunut” Vieno.
Vielä terveyskeskuksen vuodeosastollakin hän maalasi akvarelleja,
ehtimättä enää päättää kehysten laadusta. Taiteilijan kuoltua
huhtikuussa 1994 hänen kotitalonsa myytiin.
4
Kuvataiteen
Keskusarkistossa säilytetään mikrofilmattuja leikekirjoja, joihin
on tallennettu taiteilijoita koskevia lehtileikkeitä lähes 200
vuoden ajalta. Etsiessäni Esko Tirrosesta kertovia varhaisia
julkaisuja törmäsin myös Vieno Elomaasta kertoviin
taidearvosteluihin ja henkilöjuttuihin. Niissä näkyvät ajalle
tyypilliset käsitykset naistaiteilijuudesta. Pääosassa onkin
rohkea nainen, taiteilija-sairaanhoitaja, joka lähti Kongoon
lehti-ilmoituksen perusteella, sairaanhoitajaa tarvitsevan
retkikunnan mukana: ”Lomaileva taidemaalarimme ilmoittautui
matkalle lähtijäksi. Tästä teosta ilmenee koko hänen
elämänotteensa irtonaisuus ja voima, hänen savoir-vivrensä.
Taiteilijana hän taaskin korjaa runsaan sadon matkasta johon hän
lähti sairaanhoitajana”. Näin maalaili sanomalehti
Keskisuomalaisessa
toimittaja Aimo Sakari 1961. 5
Kun
katsoo asioita yli puoli vuosisataa myöhemmin, Vieno Elomaa
osoittautuikin todella modernin ajan edustajaksi. Elantonsa hän
ansaitsi pätkätöillä, sairaanhoitajan keikoilla. Sen ohella hän
piirsi ja maalasi jopa posliinia. 6
Sodan
jälkeen hän meni Vapaaseen taidekouluun jossa opiskeli Unto Pusan
ja Sulo Sipilän oppilaana. Pian hän lähti Tukholmaan ja lopulta
ruotsalaisen maalariystävänsä kanssa Pariisiin – ansaiten
edelleen elantonsa keikkatöillä. Pariisi ja Etelä-Espanja tulivat
hänen asuinpaikoikseen lähes pariksikymmeneksi vuodeksi, ja niissä
hän maalasi monet taidemuseossakin olevat huipputyöt. 7
Hänen
seurassaan olivat monet suomalaiset taiteilijat noina aikoina, mm.
Eeli Aalto ja Rafael Wardi.
Vieno
Elomaa ei ollut suinkaan eristäytynyt ulkomailla, vaan osallistui
siellä merkittäviin näyttelyihin, oli jäsenenä pariisilaisessa
Naistaiteilijat-seurassa, ja osallistui melko säännöllisesti myös
Kuusankosken taideseuran näyttelyihin ja valtakunnallisiin
näyttelyihin, toimien myös juryttäjänä. 8
Hänen
nimensä esiintyy Taidehallissa 1975 järjestetyn suomalaisten
naistaiteilijoiden näyttelyssä Fanny Churbergin ja Nina Ternon
rinnalla.
Vieno
Elomaa on itse luonnehtinut tyyliään näin: ”Olen ollut
kubistikin. Kubismista on aina apua, esimerkiksi kompositiossakin.
Välillä koitin olla myös informalisti. Onneksi se meni ohi.” 9
Selkeimmin
taiteilija erottuu aikalaisistaan rakenteellisuudella,
huolellisuudella ja sommittelun tasapainolla – ehkä ne ovat
kubismin puolta hänessä. Väreissään ja niiden graafisessa
käsittelyssä Vieno Elomaa on ainutlaatuinen.
Se
että hän toi maahan uuden tekniikan, osoittaa poikkeuksellista
energiaa ja kunnianhimoa lähentää Suomen ja erityisesti oman
paikkakunnan taide-elämää ”suuren” Pariisin ja Euroopan
taidesuuntauksiin.
Aikalaiset
voivat kertoa, miten hän tässä onnistui.
Taiteilijan
uusi tuleminen?
Yllätykseksemme
Vieno Elomaan teoksia löytää myös netissä – jopa
kansainvälisestä taidehuutokaupasta. Taideharrastajatkin
kirjoittavat siellä hänestä. Nimimerkki Mikko B. (Mikko Brigatjev)
pitää taiteesta kertovaa blogia nimellä Taiteen
tarinoita – Art Stories,
ja on kuvannut yhtä Elomaan maalausta melko osuvasti ja
havainnollisesti.
”Suurehko
öljymaalaus vie katsojat Etelä-Eurooppaan, jonnekin päin Ranskan
rannikkoa… taiteilija on matkannut meren ääreen maalaamaan.
Ranska, meri ja hietikko tuovat mieleen loman, itse maalauksen aihe,
simpukoiden keruu, kuvaa työntekoa. Maalauksessa on säilynyt
kauniit alkuperäiset puukehykset.
Näennäisestä
sekavuudesta huolimatta maalauksen figuuriryhmä vaikuttaa lopulta
tasapainoiselta,
sillä maalauksen kompositiossa on käytetty tuttuakin tutumpaa
kultaista leikkausta ja meren ja rantaviivan horisontaalisuus
tasapainottavat ilmeen. "Simpukoiden kerääjissä" toistuu
myös jo vanhoissa klassisissa maalauksissa esiintyvä reuna-alueiden
korostuminen eli katsojan katse tarkkailee luonnostaan reuna-alueita
ja aivan maalauksen keskelle taiteilija ei ole maalannut mitään
tärkeää kiintopistettä. Taidemaalari on selvästi lukenut
taidehistorian kirjansa. Taiteilija Vieno Elomaalla oli hyvän
muoto-, suhde ja sommittelutajun lisäksi hieno värisilmä. Sininen,
harmaa, turkoosi, ruskea ja okra eri sävyineen muodostavat näyttävän
kokonaisuuden. Vieno Elomaa on saanut erityisesti sinisen ja
turkoosin hehkumaan.” 10
Tästäkin
tekstistä päätellen Elomaan taide alkaa kiinnostaa. Kuusankoskella
on paljon myös yksityisiä keräilijöitä ja taiteilijaseuran
entisiä aktiiveja, joilla on kotonaan paljon Vienon teoksia. Kun
Kouvolan taidemuseo Poikilo on valmistelemassa Vieno Elomaan
näyttelyä syksylle 2014, toivomme myös näiden yksityisten
omistajien ottavan taidemuseoon yhteyttä, jotta voimme kartoittaa
mahdolliset näyttelyyn sopivat teokset.
Anna-Kaarina
Kippola
Amanuenssi,
Kouvolan taidemuseo Poikilo
Taiteilijan
expografia (mukana vain näyttelyt, joista on julkaisu)
1948
Nuorten
taiteilijain näyttely: Helsingin Taidehalli, 6.11.–21.11.1948 = De
ungas utställning: Helsingfors Konsthall, 6.–21.11.1948.
1952
Kuusankosken
Taideseuran vuosinäyttely: Kuusankosken seuratalossa, 20.–22.4.1952.
1954
Kuusankosken
Taideseuran neljäs vuosinäyttely: Kuusankosken seuratalossa,
18.–21.4.1954.
1956
Premiére
exposition internationale de l'art plastique contemporain: avec la
participation de 41 nations: catalogue des oeuvres exposées: 14
janvier – 29 janvier, Musée des Beaux-Arts de la Ville de Paris.
1960
Kuusankosken
Taideseuran 10-vuotisnäyttely: 5.–8.11.1960.
Taidenäyttely
Kymenlaakson messuilla Tornionmäen kansakoulussa, 28.7.–7.8.1960.
1961
Vieno
Elomaa: maalauksia, piirustuksia, akvarelleja: Taidesalonki =
målningar, teckningar, akvareller : Konstsalong Strindberg,
30.9.–11.10.1961.
Keski-Suomen
museo.
1962
Le
Club International Féminin: 7e exposition: peinture, sculpture: [au
Musée d´Art Moderne de la Ville de Paris], du 8 au 30 avril 1962.
Vieno
Elomaa: Strindbergin Taidesalonki = Salon Strindberg, 7.–19.9.1962.
1965
Kuusankosken
Taideseuran 15-v. näyttely: Pienteollisuustalossa 5.–7. ja
10.–12.12.1965.
Kymenlaakson
taidetta: [1965] / Suomen Kulttuurirahaston Kymenlaakson rahasto.
1968
Stanley
William Hayter ja Atelier 17: värigrafiikkaa Pariisista Kuusankosken
kotiseututalossa 30.6.–21.7.1968 / Kuusankosken Taideseura.
1970
Kuusankosken
taideseuran 20-vuotisnäyttely: Kuusankosken kansantalossa
20.–26.9.1970.
1972
Kymen
läänin taidetta 1972: Kouvola 30.1.–6.2., Kotka 13.–20.2.,
Hamina 27.2.–5.3., Parikkala 12.–19.3., Imatra 26.3.–3.4.,
Lappeenranta 9.–16.4.. – Kouvola 1972.
1975
Naiset
75: suomalaisia naistaiteilijoita Helsingin Taidehallissa = Women 75:
Finnish women-artists in Art Exhibition Hall, 10.7.–10.8.1975 /
työryhmä: Eva Cederström, Inari Krohn, Rauni Liukko...[et al.].
Lähdeviitteet
1
Stanley William Hayter ja Atelier 17; värigrafiikkaa Pariisista
Kuusankosken kotiseututalossa 30.6. –21.7.1968.
http://kirjava.fng.fi/bibliografia//bibliografiat.php
2
Gascogne, David:
http://www.stanleywilliamhayter.com/anglais/surrealist.htm
3
Vieno Elomaa. s. 93–94. Taiteen löytöretkeilijät 50 vuotta –
50 tarinaa. Kouvolan Taideseura ry. 2011.
4
Vieno Elomaa. s. 93–94. Taiteen löytöretkeilijät 50 vuotta –
50 tarinaa. Kouvolan Taideseura ry. 2011.
5
Sakari Aimo: Espanjaa ja Kongoa taiteilija-sairaanhoitajan
välittämänä Jyväskylässä. Keskisuomalainen, 14.10.1961 KKA
Leikearkisto.
6
Vieno Elomaa. s. 93–94. Taiteen löytöretkeilijät 50 vuotta –
50 tarinaa. Kouvolan Taideseura ry. 2011.
7
Aalto Eeli, http://oulu.ouka.fi/100kuvaa/muistelmat/fin/022.htm
8
T.E:M.T, Kuusankosken Taideseuran näyttely. Kouvolan Sanomat.
24.8.1962. KKA Leikearkisto.
9
Vieno Elomaa. s. 93–94. Taiteen löytöretkeilijät 50 vuotta –
50 tarinaa. Kouvolan Taideseura ry. 2011.
10
http://taiteentarinoita.blogspot.fi/2011_08_01_archive.html