torstai 30. tammikuuta 2020

Kirjeitä Brasiliasta 1. Paikalliset olot hämmästyttävät

Vuonna 1978 Kymiyhtiö - tarkemmin Kaukas Kymi Kymmene, KK - alkoi rakentaa sellutehdasta Brasiliaan, Amazonin alueelle. Tähän Jari-projektiin osallistui paljon työntekijöitä Kuusankoskelta ja Kaukaan tehtaalta. He olivat eri ammattien osaajia, joiden avulla tehdas saatiin rakennettua merten takaa tulleille alustoilleen ja käynnistettyä.
   Työskentely keskellä viidakkoa eri kulttuurissa, usein vailla yhteistä kieltä paikallisten ihmisten kanssa kovin erilaisessa ympäristössä kuin koto-Suomessa oli vaativaa. Monien oloa varmaan helpotti, kun sai viedä oman perheen mukana. Siellä vierähti joiltain vuosikin, välillä tietysti sai käväistä kotimaassa. Isäni Pentti Nieminen matkusti Jariin kaksi kertaa, viipyi useita viikkoja laatimassa suojelusuunnitelmaa tehtaille. Hän oli valmistellut suunnitelmaa jo Suomessa kaukaalaisen kollegansa kanssa. Sovitaan hänen nimekseen vaikka Jukka.
  Jukka  lähti Brasiliaan ensin. Hän lähetti Pentille ennen tämän tuloa kirjeitä, joista kuvastuu välillä melkoinen epätoivokin tehtävän edessä. Brasiliasta palanneilta kuusaalaisilta kuultiin enimmäkseen hauskoja ja eksoottisia tarinoita seikkailuista viidakossa. Jukan kirjeistä näkyy todellisuuden toinen puoli. Ei siellä oltukaan viettämässä mielikuviemme rentoa etelänlomaa vaan tekemässä otsa ja kainalotkin hiessä töitä.
   Pentti Niemisen arkistoista löytyi viisi Jukan kirjettä, joista heijastuu tunnollisuus työnteossa ja usein voimattomuuskin liian kovien haasteiden edessä. Jukka odottaa kollegaa paikalle kovasti, hänhän oli alussa ainoa suojeluasiantuntija Jarilla. Varoitan jo etukäteen: tyyli ja kommentointi oli yli 40 vuotta sitten suorasukaista, tapojen ja työkulttuurin eroista lauottiin totuuksia eri tavoin kuin nykyään. Se kertoo kunnioituksesta: suomalaiset odottivat brasilialaisilta samaa mitä vaativat itseltäänkin, heidän mielestään ei ollut mitään syytä miksi paikalliset eivät voisi paneutua asioihin samalla tarkkuudella kuin pohjoismaisetkin.


Pentti Jarissa yhtiön tarjoamassa asussa bungalowinsa edessä
Ennen lähtöään Pentti kuten muutkin lähtijät sai yhtiöltä varusteet. Start up -ryhmä vaatetettiin mittojen mukaan hankkimalla Centrumista  työasut:
- 1 kpl safaripuku 1/2 hihalla
- 4 kpl paita 1/2 hihalla
- 1 kpl paita 1/1 hihalla
- 1 kpl farmarit, väri vaalea
- 1 kpl shortsit
- 1 kpl hattu, safari-mallinen
Tallbergilta on ostettu kullekin
- 1 pari turvakengät Jallatte 477
- 1 kpl suojapuku, 2-osainen
- 1 kpl iskuhattu (suojakypärä, sininen)
- 1 pari työkäsineet, kankaiset
Asusteet on hankittu yhteisesti ja leimattu KK:n tunnuksin.


Ensimmäinen kirje Jukalta, kirjoitettu ruutupaperille lyijykynällä
Monte Dourado 11.7.78

Terve Pentti!

Suo  anteeksi, etten ole ehtinyt aikaisemmin kirjoittamaan ja kertomaan Sinulle täältä kuulumisia sekä antamaan pyytämiäsi tietoja. Nyt tähän tuli sopiva tilaisuus, kun AL lupasi viedä kaikki kirjeet mukanaan sinne Suomeen.
   Aika täällä on mennyt nopeasti. Päivä alkaa aamulla klo 6 herätyksellä, klo 6.40 auto hakee aamukahville ruokalaan ja sieltä sitten töihin N:oon. Työt alkavat tehtaalla 7.30. Lounas nautitaan N:n ruokalassa klo 11.45 ja työpäivä päättyy 17.15. Kotona ollaan n. 15 vailla 6, käydään suihkussa ja sitten illalliselle klo 18.30. Tässä lyhykäisesti päiväohjelma. Pimeys täällä tulee jo klo 19 maissa. Illat ovat todella lyhyitä ja vie muutamia viikkoja ennenkuin tähän rytmiin tottuu ja aikaa rupeaa jäämään muuhunkin kuintyöhön ja lepäämiseen.
   Vatsatautia on lähes jokainentäällä sairastanut. Minulla oli viime viikonloppuna se viimeksi, tosin se ei kestänyt kuin kaksi päivää.
   Unohdin melkein mainita, että lauantaina työpäivä päättyy jo klo 11.45. Ilmasto on täällä tällä hetkellä aivan siedettävä, sillä sade viilentää ilmaa mukavasti. Sadetta on tullutkin joka päivä ja monena päivänä useita kertoja päivässä. Ukkostakin on ollut lähes joka ilta ja yö. Pian tosin sateet alkavat vähetä, kun kevät alkaa lähiaikoina.

Mitä sitten tulee työasioihin, on tämä projekti aika poikkeava meikäläisiin verrattuna. Organisointikyky on melko onnetonta kautta linjan.
   Lautat (joille tehtaat rakennetaan) ovat mielestäni oikein hienot kaikin puolin, myöskin paloturvallisuusmielessä. Molemmat lautat on täysin sprinklattuja sekä varustettu CO2 alkusammuttimin sekä paloletkutelinein n. 40 m:n välein.
   Samoin lautoilla on kloorihälyttimet - sireenit sekä hälytyspainikkeet - sekä hälytyspuhelimia, joihin on palohälytysnumeroksi kaiverrettu numero 111.
   Luulen, että lauttojen osalta on tehtävissä ainoastaan toimintasuunnitelmat ohjeineen. Laitepuolella tuskin on paljon tehtävissä.
   Meidän päähuomio tulee olemaan kemikaaliolaitoksessa. Tämän läheisyyteen on myös tullut happitehdas ja asetyleeninvalmistuslaitos. Paloturvallisuusmielessä olemme jo Diegon kanssa joutuneet tekemään suunnitelmia niiden suhteen. Täällä kävi eräs amerikkalainen asiantuntija suorittamassa näiden tarkastuksen ja hän antaa täydellisen lausunnon ja suunnitelman niiden turvallisuusseikoista. Molemmat laitokset ovat jo toiminnassa.
   Samoin päähuomio ja työkohde tulee olemaan yleinen kaasu- ja palosuojeluasioiden järjestäminen. Työturvallisuudella ei näytä olevan kovin paljon painoa ainakaan tässä vaiheessa. Tosin kypärää kyllä käytetään suht hyvin.
   Kloorisäiliöt sijaitsevat muuten melko keskellä kemiallista tehdasaluetta. Jos katsot paloputkistopiirustusta, niin näet sillä alueella kolme pystysäiliötä, joiden edessä on kaksi pitkulaista säiliötä. Varmistussysteemeistä ei minulla ole tietoa ja F:kin ehti lähteä Ameriikkaan, ettei voi kysyä. Eiköhän asia saada selville, kun tulet tänne. Palopumpputilanne on mielestäni melko onneton. Dieselpumppu on jo toiminnassa joten paloturvallisuus on tällä hetkellä melko hyvä. Putkisto on melko pitkälle myös valmis ja on myös kytketty lautoille, joten sprinklerit ovat toimintakunnossa.
   Olemme perustaneet vapaaehtoisen palokunnan asennustyönjohtajista (30 miestä). Ensimmäinen koulutustilaisuus pidettiin juhannusaattona, 1 tunti teoriaa ja 1 tunti käytännön harjoitusta. Meille on luvattu myös1 kpl pick-up auto tämän palokunnan käyttöön paloautoksi. Samoin olemme palkkaamassa 3 työnjohtotasoista kaveria palotarkastajaksi (tilapäinen virka) kolmeen vuoroon. Näin ollen voi kai todeta, että työmaan paloturvallisuus on melko mukavassa jamassa kunhan kaikki nämä saadaan valmiiksi.
   Työmaalla ei ole tällä hetkellä minkäänlaista vartiointisysteemiä, ei aitaa eikä yhtään todellista koulutettua vartijaa, joten tämä on yksi kiireellisimmistä tehtävistä. Uudessa tehtaan lay out piirustuksessa pääportin vartiokoppi on piirretty portin sisäpuolelta katsoen oikealle puolelle. Tämä näyttää myös palokunnan kannalta paremmalta paikalta maasto-olosuhteet huomioiden. Palokunta (-asema!) joudutaan ilmeisesti rakentamaan yksikerroksisena, koska täällä kaikki rakennukset ovat (yleensä) yksikerroksisia. Täytyy ilmeisesti tinkiä melko paljon paloaseman pinta-alasta.
   Tämä ystävämme Diego on erittäin impulssiivinen, kuten totesimme Suomessa, välillä juoksee pää märkänä jonkin mitättömän asian vuoksi, taas välillä ei meinaa kaveria saada millään liikkeelle tärkeän asian takia. Ajattelutapa hänellä on aivan toinen kun minulla (meillä). Omat asiat tuntuu olevan tärkeämpiä kuin talon asiat - ainakin tällä hetkellä näyttää siltä. Asioiden tärkeys- ja kiireellisyysjärjestys ei vielä ole oikein selvillä hänellä ja meille tyypillinen systemaattinen ajattelutapa on hänelle vierasta. Hän tarvitsee erittäin kovaa ohjausta ja selvää suuntalinjaa, jota pitkin kuljetaan, muuten ei asioista tule oikein mitään.
   Tässähän tätä asiaa ja taustaa tuloasi varten jo tulikin melko paljon. Ei tässä lopuksi muuta kuin hyvää kesän jatkoa Sinulle ja perheellesi sekä tervetuloa sitten elokuun lopulla tänne työleirille. Kerro siellä tutuille terveisiä, erityisesti TK:lle.
   terv. Jukka
Pentti Nieminen lähdössä Brasiliaan 1978


Pentti saa Jukalta 11.8.78 faksin:
Voisitko tuoda tullessasi seuraavia henkilökohtaisia suojeluvälineitä:
- 50 kpl korvatulppia (vaahtomuovisia, merkki ear tai vastaavia muovitulppia)
- 50 kpl 3m:n kertakäyttöhengitys-suojaimia
Voisitko selvittää kntokorin mahdollisuuksia paloauton tuomiseen Brasiliaan. Mikä on toimitusaika, auton hinta sekä rahtikustannukset ja -aika.
   Etelän lämpöisin terveisin Jukka







Sarja kirjeitä Brasiliasta jatkuu

Eijaleena Martikainen


Paperipaikkakunta juhli kotiseuturakkautta - puhe juhlavuoden yleisötapahtumassa

  Arvoisa juhlaväki Eihän Kuusankoskea enää ole. Tämän hämmästyttävän väitteen kuuli monta kertaa vuoden 2009 alussa, kun Kuusankoski liit...