Tekniikan ylioppilas Pentti Nieminen opiskelee viimeistä kevätlukukauttaan Tampereella helmikuussa 1947. Kirjeenvaihdosta morsiamen, Eila Piirikkälän, kanssa on säästynyt vielä kaksi kirjettä. Tämä ensimmäinen sisältää pääasiassa ikävöintiä kullan luo, mutta on siinä pari kiinnostavaa ajankuvaakin.
2.2.1947
"Kirjoitit tässä joku aika sitten, että radio voi olla paitsi hauskuuttaja myös sellainen kapine, joka saattaa elämän entistäkin tukalammaksi. Et usko millainen ikävä minulle tuli heti Sinun luoksesi, kun kuulin suosittuja tuttuja levyjä. Entä sitten ne äänilevytanssiaiset. Istuin tässä pöydän ääressä ja yritin keskittyä sen karjarakennukseni tussaamiseen, mutta ei siitä loppujen lopuksi mitään tullut. Ajatukseni lensivät väkisinkin Sinun luoksesi. Tiesin, että Sinä kuuntelit radion äärellä samoja kappaleita, mitä niin monta kertaa yhdessä olimme kuunnelleet." Voi kun Pentti olisi vielä luetellut joidenkin iskelmien nimiä. Olikohan mukana Eero Väreen esittämä Kaukainen ystävä, Eugen Malmstenin ja Rytmi Poikien Sä muistatko metsätien tai A. Aimon ja Sointu-orkesterin Kukkia Andeilta?
Toinen julkaisukelpoinen kohta kirjeessä sivuuttaa maailmanlaajuisen uutisen kepeästi opiskelijanäkökulmasta. "Luin tänään erittäin ilahduttavan uutisen lehdestä. Siinä kehotettiin kaikkia oppilaitoksia myöntämään ensi viikon maanantaiksi lupapäivä rauhansopimuksen kirjoittamisen kunniaksi. Pääsemme sittenkin sinne Seuratalolle tanssimaan sunnuntai-iltana."
Ylen Elävä arkisto: Pariisin rauhansopimus allekirjoitettiin 10.2.1947 ja ratifioitiin
18.4.1947. Neuvostoliitto viivytti kuitenkin omaa ratifiointiaan siten,
että se tapahtui vasta syksyllä 1947. Syynä Moskovan viivyttelyyn oli Marshall-apu, jota Neuvostoliitto ei
halunnut Suomen ottavan vastaan. Suomi olisi kipeästi tarvinnut USA:n
tarjoamaa dollariapua jälleenrakentamiseen, mutta Paasikivi päätti
Moskovan painostuksen jälkeen, ettei dollariapuun turvauduta.
Näin rauhansopimus astui virallisesti voimaan. Suomi siirtyi rauhan kauteen.
Viimeinen säästynyt rakkauskirje morsiamelle on syntynyt 4.2. illalla. Pentti on kuullut radiosta laulun, joka on pakottanut hänet tarttumaan kynään. "Yö on edessämme, yö niin hiljainen, vaan välillämme unelmien silta..." Pentti toivoo hartaasti, että Eilakin on kuunnellut samaa laulua Kuusankoskella Mäyrämäellä.
Ikävä on pakahduttava, eikä yhtään helpota se, että muutaman päivän päästä alkaa viikonloppuvapaa ja Pentti pääsee morsiamensa luo. Mutta sentään tulee vahvistus pidennetyn viikonlopun haaveelle. "Tänään ilmestyi koulun ilmoitustaululle tuo iloinen uutinen, että koululla on todellakin maanantaina lupaa. Nyt voimme sittenkin mennä sunnuntai-iltana sinne Seuratalolle, ai jee! Vielä kolme yötä ja sitten." Se siitä maailmanhistorian siipien havinasta, nyt päästään parketille oman kullan kanssa.
Viimeinen kirje päättyy yhtä romanttisiin tunnelmiin kuin kaikki aikaisemmatkin. 24-vuotias sulhanen ratkeaa ennustamaan. "Rakas, Sinä olet ihmeellinen. Joka päivä huomaan Sinussa uusia miellyttäviä piirteitä. Tiedän että näin tapahtuu vielä vuosikymmenienkin kuluttua."
Eikä Pentti väärässä ollutkaan. Häitä vietettiin juhannuksena 1947, ja siitä alkoi pitkä yhteinen, hyvä taival. Eila kuoli juhannuksena 1994. Pentille olivat rakkaita lapset ja lapsenlapset, mutta siitä huolimatta hän kaipasi Eilaa koko loppuelämänsä. Pentti kuoli lokakuussa 2009.
Eijaleena Martikainen, o.s. Nieminen
Kuusankoski on paikkoja, ihmisiä, historiaa, nykyhetkeä, tehtaita, maaseutua, kulttuuria. Se on maisemia ja ihmiskätten töitä, murretta ja tapa olla kotoisin jostakin. Kuusaalaisuus on ajattelumalli, asenne ja näkökulma – kaikkeen. Tänä vuonna Min Kuusas osallistuu vuoden 2024 Kyyti-lukuhaasteeseen, joka kannustaa lukemaan vuoden aikana 12 kirjaa. Kerron lukukokemuksistani ja toivon ettei kukaan ota tarinoitani turhan vakavasti. Terveisin Eijaleena Martikainen, paljasjalkain kuusaalain
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Joulukuun Kyyti-lukuhaaste suosittelee esikoisteoksia tai vaihtoehtoina klassikoita: https://kyyti.finna.fi/themes/custom/files/lukuhaasteen...