maanantai 27. marraskuuta 2017

Eilan vaiheita 22. Kahdet häät ja tuplakihlajaiset

Eila Piirikkälän kevät 1946 tulee keikkuen. Hän on sairastellut jo maaliskuussa, ja nyt huhtikuun alussa hän käy taas lääkärissä. "Kävin tohtori Kulhian luona ja hän totesi minussa olevan lievää keripukkia. Sain 2 ruisketta ja lääkkeitä hän myös määräsi. (Oikein hauska tohtori, jutteli koko ajan.)" Keripukki on C-vitamiinin puutostila, joka yleisiä oireita ovat väsymys ja heikotus. En ihmettele; elettiin pula-aikaa, eikä appelsiineja ja sitruunoita siihen aikaan kaupoista saanut ostaa. Ehkei perunaakaan syöty tarpeeksi, jotta C-vitamiinin puute olisi vältetty.

Eilan, Salmen ja Impin koti Mäyrämäellä
Eila on päivät töissä Kymiyhtiössä, ja kalenteriinsa hän on kirjannut melkein pelkästään vapaa-ajan rientonsa.Tiistai-illan hän potee töiden jälkeen kotona yskäänsä, mutta keskiviikkona hän ja ystävätär Elvi jo pitävät hauskaa. "Sain Penalta tänään kirjeen. Illalla oli meillä kotona pienet pirskeet. Leivoimme täytekakun ja söimme sen myös kaikki. Muita vieraita ei ollut kuin Viljakaisen Elvi." Aika hyvin neljä naista, Eilan ja Elvin lisäksi Salme-sisko ja äiti Impi, ovat tehneet selvää kokonaisesta täytekakusta.

Torstaina Eila on jo seuratalolla tekemässä urheiluseuran karnevaaleihin hattuja. Perjantaina Pentti soittaa Tampereelta ja sanoo tulevansa seuraavana päivänä kaverinsa häihin. Eila käy illalla saunassa - ehkä kotisaunassa Mäyrämäen laella. Lauantai 6.4. "Häissä. Toukkarin Leon ja Peuhun Eevan. Pena kävi hakemassa minut kotoa. Heidät vihittiin kirkossa. Kun tulimme kirkosta, tuli itse mestari Hokkanen ja esitteli itsensä. H:n Leksan kanssa teimme sinunkaupat. Häissä oli oikein hauskaa. Kun tulimme kotiin riitelimme mutta sovimme sentään ennen eroa." Hetkinen! Pari viikkoa sitten Eila ja Pena ovat olleet Hokkasella pelaamassa marjapussia ja juomassa oikeaa kahvia, hiukan on tanssittukin, ja nyt vasta tehdään sinunkaupat. Tähän ei nykynuoriso pystyisi, se kun ei ymmärrä teitittelystäkään hölkkäsen pöläystä.

Sunnuntaina meidän kylänluutaa viedään. Ensin hän käy Viljakaisella, sitten Salmen kanssa Hakalalla tädin luona ja illalla Elvin kanssa elokuvissa. Maanantaina Eila pysyy illan kotona. "Viljakaisen Elvi tuli meille ja oli yötä. Sain häneltä rasvapurkin."

Tohtorin vitamiinit alkavat purra, koska tiistaina Eila jaksaa mennä kuoroharjoitusten jälkeen vielä seuratalolle vanhojen tanssien tanssi-iltaan. "Kyllä oli hauska opetella vanhoja tansseja. Hauska ilta!" Seuraavana iltana Eila kirjoittaa Penalle, käy hammaslääkärissä, painelee sieltä Kukkoselle ja sieltä seuratalolle tekemään hattuja urheiluseuran karnevaaleihin. Ihmiset ehtivät mahdottoman paljon asioita ennen kuin televisio tuli ja nakitti meidät sohvalle koko illaksi.

Torstaina Eila istuu kotona ja lukee Birgit Sparren romaania Tapahtui vanhoissa kartanoissa, Diana-sarjan uusinta osaa. Lukurauhaa on, koska "Olli ja Salme olivat elokuvissa". Kiitos vinkistä, Diana-sarjahan täytyykin kaivaa esille. 12-osainen sarja kuvaa ruotsalaista kartanoelämää ja heijastelee aikakautensa arvoja. Viihdekirjojen klassikkoja, tai nykyisinhän niitä kutsutaan lukuromaaneiksi. Ja Kyyti-kirjastosta löytyy näköjään lainattavaksi. Hienoa  vaihtelua suomalaisen nykyproosan ja dekkareiden väliin!

Perjantaina laulutunnilla Kouvolassa Eila kuulee, että "keväällä on kuulemma oppilasnäyte ja minun pitäisi laulaa siellä Brahmsin Nukku-Matti. Saa nähdä kuinka se onnistuu." Koti-ilta, lauantaina sauna, ja Elvi ja Olli kyläilevät Mäyrämäellä. Sunnuntaina Eila huomaa, että tauti jyllää vielä - se flunssa ellei peräti influenssan jälkitauti. Kuumetta, yskää. "Parsin sukkia sen minkä jaksoin."

Maanantaina Eila menee kuitenkin töihin. Nti Marplena päättelen sen siitä, että "Pena soitti aamupäivällä." Eilan kotona ei nimittäin ole puhelinta. Merkintä jatkuu: "Hän tulee luultavasti keskiviikkona. menemme kaiketikin (kaiketikin!) pääsiäislauantaina taas häihin." Eletään siis hiljaista viikkoa. Tiistai-iltana Eila tekee pikkuleipätaikinan, ja Salmen poikakaveri Olli käy kylässä. Keskiviikkona mennään taas. Pena on tullut ja käy hakemassa Piirikkälän likat tansseihin.

Torstaina merkintä on harras. "Olin illalla kirkossa - yksin - ja kävin H.p. ehtoollisella." Pitkänäperjantaina Eila on koko päivän kotona, Elvi ja Timo käyvät kylässä, Penakin tulee illalla. Lauantai on työpäivä, se kestää klo 15:een. Ja sitten taas häihin. "Hylkeen Allin ja Jaakkolan M:n häissä. Pena tuli kotoa hakemaan ja menimme yhdessä Salme, Pena ja minä. Häissä oli oikein hauskaa ja Pena oli taas oikein hauskalla tuulella t.s. kultainen." Sopii toivoa että edes yksi tuosta kolmikosta oli saanut häihin oikein kutsunkin.

Pääsiäissunnuntaina Eila käy äitinsä ja Salmen kanssa Sippolassa. Olisipa hauska tietää, ketä sukulaisia tai tuttuja siellä asui, mutta Eila keskittyy merkinnässään olennaisempaan: "Matkustimme M:koskelle asti yhtä matkaa Niemisen tädin, Pirkon ja Paavon kanssa." Tuleva Mimmi-anoppi vierailee lastensa kanssa varmaan siskollaan, joka on naimisissa Mimmin Lasse-miehen veljen Vilhon kanssa. Villellä on jo varmaan tuohon aikaan suutarinverstas Myllykoskella.

Toisena pääsiäispäivänä Eila on taas vauhdissa. Ensin päivällä hän käy Viljakaisella ja Hakalalla. Illalla hän on tanssimassa hiukan huonovointisen Penan kanssa. He kuulevat kihlausuutisen: "Viivi ja Leksa kihloissa". Eilaakin oli kutsuttu kihlajaisiin, mutta hänhän siis junaili Niemisten kanssa samassa vaunussa - niin ja kävi sukulaisissa Sippolassa. Tiistaina Pena ja Eila ostavat Viiville kukkia. Pena lähtee Tampereelle jatkamaan lukujaan.

Keskiviikkoillan ohjelmassa on hammaslääkäri ja elokuvat. Kino-Sammossa näytetään Kadettiheilaa. Se on näköjään Billy Wilderin ohjaama screwballkomedia. Tässähän oppii uusia asioita, vaikkei Eilan kalenterissa suinkaan elokuvan genreä pohdiskella. Mutta Wikipedia tietää: Screwballkomedia on alkujaan yhdysvaltalainen komediaelokuvan laji, joka tuli suosituksi 1930-luvun laman aikana ja kukoisti vielä 1940-luvun alussakin. Sille ovat ominaisia nopeat nokkelat heitot, farssimaiset tilanteet, todellisuuspakoiset aiheet ja juonenkulku, jossa on flirttiä ja avioliittoa. Screwball-komediat kuvaavat usein yhteiskuntaluokkien ristiriitaa. - - - Niiden farssimaiset tapahtumat ja nopea, nokkela dialogi kritisoivat usein rikkaita ihmisiä, suurteollisuutta, liike-elämää, pikkukaupunkien ahdasmielisyyttä, vallanpitäjiä ja muita pyhinä pidettyjä instituutioita, usein myös avioliittoa. Naiset näyttäytyvät screwballkomedioissa usein älykkäinä, itsenäisinä ja tasa-arvoisina ja kykenevät aivan yhtä piikittelevään sanailuun kuin miehetkin. Juonenkäänteisiin kuuluivat miesten ja naisten vastakkainasettelun ohella mitä erikoisimmat tapahtumat, kuten kidnappaus, muistinmenetys...

Ja tuon ilottelun jälkeen kotona odottaa kirje. "Sain hyvin kummallisen kirjeen. Kosimakirjeen!" Eila ei vaivaudu kertomaan enempää, joten kirje ei takuulla ole Penalta.

Loppuviikon illat kuluvat kotona. Mutta sunnuntaina Eila kirjoittaa: "Ukolla. Viivin ja Leksan kihlajaisissa! Viljakaisen täti, Hilda-Mari ja Salme ja Timo olivat myös. N:n Paavokin kävi." Viivi Ukon vanhemmat ovat näköjään järjestäneet toiset kihlajaiskahvit naapureille. Niiden jälkeen Eilan on taas pakko päästä elokuviin - elokuvan nimeä ei kerrota.

Maanantai-iltana Eila keittelee korviketta seuratalolla urheiluseuran perheiltamassa. "Siellä oli oikein hauskaa! Tanssiakin ehdin välillä." Kuun viimeisen päivän tunnelma lässähtää hiukan. "Vappuaatto. Olin kotona koko illan. Väsytti niin, ettei huvittanut minnekään lähteä."

tiistai 21. marraskuuta 2017

Penan kirjeitä Eilalle 15. Ikävöintiä

Pentin kirje Eilalle Tampereelta 9.12.1946 on ikävöinnissään jotain liikuttavan ja rasittavan väliltä. Nuoriparihan näkee toisiaan harva se viikonloppu, Penan pitää kestää opiskelupaikkakunnallaan vain muutama arkipäivä, ja sitten taas taivas aukeaa. Mutta ei se mitään auta. Kun joutuu eroamaan morsiamestaan junassa vasta Lahdessa - Eila on lähtenyt samalla junalla Nelly-siskolleen kylään - se ei suinkaan helpota eron tuskaa. Pena valittelee, että matka Lahteen asti on mennyt liian nopeasti.

Pentin koulutyö, vuokratalon suunnitelmaa
Nyt tämä 23-vuotias nuorukainen alkaa haaveilla yhä lisää yhteisestä tulevaisuudesta. Hän näkee itsensä tulevan työpaikkansa innokkaimpana kotinlähtijänä joka päivä. Kotonahan odottaa niin ihana vaimo. Hän kuvittelee perheeseen syntyvän lapsia ja miettii miten kävelee Lahden synnytyssairaalan edessä hermostuneesti edestakaisin ja mutistelee hattuaan. Miksiköhän Lahden sairaalan, olihan Kuusaalla entisessä Mäkikoulussa nykyisen Sairaalanmäen rinteessä naistenosasto 10, jossa myös synnytettiin. Sen edessä Pena sitten aikanaan pääsi kävelemään hermostuneena edestakaisin talvipakkasessa tuntikausia ennen kuin perheen esikoinen syntyi.

Itse asiassa on häkellyttävää, kuinka kovasti Pentti kirjoitteleekin lapsihaaveistaan. Tyyli on niin romanttisen siirappinen, ettei sitä viitsi toistaa, mutta ideana on se, että aivan sama onko tyttöjä vai poikia, ne "ikiomat palleroiset".

Lopulta Pena toivoo, että Eilalla on ollut hauskaa omissa pikkujouluissaan ja on vielä parissa seuraavissakin. Hänestä olisi tietysti kivaa olla mukana, mutta "elämä on sitä mitä se on, ei sille mahda mitään. Vain runsas viikko ja sitten meillä on edessä melkein kokonainen kuukausi. - - -  Täällä on alkanut ilmakin jo vähän viilentyä ja kukaties saamme jouluksi vielä oikein kunnon talven."

"Siitä joulukuusesta puheenollen. Menemmekö yhdessä hakemaan teille sen vai menenkö minä yksin. Kyllähän asianlaita on niin, että Sinun pitäisi olla mukana arvostelulautakuntana." Alkaakohan opiskeluväsymys painaa näin lähellä joulua, kun tekniikan yo istuu haaveksimassa käsi poskella aina vaan enemmän ja enemmän. Ja ikävöimässä, voi reppanaa!

Seuraavassa, 14.12. päivätyssä kirjeessä Pena on jo vähän pirteämpi. Hän on käynyt elävissä kuvissa ja nähnyt lentofilmin, jonka pääosissa ovat Betty Grable ja Tyrone Power. "Olen nyt taas niin täynnä lentämistä, että vähältä pitää etten ano tammikuun alussa alkavalle ohjaajakurssille ilmasotakouluun. Taitaa olla minun jo sentään parasta luopua moisesta haaveesta." Lentäminen on ollut Penan haave koko nuoruuden ajan. Vielä eläkevaarinakin hän kaivoi joskus esiin "parhaan saamansa todistuksen". Se oli lääkärintodistus, joka vaadittiin lentosotakoulua varten.

Pena naureskelee myös Eilan kirjoittamalle kuvaukselle pikkujouluohjelmasta. "Arvaa olisinko maksanut, jos olisin saanut nähdä sen miesbaletin esitykset. Oli varmaan mieltäylentävää nähdä noiden ensirakastajavartaloisten ja sirosääristen miesten keijukaisenkevein askelin liihottelemassa parketilla. Tosiaan jäi suuri taidetilaisuus näkemättä."

Joululoman kotimatkaa varten Pena ei viitsi edes hankkia paikkalippua, kuluuhan niin kiva matka vaikka seisten. Joululta hän odottaa saavansa vain harvoja kahdenkeskisiä hetkiä morsiamensa kanssa - siihen aikaan kodit olivat pienet ja porukkaa ramppasi huushollista toiseen pyytämättä ja yllätyksenä jatkuvalla syötöllä. Ei se mitään. "Sitä hartaammin odotan tuota iki-ihanaa suvea, joka on tuova meille sellaisen onnen, mikä ei ole tullut monen ihmislapsen osaksi. Siellä katonrajassa me elelemme niinkuin pääskyset pesässään..." Kihlapari valmistelee nimittäin juhannushäitä ja aikoo muuttaa niiden jälkeen Eilan kodin yläkertaan Mäyrämäelle. Eilahan siellä alakerrassa on asunutkin melkein koko ikänsä.

Häähaaveet nostavat jälleen vauvakuumeen. Penalle tulee mieleen, että vauvojahan voi saada kerralla jopa useampia! "Sitten minä vasta olisin jelleä, kun työntäisin niitä sellaisissa vaunuissa, että niillä kapeilla kaduilla eivät juuri muut ajoneuvot pääsisi sivuuttamaankaan. Ajattelehan miltä Sinusta tuntuisi, kun kuulisit joidenkin sinusta puhuvan, että tuossa menee se nuori insinöörinrouva, joka aivan hiljattain sai kaksoset ja nyt jo noin reippaana ja kauniina on taas elämäntouhussa mukana." Voi Pena, koitas nyt vaan keskittyä derivointiin.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Eilan vaiheita 21. Tampereella!

Maaliskuun 1946 kalenterimerkinnöistä Eila Piirikkälän pikkuallakasta näkee, miten nopeasti nuoren naisen tunnelmat vaihtelevat. Onko tämä nyt sitä suurta rakkautta vai loppuuko kaikki? Tilannetta ei yhtään helpota, että Eila sairastuu. Kuukausi alkaa kyllä ihanasti.

Perjantai, maaliskuun 1. päivä. "Kirje Penalta! Yllätys!" Elvi ja Viivi ovat iltakylässä Mäyrämäellä, ja lauantain ohjelmassa on meno Polyteekkarien konserttiin. Veikkaan paikaksi seurataloa. Sunnuntaina likat lähtevät keväthangille. "Ihana ilma, kerrassaan suloinen. Lähdimme Elvin kanssa aamupäivällä hiihtelemään ja tulimme kotiin vasta klo 17."

Viereinen kuva on Eilan leikekirjasta. Se on Valittujen Palojen kansilehti jostain 50-luvulta. "Aurinkoinen Holmenkollen" on oikeasti Koli, ja kuvassa hiihtelevät Matti Hämäläinen, Jalmar Lahtinen, Elvi Viljakainen, Lea Ahti sekä eräs joensuulainen neitonen - kuten Eilan merkintä kertoo.

Tällä viikolla Eila kirjoittelee kirjeitä. Ensin hän maanantaina siivoaa töistä tultuaan ja leipoo. Mutta sitten hän kirjoittaa Penalle. Tämä on vastaus kirjeeseen, jonka Pentti on lähettänyt Eilalle 24. helmikuuta. Eilan kirje on hävinnyt maailman tuuliin, Penan kirje on tallella ja kuvattuna täällä:
http://minkuusas.blogspot.fi/2016/02/penan-kirjeita-eilalle-1-junamatka.html

 Tiistai 5. helmikuuta on laskiaistiistai, ja Eila ja Elvi räväyttävät. "Aamulla klo 5.00 lähdimme Elvin kanssa laskiaismäkeen. Laskettelimme ensin vetokelkalla ja sitten suksilla." Neidit ovat siis käyneet laskiaismäessä ennen töihin menoaan. Kunnoitettavaa. Illalla Eila jaksaa vielä kirjoittaa kirjeen Tellervolle, heti saatuaan itse tältä kirjeen. Keskiviikkona Eila viettää koti-illan ja kirjoittaa Birgitille. Torstaina Eila saa kirjeen Penalta. "...ja millaisen kirjeen! Yllätykset eivät näy loppuvan." Eila kirjoittaa tänä iltana Annikki Mauroselle. Perjantaina ei ehdi kirjoitella kirjeitä, sillä Eilalla on illalla laulutunti Kouvolassa ja kuoroharjoitukset Kyminpuolella.

Ja sitten on lauantai. "Pena soitti aamulla! Hän oli eilen illalla tullut kotiin. Illalla hän tuli klo 19 aikaan hakemaan minua ja lähdimme Hokkaselle minne meitä oli kutsuttu iltaa istumaan. Ei siellä muita ollutkaan kuin Viivi ja Leksa. Pelasimme ensin marjapussia, sitten siirryimme alakertaan juomaan kahvia ja sen jälkeen hiukan tanssimme. Suloinen ilta. Pena oli niin kultainen." Kahvi-sana ei ole kiertoilmaus jollekin muulle, vaan se on alleviivattu siksi, että oikea kahvi on tuohon aikaan harvinaista.

Eilan piirtämä kortti, lähetetty Penalle
Tunnelmasta toiseen: sunnuntaina Eila on jo päivällä Kallioisen sedän, sukulaismiehen, hautajaisissa emäntänä. Ja sitten taas illalla elokuviin! Leffa on nimeltään Renkaita vedessä. Wikipedia tietää siitä: "Renkaita vedessä on vuonna 1942 julkaistu draamaelokuva, jonka on ohjannut Sam Wood. Tarina kertoo aikuisiksi kasvavista nuorista, jotka asuvat pienessä kaupungissa ja joilla on synkkiä salaisuuksia ja traagisia kokemuksia." Rooleissa mm. Ronald Reagan. Ei kuulemma ollut ollenkaan outoa, että esitettiin neljä vuotta vanhoja elokuvia.

Maanantai 11.3. "Pena soitti a.p:llä ja tahtoo minua ensi lauantaina Tampereelle. Opistolla on juhlat." Seuraavien päivien suuria tapahtumia ovat lauluharjoitukset, hatun tekeminen itselle, kaksien sukkien peseminen ja se, kun Elvi tulee iltakylään ja jää yöksi.  Torstaina Pena soittaa "...ja tiedusteli tulenko T:reelle. Lupasin! Olenkohan minä hieman höperö?" Illalla Eila leipoo pikkuleipiä ja korvapuusteja.

Perjantai-iltana Eila käy kampaajalla. Ei ehkä tarvinnut mennä kovinkaan kauas, sillä Mäyrämäen juurella oli parikin kampaamoa. Sitten ollaan valmiita matkaan, joka alkaa lauantai-aamuna. "Riihimäellä tapasin Irja Pokin (Pauli Kiurun kihlatun, Ruotsulan tyttöjä). Ratavaurioita Viialan ja Toijalan välillä. Juna myöhässä kolmatta tuntia. Pojat olivat asemalla vastassa. Illalla juhlissa! Siellä oli tavattoman hauskaa! Tapasin siellä m.m. Erkki Ruohon, Kalle Norrgårdin ja P. Mäkelän. - - - En varmasti kadu, että lähdin T:reelle."

Sunnuntaina 17.2. "Aamulla pojat tulivat herättelemään. Syömässä Tuotannossa. Näin taas Erkin. Pyynikin näkötornissa. Poikien asunnolla. Illalla teatterissa katsomassa operettia Veronica." Eila on näköjään saanut vapaata töistä enemmänkin, sillä tytöt viettävät Tampereella vielä maanantainkin. "Päivällä hiukan kävelemässä ja kaupoissa. Tarjosimme P:n kanssa Irjalle ja Paulille korvikkeet. Lähtö illalla klo 18.15. Ikävä matka. Junat kauhean täynnä. Kotona 2.30."

Tyttöjen lähtiessä Pena tuikkaa Eilan käteen kirjelappusen: "Sydän täynnä surua ja murhetta kirjoitan nämä rivit, sillä junan lähtöön ei ole aikaa enää kuin 40 min. Kiitos Sinulle Eila, että tulit ja sait minut kaiken tämän arkisen touhun ja kiireen keskellä unohtamaan jokapäiväiset proosalliset touhut."

Eilan arki onkin sitten tavallista ankeampi. Hän on tiistaina töissä jo kipeä. Ehkä Hantulan Elliltä tullut paketti ilahduttaa. Keskiviikon, torstain ja perjantain Eila kuitenkaan sairastaa kotona. Perjantaina Pena tulee häntä katsomaan. Seköhän saa aikaan ihmeparantumisen, sillä lauantaina Eila on jo Hannu Romppasen ja Irja Kataisen häissä seuratalolla. Pena ja Olli ovat siellä myös. "Välillä kävimme Penan kanssa Niemisellä syömässä. Penan äiti oli kutsunut minua. Sellainen oli siis ensivisiitti - ehkäpä myös viimeinen. Häät olivat oikein hauskat! Hauska ilta." Kaksi asiaa ihmetyttää: Eila ja Pena ovat kävelleet kesken häiden seuratalolta lauttarantaan, menneet yli lautalla ja painelleet Niemisille syömään. Ja sama toisinpäin. Toinen kummallinen asia on "ehkä myös viimeinen" -kommentti.

Sunnuntaina Olli - Salme-siskon poikakaveri - ja Pena tulevat kylään päivällä. "Laitoin ruokaa ja söimme kaikki ennen kuin taas lähdimme erään kuorolaisen häihin. Vihittiin kirkossa, häät mestarikerholla." Varsinainen hääbuumi. Maanantaina Eila saattelee Penttiä 15:n junalle ja käy sen jälkeen Romppasella ja illalla Viljakaisella. Siellä Elvi on nyt vuorostaan vähän sairas. Tiistaina on lauluharjoitukset. "Saisin juhlapukukankaan jos vain jostain saisin pisteitä." Säännöstely siis haittaa uusien vaatteiden hankkimista.

Penalta tulee keskiviikkona kirje aamupostissa. Nii-in, AAMUpostissa. Irja Pokki soittaa ja pyytää Eilaa heille Ruotsulaan seuraavana sunnuntaina. "Illalla Leningradin filharmonisen orkesterin solistiyhtyeen konsertissa." Kuusaalla on ollut melkoinen kulttuuritarjonta siihenkin aikaan.

Sitten alkavat epäilyt. Torstain kalenterimerkintä: "Kirjoitin Penalle illalla, mutta tunnen ettei kaikki ole niinkuin pitäisi. Minulla oli niin paha olla, että itkin. Ehkä kaikki nyt on sitten lopussa. Kerranhan se loppuu kuitenkin." Seuraavana päivänä Eila soittaa Irjalle, mutta ei tämä ole kuullut mitään huolestuttavaa Tampereen suunnalta. Myöhemmin Eila on kirjoittanut torstain yläpuolelle lyijykynällä: "Sain myöhemmin tietää, että Pena oli juuri torstai-iltana ollut elokuvissa E:n kanssa." Ei kuulosta kamalan vaaralliselta elokuvissa käynti jonkun E:n kanssa, mutta Eilasta kai tuntui keljulta. Meidän äiti oli kyllä aika velho aavistamaan ja ennakoimaan asioita - etänäkin.

Eila ei kuitenkaan jää tuleen makaamaan. Perjantaina hän käy lauluharjoituksissa ja saunassa, ja Elvi tulee kylään ja yöksi. Lauantaina lähdetään Teollisuuden teknikkojen karnevaaleihin seuratalolle. "Menin sinne mutta hyvin väkisin. Hauskaa siellä kuitenkin oli. Savolaisen Erkki tanssitti minua kovasti ja tulin hänen kanssaan kotiinkin. Lopussahan kaikki kuitenkin on." Toteaa meidän drama queen. Sunnuntaina Eila sitten lähtee puolita päivin Pokille Ruotsulaan ja palaa vasta iltayhdeksältä. "Oikein hauska päivä. Lähetimme pojille kortit."

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Kati Kunnaalan maailmassa sosiaalipalvelut ja runot kulkevat käsi kädessä


Kettumäen palvelukeskuksesta löytyy mielenkiintoinen tuttavuus, Kajaanista Kuusaalle päätynyt sosiaalialan ammattilainen. Varmaan moni muukin kuusaalainen on ns. junantuoma, mutta Katissa yhdistyy jännällä tavalla runoilijasielu ja sosiaalialan vahva osaaminen. Runoja on jo kolmen kirjan verran, neljäs on tuloillaan. Tämän jutun runot ovat Katin kirjoittamia.

Kati on ollut määrätietoinen nuori, hän lähti jo heti peruskoulun jälkeen opiskelemaan Iittiin kansanopistoon.
- En ollut kuuttatoista täyttänyt, kun lähdin omilleni. Luin lehtijutun, jossa kerrottiin että Iitissä oli ravinto- ja luontaisalan koulutusta. Äiti oli myöntyväinen, niin minä sitten lähdin, Kati kuvailee reipasta päätöstään. Hän opiskeli ensin kaksivuotisen tutkinnon ja sen päälle kolmannen vuoden Kajava-terapeutiksi samassa Perheniemen opistossa.

Perheniemi toimi Katille ponnahduslautana muihin opintoihin. Hän lähti opiskelemaan lähihoitajaksi Lahteen. Samaan aikaan hän asui Kausalassa, kaikkiaan 13 vuotta. Sinä aikana hän kouluttautui vielä hierojaksi. Sen osaamisen kanssa Kati päätyi Kuusankoskelle ensimmäiseen harjoittelupaikkaansa Kettumäen palvelukeskukseen. Siellä hän on edelleen, tosin vähän muissa töissä.

Tässä vaiheessa haastattelija laskee jo sormillaan: Onko sinulla siis kolme tutkintoa?
- Itse asiassa neljä, Kati nauraa. - Opiskelin myös sosiologiksi. Vuosien hierojana työskentelyn jälkeen kädet alkoivat kipuilla, ja jouduin jättämään sen työn. Samasta syystä en pysty tekemään perushoitajan työtäkään. Aloitin opinnot Kuusankoskella, ja kesken lukujeni opinnot siirrettiin Kotkaan. Ei se paljon haitannut, meillä aikuisopiskelijoilla oli aika vähän lähiopintoja. Välillä käytiin kimppakyydeillä Kotkassa. Mutta en minä mikään alanvaihtaja ole ollut, kaikki koulutukseni sosiaali- ja terveysalalla liittyvät vahvasti yhteen.

Palvelutaloissa asuu nykyisin vain paljon apua tarvitsevia

Kati oli viittä vaille valmis sosionomi tullessaan Kettumäen palvelukeskukseen kesätöihin päiväkeskusohjaajaksi.   Päiväkeskusohjaaja pitää viriketuokioita asukkaille.
- Se on kaikkea musiikista askarteluun, taidepiiristä liikuntaan. Olen musikaalinen, piirrän ja maalaan, joten ideoita syntyy helposti toisiakin varten. Koulutus taas opetti, mitä ikäihmiset pystyvät tekemään. Pitää olla mielekästä, vähän haasteellistakin muttei liian vaikeaa tai helppoa.

Tätä sijaisuutta seurasi sosiaali- ja palveluohjaajan sijaisuus. Siinä huolehditaan mm. taloon haluavien ja sinne muuttavien uusien asukkaiden asioista. Palvelukeskukseen on koko ajan enemmän tulijoita kuin se voi ottaa. Tarjolla on tavallista ja tehostettua palveluasumista. Tehostetun palveluasumisen hakemukset käsittelee kaupunki.
-  Ajat ovat muuttuneet. Parikymmentä vuotta sitten Kettumäen tarjoamaan palveluasumiseen tuli henkilöitä, jotka pystyivät pesemään pyykkiä, käymään kaupassa, laittamaan ruokaa, ajamaan autoa. Nyt tänne muuttaa ihmisiä, jotka tarvitsevat tosi paljon apua kaikilla elämän alueilla pukemisesta ja syömisestä lähtien. He eivät enää pärjää kotona. Useimmilla meille tulevilla on muistisairaus.

Kotihoitokin on muuttunut viimeisten kymmenen vuoden ajan. Kati Kunnaala on lähihoitajana ollut kotihoidon tehtävissäkin ja muistaa, miten ennen lähdettiin asiakkaan kanssa vaikka kirjastoon tai leivottiin yhdessä pullaa. Tuohon aikaan sijaisia ja sijaisuuksia riitti, ja käyntipaikkoja oli paljon vähemmän kuin nykyhoitajilla. Mutta työpäivät olivat risaisia, muutama tunti aamulla, muutama iltapäivällä. Nykyään sellaiset työpäivät ovat laittomia.
- Nyt asiakas saa vain välttämättömimmän hoivan. Minä haluaisin enemmän aikaa asiakkaan luona, että kerkiäisi vähän hieraista hartioita ja rupatella. Varmasti moni vanhus pärjää kotikäyntien turvin, mutta on siellä kotona paljon turvattomuuttakin, Kati pohtii poliitikkojen ajatusta siitä, miten kaikkien pitäisi saada asua mahdollisimman pitkään kotona.

Hyvinvointiasemalta mutkattomasti neuvoja

Kati Kunnaalan nykyinen työ on varhaisen tuen palvelua, siinä ehkäistään hankaluuksia ennalta.
- Nyt minulla on aikaa jutella ja puuhata ihmisten kanssa ja pohtia miten kuntoa voi pitää yllä itse. Nykyiset ikäihmiset eivät ole tottuneet ajattelemaan omaa hyvinvointiaan ja jaksamistaan vuosien päästäkin, siinä voin auttaa.

Kettumäen hyvinvointiasema on pyörinyt kolmisen vuotta. Kati Kunnaala on ollut rakentamassa mallia Kuusankosken Vanhainhuoltoyhdistyksen omistamaan palvelukeskukseen alusta asti. Kaupunki ostaa aseman palveluita ja sanelee jonkin verran, mutta silti vapautta suunnitteluun on.

Hyvinvointiasemalla on joka päivä kaksi eri ohjelmaa, aamupäivisin  ja iltapäivisin. Asiakkaat tulevat kuuntelemaan esityksiä, osallistumaan touhuihin tai vain kahvittelemaan, lukemaan lehtiä ja tapaamaan toisiaan.
- Osa tulee minun luokseni, kun tarvitsee apua vaikkapa Kelan kaavakkeiden täytössä. Tai saatan tulostaa asumistukihakemuksen ja katsomme yhdessä, osaako asiakas täyttää sen. Auttelen usein liitteiden kanssa - Kelan hakemuksiin tarvitaan paljon liitteitä, ja niissä on vähän epäselvyyksiä, joissa sitten neuvon. Olen sanonut asiakkaille, ettei ole sellaista asiaa, jota ei voisi kysyä minulta. Oli se terveyteen liittyvä tai jokin mikä muuten painaa mieltä, niin etsin jonkun joka osaa auttaa, ellen itse pysty.

Harmaalintu

Valo puun takana
äkämät lehdillä toukkien suojana
pieninä pilkkuina läpikuultavaa vihreää vasten.
Vaikka valo lyö kirkkaana, sataa.
Kesä on kylmä,
syksyä taas aika ajaa
nainen huutaa sille ajo-ohjeita.
Toivot olevasi
joku vähäisempi lintu,
lukuisampi.
Laulaisit rauhassa,
syvemmällä metsässä.
Kaukana kaupungin kajosta.

Asiakkaat tulevat hyvinvointiasemalle pääosin talon ulkopuolelta. Palvelusta saavat nauttia muutkin kuin kuusaalaiset, joskus tulee ihmisiä kauempaakin.
- Kuka vaan ikäihmiseksi tuntee itsensä, niin tervetuloa. Palvelu on asiakkaalle ilmaista, kaupunki sen tarjoaa. Ei tarvitse varata aikaa etukäteen, mutta voihan sen varata varmuuden vuoksi, jos ehtii.

Kati Kunnaalan kuvaamat palvelut ovat sen verran uutta, että tieto ei ole vielä kaikkia tavoittanut. Kati käykin yhdistyksissä ja kerhoissa kertomassa niistä.
- Moni ihmettelee, ettei ole tiennytkään että näin lähellä on paikka josta voi kysyä vaikka kaupungin palveluista ikäihmisille. Kaupungin palveluohjaajat auttavat minua paljon ja pitävät ajan tasalla. Samaa teen oma-aloitteisestikin, seuraan muutoksia netistä ja luen Kelan hyviä uutiskirjeitä ja nettikoulutuksia jatkuvasti.

Kuusankoskelta on hävinnyt moni palvelu. Ei ole Kelan toimistoa, ei pankkipalveluita. Kaupungin palveluohjaaja saa vastata tiistaivastaanotoillaan varmaan moniin uusiin kysymyksiin.
- Suurin haaste minusta on kuitenkin maailman digitalisoituminen. Siinä moni uhkaa pudota kärryiltä. Toisaalta on yhdeksänkymppisiä, jotka ovat käyneet lastenlasten kanssa ostamassa itselleen läppärin, mutta jokin asia vielä on epäselvää. ja siihen tarvitaan meidän tarjoamaa vertaistukea. Oppiminen ei lopu, mehän opitaan vaikeitakin asioita kaiken ikäisinä, Kati Kunnaala miettii ja sanoo ihailevansa vanhoja ihmisiä, jotka ottavat härkää sarvista ja opettelevat maksamaan laskunsa tietokoneella.

Kati Kunnaala muutti miehensä kanssa Kuusankoskelle Kausalasta 80-luvulla. Hän viihtyi heti.
- Tämä on koti. Täällä oli alusta asti kiva ilmapiiri muualta muuttaneellekin, oltiin osa porukkaa. Mies tykkää myös asua täällä vaikka käykin Kausalassa töissä.  Oltiin asuttu Kuusankoskella pari päivää, kun lähdin koirien kanssa Niivermäelle. Sitä katsellessani ajattelin, että ei voi olla totta! Tällainen satumetsä ihan meidän kodin lähellä. Luonto täällä on ihana, pikkukaupungissa on kiva asua tavallaan luonnon keskellä. Yhtenä aamuna kodin lähellä meni kaksi peuraa, on korppeja, haukkoja, kettuja. Hyvin erikoinen paikka.

Kaamoskonsertto

Marraskuun
        sateenkaari
   ihmiset varjon alla (varpaankärjet kastuvat)
eivät huomaa katsoa.

Chopinin satakielet ja ruusuntuoksu
          hengitän keveää
     joulukuun runoa
pimeässä varjot katoavat.

Kuusankosken kehut kannattaa ottaa vastaan, kun sanojana on henkilö, joka on elänyt lapsuutensa ihanalla paikalla Kajaanissa, joen rannalla Oulunjärvenkin rantojen tuntumassa "tosi upean luonnon keskellä" vain reilun kolmen kilometrin päässä Kajaanin keskustasta. Palvelutkin ovat Kuusaalla lähellä.
- Tulee tuetuksi paikallisia yrittäjiä, kun täältä saa melkein kaiken. Askartelutarvikkeiden ja lastenvaatteiden perään pitää mennä Kouvolan suuntaan.

Toisaalta ei ihme, että Katista tuntuu tutulta.
- Kun isäni kävi meillä eka kerran, hän tuumasi: "Joen rannassa, paperitehtaan varjossa ihan kun Kajaanissakin." Siellä piti lapsena soutaa vähän kauemmas kotirannasta uimaan, kun siinä oli sellulauttoja.

Katilla ei ole vapaa-ajan ongelmia. Kahta lasta saa kuljetella harrastuksiin, jollaisia itselläkin piisaa. Kati on liikunnallinen ja luova. Sali, taiji, juoksu, lenkkeily antavat kuntoa ja virtaa työhönkin. Pianotunnit jatkavat lapsuuden soittoharrastusta.
- Opiskelen ja kuuntelen klassista musiikkia aika paljon ja tunnollisestikin.

Ja kaiken tämän ohella Kati Kunnaala kirjoittaa runoja.
- Kirjoitin nuorena, välillä en, mutta nyt sitten taas. Kun kuopukseni syntyi 2010, kirjoitin runot omakustanteiseen runokirjaani, joka toimi opinnäytetyönänikin. Nykyään en osaa olla kirjoittamatta. Perhe tietää, että joskus pitää olla hiljaa: äiti kirjoittaa. Jos elämässä on ollut vaikeita jaksoja, olen kirjoittamalla saanut käännettyä asiat päälaelleen ja ottanut niistä niskalenkin. Luen myös paljon toisten tekstejä, niistä saan innoitusta omiin kirjoituksiin. Äitiyslomalla luin loppuun Kalle Päätalon Iijoki-sarjan - Kallen kotitalo on kahden kilometrin päässä mummolastani. Syytän vähän Kallea tästä omastakin kirjoittamisestani, Kati hymyilee.

Olin kulkenut, lukenut, kokenut
asunut viittä ja kuutta,
varttunut,
vähän jo viisautta saanut 

muukalainen.

Jos kosken kuohusta eilen saattoi kuulla
sään vaihtuvan,
tiesi tänäänkin vieraan
sinuiksi sanoa
vellin oudommallekin kiehauttaa.

Niin tulin minäkin,
korpin lennon kululta, 
rapavuoren asukkaaksi,
Rauhanvirran vartijaksi.

Ei kysellyt
puita hiljaa heijaava tuuli
kenen tyttäriä,
omaksensa huoli
ilman isoja.

Joulukuun Kyyti-lukuhaaste suosittelee esikoisteoksia tai vaihtoehtoina klassikoita: https://kyyti.finna.fi/themes/custom/files/lukuhaasteen...