tiistai 26. tammikuuta 2021

Luontotapahtuma Sommelon rannassa

 

Kuusaalla on nähty sykähdyttävä luontoilmiö. Juu juu tiedetään, ohotanlokki päätti lähteä Aasiasta ja valitsi kaikista maailman kohteista määränpääkseen Kuusankosken. Todella harvinainen vierailu, mutta ohikulkijaa on hämmästyttänyt yhtä paljon lokin saapumisen seuraus: joenranta on pullistellut lintukuvaajia, joita on virrannut penkalle tähän mennessä varmaan toistasataa eri puolilta Suomea. Sana kiirii nopeasti lintuharrastajien keskuudessa, ja nyt heitä seisoo rivissä rannassa ja rinteessä niin että putket kolkkaavat toisiinsa. Onneksi kanssakäyminen näyttää sujuvan leppoisammin kuin vaikkapa hiihtokilpailuissa. Lokki itse käyttäytyy niin mallikelpoisesti kuvauskohteena, että kuvaajilla on mahdollisuus vaihtaa kuulumisia uusien parhaiden kavereiden kanssa - muutenhan tuntikausien paleleminen paikallaan pikkupakkasessa voisi alkaa turruttaa.

Ohotanlokki seuraajineen. 

Tällainen on ohotanlokki Raine Martikaisen lähikuvissa:

https://rainemartikainen.kuvat.fi/kuvat/Ohotanlokki/ 

maanantai 18. tammikuuta 2021

Paperipuoti näytti paperin ihmemaan

 

Viime vuosituhannen lopulla Kuusankoskella toimi lähes kaksi vuotta kauppa, josta sai  ostaa paperituotteita Kymin kopiopaperista nepalilaiseen käsitehtyyn paperiin ja kaikkea siltä väliltä, tuotteita jollaisista ei ollut koskaan kuullutkaan. UPM-Kymmeneksi muuttunut Kymiyhtiö vietti 125-vuotistaipaleensa merkkivuotta ja oli päättänyt juhlistaa asiaa mm. perustamalla ammattikoulunsa tiloihin paperipuodin. Idean isä oli - kukas muu kuin - kulttuurineuvos Eero Niinikoski, tuolloin hänen tittelinsä oli johtaja Kymin yksikössä.

Näin asia esiteltiin puodin avajaisten kutsussa:

Suomen paperikaupungissa Kuusankoskella on valmistettu 125 vuoden aikana miljoonia tonneja paperia "laadultaan tavallisesta hienoimpaan" kuten vanha mainoslause asian ilmaisee. Paikkakunnalla ei ole ollut erikoismyymälää, jossa pienasiakas olisi päässyt tutustumaan paperimaailman värikkääseen tuotevalikoimaan.

Nyt tämä puute on korjaantumassa. UPM-Kymmene OY:n tulosyksikkö Kymi avaa 125-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi Paperialan erikoisliikkeen Paperipuodin, joka tarjoaa asiakkailleen paperiherkkuja niin arkeen kuin juhlaankin.

Myymälänhoitajana toiminut Ritva Lehto lainasi blogiin puodista kertovaa materiaalia. Kuvat ovat osin Kimmo Rekimiehen, osin Ritva Lehdon ottamia.  Aineistosta näyttää siltä, että puoti olisi pantu pystyyn varsin nopeasti. Idea oli kuitenkin muhinut Niinikosken päässä pitkään, hän oli kaavaillut puotia Kuutostien varteen Paperitaidegallerian kupeeseen. Mutta yhtiön omiin tiloihin rakennettuna kustannukset pysyisivät pienempinä, ja juhlavuoden tulo sai asioihin vauhtia. 

Lokakuun alussa 1996 etsittiin puotiin työntekijöitä. Ilmoitus kertoi, että "toukokuussa avattava puoti tulee olemaan omien tuotteidemme näyteikkuna kaikille satunnaisesta ohikulkijasta suurimpaan asiakkaaseen ja myös kopiopapereidemme tehtaankauppa".

Vuodenvaihteessa tulosyksikkö Kymi julisti kilpailun logosta. Samassa yhteydessä se kertoi, että yhdessä Voikkaan tehtaan kanssa se toimittaa vuodessa yli miljoona tonnia paperia vuodessa. "Kymin päätoimialana on hienopaperit, joista suurin osa menee vientiin. Toistaiseksi Kymin valmistamaa kopiopaperia on saanut huonosti omalta paikkakunnalta. Tähän tarpeeseen vastaa toukokuussa avattava Paperipuoti, Kymin "tehtaankauppa", jossa tullaan myymään Kymin omia paperilaatuja A4- ja A3-koossa ja myös monenlaista muuta paperia ja paperitavaraa. Tavoitteena on, että Paperipuoti olisi kuin karamellikauppa paperinostajille, jotka joka kerta käydessään löytävät puodista jotain uutta ja erikoista. Järjestämme suunnittelukilpailun Taideteollisen korkeakoulun, Lahden muotoiluinstituutin ja Kouvolan käsi- ja taideteollisen ammattikorkeakoulun graafisten osastojen oppilaille. Kilpailun tarkoituksena on luoda perusteet Paperipuodin graafiselle ilmeelle kokonaisuudessaan." 

 

 

 

 

 

Kilpailu alkoi 15.1.1997 ja päättyi 14.2.97. Sen voitti Hella Pakaslahti "paperipollellaan".



 

 

 

Kevään aikana Kymin ammattikoulun alakertaan rakennettiin Paperipuodille tilat, ja toukokuun 5. päivä 1997 vietettiin puodin avajaisia.

 

Kapellimestari Pertti Huuhkon johtama orkesteri saatteli kutsuvieraat sisälle puotiin. Kuvista näkee, miten komeassa kulttuurihistoriallisessa ympäristössä puoti alkoi toimia. Sijainti Ekholmintien puolella helpotti ostoksille tuloa - puodin huomasi ohi kulkiessaan, ja kaukaakin tulevat vieraat löysivät sen nopeasti. Puoti nimittäin veti asiakkaita sekä läheltä että etäältä, ulkomaita myöten.


Puoti oli siis Eero Niinikosken idea, ja sen perustamista oli pitkään pohtinut työryhmä, ennen kuin sinne haettiin henkilökuntaa. Anna-Leena Terhemaan lisäksi Kari Kylliäinen oli tärkeä henkilö auttamassa kaiken kasaan saamisessa. Puodilla oli suuri määrä taustahenkilöitä yhtiön eri osastoilla. Huhtikuun alussa 1998 Niinikoski siirtyi konsernin palvelukseen, ja Paperipuodin työntekijöiden esimieheksi tuli Stig Lindholm.

Myymälänhoitajana toimi Ritva Lehto, myyjänä Irmeli Kallio (kuvassa alla).


 Tuotevalikoima oli laaja. Tyylikkäät esitteet kertovat, mitä puodista löytyi:

Pienille suurille ideoille: lasten piirustuspaperit, vesivärilehtiöt, kouluvihkot

Innoituksen lähteeksi raakamateriaalit: selluarkit, rullanpohjat, puupahvit

Puodin erikoisuudet: paperiset korut ym. lahjatavarat, julisteet, snapsit (pakkaustäyte), ja paljon muuta

Ja vielä:

Persoonalliset kortit ja kirjetarvikkeet

Hyvä pakkaus on puoli lahjaa: käärepaperit ja kotelot, lahjakassit, lahjapaperit

Askartelijan paratiisi: silkkipaperit, kreppipaperit,  pahvit ja kartongit 

Oikeat materiaalit taiteentekijöille: akvarellipaperit, skitsipaperit, käsintehdyt paperit

Kodin pienet tärkeät paperit: avolehtiöt, muistikuutiot, tilirullat

Välttämättömät toimistossa: valkoiset kopiopaperit, värilliset monistuspaperit, tulostuspaperit

 

    Puodissa ehti työskennellä myyjänä myös Pia Niemelä.

Etelä-Saimaa -lehden toimittaja Leena Sallinen vieraili Paperipuodissa ja 6.2.1998 julkaistusta jutusta päätellen ihastui. Hän kirjoitti, miten puodista saa vaikka sangollisen märkää sellua 20 markalla päivän varoitusajalla. Puodin valikoimassa on noin 700 erilaista paperista valmistettua tai paperiin läheisesti liittyvää tuotetta. Tilirulla maksaa 30 markkaa ja painaa 3,5 kg. Valikoimassa on Himalajalla kasvavan näsiäpensaan kuoresta valmistettuja kirjekuoria ja papereita, käsintehtyä paperia Nepalista, Thaimaasta, Intiasta, kirjakorvakoru, paperilampunvarjostin kuin kerrostalo, valmiiksi rypistettyä kopiopaperia, puunappikortteja Pohjanmaalta, paperinukkeja, Sallisen juttu kertoi.


Myymälänhoitaja Ritva Lehto kirjasi syyskuussa 1998, että Paperipuodissa oli 1067 eri paperituotetta ja niitä toimitti 66 toimittajaa. Tilirulla oli mukana nostalgiasyistä. Eero Niinikoski muistutti, miten sellaisen näki ennen yhtiöläisten pyöräntarakalla tilipäivinä. Rullassa oli päällystettyä paperia arkkeina, joita voi käyttää hyllyjen tai koulukirjojen päällystämiseen tai eväiden pakkaamiseen. Tilirullan jako loppui 70-luvulla, mutta vuonna -97 sitä valmistettiin taas.

Kuvassa vas. korvakoru, jossa on ihan oikea pieni kirja. Näitä tikkuaskia pienempiä sidottuja kirjoja myytiin sellaisenaankin.

Uutiskymin toimittaja Pia Lindroos kirjoitti numeroihin 10-11/97 herkullisen itseironisen jutun puodista, johon hänellä ei muka ollut mitään asiaa. Puolen vuoden käymättömyyden jälkeen Pia kavereineen arveli, että ei siellä varmaan kukaan käy, kun emme mekään. Journalistina hän tietenkin tarkisti faktan:

"Paperipuotiin oli toukokuun alun ja lokakuun lopun välillä tutustunut noin 20 000 kävijää. Yksittäisten kävijöiden joukossa on ollut runsaasti bussiryhmiä."

Vähitellen Lindroosille valkeni, että Paperipuoti ei myy vain askartelutarvikkeita, joten sieltä saattaisi löytyä häntäkin kiinnostavia artikkeleita. 

"Vaikka Paperipuodissa myydään mm. aaltopahvia, askartelukartonkia, selluarkkeja, imu-, kreppi- ja kuultopapereita, nepalilaisia, thaimaalaisia ja intialaisia käsipapereita sekä kotimaisia paperinaruja, se ei leimallisesti ole mikään taide- tai askartelukauppa. Puodissa on yli 750 tuotetta adresseista albumeihin, joulukuusenkoristeista julisteisiin, kalentereista kirjesetteihin, korteista koruihin, lampuista laukkuihin, mappitarroista muistikirjoihin, paperinukeista pöytäkukkiin, saksista silmälaseihin jne."

Mielenkiintoinen on jutun tieto siitä, että moni kuvitteli Paperipuodin olevan vain yhtiöläisten kauppa. Uutiskymi valisti, että se palvelee kaikkia asiakkaita.

"Paperipuoti ei ole yksityisyritys, vaan se on hallinnollisesti osa UPM-Kymmene OY:n tulosyksikkö Kymiä. Se on viestinnän alainen yhtiön avoin osasto, jonne kuka tahansa voi tulla katselemaan ja kiertelemään. Puodin henkilökunta on kymiläisiä siinä missä paperikoneen silinterimies ja keskuskonttorin puhelunvälittäjä."

Paperipuoti oli avoinna tiistaista perjantaihin klo 10-17.30 ja lauantaisin klo 10-14. Se ei tuntunut riittävän kaikille. Pia Lindroos kertoo osuneensa paikalle, kun Paperitaidegalleriassa vieraileva tursitibussillinen ja varsinkin retken johtajatar nostivat metelin siitä, ettei Paperipuoti sijainnut gallerian vieressä. Sitten Lindroos kuuli, miten rouva soitti puotiin ja tinkasi, miksi puoti suljettaisiin puoli kuudelta, kun ihan Helsingistä saapuva ryhmä haluaisi käväistä siellä ohikulkumatkallaan. "Ettekö yhtään voi joustaa?" Henkilökunta kyllä sai joustaa työajoista kerran jos toisenkin parin puotivuoden aikana.

Paperipuodin ystäville perustettiin oma klubi.




Tornin juurella olevassa erkkerissä asiakas sai kirjoittaa korttinsa rauhassa.


 

 

 

 



Paperipuodissa saattoi näyttää, mitä kaikkea paperista tehdään ja millaisia erilaisia papereita maailmasta löytyy. Siellä pidettiin jopa paperintekokurssi, ja muitakin "askartelukursseja" ennätettiin järjestää, siihen ammattikoulun tilat soveltuivat hyvin. 
 
 
 
 
 

Japanin ystävä ja origamin harrastaja Heikki Mallat esitteli puodissa, miten paperista voi taitella myös yrityksen oman polle-logon.



 


 

 


 

 

Paperipuodista muodostui seudun retkikohde, jolla oli sopivasti saman aiheiset seuralaiset Verlassa ja Paperitaidegalleriassa.
"Löytöretki paperin maailmaan" markkinoi matkailupakettia.

 

 

 

 

 

 

Asiakkaat kävivät Paperipuodissa oma-aloitteisesti, mutta sitä esiteltiin mielellään myös paikkakunnalle kutsutuille vieraille.  Eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen vieraili puodissa useampaankin kertaan.

             Riitta ja Topi Uosukaista isännöivät 27.9.1997 Eero ja Terhi Niinikoski.

             Irmeli Kallio, Ritva Lehto ja Riitta Uosukainen tutkivat mulperiruusujen rakennetta.

Vilkkaasti käynnistynyt paperituotteiden myynti ja laaja kiinnostus näin erikoiseen liikkeeseen eivät taanneetkaan sille pitkää elämää. Yhtiössä oli alkanut rönsyjen karsinnan aika, tehtaanjohtaja Pertti Asunmaan kausi. Maaliskuussa 1999 Paperipuodin toiminta lakkautettiin.


Asiakaskunnasta moni olisi ollut valmis kertomaan imagohyödystä niin yhtiölle kuin paikkakunnallekin, ja siitä nautinnosta, kun erikoisten tuotteiden valikoimat tuottivat helpotusta lahjojen hankitaan ja ihan silkkaa iloa olemassaolollaan.

Paperipuoti suljettiin maaliskuussa, työntekijät siirtyivät muihin tehtäviin Kymillä. Myymälänhoitaja Ritva Lehto tiivistää puodin vaiheet: "Puodissa meno oli vauhdikasta koko sen lyhyen elinkaaren aikana. Se oli nähtävyys ja veti erilaisia ryhmiä tehokkaasti. Saatiin valtavasti positiivista palautetta ja kyselyjä riitti pitkään toiminnan loputtua."

Eijaleena Martikainen

 

 Lisää Kymiyhtiön ammattikoulusta täällä:

http://minkuusas.blogspot.com/2014/02/yhtion-ammattikoulu-henkii-1900-luvun.html 

 Kymin ammattikoulun juhlasalin esittely, oppaana Eero Niinikoski:


 

tiistai 12. tammikuuta 2021

Toihan on meiän mummola! Tunnistatko rakennuksia 1980-luvun Kuusaalta?

 

Ilmakuva Kunnanpellosta kertoo, miten kovasti kotipaikkakunta on muuttunut puolen vuosisadan aikana. Kuvan täytyy olla 1960-luvun lopulta, koska Valtakadun ja Kiitotien risteyksessä ei vielä ole liikennevaloja, mutta Linjapuiston viereen on jo rakennettu ensimmäinen kerrostalo. Suurimmasta osasta omakotitaloja on nyt jäljellä vain muisto. Alueella kohoaa näyttävä korkeiden kerrostalojen rykelmä, monta matalaa kerrostaloa ja useita palvelutaloja.

Jukka Airola kuvasi 1980-luvulla Kuusankosken kaupungin tilauksesta alueen rakennuskantaa. Hän antoi blogini käyttöön kuvanippuja eri puolelta kaupunkia. Muutamia olen jo julkaissut, nyt jatketaan kuoresta, jonka Airola on nimennyt Maunukselaksi. Uudessa Kouvolassa Maunuksela-nimellä tarkoitetaan aluetta entisen TS:n ympäristössä, siellä Tokmannin, Haavikon ja Formula Centerin vaiheilla. Kuvissa on kuitenkin rakennuksia laajemmalta alueelta: Mäkikylästä, Keltistä, Pappilanpellolta, Kunnanpellolta. Maunuksela tarkoitti kylännimenä ennen suurta aluetta Kuusankosken länsi- ja lounaiskulmilla - vilkaisepa vain kolmikymmenluvulla piirrettyä karttaa Rurik Wasastjernan Kolme tehdasta, yksi kunta -teoksen 2 sivulta 12. Julkaisulupa blogissa käytettyihin kuviin pitää kysyä Jukka Airolalta.

Olisi hauska tietää, muistaako joku teistä näitä taloja, tietääkö sijainnin, tunteeko asukkaat tai peräti jonkin näihin liittyvän tarinan. Muistot voi lähettää osoitteeseen min.kuusas@gmail.com

Numeroin kuvat, jotta muistot ja tiedot on helppo liittää oikeaan kuvaan. Aloitetaan tutuista tapauksista.

   1. Pappila

Kuusankosken vastaperustettu seurakunta rakennutti ensi töikseen pappilan, jotta voisi palkata kirkkoherran. Seurakunta osti Maunukselan kylästä joen rannasta Kauppilan tilan vuonna 1920. Rakennus valmistui vuonna 1923. Lähteenämme on jälleen Rurik Wasastjernan kirjasarja Kolme tehdasta, yksi kunta, tässä osa 2 sivulta 264. Pappilan piirustukset laati Kymiyhtiön rakennusmestari Wolmar Forsberg, urakoitsijaksi valittiin Kymiyhtiö. Yhtiö teetti piirustuksiin muutoksia omalla arkkitehdillaan Bertel Liljequistillä. 

Pappila oli kirkkoherran perheen kotina vuoteen 1971, jolloin kirkkoherran virka-asunto siirtyi kerrostaloon Kunnanpellolle. Kirkkoherranvirasto jatkoi edelleen talon itäpäädyssä, pappilan alakerran valtasivat lasten ja nuorten kerhot. Vuonna 1980 valmistui uusi seurakuntakeskus. Silloin virasto siirtyi sinne, pappila peruskorjattiin takaisin kirkkoherran asunnoksi, ja Taisto Huttusen perhe muutti sinne. Vuodesta 1992 pappila oli jonkin aikaa vuokralla, nykyisin se on yksityisomistuksessa.

Nuoren seurakunnan suuri ponnistus, komea pappilarakennus, on monenlaisten uhkien jälkeen paikallaan. 1980-luvulla seurakunta suunnitteli purkaa talon, koska se oli virkamies-asiantuntija-työryhmän mielestä laho ja korjauskelvoton. Museovirasto oli asiasta toista mieltä. Myöhemmin talosta löydettiin jotain tuholaisia, jotka puolestaan olivat niin harvinaisia jääriä, ettei niitä saanut hävittää - näin uutisoitiin 1990-luvulla. Talo näyttää kuitenkin jatkavan elämäänsä muina miehinä ja ilahduttaa vanhan kuusaalaisen silmää viestittäessään paikkakunnan historiasta. Kuvassa näkyvää piharakennusta ei enää ole, ja rivitalot ovat häkellyttävän lähellä pihapiiriä, mutta pappila seisoo ryhdikkäänä paikoillaan. Kuusiaidan yksi sivu kohoaa yhä korkeana, ja tontin kahdella laidalla uudet kuusiaidat ovat hyvää vauhtia kasvamassa.


    2. Tiilitalo ja Sutisen kauppa Valtakadun varrella

Tämä rakennus sijaitsi vastapäätä Pappilankujan risteystä vielä 1970-luvulla. Rauni Henttosen perhe muutti taloon 50-luvulla, jolloin sitä kutsuttiin Pirtu-Laakson taloksi. Henttonen kertoo omassa haastattelussaan tässä blogissa: "Omistaja oli salakuljettaja, hän oli kieltolain aikana hankkinut niin paljon, että sai rakennettua komean tiilitalon. Laakson leski asui alakerrassa ja vuokrasi huoneita muualta talosta."

Takana häämöttävä Sutisen kauppa tuli tutuksi oppikoululaisille. Alaluokilla sieltä kipaistiin ostamassa munkkeja ja vuodesta 1966 Suffeli-patukoita. Se oli luvallista ruokatunnilla, mutta jos narahti koulunpihalta poistumisesta tavallisella välitunnilla, seurasi ainakin puhuttelu. Sutisen liiterin takana käytiin sitten isompina sauhuttelemassa, ja se ei ainakaan ollut sallittua edes ruokatunnilla.

Wasastjernan teos - osa 2 sivu 332 - kertoo että kauppias Erkki Sutinen rakensi liike- ja asuintalon nykyiselle Valtakadulle vuonna 1933 jo alkuun hiukan erikoisin ratkaisuin. Taloa laajennettiin 1950-luvulla, ja siihen asennettiin mm. isoruutuiset muodikkaat ikkunat, ja "lopputulos on riemastuttava kollaasi erilaisia ja eri tavoin toisiinsa liittyviä elementtejä".

Rakennus on ollut vuosia tyhjillään melko surullisena ilmestyksenä. Viimeisin uutisointi kertoo sen purkupäätöksestä, joka edellyttää kuitenkin, että talo kuvataan huolella jälkipolvia varten.
 

    3. Maisema Sairaalanmäeltä Kunnanpellolle. 80-luvun kuvassa Kunnanpelto on jo selvää kerrostaloaluetta. Kettumäen palvelutaloa ja kolmea senioritaloa ei ole vielä rakennettu, vanhat omakotitalot ovat paikoillaan Kuusaantien/Kiitotien tuntumassa. Tien yläpuolella näkyy Kuusankosken Osuusliikkeen Kunnanpellon myymälä.


      4. Kuusankosken Osuusliikkeen Kunnanpellon myymälä. Turvaudumme jälleen Wasastjernan teokseen - osa 2, sivu 330: "Osuusliikkeen talo valmistui vuonna 1929. Se on hengeltään pelkistetyn klassistinen. - - - Ankaran symmetrisen rakennuksen takajulkisivusta ulkonee vinokulmainen porrashuone, joka johtaa yläkerran asuntoihin. Porrashuoneen yläosaa koristaa klassistiseen repertuaariin kuuluva pyöröikkuna, jossa on H:n muotoinen jako. Sekä piha- että katulappeella on kaksi säteittäisjaolla varustettua lunettikattoikkunaa." Rakennukseen sijoittui 90-luvulla kaupungin puutarhaosaston päätukikohta. Tällä hetkellä kadun puolen liiketiloissa toimii kampaamo.


      5. Kunnalliskoti, Kuusankosken kunnan ensimmäinen rakennus. Satapaikkainen kunnalliskoti on arkkitehtitoimisto Lindgren & Liljequistin käsialaa. Se vihittiin käyttöön vuonna 1923, kertoo Wasastjernan teos Kolme tehdasta, yksi kunta osa 2, s. 302. 

Pääsisäänkäynnin puolelta rakennus näyttää aika tavallisen kokoiselta, mutta kannattaa kiertää sen taa, jolloin sen suuruus ihan hämmästyttää. Vaikka kunnalliskoti oli aikanaan puitteiltaan Suomen maaseudun huomattavin vanhustenhoitolaitos, se jäi äkkiä pieneksi. Vasta vuonna 1956 viereen rakennettiin sairasosasto ja asuntoja. Airolan kuvan oikeassa laidassa on siivu vuonna 1961 rakennettua lisäsiipeä.

Vanhainkodista on tässä blogissa oma juttunsa:

http://minkuusas.blogspot.com/2014/02/kunnalliskodista-se-alkoi.html 

      6.

Talot kuvissa 6, 7 ja 8 ovat nykyisin Kettumäellä työväenasuntomuseon alueella. Ne on siirretty sinne muualta. Kaksi ylintä kuvaa ovat samasta rakennuksesta, alinna esitelty pitkä pytinki palvelee nykyistä Kettumäen kansanpuistoa mm. kahvilana.

                                                                            7.

              8.

              9. Tämä talo taitaa olla Pohjankorventien ja Kalervontien tuntumasta. Samantapaisia funkisrakennuksia on tämän naapurustossakin ja lisää Kunnanpellolla. Rakennusmestari Eino Niininen on suunnitellut niistä monta.


                 10. Missä mahtaa olla tämä kaunotar? Alla oleva kuva on selvästi samasta rakennuksesta.

Vastauksen tarjoaa Anita Korkalaisen viesti:

"Olisikohan valokuvat 10 ja 11 Aron talosta, talo oli valkoinen ja iso jonka tontin yksi sivu taisi rajoittua jokeen. Muistan joku vuosi " pottuloman" aikoihin suurimman osan lukiolaisista olleen lähialueilla maatalojen pelloilla yhden päivän talkoissa  ja minä olin Arossa - lyhin fillarointi koululta..." 


Totta kai se on Aron talo! Olisi pitänyt tajuta itse, sillä olen kuvannut taloa ulkoapäin muutama vuosi sitten ja julkaissutkin kuvan siitä. Kiitos Anitalle.


 

                11. 

                                          12. Eikös tämä ole entinen Keltin koulu?

            13. Pihapiiri päärakennuksineen


            14. Tämä voisi olla samaa pihapiiriä kuin ylläolevassa kuvassa.

 

Tunnistatko nämä yksittäiset asuintalot? Missä sijaitsivat, kenen koteja ovat olleet?

                                     15.                      



16.


                                                         17.









18.



                                                      19.



20.



                                                   21.









22.


                                                     

 

                                                       23.





24.




                                                  25.









26. Tämä voisi olla Kettumäentieltä.



27. Tämäkin näyttää Kunnanpellon maisemalta.





 28. Asuinrakennus vai sauna?





Nyt lisätään vaikeusastetta. Tunnistatko vanhoja talousrakennuksia? Mihin taloihin nämä kuuluvat, missä käytössä ovat olleet? Onko kuvassa aitta vai navetta, lato vai riihi, sauna vai viljankuivaamo?




29. Tässä kuvassa vasemmalla on varmaan navetta.




30.



Kuvissa 31 ja 32 taitaa olla sama rakennus. Näyttää vähän heinäladolta, mutta miksi se on metsässä?

                                                                          31.


 




32.




                                                  

                                                     33.

                                                                                                                   

                                                                  


34.



                                                  35.







Kuvat: Jukka Airola

Teksti: Eijaleena Martikainen

Luontotapahtuma Sommelon rannassa

  Kuusaalla on nähty sykähdyttävä luontoilmiö. Juu juu tiedetään, ohotanlokki päätti lähteä Aasiasta ja valitsi kaikista maailman kohteista ...