Tammikuussa 1947 kirjeet viuhuvat kihlapari Pentti Niemisen ja Eila
Piirikkälän välillä akselilla Tampere-Kuusankoski. Nyt Pentti viettää
lauantai-iltaa boksissaan ja välillä elokuvissa. Ennen ja jälkeen leffan
on aika kirjoittaa Eilalle.
"Odotin
koko tämän päivän hartaasti Sinun toista kirjettäsi, mutta ei sitä vain
kuulunut. Ehkäpä sitten maanantai-aamuna saan kaksi kirjettä yht'aikaa.
Kyllä oli tosiaan hauskaa kuulla tänä aamuna ääntäsi. Jo eilen illalla
päätin, että tilaan Sinulle heti aamulla puhelun. Aivan yhtä
jännittyneenä kuin rakastunut koulupoika odotin tuota puhelinsoittoa ja
kun se vihdoin viimein tuli, ei riemullani tahtonut olla rajoja. Jos
minä aamulla änkytin puhelimessa, niin se oli kokonaan edellämainitun
syytä."
Lauantai-iltana opiskelijaboksissa viihtyy
myös kämppäkaveri, jota Pena kutsuu Salon pojaksi. Kaupunkioloissakin on
pitäydytty perinteisessä viikkorituaalissa. "Tulimme juuri äsken
saunasta ja tsaikkapannu on kuumenemassa. Kunhan tee on valmista,
pidämme pienet juhlat lauantai-illan kunniaksi ja sen jälkeen hiivimme
klo 21 leffaan katsomaan "Suurta unelmaa", joka kertoo Chopinin
elämästä. Vasta sitten olisi lauantai-ilta täydellinen, kun yhdessä
saisimme mennä katsomaan tuota suurenmoista värielokuvaa."
Pena on ehtinyt tänään jo kyläilläkin. "Kävin
tänään Myllymäen Retsin luona vierailulla. Tapasin hänet kadulla ja hän
raahasi minut heille. Kyselin Helsingin kuulumisia ja hän väitti, että
kaikki Tampereelta siirtyneet pojat kiroilevat siinä määrin, että rikin
katkua on vakavasti ilmassa."
Kuoressa
on lehtileike ja kirjeessä selostus, josta huomaa, miten helppoa meidän
2010-lukulaisten ihmisten on lähetellä toisillemme viestejä ja niihin
liitteitä. Toista se oli 40-luvulla. "Lähetän nyt samalla tässä sen
paljonpuhutun Tino Rossi -arvostelun. Saa nähdä oletko samaa mieltä,
nimittäin etten ole hiljattain kuullut ketään haukutun niin nasevasti
kuin Tinoa. Kun kysyin siltä toimistoneitoselta sellaista lehteä, missä
oli arvostelu Tino Rossin konsertista Tukholmassa, niin näkyi häntäkin
hieman hymyilyttävän. Sitten sain käsiini tuon valtavan
sanomalehtipinon, selasin marraskuun loppupuolen numerot moneen kertaan,
sillä tuo mainittu konsertti oli marraskuun 18 pv:nä. Viimein olin
luopua koko yrityksestä, mutta sitten ajattelin, että katsonpa vielä
joulukuun puoleltakin ja siinähän se olikin heti 1 pv.n numerossa." Onkohan Pentti käynyt Aamulehden toimituksessa? Hän on saanut ihan saksia lehtileikkeen mukaansa.
Seuraa pieni tauko, ja Pena jatkaa tummemmalla musteella.
"Tämä kirjeenkirjoittaminen keskeytyi äsken muutamaksi tunniksi. Kun
olimme juomassa teetä, tuli Lagerstam kyläilemään ja hän oli meillä aina
siihen, kun menimme elokuviin. Nyt olen palannut leffasta ja jatkan
kirjoittamista. Koko äskeinen elokuva oli meidän kuvamme, Sinun ja
minun, alusta loppuun asti. Ensinnäkin oli alussa kihlanostomatka 100
vuoden takaa. Veikeästi keinuvilla kieseillä nuoripari matkusti
lähimpään kaupunkiin, joka nykyisen ihmisen mielestä muistutti jotain
nykyistä kyläpahasta. Niin ja sitten sinne kauppaan meno. Kyllä ne tytöt
osasivat jo 100 v sitten ujostella ja vitkastella kauppaan menoa
yhtäpaljon kuin nykyaikanakin. Olisin tosiaan suonut Sinun näkevän tuon
elokuvan lisäkuvasta lähtien."
"Entä
sitten itse pääkuva. Ihan sanomattakin on selvää, että musiikki oli
mainio suorastaan ihmeellinen, pohjamelodian ollessa
´Vallankumousetyydistä`. Tuota musiikkia kuunnellessa ja värikästä,
loisteliasta elokuvaa katsellessa tuntui aivan siltä, kuin olisivat
pienet hiiret koko ajan juosseet pitkin selkääni. Sinä, joka ymmärrät
musiikkia monin verroin paremmin kuin minä, olisit varmasti osannut
nauttia tuosta elokuvasta vielä enemmän. ´Suuri unelma´ teki minuun
aivan yhtä suuren vaikutuksen kuin se Kivi-elokuvakin. Vaikka tämä
tuleekin sinne, on ikävä puoli asiassa se, että äänitys ei varmaan ole
yhtä hyvä kuin täällä."
Loppukirjeen Pena voivottelee anoppinsa Impin, "Immikin", sairastelua ja vannottaa Eilaa antamaan "tilannetiedoituksia".
Kuusankoski on paikkoja, ihmisiä, historiaa, nykyhetkeä, tehtaita, maaseutua, kulttuuria. Se on maisemia ja ihmiskätten töitä, murretta ja tapa olla kotoisin jostakin. Kuusaalaisuus on ajattelumalli, asenne ja näkökulma – kaikkeen. Tänä vuonna Min Kuusas osallistuu vuoden 2024 Kyyti-lukuhaasteeseen, joka kannustaa lukemaan vuoden aikana 12 kirjaa. Kerron lukukokemuksistani ja toivon ettei kukaan ota tarinoitani turhan vakavasti. Terveisin Eijaleena Martikainen, paljasjalkain kuusaalain
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Joulukuun Kyyti-lukuhaaste suosittelee esikoisteoksia tai vaihtoehtoina klassikoita: https://kyyti.finna.fi/themes/custom/files/lukuhaasteen...