torstai 6. helmikuuta 2020

Kirjeitä Brasiliasta 2. Paloautoa syrjitään

Vuonna 1978 Kymiyhtiö - tarkemmin Kaukas Kymi Kymmene, KK - alkoi rakentaa sellutehdasta Brasiliaan, Amazonin alueelle. Tähän Jari-projektiin osallistui paljon työntekijöitä Kuusankoskelta ja Kaukaan tehtaalta. He olivat eri ammattien osaajia, joiden avulla tehdas saatiin rakennettua merten takaa tulleille alustoilleen ja käynnistettyä.
   Työskentely keskellä viidakkoa eri kulttuurissa, usein vailla yhteistä kieltä paikallisten ihmisten kanssa kovin erilaisessa ympäristössä kuin koto-Suomessa oli vaativaa. Monien oloa varmaan helpotti, kun sai viedä oman perheen mukana. Siellä vierähti joiltain vuosikin, välillä tietysti sai käväistä kotimaassa. Isäni Pentti Nieminen matkusti Jariin kaksi kertaa, viipyi useita viikkoja laatimassa suojelusuunnitelmaa tehtaille. Hän oli valmistellut suunnitelmaa jo Suomessa kaukaalaisen kollegansa kanssa. Sovitaan hänen nimekseen vaikka Jukka.

Lähtötunnelmaa Kuusaan kirkolla. Pentti Nieminen oikealla.
Jukka  lähti Brasiliaan ensin. Hän lähetti Pentille Suomeen kirjeitä, joista kuvastuu välillä melkoinen epätoivokin tehtävän edessä. Brasiliasta palanneilta kuusaalaisilta kuultiin enimmäkseen hauskoja ja eksoottisia tarinoita seikkailuista viidakossa. Jukan kirjeistä näkyy todellisuuden toinen puoli. Ei siellä oltukaan viettämässä mielikuviemme rentoa etelänlomaa vaan tekemässä otsa ja kainalotkin hiessä töitä.
   Pentti Niemisen arkistoista löytyi viisi Jukan kirjettä, joista heijastuu tunnollisuus työnteossa ja usein voimattomuuskin liian kovien haasteiden edessä. Jukka odottaa kollegaa paikalle kovasti, hänhän oli alussa ainoa suojeluasiantuntija Jarilla. Kirjeiden tyyli ja asioiden kommentointi oli yli 40 vuotta sitten suorasukaista, tapojen ja työkulttuurin eroista lauottiin totuuksia eri tavoin kuin nykyään. Se kertoo kunnioituksesta: suomalaiset odottivat brasilialaisilta samaa mitä vaativat itseltäänkin, heidän mielestään ei ollut mitään syytä, miksi paikalliset eivät voisi paneutua asioihin samalla tarkkuudella kuin pohjoismaisetkin.


 Kirje 2. Monte Dourado 27.7.1978

Terve Pentti

Taas tuli sopiva tilaisuus laittaa sinulle vähän asiaa paperille, kun tuo Jouko on lähdössä lauantaina Suomeen. Ensinnäkin tervetuloa tänne kehitysalueelle. Ota mukaasi evääksi paljon huumorimieltä ja kärsivällisyyttä, sillä asiat eivät täällä suju ollenkaan niinkuin meillä Suomessa. Tässä sopassa on niin monta hämmentäjää ja toisin ajattelijaa, että asioiden eteenpäin saanti on joskus toivotonta, olkoon sitten kuinka pienestä asiasta tahansa kysymys.
   Sitten tämä ystävämme Diego. Kyllähän Sinä jo näit Suomessa minkälainen hökeltäjä hän on. Mies ei pysty keskittymään mihinkään asiaan mitä hänelle yrittää selvittää tai jos hän jotakin selotaa itse. Kuka tahansa ohikulkija konttorissa pystyy aiheuttamaan sen, että hän kääntyy ja alkaa jutella muuta asiaa ohikulkijan kanssa. Toivoton veikko! Jalat liitelee ilmassa! Hänellä ei ole mitään käytännön teollisuuskokemusta eikä tuntumaa, kuinka asiat hoidetaan tällaisessa projektissa. Tärkeintä hänelle on omien asioiden hoitaminen (2-3 tuntia joka päivä ruokatunnilla) ja se mitä isot päälliköt hänestä ajattelevat. Meillä tulee olemaan kova tehtävä saada hänet oivaltamaan mikä on hänen todellinen tehtävänsä ja kuinka se tulisi hoitaa eikä sortua näpertelyyn.
   Nyt työmaalla on paloturvallisuus mielestäni saatu kohtalaisen hyväksi, sillä meillä on palokunta, palotarkastaja kolmivuorotyössä ja 1 kpl pick-up, jonka lavalla on sammuttimia, letkuja ja suuttimia. Palopumppu (diesel) on pyörimässä klo 7.30-22 ja muuna aikana jos on tarvetta palotarkastajat käynnistävät pumpun. Diesel-pumpun teho on 7.500l/min 7 kg/c2 paineella, joten ei ole poikien pumpussa kehumista.
   Palokuormat ovat aika pieniä, koska lautat ovat terästä ja rannalla olevat rakennukset betonia. Näin ollen suojelusuunnitelmissa pääpaino tulee olemaan kaasusuojelu sekä kemiallisen tehtaan työpaikkasuojelu. Tätä täällä on jatkuvasti painotettu. Kloorisäiliöiden varmistus ylitäytön suhteen on ainoastaan 1 kpl/säiliö paineensäätöventtiili, eikä muuta!
   Tänään sain PH:lta pari kirjelmää, jotka koskevat tehdasalueen aitausta ja porttikoppia. Laitan ne tämän liitteeksi, että voit jo tutustua niihin ennen tuloasi ja voit vaikka esittää mielipiteet niistä telexillä jo ennen tuloa. Ne on englannin kielisiä, mutta varmaan joku voi ne kääntää Sinulle. Aika yllättävä ehdotus on mielestäni porttikopin ja ensiapu- ja sairaalatilojen yhdistäminen. Palokuntaa oli potkittu kovasti päähän, sillä paloautolle oli varattu samasta rakennuksesta vain katos!!!!!
   Minun perhe palaa Suomeen Rion kautta, jonne menen heitä saattamaan ja vietämme lomaa n. viikon verran. He lähtevät Riosta 26.8. ja minä palaan samana päivänä Belemiin. En vielä tiedä tarkalleen Sinun tulopäivääsi ja olenko vastassa Sinua Belemissä, mutta jos se sattuu juuri tähän em. päivään niin silloin olen siellä.



Sinä tulet asumaan samaan taloon minun kanssa, joten minunkaan ei tarvitse muuttaa, kun perhe lähtee pois.
   Vaatetuksesta voisin sanoa sen verran, että täällä et tarvitse mitään pukua tai vastaavaa vaatetta. Ainoastaan lyhythihaisia paitoja, kevyitä housuja ja shortseja. Rahaa ota dollareina sallittu 3000,- tai enemmän jos saat tulemaan. Minä kyllä ostan kaikki ylimääräiset dollarit. Rahan vaihto cruzeiroiksi tapahtuu töissä. Siellä kaikki haluavat dollareita, joten pankkiin ei tarvitse mennä rahanvaihtoa varten.



 

Minulla olisi vielä lisäpyyntöjä Sinulle. Voisitko tuoda seuraavia tavaroita tullessasi:
- konttoritarvikkeita:
   - lehtiöitä A4, 4  kpl
   - kuulakärkikyniä (jos on firman kyniä)
   - klemmareita (pieniä)
   - 2 kpl pieniä muistilehtiöitä
- firman liikelahjoja (pieniä) jos teillä on. Jollei ole Sinä voisit soittaa Kaukaalle rva Koistiselle ja pyytää häntä laittamaan paketin Sinulle meidän lahjuksia (kuten kyniä, sytkäreitä, 2 kpl puukko ja lasipakkaus)
- tyhjiä kasetteja 3 kpl (saa olla halpoja)
- tennispalloja 4 kpl (merkki PEN tai Dunlop väri keltainen)
- filmirulla 4 kpl: Kodak Ektachrome 200 ED 135-20 (diafilmiä)
   Tuliaisina maistuisi hapankorput ja/tai Oululaisen jälkiuuniruisleipä. Suo anteeksi, että esitän tällaisia listoja Sinulle vaikka tiedän, että laukkusi ovat jo täynnä omia tavaroitasi, mutta jos johonkin olis jäänyt (tai jäisi) tyhjää tilaa niin siinä tapauksessa.

Terveisiä lähettää Sinulle myös Lehtosen Leo
t. Jukka



Sarja Kirjeitä Brasiliasta jatkuu
Eijaleena Martikainen

Paperipaikkakunta juhli kotiseuturakkautta - puhe juhlavuoden yleisötapahtumassa

  Arvoisa juhlaväki Eihän Kuusankoskea enää ole. Tämän hämmästyttävän väitteen kuuli monta kertaa vuoden 2009 alussa, kun Kuusankoski liit...