Kirjeitä Brasiliasta 2. Paloautoa syrjitään

Vuonna 1978 Kymiyhtiö - tarkemmin Kaukas Kymi Kymmene, KK - alkoi rakentaa sellutehdasta Brasiliaan, Amazonin alueelle. Tähän Jari-projektiin osallistui paljon työntekijöitä Kuusankoskelta ja Kaukaan tehtaalta. He olivat eri ammattien osaajia, joiden avulla tehdas saatiin rakennettua merten takaa tulleille alustoilleen ja käynnistettyä.
   Työskentely keskellä viidakkoa eri kulttuurissa, usein vailla yhteistä kieltä paikallisten ihmisten kanssa kovin erilaisessa ympäristössä kuin koto-Suomessa oli vaativaa. Monien oloa varmaan helpotti, kun sai viedä oman perheen mukana. Siellä vierähti joiltain vuosikin, välillä tietysti sai käväistä kotimaassa. Isäni Pentti Nieminen matkusti Jariin kaksi kertaa, viipyi useita viikkoja laatimassa suojelusuunnitelmaa tehtaille. Hän oli valmistellut suunnitelmaa jo Suomessa kaukaalaisen kollegansa kanssa. Sovitaan hänen nimekseen vaikka Jukka.

Lähtötunnelmaa Kuusaan kirkolla. Pentti Nieminen oikealla.

Jukka  lähti Brasiliaan ensin. Hän lähetti Pentille Suomeen kirjeitä, joista kuvastuu välillä melkoinen epätoivokin tehtävän edessä. Brasiliasta palanneilta kuusaalaisilta kuultiin enimmäkseen hauskoja ja eksoottisia tarinoita seikkailuista viidakossa. Jukan kirjeistä näkyy todellisuuden toinen puoli. Ei siellä oltukaan viettämässä mielikuviemme rentoa etelänlomaa vaan tekemässä otsa ja kainalotkin hiessä töitä.
   Pentti Niemisen arkistoista löytyi viisi Jukan kirjettä, joista heijastuu tunnollisuus työnteossa ja usein voimattomuuskin liian kovien haasteiden edessä. Jukka odottaa kollegaa paikalle kovasti, hänhän oli alussa ainoa suojeluasiantuntija Jarilla. Kirjeiden tyyli ja asioiden kommentointi oli yli 40 vuotta sitten suorasukaista, tapojen ja työkulttuurin eroista lauottiin totuuksia eri tavoin kuin nykyään. Se kertoo kunnioituksesta: suomalaiset odottivat brasilialaisilta samaa mitä vaativat itseltäänkin, heidän mielestään ei ollut mitään syytä, miksi paikalliset eivät voisi paneutua asioihin samalla tarkkuudella kuin pohjoismaisetkin.

 Kirje 2. Monte Dourado 27.7.1978

Terve Pentti

Taas tuli sopiva tilaisuus laittaa sinulle vähän asiaa paperille, kun tuo Jouko on lähdössä lauantaina Suomeen. Ensinnäkin tervetuloa tänne kehitysalueelle. Ota mukaasi evääksi paljon huumorimieltä ja kärsivällisyyttä, sillä asiat eivät täällä suju ollenkaan niinkuin meillä Suomessa. Tässä sopassa on niin monta hämmentäjää ja toisin ajattelijaa, että asioiden eteenpäin saanti on joskus toivotonta, olkoon sitten kuinka pienestä asiasta tahansa kysymys.
   Sitten tämä ystävämme Diego. Kyllähän Sinä jo näit Suomessa minkälainen hökeltäjä hän on. Mies ei pysty keskittymään mihinkään asiaan mitä hänelle yrittää selvittää tai jos hän jotakin selotaa itse. Kuka tahansa ohikulkija konttorissa pystyy aiheuttamaan sen, että hän kääntyy ja alkaa jutella muuta asiaa ohikulkijan kanssa. Toivoton veikko! Jalat liitelee ilmassa! Hänellä ei ole mitään käytännön teollisuuskokemusta eikä tuntumaa, kuinka asiat hoidetaan tällaisessa projektissa. Tärkeintä hänelle on omien asioiden hoitaminen (2-3 tuntia joka päivä ruokatunnilla) ja se mitä isot päälliköt hänestä ajattelevat. Meillä tulee olemaan kova tehtävä saada hänet oivaltamaan mikä on hänen todellinen tehtävänsä ja kuinka se tulisi hoitaa eikä sortua näpertelyyn.
   Nyt työmaalla on paloturvallisuus mielestäni saatu kohtalaisen hyväksi, sillä meillä on palokunta, palotarkastaja kolmivuorotyössä ja 1 kpl pick-up, jonka lavalla on sammuttimia, letkuja ja suuttimia. Palopumppu (diesel) on pyörimässä klo 7.30-22 ja muuna aikana jos on tarvetta palotarkastajat käynnistävät pumpun. Diesel-pumpun teho on 7.500l/min 7 kg/c2 paineella, joten ei ole poikien pumpussa kehumista.
   Palokuormat ovat aika pieniä, koska lautat ovat terästä ja rannalla olevat rakennukset betonia. Näin ollen suojelusuunnitelmissa pääpaino tulee olemaan kaasusuojelu sekä kemiallisen tehtaan työpaikkasuojelu. Tätä täällä on jatkuvasti painotettu. Kloorisäiliöiden varmistus ylitäytön suhteen on ainoastaan 1 kpl/säiliö paineensäätöventtiili, eikä muuta!
   Tänään sain PH:lta pari kirjelmää, jotka koskevat tehdasalueen aitausta ja porttikoppia. Laitan ne tämän liitteeksi, että voit jo tutustua niihin ennen tuloasi ja voit vaikka esittää mielipiteet niistä telexillä jo ennen tuloa. Ne on englannin kielisiä, mutta varmaan joku voi ne kääntää Sinulle. Aika yllättävä ehdotus on mielestäni porttikopin ja ensiapu- ja sairaalatilojen yhdistäminen. Palokuntaa oli potkittu kovasti päähän, sillä paloautolle oli varattu samasta rakennuksesta vain katos!!!!!
   Minun perhe palaa Suomeen Rion kautta, jonne menen heitä saattamaan ja vietämme lomaa n. viikon verran. He lähtevät Riosta 26.8. ja minä palaan samana päivänä Belemiin. En vielä tiedä tarkalleen Sinun tulopäivääsi ja olenko vastassa Sinua Belemissä, mutta jos se sattuu juuri tähän em. päivään niin silloin olen siellä.

Sinä tulet asumaan samaan taloon minun kanssa, joten minunkaan ei tarvitse muuttaa, kun perhe lähtee pois.
   Vaatetuksesta voisin sanoa sen verran, että täällä et tarvitse mitään pukua tai vastaavaa vaatetta. Ainoastaan lyhythihaisia paitoja, kevyitä housuja ja shortseja. Rahaa ota dollareina sallittu 3000,- tai enemmän jos saat tulemaan. Minä kyllä ostan kaikki ylimääräiset dollarit. Rahan vaihto cruzeiroiksi tapahtuu töissä. Siellä kaikki haluavat dollareita, joten pankkiin ei tarvitse mennä rahanvaihtoa varten.



 

Minulla olisi vielä lisäpyyntöjä Sinulle. Voisitko tuoda seuraavia tavaroita tullessasi:
- konttoritarvikkeita:
   - lehtiöitä A4, 4  kpl
   - kuulakärkikyniä (jos on firman kyniä)
   - klemmareita (pieniä)
   - 2 kpl pieniä muistilehtiöitä
- firman liikelahjoja (pieniä) jos teillä on. Jollei ole Sinä voisit soittaa Kaukaalle rva Koistiselle ja pyytää häntä laittamaan paketin Sinulle meidän lahjuksia (kuten kyniä, sytkäreitä, 2 kpl puukko ja lasipakkaus)
- tyhjiä kasetteja 3 kpl (saa olla halpoja)
- tennispalloja 4 kpl (merkki PEN tai Dunlop väri keltainen)
- filmirulla 4 kpl: Kodak Ektachrome 200 ED 135-20 (diafilmiä)
   Tuliaisina maistuisi hapankorput ja/tai Oululaisen jälkiuuniruisleipä. Suo anteeksi, että esitän tällaisia listoja Sinulle vaikka tiedän, että laukkusi ovat jo täynnä omia tavaroitasi, mutta jos johonkin olis jäänyt (tai jäisi) tyhjää tilaa niin siinä tapauksessa.

Terveisiä lähettää Sinulle myös Lehtosen Leo
t. Jukka



Sarja Kirjeitä Brasiliasta jatkuu
Eijaleena Martikainen

Kirjeitä Brasiliasta 1. Paikalliset olot hämmästyttävät

Vuonna 1978 Kymiyhtiö - tarkemmin Kaukas Kymi Kymmene, KK - alkoi rakentaa sellutehdasta Brasiliaan, Amazonin alueelle. Tähän Jari-projektiin osallistui paljon työntekijöitä Kuusankoskelta ja Kaukaan tehtaalta. He olivat eri ammattien osaajia, joiden avulla tehdas saatiin rakennettua merten takaa tulleille alustoilleen ja käynnistettyä.
   Työskentely keskellä viidakkoa eri kulttuurissa, usein vailla yhteistä kieltä paikallisten ihmisten kanssa kovin erilaisessa ympäristössä kuin koto-Suomessa oli vaativaa. Monien oloa varmaan helpotti, kun sai viedä oman perheen mukana. Siellä vierähti joiltain vuosikin, välillä tietysti sai käväistä kotimaassa. Isäni Pentti Nieminen matkusti Jariin kaksi kertaa, viipyi useita viikkoja laatimassa suojelusuunnitelmaa tehtaille. Hän oli valmistellut suunnitelmaa jo Suomessa kaukaalaisen kollegansa kanssa. Sovitaan hänen nimekseen vaikka Jukka.
  Jukka  lähti Brasiliaan ensin. Hän lähetti Pentille ennen tämän tuloa kirjeitä, joista kuvastuu välillä melkoinen epätoivokin tehtävän edessä. Brasiliasta palanneilta kuusaalaisilta kuultiin enimmäkseen hauskoja ja eksoottisia tarinoita seikkailuista viidakossa. Jukan kirjeistä näkyy todellisuuden toinen puoli. Ei siellä oltukaan viettämässä mielikuviemme rentoa etelänlomaa vaan tekemässä otsa ja kainalotkin hiessä töitä.
   Pentti Niemisen arkistoista löytyi viisi Jukan kirjettä, joista heijastuu tunnollisuus työnteossa ja usein voimattomuuskin liian kovien haasteiden edessä. Jukka odottaa kollegaa paikalle kovasti, hänhän oli alussa ainoa suojeluasiantuntija Jarilla. Varoitan jo etukäteen: tyyli ja kommentointi oli yli 40 vuotta sitten suorasukaista, tapojen ja työkulttuurin eroista lauottiin totuuksia eri tavoin kuin nykyään. Se kertoo kunnioituksesta: suomalaiset odottivat brasilialaisilta samaa mitä vaativat itseltäänkin, heidän mielestään ei ollut mitään syytä miksi paikalliset eivät voisi paneutua asioihin samalla tarkkuudella kuin pohjoismaisetkin.

Pentti Jarissa yhtiön tarjoamassa asussa bungalowinsa edessä

Ennen lähtöään Pentti kuten muutkin lähtijät sai yhtiöltä varusteet. Start up -ryhmä vaatetettiin mittojen mukaan hankkimalla Centrumista  työasut:
- 1 kpl safaripuku 1/2 hihalla
- 4 kpl paita 1/2 hihalla
- 1 kpl paita 1/1 hihalla
- 1 kpl farmarit, väri vaalea
- 1 kpl shortsit
- 1 kpl hattu, safari-mallinen
Tallbergilta on ostettu kullekin
- 1 pari turvakengät Jallatte 477
- 1 kpl suojapuku, 2-osainen
- 1 kpl iskuhattu (suojakypärä, sininen)
- 1 pari työkäsineet, kankaiset
Asusteet on hankittu yhteisesti ja leimattu KK:n tunnuksin.


Ensimmäinen kirje Jukalta, kirjoitettu ruutupaperille lyijykynällä
Monte Dourado 11.7.78

Terve Pentti!

Suo  anteeksi, etten ole ehtinyt aikaisemmin kirjoittamaan ja kertomaan Sinulle täältä kuulumisia sekä antamaan pyytämiäsi tietoja. Nyt tähän tuli sopiva tilaisuus, kun AL lupasi viedä kaikki kirjeet mukanaan sinne Suomeen.
   Aika täällä on mennyt nopeasti. Päivä alkaa aamulla klo 6 herätyksellä, klo 6.40 auto hakee aamukahville ruokalaan ja sieltä sitten töihin N:oon. Työt alkavat tehtaalla 7.30. Lounas nautitaan N:n ruokalassa klo 11.45 ja työpäivä päättyy 17.15. Kotona ollaan n. 15 vailla 6, käydään suihkussa ja sitten illalliselle klo 18.30. Tässä lyhykäisesti päiväohjelma. Pimeys täällä tulee jo klo 19 maissa. Illat ovat todella lyhyitä ja vie muutamia viikkoja ennenkuin tähän rytmiin tottuu ja aikaa rupeaa jäämään muuhunkin kuintyöhön ja lepäämiseen.
   Vatsatautia on lähes jokainentäällä sairastanut. Minulla oli viime viikonloppuna se viimeksi, tosin se ei kestänyt kuin kaksi päivää.
   Unohdin melkein mainita, että lauantaina työpäivä päättyy jo klo 11.45. Ilmasto on täällä tällä hetkellä aivan siedettävä, sillä sade viilentää ilmaa mukavasti. Sadetta on tullutkin joka päivä ja monena päivänä useita kertoja päivässä. Ukkostakin on ollut lähes joka ilta ja yö. Pian tosin sateet alkavat vähetä, kun kevät alkaa lähiaikoina.

Mitä sitten tulee työasioihin, on tämä projekti aika poikkeava meikäläisiin verrattuna. Organisointikyky on melko onnetonta kautta linjan.
   Lautat (joille tehtaat rakennetaan) ovat mielestäni oikein hienot kaikin puolin, myöskin paloturvallisuusmielessä. Molemmat lautat on täysin sprinklattuja sekä varustettu CO2 alkusammuttimin sekä paloletkutelinein n. 40 m:n välein.
   Samoin lautoilla on kloorihälyttimet - sireenit sekä hälytyspainikkeet - sekä hälytyspuhelimia, joihin on palohälytysnumeroksi kaiverrettu numero 111.
   Luulen, että lauttojen osalta on tehtävissä ainoastaan toimintasuunnitelmat ohjeineen. Laitepuolella tuskin on paljon tehtävissä.
   Meidän päähuomio tulee olemaan kemikaaliolaitoksessa. Tämän läheisyyteen on myös tullut happitehdas ja asetyleeninvalmistuslaitos. Paloturvallisuusmielessä olemme jo Diegon kanssa joutuneet tekemään suunnitelmia niiden suhteen. Täällä kävi eräs amerikkalainen asiantuntija suorittamassa näiden tarkastuksen ja hän antaa täydellisen lausunnon ja suunnitelman niiden turvallisuusseikoista. Molemmat laitokset ovat jo toiminnassa.
   Samoin päähuomio ja työkohde tulee olemaan yleinen kaasu- ja palosuojeluasioiden järjestäminen. Työturvallisuudella ei näytä olevan kovin paljon painoa ainakaan tässä vaiheessa. Tosin kypärää kyllä käytetään suht hyvin.
   Kloorisäiliöt sijaitsevat muuten melko keskellä kemiallista tehdasaluetta. Jos katsot paloputkistopiirustusta, niin näet sillä alueella kolme pystysäiliötä, joiden edessä on kaksi pitkulaista säiliötä. Varmistussysteemeistä ei minulla ole tietoa ja F:kin ehti lähteä Ameriikkaan, ettei voi kysyä. Eiköhän asia saada selville, kun tulet tänne. Palopumpputilanne on mielestäni melko onneton. Dieselpumppu on jo toiminnassa joten paloturvallisuus on tällä hetkellä melko hyvä. Putkisto on melko pitkälle myös valmis ja on myös kytketty lautoille, joten sprinklerit ovat toimintakunnossa.
   Olemme perustaneet vapaaehtoisen palokunnan asennustyönjohtajista (30 miestä). Ensimmäinen koulutustilaisuus pidettiin juhannusaattona, 1 tunti teoriaa ja 1 tunti käytännön harjoitusta. Meille on luvattu myös1 kpl pick-up auto tämän palokunnan käyttöön paloautoksi. Samoin olemme palkkaamassa 3 työnjohtotasoista kaveria palotarkastajaksi (tilapäinen virka) kolmeen vuoroon. Näin ollen voi kai todeta, että työmaan paloturvallisuus on melko mukavassa jamassa kunhan kaikki nämä saadaan valmiiksi.
   Työmaalla ei ole tällä hetkellä minkäänlaista vartiointisysteemiä, ei aitaa eikä yhtään todellista koulutettua vartijaa, joten tämä on yksi kiireellisimmistä tehtävistä. Uudessa tehtaan lay out piirustuksessa pääportin vartiokoppi on piirretty portin sisäpuolelta katsoen oikealle puolelle. Tämä näyttää myös palokunnan kannalta paremmalta paikalta maasto-olosuhteet huomioiden. Palokunta (-asema!) joudutaan ilmeisesti rakentamaan yksikerroksisena, koska täällä kaikki rakennukset ovat (yleensä) yksikerroksisia. Täytyy ilmeisesti tinkiä melko paljon paloaseman pinta-alasta.
   Tämä ystävämme Diego on erittäin impulssiivinen, kuten totesimme Suomessa, välillä juoksee pää märkänä jonkin mitättömän asian vuoksi, taas välillä ei meinaa kaveria saada millään liikkeelle tärkeän asian takia. Ajattelutapa hänellä on aivan toinen kun minulla (meillä). Omat asiat tuntuu olevan tärkeämpiä kuin talon asiat - ainakin tällä hetkellä näyttää siltä. Asioiden tärkeys- ja kiireellisyysjärjestys ei vielä ole oikein selvillä hänellä ja meille tyypillinen systemaattinen ajattelutapa on hänelle vierasta. Hän tarvitsee erittäin kovaa ohjausta ja selvää suuntalinjaa, jota pitkin kuljetaan, muuten ei asioista tule oikein mitään.
   Tässähän tätä asiaa ja taustaa tuloasi varten jo tulikin melko paljon. Ei tässä lopuksi muuta kuin hyvää kesän jatkoa Sinulle ja perheellesi sekä tervetuloa sitten elokuun lopulla tänne työleirille. Kerro siellä tutuille terveisiä, erityisesti TK:lle.
   terv. Jukka

Pentti Nieminen lähdössä Brasiliaan 1978

Pentti saa Jukalta 11.8.78 faksin:
Voisitko tuoda tullessasi seuraavia henkilökohtaisia suojeluvälineitä:
- 50 kpl korvatulppia (vaahtomuovisia, merkki ear tai vastaavia muovitulppia)
- 50 kpl 3m:n kertakäyttöhengitys-suojaimia
Voisitko selvittää kntokorin mahdollisuuksia paloauton tuomiseen Brasiliaan. Mikä on toimitusaika, auton hinta sekä rahtikustannukset ja -aika.
   Etelän lämpöisin terveisin Jukka







Sarja kirjeitä Brasiliasta jatkuu

Eijaleena Martikainen

Toivo Hautamäki - Kymiltä kiinteistöhuoltoon

Toivo Hautamäki on ajanut aamulla kotoaan Helsingistä Kuusankoskelle tapaamaan kansakouluaikaisia luokkakavereitaan. Lounaalta hän on tullut kyläilemään Niinikoskille siskonsa ja lankonsa luo. Nämä pitäisivät sukulaismiehen pitempäänkin, mutta haastattelun ja kahvittelun jälkeen Topilla on jo kiire takaisin. Auto on saatava aikaisin aamulla huoltoon. Vauhtia riittää 85-vuotiaalla eläkeläisellä. Tosin Hautamäki vasta totuttelee eläkkeellä oloon, hän jätti työelämän pari vuotta sitten.
   Topin juuret ovat monessa paikassa. Hän syntyi Ylistarossa, muutti puolivuotiaana Kuusankoskelle, kävi äitinsä ja sisarusten kanssa sotaa paossa Pohjanmaalla, palasi Kuusaalle. Hänet lähetettiin lapsena jälleen isovanhempien luo Ylistaroon moneksi vuodeksi, kunnes hän tuli taas Kuusaalle käymään ammattikoulua. Hänen murteensa kuulemma vaihtuu aina sen mukaan, missä päin maata hän juttelee paikallisten kanssa.
   Topin lapsuuden perheessä oli yhdeksän lasta, Toivo oli järjestyksessä neljäs. Ensimmäisistä Kuusankosken ajoistaan Mörkölinjalla hän ei ymmärrettävästi muista mitään, mutta Voikkaan kodista hänellä on selkeät muistot.
 - Isä Juho Hautamäki oli ylikonstaapelina Kymiyhtiön poliisilaitoksella Voikkaalla. Äiti sai poliisilaitokselta siivoushommia, hänkin pääsi yhtiön palvelukseen. Siihen aikaan poliisilaitos oli tosiaan Kymiyhtiön, välirauhan aikana se lopetettiin pikku hiljaa. Isä haki sitten valtion paikkaa Pertunmaalta, oltiin muutama kuukausi siellä. Taas vapautuikin paikka Kuusankoskelta, ja nyt hän pääsi tänne valtion poliisiksi.
  

Juho Hautamäki poliisin virka-asussaan yksityisajokortissa

Juho-isä oli saanut jo opiskeluaikoinaan tuntumaa poliisityön arkeen. Helsingin poliisiopistolaiset joutuivat heti kentälle, ja Juholle tovereineen annettiin tehtävä Lauttasaareen. Toivo muistaa hyvin isän kuvauksen tapahtumista.
   - Lauttasaarihan oli yleinen trokareitten paikka, kuuluisa hämärästä touhustaan. Siellä asui isojen kauppayhtiöiden suuria johtajia ja yksi huoltomies. Kaikki muut olivat viinatrokareita. Poliisiopiskelijat menivät talolle, johon tiedettiin viinalastin saapuneen, koputtivat oveen pistoolinperällä ja väistivät sivuun. Välittömästi tuli kuusi reikää sisäpuolelta oven läpi. Kokelaisiin ei osunut, he mursivat oven ja menivät sisään.
   Isän kertomus ajokortin ajamisesta on myös jäänyt Toivon mieleen. Autokoulun opettaja oli ajoharjoittelun alkaessa pikkuisen humalassa ja humaltui kaiken aikaa lisää.
- Opettaja sammui lopulta, ja isä ajoi ympäri Helsinkiä niin kauan kuin bensaa riitti. Opettaja ihmetteli seuraavana päivänä, että missä ihmeessä olet saanut noin hyvän ajotaidon. Isä oli ajanut kaiken yötä, Topi naureskelee.

Voikkaan poliisilaitos oli Lapinmäen alapäässä. Siinä oli neljä putkaa, poliisien tila, ylikonstaapelin ja apulaisnimismiehen huoneet. Lisäksi talossa oli Hautamäkien asunto.
- Puutalo mutta peltillä vuoratut putkat, joissa pidettiin etupäässä humalaisia. Heitä pidätti myös meidän iso musta schäfer. Kun se näki tiellä humalaisen, se toi hänet putkaan. Koira oli liikkunut isän kanssa ja nähnyt, kun humalaisia otettiin talteen. Kun se näki jonkun tiellä keikahtelevan, se kiskoi tämän housunpuntista kamarille.
   Viisivuotiaana Topi karkasi kouluun, kun kerran pari vuotta vanhemmat kaveritkin menivät sinne. Hän leikki muutaman päivän koulun pihalla, kunnes opettaja huomasi ja kutsui hänet luokkaan opiskelemaan muiden kanssa.
   - Sitä kesti muutaman kuukauden, mutta sitten alkoi sota, ja me lähdimme äidin ja sisarusten kanssa isovanhempien luo Ylistaroon. Noustiin Harjun asemalta junaan ja matkustettiin härkävaunussa. Ensimmäiseen junaan ei mahtunut, se oli jo täynnä Karjalasta tulevia evakkoja. Seuraavassa junassa ei muita vaunuja ollutkaan kuin penkittömiä härkävaunuja. Me päästiin ylimmälle laverille, kun meitä oli monta lasta. Isä oli sodan aikana junapoliisina ja Perkjärvellä vankilanjohtajana. Siellä oli kaksituhatta venäläistä vankia.
   Talvisodan jälkeen odottivat taas poliisintyöt, aluksi Pertunmaalla, sitten Kuusankoskella. Perhe muutti Pilkanpellolle Kymiyhtiön taloon.

Toivo on löytänyt siskonsa Heleena Niinikosken rippikuvan.

   - Melkein kaikki poliisit asuivat yhtiön asunnoissa, vaikka olivat valtion poliiseja. Meillä oli alkuun vain keittiö ja yksi huone. Myöhemmin yläkertaan rakennettiin huone lapsille. Meitä lapsia asui parhaimmillaan kotona yhtä aikaa viisi kuusi. Pihassa oli sikala - joka talossa oli piharakennuksessa puuliiterin vieressä sika, lammas tai kanoja.
   Toivo kertoo, miten taitavasti äiti osasi säästää sian ruoat tähteistä niin että ne eivät pilaantuneet. Perunankuoria tuli paljon, kun iso perhe söi. Hautamäillä oli täällä viljelyksessä muutama aari, ja Pohjanmaalta isovanhempien tilalta tuli lisää perunaa. Syksyllä sika teurastettiin, eikä Hautamäellä komennettu lapsia muualle siksi aikaa. Teurastaja tuli taloon, tai sitten sian päästi päiviltä perheen isä.
- Vierestä katselin, kun teurastaja Kääpä ampui sikaa otsaan. Mitenkä sattuikaan hänen jalkansa olemaan samassa linjassa, ja luoti meni sian pään läpi hänen saappaaseensa ja vei osan isovarpaasta. Hän vain kiersi likaisen nenäliinan varpaan ympärille, veti saappaan takaisin jalkaan ja jatkoi teurastamista. Olin tottunut seuraamaan eläinten teurastusta, kun äitin kotona mummo hoiti lampaitten lahtaamisen. Siellä oli viisisataa kanaa, neljä viisi lehmää ja lampaita.
   Hautamäen perheessä lapsetkin osallistuivat kodin töihin. Topille kuului polttopuiden sahaus ja halkominen.
- Hyvin usein kuuli: vie likaämpäri, tuo vesiämpäri, tuo puita. Äitiä ja isää uskottiin, kuriksi riitti kun näki isän ilmeestä, että nyt ei mennyt kaikki hyvin.
  Hautamäen katras on ollut liikunnallista väkeä lapsesta asti. Toivo hiihti. Joka talvi tuli kilometrejä 600-1000.
- Kun yhtiöllä oli harrastushiihtoja, olin joka talvi voittaja. Nauhan majalle oli mukavin hiihtää. Kovilla pakkasilla pääsi joen yli suoraan Kuusaan puolelle, muulloin kiersin sillan kautta. Nauhaan oli hyvät ladut pitkin metsiä, Toivo sanoo, vaikka siihen aikaan ei latukoneilla vedettykään leveitä baanoja hiihtäjien iloksi.
   Hiihtoharrastus keskeytti koulunkäynnin Pilkan koulussa melkein alkuunsa. Toivo ehti Kuusankoskelle palattuaan käydä kansakoulua siellä laskiaissunnuntaihin asti. Silloin hän kaatui hiihtäessään ja mursi reisiluunsa. Siitä seurasi kahden kuukauden hoitojakso tehtaansairaalassa Tallinmontussa. Kotona hän harjoitteli keppien kanssa kävelyä pari viikkoa.
- Mutta voimat oli poissa, en olisi jaksanut kiivetä keppien varassa Pilkan koululle. Tultiin siihen tulokseen, että parasta lähteä Pohjanmaalle. Olin kymmenvuotias, kun lähdin, vietin siellä neljä vuotta. Meitä oli vissiin liikaa suita ruokapöydässä, Pohjanmaalla taas oli vain mummo, vaari ja vanhempi veljeni. Hän oli jäänyt mummolaan, kun me muut palasimme minun ollessa puolivuotias. Mummoni oli sanonut äidille, että jätä heille edes yksi lapsi, älä vie kaikkia. Veli kasvatettiin siellä, paitsi että hän kävi Kuusankoskella yhtiön ammattikoulussa kahden vuoden opinnot puusepäksi.

Nuori Toivo Hautamäki

Topi muistaa, kuinka hän ikävöi kotiin. Mummolassa hän oli kahden vanhuksen seurassa, naapuriin oli kilometri, kavereita ei ollut lähellä. Talo oli aukean pellon laidalla Kyröjoen äärellä.
  -  Oli sellaisiakin viikkoja keväisin, ettei päässyt kouluun tulvien takia. Meillä oli paatti kytkettynä rapunpieleen. Joka vuosi tehtiin eläinten ulosteista patteri, jonka päälle kaikki eläimet nostettiin, kun navettaan tuli vesi.
   Aikanaan Topi Hautamäki palasi kotiin käymään ammattikoulun. Hän päätyi nelivuotiselle metallilinjalle.
- Kuuluin viilareihin, ja meillä oli loppuvaiheessa myös valimokuukausi. Senkin  homman olen kokeillut, valuraudan valamisen. Kolmannen vuoden jälkeen opettajat lajitteli meidät eri puolelle tehdasta. Minun ryhmäni määrättiin sellun puolelle. Sieltä ura lähti, prässipojasta etenin pikku hiljaa ylöspäin. Aloittaessani 15-vuotiaana sain tehdä yötöitäkin. Oli seitsemän päivän seema: seitsemän aamua, vapaa, seitsemän päivää, vapaa, seitsemän yötä, makuu ja vapaa. Aloitin yövuorolla. Kun menin aamulla kuudelta nukkumaan, äiti herätti illalla yhdeksältä, että pitäisi lähteä töihin. Silloin mietin välillä, että onko tämä elämä tällästä.
   Prässipojalle kuului kuivauskoneen märän pään hoito. Prässit voideltiin, viltit ohjailtiin juoksemaan keskellä. Piti olla tarkkana koko ajan.
- Kuivauskone ei pyörinyt kuitenkaan koko ajan, vain kun oli iso tilaus tai paperikone otti erikoisen paljon tavaraa. Kun kuivauskone seisoi, me oltiin jossain siivoamassa tai korjaamassa. Prässipoikajakson jälkeen olin heittomiehenä joka paikassa kunnes siirryin kakkosvalkaisijaksi. Kun uutta valkaisuosastoa alettiin rakentaa, ykkösvalkaisijat siirtyi sinne, ja meistä kakkosvalkaisijoista tuli ykkösvalkaisijat vanhalle puolelle.
   Tuohon aikaan sellu valkaistiin kloorilla ja hyperkloriitilla. Topi työskenteli klooritehtaalla mutta oli jo siirtynyt sieltä muualle, kun tehdas räjähti. Hän seurasi työkaverinsa kanssa työpaikkansa katolta palon etenemistä. Siinä tiesi varmasti, että liekkien keskeltä ei kukaan selviäisi hengissä. Kolme ihmistä tulipalossa kuolikin, kaikki Toivon tuttuja.

Klooritehdas palon jälkeen. Kuva Kari Palmumaan arkistosta

Klooritehtaalta Hautamäki siirtyi liuottamonhoitajaksi.
- Sinne tuli raaka rikkihappo säiliössä, siihen sekoitettiin kloraatti ja rikkikaasu ja liuotettiin se veteen. Se höyrystyi, höyry otettiin talteen ja sekoitettiin veteen. Sillä valkaistiin.
   Aineet kuulostavat vaarallisilta ja niin ne olivatkin, itse asiassa räjähdysainetta. Topi vähättelee vahinkoja.
- Ainoa vahinko oli kun minulta paloi kaksi kertaa vaatteet päältä. Meillä oli siellä omien vaatteiden päällä niinsanotut maalarin vaatteet, valkoinen takki ja housut. Kun ne syttyi, ei jäänyt kun saumat jäljelle. Meillä oli iso amme vieressä, siihen kerkisi joskus hypätä, kun housunlahkeet syttyi palamaan. Mutta vaatteet paloi niin nopeasti, että se oli yksi suhaus, ja pelkät saumat jäi. Palo syttyi hankauksesta, kun peltitynnyreitä vedettiin lattialla ja siitä tuli kipinää.


Hautamäkeä huolestutti joskus ohikulkijoiden puolesta.
- Rikkihappo pysyy sopivan vahvana rautatynnyrissä, liian vahvana ei. Jos sillan vieressä kulkeva putki alkaa vuotaa, sillalla kulkevat ovat vaarassa. He eivät huomaa, kun rikkihappo suihkuaa. Me koetettiin katsoa rikkihapon sisään ottamisessa sellainen hetki, ettei sillalla olisi liikennettä. Rikkihappo puhallettiin ilmalla sisään ja laimennettiin vasta siellä haponkestävistä tiilistä muuratuissa astioissa.
   Aluksi näytteet liuottimesta lähetettiin laboratorioon. Sinne oli kuitenkin matkaa, joten Hautamäki ehdotti, että mittaus alettaisiin tehdä liuottamossa.
   - Se meni läpi. Sinä aikana, jonka olin liuottamossa töissä, mitattiinkin sitten paikan päällä. Laboratorio jätettin rauhaan. Pysyimme samalla ajan tasalla siitä, minkä vahvuista ainetta on menossa.
   Toivo Hautamäki siirtyi Kuusaanniemeen maaliskuussa 1966. Siellä työturvallisuus oli huomattavasti paremmalla tolalla. Seitsemänkymmenluvun taitteessa Topi oli jo kierrellyt tehdasta niin paljon "reserviläisenä", että hän oli oppinut työt monessa pisteessä.
- Kun aamulla menin portista sisään, en tiennyt vielä, mihinpäin minua tarvittiin, mistä puuttui tekijöitä. Olin esim. kuivauskoneenhoitajana toisessa päässä tai kuorimon etumiehenä alkupisteessä.
   Mielenkiintoinen työkohde oli myös "napanuora", putki joka kulkee joen yli klooritehtaalta Kuusaanniemeen.
- Olen minä sen muutaman kerran kävellyt edestakaisin. Putken sisällä on käytävä, sen ympärillä kulkee kymmeniä putkia. Sielläkin on joskus käytävä tarkastamassa, ettei ole vuodon alkuja. Happilaitteet selkään ja sinne kävelemään. Siellä käytiin yksin. Aluksi oli epämiellyttävää, sitten siihen tottui.
   Putkissa kulki lipeää, hypokloriittia ja klooria. Kulkee siellä tavaraa edelleenkin Kemiran laitokselta sellutehtaalle, Hautamäki sanoo.

"Napanuora"

Hautamäki on tehnyt kovasti töitä elämässään. Vuonna 1958 hän meni naimisiin, ja perheeseen syntyi kaksi tyttöä 60-luvun alussa. Silloin Hautamäet muuttivat Kymintehtaan lastentaloon, nykyisinkin päiväkotina toimivaan "seimeen". Toivo oli Kymin sellulla töissä ja toimi samaan aikaan lastentalon talonmiehenä vaimonsa Kyllikin kanssa kaikkiaan 14 vuotta.
   - Kun tytöt tuli koulusta, he meni pukemaan tarhasta lähteviä lapsia. He tiesi lasten vaatteet paremmin kuin hoitajat. Hoitajat sanoivat, että tytöistä oli suurempi apu kuin harjoittelijoista.
   Nuorin seimeen tullut oli kuusiviikkoinen. Topi muistaa hyvin tämän Ehrukaisen tytön.
   - Kun olin ulkona lumitöissä ja tyttö oli jo isojen puolella, hän juoksi usein ja otti minua reidestä kiinni. Olin vähän kun sijaisisä siellä.
   Lastentarhan isoimmat työt olivat lumityöt ja lämmitys.
   - Kuuden ensimmäisen vuoden aikana joka syksy tuli venäläisessä vaunussa 45 tonnia antrasiittia, kivihiiltä. Puolet ajettiin sisään, puolet minä lapioin ulos kasaan ja sieltä vähitellen sisään uuniin heitettäväksi. Viimeisinä vuosina talossa oli öljylämmitys, se oli suuri helpotus. Lumitöissä meni talvisin useampi tunti. Kun yövuoro loppui tehtaalla kuudelta, pääsin nukkumaan kymmenen maissa lumitöiden jälkeen.
 
Kymiyhtiö jäi, kun Helsinki kutsui

Syksyllä 1972 Toivo Hautamäki lähti yhtiöltä. Häntä kysyttiin töihin Helsinkiin kiinteistöalalle, mutta yhtiön työpaikalla oli myös ilmapiiri, joka työnsi miestä pois. Hän piti Kymiyhtiötä hienona työpaikkana, mutta työtehtävien jatkuva muuttuminen ei oikein innostanut. Sitten kuivauskoneenhoitajat yrittivät saada palkankorotusta työtaistelun avulla.
   - He toimivat keskenään, sopivat tietyn päivän, jolloin kukaan ei tule ylitöihin. Jotkut olivat sairaslomalla. Minulle soitettiin kymmeneltä sunnuntaina, että tule kahdeksi töihin. Sanoin etten mielelläni tule, koska olen menossa yölöysiin. Lähdin isän ja äitin luo käymään, ja jostain syystä tehtaalta soitettiin isälleni ja etsittiin minua taas töihin. Isä sanoi, että on se täällä, kyllä se joutaa töihin. Pakkohan minun oli mennä. Vasta tehtaalla minulle selvisi, että tehdas olisi jäänyt ilman koneenhoitajaa, ellen olisi mennyt. Minua pidettiin kuin rikollisena kun tulinkin töihin, petin heidän mielestään porukat. Kosto tuli myöhemmin mm. niin, että kone rupesi risaamaan, kun tein sen äärellä töitä. Kuivauskoneen massa katkaistiin, massat meni koneen alle, ei muuta kuin uusi satsi alulle. Kun sain selville, kuka näitä temppuja teki, päätin että antaa olla, minä lähden.

Perhe muutti siis Helsinkiin, mutta päätös muuttamisesta tehtiin harkiten. Toivo kävi vaimonsa kanssa Lauttasaaressa tarkistamassa, että tyttärillä oli pääsy kouluihin. Kun rehtorit toivottivat nämä tervetulleiksi, muuttopäätös oli selvä. Helsingissä Topista tuli kiinteistönhoitaja. Hän sai vastuulleen kerrostaloja ja rivitaloja; rivitaloille hän toimi talonmiehenä. Kuusisaaren kiinteistöissä asui yhteiskunnan johtoporrasta: Kekkosen henkilääkäri, tuomareita, Helkaman rouva, Nesteen johtaja Hietarinta, SYP:n pääjohtaja. Toivo muistelee heitä lämpimästi. Kerrankin hän oli koko päivän tehnyt lumitöitä ja alkoi jo olla kylmissään.
   - Haarlan rouva toi yllättäen minulle konjakkipullon. Ai kun kivasti se lämmitti haalarin taskussa. Haarla itse kertoi olleensa nuorena poikana harjoittelijana Kymin sellulla  keittimellä. Hyvin tunsi paikat, meillä oli paljon yhteistä. Kuusisaaressa oli hyvin ystävällistä väkeä.
   Kymin ammattikoulun opeilla oli käyttöä Kuusisaaressakin. Huoltotöissä joutui joskus hitsaamaan, ja se kävi Toivolta helposti.
   - Peltikaton reikä saatiin paikattua heti eikä viidestoista päivä, kun asukas ilmoitti, että katto vuotaa.
   Hautamäet itse asuivat Lauttasaaressa, ja sielläkin oli mielenkiintoisia naapureita: Spede Pasanen, Markku Alén, tuomareita ja lääkäreitä. Hyvät naapurit vaativat Topia joskus myös pelaamaan kanssaan tennistä, eikä silloin piitattu siitä, että kello oli kymmenen illalla. Topi on ollut myös ralliautoilussa mukana huoltomiehenä ja muistelee pitkiä ajomatkoja. Rovaniemeltä matka taittui kotiin Helsinkiin yhdellä rupeamalla, ei siinä kuunneltu vaimon ohjeita yöpymisestä Jyväskylässä.
  Kyllikki joutui sairastuttuaan lopettamaan talonmiehen työt miehensä rinnalla. Toivokin vaihtoi työnantajaa ja oli uudessa työpaikassaan kiinteistönhoitajana 15 vuotta. Vuonna 1999 hän jäi eläkkeelle kokopäivätyöstään. Työnteko ei kuitenkaan päättynyt. Hän jatkoi valvojana Mellunmäkeen rakennetussa väestösuojassa, joka oli parkkihallina. Tehtävä oli alkanut jo muun työn ohella ennen eläkeikää.
   - Ajattelin eläkkeelle siirtyessäni pitää homman ikään kuin pehmeänä laskuna, etten putoa suoraan toimettomuuteen. Kolme neljä tuntia päivässä vastasin siitä että valaistus, lämmitys, ilmastointi ja siivous toimii. Lisäksi otin kontolleni vuokrasopimukset, ettei ihmisten tarvinnut mennä konttorille hakemaan pysäköintilupia ja sopimuskaavakkeita. Tein töitä 83-vuotiaaksi. Nyt olen ollut kaksi vuotta eläkkeellä. Ei ole ollut yhtään päivää, että olisin ihmetellyt mitä tekisin. Aina on jotain.

Kerran viikossa Topi käy keilaamassa entisten työkavereiden kanssa.
   - Vaatii taktista silmää, ettei mene voittamaan tiettyjä henkilöitä. Minun psyyke kestää häviämisen, elämä on koulinut.
   Niinikosket houkuttelevat Topia jäämään yöksi, onhan takana jo ajo Helsingistä ja luokkakokous, ja vielä haastattelukin. Ei puhettakaan.
   Vaikuttaako Kuusankoski samalta kuin nuorena?
   - Tämä on muuttunut hirveästi, tästä on tullut vihreä kaupunki. Puuta ja pensasta on joka puolella, ei ole enää aukeaa. Lapsena asuttiin talossa, jossa oli peltoa kahden puolen. Nyt on pusikkoa kaikkialla,  vanhojen asuinalueidenkin paikalla.
   Lapsuusmaisemat kiinnostavat edelleen.Topi on ennen luokkakokousta ajellut tuttuja teitä Kolarinmäellä ja seuraa paikkakunnan menoa säännöllisesti.
   - Netistä katselen viikottain kuvia Kuusaasta, kun en nykyään oikein pääse täällä kävelemään.

Teksti ja uudet kuvat: Eijaleena Martikainen   

Eilan ja Pentin häät, juhannus 1947

Eilan vaiheita ja Penan viestejä -tarinoiden päähenkilöiden häitä ennakoitiin jo heidän kalenterimerkinnöissään ja kirjeissään. Kumpikin odotti niitä innoissaan.  Ne pidettiin juhannuksen alla sunnuntaina. Siihen aikaan juhannusaatto oli aina 24.6. ja juhannuspäivä 25.6.

Tätä ennen oli tietysti lähetetty hääkutsut,

                   

    
  otettu kuulutukset ja

anottu viranomaisilta lupa huvitilaisuuden järjestämiseen.












Häihin kutsuttiin 500, paikalle saapui 700 henkeä. Kuokkavieraat olivat silloin ja pitkään sen jälkeen tavallinen ilmiö tämänkin seudun häissä.

Kaasoista ei Eilan leikekirjassa puhuta mitään, mahtoiko olla muotiakaan siihen aikaan. Sulhasen tukena oli Eilan siskon kihlattu Olli Luostarinen, kuvassa oikealla ylhäällä. Kirkolta hääväki käveli Aronpellon poikki seuratalolle. Morsiuspari lähti ilmeisesti morsiustyttöjen kanssa suoraan hääkuvaa otattamaan Kouvolaan. Auto oli sammunut Ahlmanintiellä, ja kuvausreissusta oli tullut toivottua pitempi. Häävieraat kuitenkin jaksoivat odotella seuratalolla, olihan luvassa tanssia ja hyvät tarjoilut. Tuohon aikaan saatiin varmasti jostain jo oikeaa kahviakin. Ja juuri näissä häissä kuultiin lausahdus "syyää myä vanhat näit pehmosii", kun täti leikkasi täytekakkua vaakasuoraan.

Morsiustyttöinä olivat Eilan hyvän ystävän Eilan Helénin tyttäret Maisa ja Helena.

Häämatka suuntautui viikon päästä Helsinkiin suurkisoihin. Huom. yo-lakki Penan päässä.












Pentti pääsi töihin Kymiyhtiöön opiskeltuaan vielä vuoden häiden jälkeen Tampereen teknillisessä opistossa. Eilakin oli yhtiön konttoreissa töissä mutta jäi kotirouvaksi, kun Pentti toivoi. Nuoripari asui ensin Eilan kotitalossa Mäyrämäen laella. Sinne oli vintille rakennettu heille oma huone. Parin vuoden kuluttua he saivat yhtiön asunnon Kinnaksesta, ja vuonna 1952 he pääsivät muuttamaan ensimmäisen lapsensa kanssa Puistomaalle. Siellä perheeseen syntyi toinenkin tyttö.

Puistomaalta perhe muutti Kuusaan ensimmäisiin elementtitaloihin Ekholmintielle. 60-luvulla alettiin rakentaa Melkunmäkeä, ja sinne Niemisetkin rakensivat omakotitalon Pentin piirustusten mukaan.

Pentti otti harrastuksekseen palokuntatoiminnan, ja ennen pitkää hänestä tuli tehdaspalokunnan päällikkö ja sitä kautta kaupunginpalopäällikkö. Yhtiöllä hän työskenteli piirustuskonttorissa ja rakennusosastolla mutta sai sitten tehtäväkseen suojeluorganisaation laatimisen kloorivaarojen varalta, ja tehtävänimike muuttui suojelupäälliköksi. Viimeiset työvuotensa Pentti oli kaupunginpalopäällikkönä kaupungin palkkalistoilla.

Eila harrasti kuorolaulua Kaiussa sen minkä lapsilta ja kodinhoidolta ehti - Pentti viihtyi samoissa porukoissa ja jonkun vuoden myös kuoron tenorien rivissä. Kun SPR:n ystäväpalvelu alkoi Kuusankoskella, Eila oli mukana järjestäytymisessä ja aktiivisena spr:läisenä elämänsä loppuun saakka. Eila kuoli vuonna 1994, Pentti 2009.

Meidän lasten silmin perhe-elämä oli kivaa kuusaalaista meininkiä. Äiti ja isä tulivat hyvin toimeen keskenään. Isä oli hauska seuramies mutta jämti työelämässä. Äiti oli lempeä ja muut huomioon ottava taiteilijasielu. Heillä riitti ystäviä, ja näiden kanssa vietettiin paljon aikaa. Siinä ympäristössä meidän lasten oli helppo kasvaa, meitä ei vaivattu hankaluuksilla, joita kaikkien elämään vääjäämättä tulee. Kotoa on jäänyt iloiset, valoisat muistot.

Toivottavasti tämän kesän hääparit saavat yhtä hyvän elämän kuin omat vanhempamme Eila ja Pentti Nieminen.

                                                   Hyvää juhannusta!

Puutarhakertomus 6. Näyttely osoitti puutarhojen hyödyn

Kymiyhtiön ensimmäisen puutarhurin Matti Sihvosen päiväkirja/raportti työnantajalle vuodelta 1922 päättyy. Puutarhurin alkutaival yhtiöläisten puutarhoissa ja yhtiön kauppapuutarhassa oli rankka, pihoja piti laittaa kuntoon joka puolella paikkakuntaa samaan aikaan. Ajan myötä puutarhurin vastuulle sysättiin myös yhtiön maatilan peltotyöt. Nämä ovat viimeiset rivit Matti Sihvosen  puutarhakertomuksesta, raportista työnantajalleen Kymiyhtiölle 15.12.1922. Lisää aiheesta voi lukea kotiseutujulkaisu Vellikupista 9/2010.

Keskuspuutarha. Kuva kirjasta Kymiyhtiön sivistyksellinen ja yhteiskunnallinen toiminta/Julius Polin

    "Kun 2 vuotta sitten puutarhatyöt pantiin alulle, kehoitettiin allekirjoittanutta laatimaan suunnitelmia tulevasta taimistopuutarhasta sekä siihen tarvittavista rakennuksista ja muista tarpeista. Näihin rakennussuunnitelmiin kuului 2 puutarhurin ja 1 kalustonhoitajan asuntoa sekä 4 pientä huonetta päiväharjoittelijoita varten, sekä lisäksi välttämättömät työskentely-, kalusto-, varasto- ja kasvihuoneet. Sikäli kun silloin ymmärsin pidettiin nämä rakennukset tarpeellisina ja luvattiin ensi tilassa rakentaa. Paitsi allekirjoittaneen asuntoa, jota näinä päivinä on alettu rakentaa, ei mitään muita ole tehty, vaan on kasvihuoneet ja säilytyspaikat korvattu väliaikaisilla laitoksilla. Kun puutarhatyöt ovat ikään kuin olosuhteiden pakosta paisuneet laajemmiksi, kuin miksi alussa lienee ajateltu, olisi varmaankin suunniteltujen rakennusten aikaisempi valmistuminen poistanut monta alkuvaikeutta. Niinpä minun aikani olisi tullut monin verroin paremmin käytetyksi, jos asuntoni olisi ollut työmaani keskellä. Sillä samalla kun olisin voinut tehokkaasti ohjata ja valvoa töiden kulkua, samalla olisin voinut huolellisemmin suunnitella ja valmistella niitä monilukuisia tehtäviä, joita tämä toimi runsaasti tarjoo. Lavojen ja kasvihuoneiden kunnollinen hoito vaatii ehdottomasti, että edes joku hoitajista asuisi mahdollisimman lähellä. Kaluston hoitajaksi ei ole ketään saatu vakinaisesti, kun ei ole ollut asuntoa. Kun jokaiselle työaseelle ei tilanpuutteen vuoksi voida järjestää omaa paikkaansa, joka on kaiken järjestyksen välttämätön ehto, tottuu työväkin huonoon järjestykseen.  Kun ei voida osoittaa vakinaista ruokailupaikkaa niille työläisille, jotka nauttivat ruokansa puutarhassa, ilmestyy ruuanjätteitä, eväspapereita ja muuta roskaa sopimattomiin paikkoihin. Epärehellisillä aineksilla on myöskin silloin tilaisuus harjoittaa vilpillisyyttä. Sellainen puutarha, jossa ei asu ketään, on aivan turvaton varkauksia ja muuta ilkivaltaa vastaan, jota täälläkin on saatu kokea. Näin suuressa puutarhassa esiintyy suuri joukko erilaisia pikkutehtäviä ja korjauksia, joita varten pitää olla sopiva työskentelypaikka, ett'ei tarvitse verstaita pikkutöillä vaivata. Tämän puutteen on toistaiseksi poistanut Seuratalon kellari. Mutta jos tätä taloa ruvetaan piakkoin rakentamaan, niin on luultavaa, että tämäkin työhuone vallataan rakennusväen ruokailu- ja oleskeluhuoneeksi ja silloin on tämä tärkeä työskentelypaikka poissa. Jo nämä muutamat viittaukset vakuuttavasti osoittavat, että taimistopuutarhaan suunnitellut asuinrakennukset ja muut tarvehuoneet voisivat suuresti helpottaa työskentelyä puutarhaviljelyksen alalla. Myöskin olisi suotavaa, että edes muutamia puutarhassa työskenteleviä saataisiin yhtiön entisiin asuntoihin. On luonnollista, että ne osastot, jotka yhtiölle tuottavat suoranaisia tuloja, joutuvat myöskin asuntopolitiikassa toisten edelle. Puutarhatehtävät ovat alun pitäen järjestetty sellaiselle hyväntekeväisyys-pohjalle, joista ei voi tulla tuloja, mutta puutarhojen tuottama välillinen hyöty on ehkä muutamissa tapauksissa arvokkaampi kuin raha, siitä Kuusankosken ensimmäinen puutarhanäyttely antoi jo oivallisen näytteen.

Puutarhanäyttely seuratalossa. Kuva kirjasta Kymiyhtiön sivistyksellinen ja yhteiskunnallinen toiminta/Julius Polin

 12. Edellisistä yhteenvetoa.

   Näinä 2 vuonna, viime marraskuun alkuun saakka, on käytetty lannoitusaineita ja erilaisia maalajeja seuraavat määrät:
   Lantaa                                noin    6.700   krm.
   Suomutaa                             "       8.100     "
   Lastumurskaa                      "       4.500     "
   Ruokamultaa                       "      46.000    "
   Hiekkaa, soraa ja savea      "       75.000    "
                                           ______________
                            Yhteensä           146.300 krm.

Puutarhoja, joissa on enemmän tai vähemmän työskennelty, on yhteensä 390 eri omistajan.
   Edellisten ja yleisten puutarhojen pinta-ala on yhteensä noin 23 ha.
   Salaojia valmistettu puutarhoihin ja pelloille noin 16.000 m.
   Samoin avo-ojia noin 12.000 m.
   Erilaisten puiden ja pensaiden taimia on istutettu yhteensä noin 45.000 kpl.

13. Tärkeimmät uudet tehtävät.

   Paitsi suuri joukko keskeneräisiä pikkutehtäviä olisi tulevana vuonna pantava alulle seuraavat suuremmat työt:
   Naukujassa uusia puutarhoja        30   perheelle.
   Kuu. puolella Puistokadulla           18      "
     "           "       muualla                     8     "
   Ky. Pilkankoululla                          10     "
    " puolella muualla                          9      "
   Voikkaalla 40                                 40     "
                                          _________________                           
                            Yhteensä             115  perheelle.

   Sekä lisäksi Voikkaalla sähköinsinöörin rakennuksen, konttorin, palokunnantalon, urheilukentän ja Pien-Mattilan koulun ympäristöjen järjestäminen, Pilkanmäen koulun ympäristön tasaaminen ja oppilaskasvitarhan perustaminen.
   Kuusankosken sairaalan ja kansakoulun ympäristöjen järjestäminen.
   Aronpellon siirtolakasvitarhan laajentaminen Pilkanpellolta vähenevien palstojen tilalle.
   Pappilan puutarhan valmistaminen.
   Varattujen ruokamultien ja kompostien lisäksi tarvittaisiin näiden puutarhojen tarpeiksi noin 3.000 krm suomutaa ja 1.500 krm lantaa.

14. Toivomuksia.

   Edellä kosketeltujen asioiden johdosta pyydän alempana viitata niihin kohtiin, jotka mahdollisesti antavat aihetta käytännöllisiin toimenpiteisiin:
   1. Että taimistopuutarhan alueelle suunniteltujen rakennustonttien muodostamista joudutettaisiin, jotta tästä aiheutuvat istutussiirrot y.m. puutarhaa koskevat muutokset voitaisiin tehdä sopivana vuodenaikana.
   2. Että taimistopuutarhaan suunniteltuja rakennuksia alettaisiin mahdollisimman pian rakentaa.
   3. Jotta allekirjoittanut voisi paremmin huolehtia puutarhatehtävistä, pyydän saada vapautta peltojen huolehtimisesta, ainakin siksi kunnes puutarha- ja peltotyöväelle ruvetaan saamaan asuntoja.

   4. Että puutarhatarpeisiin tänä vuonna vedätettäisiin suomutaa 3.000 kuormaa.
       Samoin siirtolakasvitarhoihin                                                      500 kuormaa
            "       peltoviljelyksiin                                                             5.000      "    
                                                                                                  ________________
                                                                     Yhteensä                     8.500 kuormaa.

                                         Kuusankoskella, 15. p. joulukuuta 1922
                                                    Matti Sihvonen"                                                                                                                                     

Puutarhakertomus 5. Puutarhuri turhautuu työväen laiskuuteen.

Kymiyhtiön ensimmäisen puutarhurin Matti Sihvosen päiväkirja/raportti työnantajalle vuodelta 1922 jatkuu. Puutarhurin alkutaival yhtiöläisten puutarhoissa ja yhtiön kauppapuutarhassa oli rankka, pihoja piti laittaa kuntoon joka puolella paikkakuntaa samaan aikaan. Ajan myötä puutarhurin vastuulle sysättiin myös yhtiön maatilan peltotyöt. Lisää aiheesta voi lukea kotiseutujulkaisu Vellikupista 9/2010.

Kuva 30-luvun loppupuolelta. Oikealla alhaalla taimipuutarha, oikealla yläreunassa saha.

Matti Sihvonen:

"9. Ammattikoulun tyttöjen puutarhanhoidon opetus ja kansakoulupuutarhat.

   Tänä vuonna annettiin ensi kerran opetusta puutarhanhoidossa myöskin ammattikoulun tytöille. Tietopuolinen opetus rajoittui 12 t., mutta käytännöllisissä töissä oli parikymmentä tyttöä kolmisen kuukautta. Se velttous ja välinpitämättömyys, jota havaitaan paikkakunnan aikuisten työskentelyssä, on myöskin silmiinpistävää  näiden tyttöjen toimissa. Joukossa on paljon poikkeuksiakin ja varmaa myöskin on, että elämän varrella vielä sekin siemen löytää suotuisan maaperän, joka nyt näyttää lankeavan ohdakkeihin ja kivikkoon.
   Kun kansakoulunopettajat mielellään nauttivat vapaasti kesälomansa, käy helposti niin, ett'eivät he ennätä riittävästi seurata kansakoululaisten puutarhatöitä. Jotteivät oppilaat jäisi valvontaa ja ohjausta vaille, oli kuluneena kesänä 1 naispuutarhuri säännöllisesti mukana oppilaspuutarhassa työskenneltäessä.
  
10. Kauppakysymys.
   Tehtaiden kauppatoreilla myydään nykyisin suurien summien edestä m.m. erilaisia puutarhatuotteita ja siemeniä. Torikaupassa ovat keittiökasvit sekalaista tavaraa ja varsinkin talven aikana kalliita. Siemenet eivät juuri ollenkaan täytä nykyisen siemenlain vaatimuksia, mutta silti on niiden hinnat suhteellisesti korkeat.
   Taimistopuutarhassa ei toistaiseksi ole ollut säännöllistä myyntiä. Molempina kesinä on taimipalstojen täytteenä viljelty jonkun verran keittiökasveja, joita syyskesällä myytiin etupäässä konttorihenkilökunnalle, kansankeittiöön ja Aholaan laskuun sekä pienempiä määriä suurelle yleisölle käteismaksulla. Kysyntää puutarhatuotteille tuntuisi olevan runsaasti ja paikkakunnalle olisi varmasti suureksi hyödyksi, jos talvellakin voitaisiin tarjota tärkeimpiä keittiökasveja kohtuullisilla hinnoilla.
    Lähivuosina tulee harkittavaksi, mitä nykyisillä laajoilla perunapelloilla viljellään. Sillä nykyisessä laajuudessaan ei jäykällä savimaalla voida jatkuvasti perunoita kasvattaa, vaan tulee huono sato, koska peruna on hiekkamaan kasvi ja kaikessa tapauksessa vaatii myöskin vuoroviljelystä. Ehkä perunain hinnat lähivuosina myöskin sikäli vakiintunee, että kunnollisia perunoita saadaan entistä halvemmalla, joten kotoiset perunamaat supistuvat kesäperunan kasvattamiseen. Tällöin on ratkaistava kasvatetaanko pelloilla puutarhakasveja tai varsinaisia peltokasveja. Heinälle on aikomus jo ensi kesänä kylvää sen verran, että hevosilla olisi edes pyhien ajaksi jaloittelupaikka, ett'ei niiden aina tarvitsisi seistä kovalla tallin permannolla.
   Jos tahdottaisiin seurata monien muiden tehtaiden esimerkkejä puutarhatuotteiden kauppakysymyksessä, olisi keittiökasvien ohella kasvatettava myöskin kukkia, joilla niinikään tuntuu täällä olevan hyvä menekki. Mutta niitä varten tarvittaisiin kasvihuoneita. Myöskin, jos kauppaa suuremmassa määrässä kehitettäisiin, olisi rakennettava erikoinen myymälä kellareineen, josta ostava yleisö saisi tavaransa eikä olisi tilaisuudessa kuluttamaan tarpeettomasti puutarhassa työskentelijäin aikaa.

11. Työväki ja asuntovaikeudet.
   Kun näin suurelle tehdasseudulle siirtyy uutta väkeä työansioille, tulevat monet siinä ajatuksessa, että ainakin toistaiseksi tuosta raskaasta ja likaisesta maatyöstä pääsee rauhaan. Kun työnhakutoimistosta kehoitetaan muutamia menemään puutarhatöihin, kyselevät he heti puutarhaan saavuttuaan: "mitä täällä tehdään ja paljonko maksetaan palkkaa?" Kun vastauksessa huomautetaan, että puutarhassa esiintyy hyvin monia eri tehtäviä, joita ei voida valikoida, että palkan suuruus riippuu ahkeruudesta ja työkyvystä ja että täsmällisyyttä puhalluksiin nähden vaaditaan, eivät useimmat tule ollenkaan puutarhatöihin. Jos taas töihin tulleita muistutetaan epätäsmällisyydestä, laiskuudesta tai jostain muusta epäkohdasta sanovat he hyvin usein: "minä menen parempiin töihin." Ja he siirtyvät sisätöihin sahalla tai muihin tehtaan töihin. Tällaista sattuu etupäässä paikkakunnan vakinaisen väestön keskuudessa, jotka erikoisesti valikoivat töitä ja vain muun työn puutteessa ryhtyvät maanviljelystöihin. Niinpä kuluneen syksyn sadeilmoilla poistui perunamaalta kesken kaivamisen noin 20 henkeä, joten meidän  perunoille uhkasi käydä niinkuin monin paikoin maassamme tänä syksynä on käynyt, että perunat ovat jääneet talveksi maahan. Tosin on maaseudulta tulleissa vielä sellaisiakin, jotka tekevät mielellään maatöitä, mutta kun puutarhaosastolla ei ole antaa asuntoja, siirtyvät hekin ensi tilassa niille osastoille, joilla on huoneita, tai muuttavat paikkakunnalta pois. Kaikilla työmailla pitäisi olla jonkunmoinen kantajoukko, joka osapuilleen tuntee tehtävien laadun ja työpaikat ja joiden mukana tilapäisen lisäväen aikakin tulee paremmin käytetyksi. Puutarhatyönkin kunnollinen menestyminen vaatii paitsi ahkeraa ja täsmällistä väkeä, myöskin melkoisesti ammattitaitoista väkeä, sillä jo kunnolliseen maankääntöön tarvitaan huolellisuutta ja tottumusta, puhumattakaan tasoitus-, kylvö-, istutus-, ynnä monista muista tärkeimmistä tehtävistä. Kun työväki alituisesti muuttuu, ei voi tulla kysymykseenkään minkäänlainen ammattitaito ja kun useimmat pysyvät näissä toimissa vain siksi kunnes pääsevät muihin töihin, ei heillä ole vähintäkään halua ahkeroida, vielä vähemmän mitään oppia. Siksipä ei ole ollenkaan ihme, että sangen usein saa kuulla karvaita huomautuksia puutarhaväen laiskuudesta ja huolimattomuudesta. Kun on suoritettavana epäilemättä Suomen suurimmat puutarhatyöt tällaisen työväen kanssa, tuntuu joskus kiireisimpinä hetkinä äärettömän tuskalliselta ja on kuin olisi tulipalossa, jossa ei ole sammutusvälineitä."

Puutarhakertomus 4. Hevoset eivät jaksa, työväkeä ei huvita

Kymiyhtiön ensimmäisen puutarhurin Matti Sihvosen päiväkirja/raportti työnantajalle vuodelta 1922 jatkuu. Puutarhurin alkutaival yhtiöläisten puutarhoissa ja yhtiön kauppapuutarhassa oli rankka, pihoja piti laittaa kuntoon joka puolella paikkakuntaa samaan aikaan. Lisää aiheesta voi lukea kotiseutujulkaisu Vellikupista 9/2010.

Etualalla vasemmalla Kymiyhtiön puutarha

 Matti Sihvonen:
"6. Siirtolapuutarhat.

   Aarin suuruiset kasvitarhapalstat, joita siirtolakasvitarhoiksi sanotaan, ovat erityisen naispuutarhurin, neiti Kaukosen hoidossa. Kumminkin näiden alueiden tarpeellinen laajentaminen, maanlaadun parantaminen, lannoittaminen ja osittain ojitus, on ollut allekirjoittaneen huolena. Kun näiden palstojen pinta-ala on noin 4 ha, tarvitaan niidenkin kunnossapitoon melkoiset määrät parannus- ja lannoitusaineita, ensi vuotta varten esim. noin 500 kuormaa mutaa ja 150 kuormaa lantaa.
 
7. Peltoviljelykset.

   Kymin ja Kuusankosken tehtaiden läheisyydessä, etupäässä Voikkaan rautatien ja Kymijoen välisellä alueella, on peltoja noin 30 ha, jotka olivat v. 1920 syksyyn saakka Eerolan kartanon viljelyksien yhteydessä. Kun seuraavana keväänä piti alkaa peltotyöt, ei kellään tuntunut olevan riittävästi aikaa niiden suorittamiseen. Allekirjoittaneelle ei pelloista huolehtiminen ollenkaan kuulunut ja alotettavat laajat puutarhatyöt vaaativat kaiken huomion. Mutta kun kiireelliset kevätmuokkaukset uhkasivat myöhästyä, suostuin peltotöistäkin huolehtimaan toivossa, että kiireellisimpinä työaikoina saan apua muilta osastoilta. Tämä toivo on kumminkin suurimmaksi osaksi pettänyt, sillä apua tarvittaessa valittavat kaikki omia kiireitään. Siksipä onkin verrattain suuritöiset peltotyöt täytynyt suorittaa yksinomaan puutarhaan kuuluvilla hevosilla ja työväellä.  Kun sekä kevät- että syyskiireet ovat samoihin aikoihin pelloilla ja puutarhoissa, ei tilapäisen väen avulla voida rinnan kunnollisesti molempia laajoja töitä suorittaa, vaan on peltokiireiden ajaksi täytynyt puutarhatöitä huomattavasti hidastuttaa ja kun asianomaiset eivät tunne näitä vaikeuksia, voidaan puutarhatöiden viivytys laskea puutarhurin saamattomuuden syyksi. Vallankin kuluneen kesän alituiset sateet vaikeuttivat suuresti muokkaustöitä ja liejuisen noin 5 ha suuruisen perunamaan kaivaminen oli niin suuritöistä, että melkein kaikki puutarhatyöt piti keskeyttää 3 viikon ajaksi.
   On erikoisesti huomattava, että nykyisin kun pellot ovat kokonaan perunaviljelyksillä, on maa kauttaaltaan sekä syksyllä että keväällä muokattava ja vastaa nämä muokkautyöt sekä syksyllä että keväällä sellaisen maatilan peltotöitä, jonka viljelysala on  noin 150 ha. Vuoroviljelykseen järjestetyn maatilan pellot ovat suurimmaksi osaksi heinällä, osaksi kesannolla ja rukiilla, joten vain pieni osa tulee kevät- ja syykiireiden aikana muokattavaksi. Muokkaustöitä pelloillamme hidastuttaa sekin, että niiden maanlaatu on sitkeätä savea ja ruokamultakerros on yleensä ohutta ja ojat tukossa, joten heikkovoimaiset päiväläishevoset eivät jaksa kunnollisesti vetää auraa ja äestä. Noin 800-900 perunapalstan mittaaminen, numeroiminen ja kylvöaikojen järjestäminen vaatii myöskin siinä määrin täsmällistä huolehtimista, että allekirjoittaneen aika jakautuu liian monen tehtävän kesken niin rikkinäiseksi, ett'ei mikään tule kunnollisesti hoidetuksi. Siksi pyytäisin, että minut vapautetaan kokonaan peltohuolista, joten ennättäisin entistä enemmän suunnitella ja valmistella varsinaisia tehtäviäni. Silloin ei myöskään puutarhaosastolla tarvita niin suuria työläisjoukkoja kuin nykyisin, sillä paitsi mainittuja muokkaustöitä, on pelloilla suoritettu seuraavia tehtäviä:
      4 ha ala salaojitettu, josta saatu viljelyspinta-alaa lisää noin 70 aaria;
      noin 15 ha lannoitettu ja parannettu välttävään kuntoon;
      Saksanaholla muokattu, lannoitettu ja parannettu 2 ha mahoksi jäänyttä peltoa;
      suurin osa avo-ojista avattu viime syksynä oja-auralla.
   Suomutaa tarvittaisiin tänä talvena pelloille noin 5.000 kuormaa ja 1.500 kuormaa lantaa.

8. Muita tehtäviä.

   Edellisten lisäksi on puutarhaväen huolettavana ollut seuraavia tehtäviä:
   Pappilan pellot ovat myöskin yhtiön työvoimalla muokattu ja osittain viljelty. Pahinta on vain ollut se, että virkatalolautakuntaa ei ole kertaakaan saatu täysilukuisena koolle, joten viljelysuunnitelmien teko on tuottanut vaikeuksia. Nyt kun kirkkoherra on jo vakinainen, poistuu tämä vaikeus ja kirkkoherra itse huolehtinee kohdakkoin pelloistaan. - Puutarhan perustamisetähtävät on pantu alulle, mutta valmistustyöt siirtyvät kevääseen.
   Hyvin paljon on puutarhaväen aikaa täytynyt käyttää sellaisten ojien, viemärien ja teiden korjaamiseen tai valmistamiseen, jotka eivät suorastaan kuulu puutarhoihin, mutta ovat siksi läheisessä yhteydessä niiden kanssa, että ne ovat samalla pantava kuntoon, muutoin puutarhojenkin tuottama vaikutus ja hyöty jäisi puolinaiseksi.
   Huomattavasti hidastuttaa puutarhatöitä uusien ja korjattujen rakennusten ympärille jääneet kaikenlaiset rakennusjätteet, joita ei ole aikanaan ennätetty raivata, samoin myöskin tasaustyöt. Kun tavallisesti asukkailla on tavaton kiire saada puutarhansa kuntoon, täytyy puutarhaväen suorittaa näitä raivaus- ja tasaustöitä. On kyllä samantekevä, kuka nämä työt suorittaa, mutta kun puutarhaväellä varsinkin syksyn kevään on jo muutenkin kiire, täytyy varsinainen työ tehdä hutiloimalla.
   Keskussikalaan ruuanjätteiden keräyksen järjestäminen, vihantarehun kasvattaminen ja lannan korjuu ovat myöskin vaatineet oman aikansa. Olisi erittäin suotavaa, että sikalan hoitosuunnitelma piakkoin valmistuisi ja että asiain hoito keskittyisi yksiin käsiin.
   Yksi kaikkein tärkeimpiä ja mieluisampia tehtäviä on persoonallinen neuvontatyö. Mutta siihenkään ei saa riittävästi aikaa. Tosin silloin tällöin suurimmassakin kiireessä täytyy pistäytyä puutarhaviljelykseen innostuneen puutarhaan ohjeita antamaan, mutta ainoastaan murto-osa tulee täten tyydytetyksi. Jo tällainen neuvontatyö vaatisi kesäisin 1 sopivan henkilön ajan. Kaikki neuvot ja ohjeet on annettu maksuttomasti."