Kirjeitä Brasiliasta 5. Käynnistysyrityksiä

Tehtaan ympäristöä Jarilla

Vuonna 1978 Kymiyhtiö - tarkemmin Kaukas Kymi Kymmene, KK - alkoi rakentaa sellutehdasta Brasiliaan, Amazonin alueelle. Tähän Jari-projektiin osallistui paljon työntekijöitä Kuusankoskelta ja Kaukaan tehtaalta. He olivat eri ammattien osaajia, joiden avulla tehdas saatiin rakennettua merten takaa tulleille alustoilleen ja käynnistettyä.
Työskentely keskellä viidakkoa eri kulttuurissa, usein vailla yhteistä kieltä paikallisten ihmisten kanssa kovin erilaisessa ympäristössä kuin koto-Suomessa oli vaativaa. Monien oloa varmaan helpotti, kun sai viedä oman perheen mukana. Siellä vierähti joiltain vuosikin, välillä tietysti sai käväistä kotimaassa. Isäni Pentti Nieminen matkusti Jariin kaksi kertaa, viipyi useita viikkoja laatimassa suojelusuunnitelmaa tehtaille. Hän oli valmistellut suunnitelmaa jo Suomessa kaukaalaisen kollegansa kanssa. Sovitaan hänen nimekseen vaikka Jukka.
   Jukka  lähti Brasiliaan ensin. Hän lähetti Pentille Suomeen kirjeitä, joista kuvastuu välillä melkoinen epätoivo tehtävän edessä. Brasiliasta palanneilta kuusaalaisilta kuultiin enimmäkseen hauskoja ja eksoottisia tarinoita seikkailuista viidakossa. Jukan kirjeistä näkyy todellisuuden toinen puoli. Ei siellä oltukaan viettämässä mielikuviemme rentoa etelänlomaa vaan tekemässä otsa ja kainalotkin hiessä töitä.
   Pentti Niemisen arkistoista löytyi viisi Jukan kirjettä, joista heijastuu tunnollisuus työnteossa ja usein voimattomuus liian kovien haasteiden edessä. Jukka odottaa kollegaa paikalle kovasti, hänhän oli alussa ainoa suojeluasiantuntija Jarilla. Kirjeiden tyyli ja asioiden kommentointi oli yli 40 vuotta sitten suorasukaista, tapojen ja työkulttuurin eroista lauottiin totuuksia eri tavoin kuin nykyään. Se kertoo kunnioituksesta: suomalaiset odottivat brasilialaisilta samaa mitä vaativat itseltään, heidän mielestään ei ollut mitään syytä, miksi paikalliset eivät voisi paneutua asioihin samalla tarkkuudella kuin pohjoismaalaiset. Vuorossa on neljäs kirje, josta paistaa suojeluasiantuntijan huolellisuus tehtävien edessä ajoittaisen turhautumisen keskelläkin. Mekin pääsemme kurkistamaan, mitä kaikkea on otettava huomioon, jotta ihmisten turvallisuus tehdasympäristössä voitaisiin taata.

Tehdasaluetta

MTD 1979-03-30

Terve Pentti

Kiitos kirjeestä ja paketista. Leivät ja silli olivat sellaista herkkua, ettei ne ehtineet meillä montaa päivä vanhentua. Oli mukava todeta, että sinun henkilökohtaiset asiasi olivat järjestyneet odotuksiesi mukaan. Onnea vaan uudelle Volvolle ja Saabillesi.
   Minun kotiinpaluu siirtyi parilla kuukaudella, sillä jatkoin sopimustani kesäkuun puoliväliin asti. Täältä aion lähteä jo 30.5. ja menemme perheen kanssa joko Rhodokselle tai Espanjaan pariksi viikoksi lomalle. Janne ei pääse lomalle mukaan, koska hänellä on rippileiri ja pääsee ripille 10.6. Liisa joutuu myös palaamaan silloin kotiin ja Mari jää minun kanssani vielä viikoksi. Minä en verotuksen vuoksi voi tulla Suomeen ennen 16.6. Diego lähtee kesälomalle 1.5. ja palaa 31.5. joten olemme enää kuukauden verran yhdessä töissä, emmekä ehdi tavata ennen minun lähtöä ja Diegon paluuta. Diego kertoi eilen, että hänestä tulee Gagliardin turvallisuusassistentti 1.4. alkaen! Organisaatiota en ole vielä paperilla nähnyt, mutta Diego piirsi sen ja laitan sen tämän kirjeen liitteeksi. En tiedä oliko tämä muutos hänelle ylennys vai alennus. Aika näyttää sen. (Todennäköisesti hyllylle nosto.) Palkankorotusta hän ei kuitenkaan vielä ole saanut. Hänen tehtäviinsä kuuluu nyt turvallisuuskoulutuksen vetäminen ja sen antaminen, turvallisuusohjeiden laatiminen, turvallisuusasioiden koordinointi ja palotoimen johtaminen.
   Palopäällikkö on palkattu vihdoinkin. Diego kertoi, että hän tulee tänne jo huhtikuun alkupuolella. Tämä päällikkö on Diegon vanha yhstävä Sao Paolosta, vähän yli viidenkymmenen ikäinen ja erittäin pitkän kokemuksen omaava. Hänestä oli varmasti puhetta sinun täällä ollessa. Näin ne asiat menevät eteenpäin kun kuluu aikaa ja tupakkaa. Paloaseman rakentaminen alkoi 13.2. ja tänään rakennus on valmis, ainoastaan sähkö ja ilmastointikojeet puuttuvat. Pääsemme muuttamaan uuteen taloon todennäköisesti ensi viikolla. Siellä meillä on vielä paremmat olosuhteet kuin tässä väliaikaisessa, ensiapuaseman tiloissa. Oli se harmi, että silloin kun oli eniten kirjoitustyötä ja keskittymistä vaativia tehtäviä ei ollut tällaista rauhallista ilmastoitua konttoria niin kuin nyt on. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Vapaa-ajan viettoa

Jatkuu 2.4.
   En ehtinytkään saada tätä valmiiksi viikonlopun aikana, niin kuin oli meininki. Lauantai-iltapäivän pelasin tennistä ja illalla oli Mirjan syntymäpäiväjuhlat, joiden jälkeen kävin Paten kanssa peltikuurilla ja Lankuilla. Sunnuntaina kävimme KK:n veneillä "kalassa" Caracurujoella ja samalla tutustumassa tehtaan vastapäätä olevaan Beiradinhaan. Aikamoinen yhdyskunta sekin. Kapakoita siellä ainakin riittää. Niitä on aivan vieri vieressä, mutta kauppoja ei ole kovinkaan monta, muista palveluista puhumattakaan.
   Näihin työasioihin mennäkseni uudelleen voisin todeta,  että mitään mullistavaa ei täällä ole tapahtunut. Tehdas on käynnissä jo kaikilta osiltaan, mutta pysähtelee jatkuvasti johtuen milloin konerikoista, häiriöistä tai operaattoreiden tekemistä virheistä. Sopimuksen edellyttämää kahden päivän yhtäjaksoista 50% kapasiteetin ajoa, jolloin virallinen starttihetki noteerataan, ei ole tapahtunut vielä, mutta hyvässä lykyssä saattaa lähiviikkojen aikana tapahtua. Siitä hetkestä lähtee juoksemaan myös KK:n kassaan fee-maksut. Kemian tehdas on myös kokonaisuudessaan startannut,  mutta siellä on esiintynyt aika paljon häiriöitä, varsinkin SUP-tehtaalla. Kloorialkaalipuoli starttasi 23.3. ja on ollut yhtä lyhyttä seisokkia lukuunottamatta koko ajan käynnissä. 25.3. tapahtui kloorinkäsittelylaitoksella kloori-instrumenttiputken puhkeamisen takia pieni nestekloorivuoto, mutta se ei aiheuttanut muuta kuin laitoksen tyhjenemisen käyttömiehistöstä ym. henkilöistä. Onneksi tuuli oli oikeasta suunnasta, eikä kaasupilvi tullut muiden osastojen riesaksi. Suunnitelman mukaan jäi yksi paneelioperaattori jatkamaan työtään valvomossa paineilmahengityslaitteella varustettuna ja Hookerin ja KK:n miehet sulkivat vuodon.
   Henrik piti kolme kertaa hätätilannekoulutusta kaikille operaattoreille kemian tehtaalla näyttäen jokaiselle hepulle kädestä pitäen mitä pitää tehdä. Diego on antanut muutaman kerran henkilökohtaista suojainten käyttökoulutusta kaikille kemian tehtaalla työskenteleville. Ney määräsi hänet olemaan kaksi viikkoa kemian tehtaalla pelkästään ja kouluttamaan porukan. Tämä tapahtui maaliskuun puolivälissä. Diego itse oli Salgeman tehtaalla helmikuun lopulla viikon verran saamassa kaasusuojelukoulutusta. Kehui että oli oikein hyödyllinen ja kaikin puolin hyvä kurssi.
   Olet jo varmaan saanut kuullakin, ketkä KK-laiset palaavat kotiin huhtikuussa, nimittäin T, P, M ja F. Hansin poislähtö tuli yllätyksenä ja melko myöhäisessä vaiheessa, sillä hän oli jatkosta jo sopinut S:n kanssa kaikki asiat valmiiksi kun Da Silva ilmoitti, etteivät halua hänen jatkavan. He haluavat nähdä, onko B:stä ainesta vetämään tätä laitosta, ja niin kauan kuin Hans on täällä hän ei pysty mitään näyttöä antamaan. Onneksi Henrik tulee takaisin jo 14. huhtikuuta ja on 10.5. asti täällä. Se on erittäin hyvä asia ja varmistaa kemian tehtaalla tilannetta paljon.
   Kaasunaamareista on kova pula, sillä tällä hetkellä naamareita on n. 200 jaettu kemiantehtaalla ja sellulautalla työskenteleville. 150 kpl on tilattu jo kaksi kuukautta sitten, mutta eivät ole vielä tulleet. Näin ollen emme ole pystyneet sijoittamaan yhtään ylimääräistä naamaria millekään osastolle, joka on erittäin vakava asia jos sattuu paha kaasuvuoto esim. valkaisuosastolla.
   Paloautosta ym. pienemmistä välineistä ei ole kuulunut mitään uutta. Ne tulla tupsahtaa kai joskus, toivottavasti vain ennenkuin sattuu pahempia tulipaloja.
   Diego puhuu jatkuvasti poislähdöstä ja on kertomansa mukaan hakenut kahteen paikkaan. Hän toivoo ettei enää lomansa jälkeen tarvitsisi palata tänne, samoin toivoo kai hänen esimiehensä. Laboratorion päällikkö K. sai viikko sitten lopputilin ja on jo häipynyt maisemista. Luulen, että ellei tehdas ala pian mennä paremmin täällä on yksi ja toinen Facelin mies heikoilla.
   Uusi lentokone on vihdoinkin tullut 28.3. Se on Fokker F-227B tyyppinen potkuri-turbiini kone, johon mahtuu 38 matkustajaa. Kuulemma on oikein hyväntuntuinen ja mukava. Tällä viikolla on kovasti lähtiäisjuhlia ja keskiviikkona on Jarilocassa suomalainen ilta, joten vapaa-aika menee tällä viikolla tällaisissa merkeissä.

Uusi ryhmä lähdössä Jarille

Minun kaverikseni tulee asumaan P.P., jonka piti palata perheensä saattolomalta tänään, mutta miestä ei ole näkynyt. Ei ilmeisesti ole saanut koneeseen paikkaa. Paten lähdön jälkeen asumme P:n kanssa kahdestaan koko loppuajan. P. lähtee viikkoa ennen minua, muistaakseni.
   Tekemämme palomiesten koulutusohjelma on jälleen ollut vain paperi muiden paperien joukossa, koska kukaan ei ole siihen mitenkään reagoinut, mutta eiköhän uudella palopäälliköllä ole selvemmät pasmat kuin Diegolla, joten hän ei ehkä sitä opastusta tarvitsekaan. Lopettelen tällä kertaa tähän ja jatkan toisen kerran sitten lisää. Oikein hyvää kevättä Sinulle ja vaimollesi ja hyvää vointia.
   Terv. Jukka

P.S. Kiitos dia kuvista, jotka lähetit Liisalle, hän kertoi saaneensa ne paketissa.
   Sama

Kirjeet Brasiliasta loppuvat tähän viidenteen.
Eijaleena Martikainen

Kirjeitä Brasiliasta 4. Suunnitelmat on, laitteet puuttuvat

Vuonna 1978 Kymiyhtiö - tarkemmin Kaukas Kymi Kymmene, KK - alkoi rakentaa sellutehdasta Brasiliaan, Amazonin alueelle. Tähän Jari-projektiin osallistui paljon työntekijöitä Kuusankoskelta ja Kaukaan tehtaalta. He olivat eri ammattien osaajia, joiden avulla tehdas saatiin rakennettua merten takaa tulleille alustoilleen ja käynnistettyä.
Työskentely keskellä viidakkoa eri kulttuurissa, usein vailla yhteistä kieltä paikallisten ihmisten kanssa kovin erilaisessa ympäristössä kuin koto-Suomessa oli vaativaa. Monien oloa varmaan helpotti, kun sai viedä oman perheen mukana. Siellä vierähti joiltain vuosikin, välillä tietysti sai käväistä kotimaassa. Isäni Pentti Nieminen matkusti Jariin kaksi kertaa, viipyi useita viikkoja laatimassa suojelusuunnitelmaa tehtaille. Hän oli valmistellut suunnitelmaa jo Suomessa kaukaalaisen kollegansa kanssa. Sovitaan hänen nimekseen vaikka Jukka.

Tehdasrakennelmia Jarilla

Jukka  lähti Brasiliaan ensin. Hän lähetti Pentille Suomeen kirjeitä, joista kuvastuu välillä melkoinen epätoivo tehtävän edessä. Brasiliasta palanneilta kuusaalaisilta kuultiin enimmäkseen hauskoja ja eksoottisia tarinoita seikkailuista viidakossa. Jukan kirjeistä näkyy todellisuuden toinen puoli. Ei siellä oltukaan viettämässä mielikuviemme rentoa etelänlomaa vaan tekemässä otsa ja kainalotkin hiessä töitä.
   Pentti Niemisen arkistoista löytyi viisi Jukan kirjettä, joista heijastuu tunnollisuus työnteossa ja usein voimattomuus liian kovien haasteiden edessä. Jukka odottaa kollegaa paikalle kovasti, hänhän oli alussa ainoa suojeluasiantuntija Jarilla. Kirjeiden tyyli ja asioiden kommentointi oli yli 40 vuotta sitten suorasukaista, tapojen ja työkulttuurin eroista lauottiin totuuksia eri tavoin kuin nykyään. Se kertoo kunnioituksesta: suomalaiset odottivat brasilialaisilta samaa mitä vaativat itseltään, heidän mielestään ei ollut mitään syytä, miksi paikalliset eivät voisi paneutua asioihin samalla tarkkuudella kuin pohjoismaalaiset. Vuorossa on neljäs kirje, josta paistaa suojeluasiantuntijan huolellisuus tehtävien edessä ajoittaisen turhautumisen keskelläkin. Mekin pääsemme kurkistamaan, mitä kaikkea on otettava huomioon, jotta ihmisten turvallisuus tehdasympäristössä voitaisiin taata.

Monte Dourado 1978-12.01

Terve Pentti!

Kiitos kirjeistäsi. Oli mukava todeta, että olit muuttanut mieltäsi ja tulet uudelleen "hommiin". Sinun kokemustasi ja auktoriteettiäsi todella tarvitaan näiden härkäpäisten ja osaamattomien ihmisten kanssa. Tulosi varmistetaan lähiaikana jossain palaverissä, missä on mukana uusi projektin johtaja Mr. MacDonald. Uskon, että hän saa jotain aikaan myös suojelurintamalla, sillä hän vaikuttaa pätevältä kaverilta ja on hyvin rauhallinen ja asioihin perehtyvä johtaja. Tämä sen takia, että Mr. N.N. ei enää ole se henkilö kenen kanssa KK asioi. Hänet on tavallaan heitetty yli laidan ja Mr. MacDonald hoitaa itse yhteydenpidon KK:hon.Sen vuoksi sinunkin tulemiseen täytyy saada muodollisesti hänen siunauksensa ja asia näkyä kokousmuistiossa.

Suomalainen start up -ryhmä

Sitten näihin toimintaohjeisiin. Saat lähipäivinä Lareksen kautta (tai olet jo saanut) paperin "suojelusuunnitelman toteuttamiseen liittyvät toimenpiteet", jonka liitteenä ko. luettelo on. Ajatuksena oli, että suojelusuunnitelmaa täytyy täydentää yksityiskohtaisilla toimintaohjeilla (telex Larekselta 31.10.78). Tähän luetteloon listasin kaikki ne ohjeet, joita katsoin tarpeellisiksi, joko täydentää tai jotka on tehtävä erillisinä ohjeina esim. ranskalaisin viivoin: temppu n:o1, n:o2 jne. Nämä ihmiset tarvitsevat jo koulutusvaihetta varten paperilla yksityiskoht. ohjeet. Teillä ja meillä tilanne on aivan toinen, koska kouluttajina toimii asiantuntevat  suojeluihmiset ja koulutettavat ovat aivan toista luokkaa.
   Diegon kaasukoulutus ei ole vieläkään järjestynyt Carbocioro-niisessä firmassa lähellä Sao Pauloa. Kohtahan se on jo myöhäistä, kun kerran laitos starttaa ja väki pitäisi olla koulutettu edes johonkin valmiuteen mahdollisten kaasuvuotojen varalta. Me emme pysty kouluttamaan insinööritason alapuolelle, koska työnjohtajat ja operaattorit ym. työntekijät eivät osaa englantia, emmekä me portugalia. Näiden ihmisten kouluttaminen on täysin Diegon olemattomilla harteilla ja se ei näytä hyvältä. Hän ei ole vieläkään saanut käännetyksi suojelusuunnitelmaa portugalin kielelle. En tiedä milloin hän saa sen valmiiksi ja jakeluun omalle väelleen. No tämä tästä ja käydään vielä kertaalleen lista läpi.

1. Tehdään erillinen ohje täydennettynä sairaalan hälyttämisellä ja hälytyksen suorittamisella sireeneillä. Samoin on ohjeeseen laitettava muut hälytettävät henkilöt (Diego, palopäällikkö ym.)

2. Suojelupäällikön (-insinöörin) toimintaohjeet tarvitaan sen takia, jos tähän tehtävään joutuu normaalipäivätyön jälkeen tehtaan päivystävä insinööri. Ohje ei tietenkään ole kaiken kattava vaan käsittäisi pääkohdat eri tehtävistä ja yhteyksistä. Tämä helpottaisi kaverin toimintaa, jos hänellä olisi tällainen muistilista.

3. Sama juttu koko toimiston tehtävistä.

4. Ajattelin, että palopäällikkö on ammattimies, joka ei tarvitse kirjallista toimintaohjetta, mutta sen sijaan, ainakin alussa, voisi ohjeet olla avuksi palomestareille, jotka eivät ole minkäänlaista palokoulutusta aiemmin saaneet. Hehän toimivat kuivausosaston vuoromestareina.

5. Tässäkin ajattelin, että ohjetta voisi tarkentaa kertomalla mitä tekee esim. puutavaraportin vartija, kun saa hälytyksen pääportilta jne.

Vapaalla naapurikylässä. Pentti shortseissa keskellä.

6. Tehdaspalokuntaa varten täytyy tehdä ohje, miten hälytys annetaan osastoille (ilmeisesti sireeni ei kuulu sisälle joka paikkaan) ja mitä varusteita säilytetään osastoilla (vai säilytetäänkö?) ja kokoontumispaikka eri tilanteissa. Tämäkin ohje palvelisi lähinnä koulutustilanteissa ja olisi samalla palomiehille muistipaperina. On myös syytä huomioida kova vaihtuvuus tehtaalla, jolloin ohjetta tarvitaan usein uusille palokuntalaisille.

7. Tämä on melko selvä eikä vaatine juuri muuta kuin uudelleen kirjoituksen erilliseksi ohjeeksi ryhmää varten.

8, 9 ja 10 Nämä ohjeet on laadittava yhdessä käyttöhenkilökunnan (suomalaisten) kanssa. Jos nämä jää pelkästään heidän varaan, ei asiasta kuulla tämän jälkeen.

11. Tien raivaaminen on välttämätöntä, mutta myös toimintaohje tarvitaan, sillä Beeradinhassa asuu myös lukutaitoisia ihmisiä. Toimintaohjeita kirjatessani ajattelin kylläkin enemmän Munguban asukkaita, sillä kyllä heidän myös tulisi saada informaatio tehtaalla olevasta vaarasta.

12. Laivojen henkilökuntaa varten on tehtävä erillinen paperi, joka annetaan kuittausta vastaan laivan tullessa satamaan.

13. Tämä paperi syntyy neuvottelun tuloksena MTD:n sairaalan kanssa. Luulisin, että ohje voidaan saada jopa heidän itsensä laatimana.

14. Suojalaitteiden sijoittaminen on tehtävä yhteistyössä osastojen kanssa. Asiasta tehtävä paperi on suunnitelma, jonka perusteella laitteet sijoitetaan (kunhan ne joskus saadaan)

15. Nämä ohjeet minulla onkin täällä ja olen juuri muokkaamassa sitä Facelille sattuvaksi ja sen jälkeen se käännetään englanniksi.

16. Nämä ohjeet ovat jo valmiina englanniksi.

Siis tarkoituksena ei ole laatia niin yksityiskohtaisia ohjeita, kuin kohdat 15 ja 16 ovat, vaan saada pääpiirteissään alkutoimenpiteet paperille. Silti näiden ohjeiden tekeminen on melko suuri ja aikaa vievä työ.
   En tiedä, sainko ajatukseni tuotua riittävän selkeästi esille, mutta suurin piirtein tätä meiltä odotetaan sekä Lareksen että Facelin taholta. Jos sinulla on aikaa vielä vastata ennen Joulua joko telexillä tai laittamalla kirjeen EK:n mukaan (hän palaa takaisin 14.12). Tosin sieltä kirjeet tulevat muutenkin nopeasti eli noin viikossa tänne.

Parhain, lämpöisin terveisin
Jukka

P.S. Minä päivänä olit ajatellut lähteä Hollstenin kanssa Suomesta?

Kirjeitä Brasiliasta -sarja jatkuu

Eijaleena Martikainen

Kirjeitä Brasiliasta 3. Suojeluasiantuntemus sivuutetaan

Vuonna 1978 Kymiyhtiö - tarkemmin Kaukas Kymi Kymmene, KK - alkoi rakentaa sellutehdasta Brasiliaan, Amazonin alueelle. Tähän Jari-projektiin osallistui paljon työntekijöitä Kuusankoskelta ja Kaukaan tehtaalta. He olivat eri ammattien osaajia, joiden avulla tehdas saatiin rakennettua merten takaa tulleille alustoilleen ja käynnistettyä.

Sellutehdas Amazonin sivujoella Jarilla

Työskentely keskellä viidakkoa eri kulttuurissa, usein vailla yhteistä kieltä paikallisten ihmisten kanssa kovin erilaisessa ympäristössä kuin koto-Suomessa oli vaativaa. Monien oloa varmaan helpotti, kun sai viedä oman perheen mukana. Siellä vierähti joiltain vuosikin, välillä tietysti sai käväistä kotimaassa. Isäni Pentti Nieminen matkusti Jariin kaksi kertaa, viipyi useita viikkoja laatimassa suojelusuunnitelmaa tehtaille. Hän oli valmistellut suunnitelmaa jo Suomessa kaukaalaisen kollegansa kanssa. Sovitaan hänen nimekseen vaikka Jukka.
   Jukka  lähti Brasiliaan ensin. Hän lähetti Pentille Suomeen kirjeitä, joista kuvastuu välillä melkoinen epätoivo tehtävän edessä. Brasiliasta palanneilta kuusaalaisilta kuultiin enimmäkseen hauskoja ja eksoottisia tarinoita seikkailuista viidakossa. Jukan kirjeistä näkyy todellisuuden toinen puoli. Ei siellä oltukaan viettämässä mielikuviemme rentoa etelänlomaa vaan tekemässä otsa ja kainalotkin hiessä töitä.
   Pentti Niemisen arkistoista löytyi viisi Jukan kirjettä, joista heijastuu tunnollisuus työnteossa ja usein voimattomuus liian kovien haasteiden edessä. Jukka odottaa kollegaa paikalle kovasti, hänhän oli alussa ainoa suojeluasiantuntija Jarilla. Kirjeiden tyyli ja asioiden kommentointi oli yli 40 vuotta sitten suorasukaista, tapojen ja työkulttuurin eroista lauottiin totuuksia eri tavoin kuin nykyään. Se kertoo kunnioituksesta: suomalaiset odottivat brasilialaisilta samaa mitä vaativat itseltään, heidän mielestään ei ollut mitään syytä, miksi paikalliset eivät voisi paneutua asioihin samalla tarkkuudella kuin pohjoismaalaiset. Kolmas kirje saapuu Suomeen Pentin jo vierailtua Jarissa pari kuukautta aiemmin.

Kirje 3. Monte Dourado 11.11.1978

Terve Pentti!

Kiitos kirjeistäsi ja kasetista ja suo anteeksi, etten ole kirjoittanut aikaisemmin. Ajattelin kirjoittaa vasta sitten, kun suojelusuunnitelmasta on tulleet kommentit ja päätös. Kommentteja ei ole tullut muilta alueilta kuin kemian tehtaalta. Sellulautalta V. ja S. ovat luvanneet antaa kommenttinsa, mutta eipä ole näkynyt eikä kuulunut. Päätöstä ei ole vieläkään saatu huolimatta siitä, että asia oli esillä policy komiteassa ja siellä Mr. MacDonald lupasi, että hän tutustuu suunnitelmaan ja kahden viikon sisällä asiasta voidaan tehdä päätös. No, tämä aika on nyt kulunut eikä mitään ole asiasta kuulunut. Ajattelin laittaa tässä vaiheessa kuitenkin sinulle tietoa tämän hetkisestä tilanteesta sekä kuinka asiassa edetään päätöksen tekemisen jälkeen.
   A.L. pyysi telexillä tekemään valmiiksi suunnitelman jatkotyöstä. Suunnitelmassa tulee olla työlista sekä aikataulu. Laitan liitteeksi luettelon tehtävistä toimintaohjeista, johon sinä voisit ottaa kantaa ja jos voisit katsoa löytyisikö sinulta mitään valmiita,  sovellettavia ohjeita näistä. Kohdat 15 ja 16 minulla jo onkin täällä. Jos sinusta tuntuu, että tässä on jotain turhaa tai että jokin tärkeä ohje puuttuu, voisitko myös kommentoida tämän. Aikataulusta voisin sanoa, että kaikki ohjeet pitäisi olla valmiina silloin tammikuun puoliväliin mennessä, jolloin sinä tulet tänne uudelleen. Eikö vain? Toivon hartaasti, että näin todella tapahtuisi ja että tuo sinun päivärahakysymys on saatu ratkaistuksi eikä sinun tänne tulossa ole muitakaan esteitä. Olen sitä mieltä, että sinun vierailusi on todella tärkeä asioiden eteenpäin saamiseksi.

Kirjeen vastaanottaja Pentti Nieminen vasemmalla

Paloaseman ja paloauton kohdalla on minulla kerrottavana huonoja uutisia. Porttirakennusta tehdään tällä hetkellä todella kovalla vauhdilla 24 h vuorokaudessa MUTTA sitä tehdään alkuperäisen suunnitelman  mukaan niin että meidän tarpeita ei ole huomioitu ollenkaan!  Ainoastaan katos paloautolle ja ambulanssille. Oli aika masentava hetki, kun totesin tämän rakennusmiesten piirustuksista silloin kun he ilmestyivät työmaalle. Olemme Diegon kanssa puhuneet asiasta sekä P:lle että da Silvalle, mutta mitään ei ole saatu aikaan. Da Silva antoi luvan ottaa palokunnan käyttöön osan ensiapuaseman tiloista ja käski tekemään ehdotuksen kuitenkin niin, että kaikki olemassa olevat seinät pysyvät paikoillaan. Me teimme mielestämme tyydyttävän ratkaisun ajatellen palokunnan toimintaa, mutta da Silva ei asiaa sitten kuitenkaan hyväksynyt. Minä sanoin P:llekin, että meidän suojelusuunnitelma on paloaseman puutteen vuoksi jo vesitetty ja työ on tehtävä uudestaan.
   Da Silva oli sanonut Diegolle hylätessään meidän esityksen, että hän pyytää ehdotuksen suunnitteluosastolta! Lisäksi hän sanoi keskustelun aluksi Diegolle, että miksette ole asiasta puhuneet aikaisemmin! Uskomaton kaveri. Seuraava vaihe tässä meidän toiminnassa olisi ollut sitten mennä ja tehdä itse koko paloasema, sillä niin paljon on siitä puhuttu ja tehty kommentteja kirjallisesti, ettei konsultti enempää voi. En tarkkaan nyt tiedä, saammeko tiloja tästä rakennuksesta ja jos saamme kuinka paljon saamme, mutta nyt tilanne ei kuitenkaan näytä hyvältä. Kerron sitten seuraavassa kirjeessä kuinka tämäkin asia edistyy.
   Paloauton tilaaminen on siinä jamassa, että Diego pyysi tarjoukset Chimasa-firmalta, joka on ainoa täkäläinen paloauton valmistaja, mutta vastaukseksi tuli, etteivät he valmista tämäntyyppistä paloautoa. Diego sai pyyhkeitä da Silvalta, koska oli mennyt Jarin nimissä pyytämään tarjoukset. Tapasin sattumalta eräänä iltana tenniskentän laidalla MacDonaldin, joka on uusi projektin johtaja, mitä pitäisi nyt tehdä, kun emme pysty autoa ostamaan Brasiliasta ja voimmeko tilata paloauton Suomesta. Hän sanoi, että yritetään ensin selvittää mistä toiset sellutehtaat ovat autonsa ostaneet vai onko niillä ollenkaan paloautoa jos ovat lähellä kaupunkia ja tukeutuvat sen palokuntaan. Katsotaan sitten tilanne uudestaan. Da Silva käski sitten Diegon kirjoittamaan uudelleen tilausaloitteen ja pyysi helpottamaan meidän esittämiä vaatimuksia, mutta Diego ei antanut periksi. Joten nyt lähtee uusi virallinen tarjouspyyntö Jarin osto-osaston kautta paloauton valmistajalle.

Ostopäällikkö on da Silvan mukaan paras asiantuntija, joka sitten neuvottelee asiasta valmistajan kanssa. Jos hyvin käy voi myös joku tulla tänne siitä firmasta kysymään myös meidän vaatimatonta mielipidettä. Kyllä voi selvät asiat olla vaikeita tässä maassa. Jos he eivät halua uskoa meidän mielipidettä, ostakoot mitä haluavat, mutta tuntuu kummalta tuoda Suomesta asti isolla rahalla ihmisiä sanomaan, mitä pitäisi tehdä, kun sitten itse ovat omasta mielestään parempia asiantuntijoita. Tämmöisellä vetkuttelulla asia pitkittyy ja tuskin ennen ensi kesää meillä on minkäänlaista paloautoa täällä, ellei sitten osteta mikä sattuu valmiina tehtaalla olemaan.
   Tämä minun kirjeeni on vähän mollisävyinen, mutta asiat ovat saaneet minun mielialani tällaiseksi ja olen kai jo turhautunut koko hommaan. Jaksan silti vielä toivoa, että nämäkin asiat siitä joskus paremmaksi muuttuvat muutenhan koko työpanoksemme on mennyt hukkaan. Joka tapauksessa Jouluksi tulen lomalle Suomeen ja se on ainakin mukava asia kertoa. Lähden Manauksesta 21.12. ja olen Helsingissä 22.12. ltapäivällä. Takaisin palaan 4.1. torstaina. Tulen lomalle omalla kustannuksella koska ihmiset (suomalaiset) täällä ovat niin kateellisia toisilleen, ettei ole mitään mahdollisuutta päästä yhtiön kustannuksella. P.N:kin nosti semmoisen haloon lomastani, kun ei tiennyt varmasti, kenen kustannuksella matkustan.
   Työsuojelusuunnitelman referoin sinun tekemän suunnitelman perusteella (oletko jo saanut kopion?) ja pyysin osastoja osallistumaan suunnitelman laatimiseen. Saa nähdä saanko keneltäkään mitään tietoja. Suojelusuunnitelmaa ei Diego ole vieläkään pystynyt kääntämään portugaliksi, eikä sitä ole näin ollen jaettu koko Facelin porukalle. Ei Diegokaan ole siitä juuri mitään puhunut. Heti kun sain sen käännettynä käteeni annoin kopion Diegolle ja sanoin, että tutustu huolellisesti ja otetaan joku ilta ja keskustellaan se perusteellisesti, mutta herraa ei ole kiinnostanut asia vielä niin paljon.
   Voimalautan valvomon hätäpoistumistie on tulossa, olen nähnyt jo piirustukset siitä. Paineilmahengityslaitteiden pullojen täyttöpaikoista en vielä ole ottanut puhetta, mutta kunhan päästään keskustelemaan isojen herrojen kanssa suunnitelman toteuttamisesta, otan sen silloin esille. Sitten tammikuussa kun tulet pääset asumaan minun ja Masin kanssa, koska Kari lähtee Jouluna kotiin hänen sopimusajan täyttyessä. En tällä kertaa enempää. Voi hyvin ja jos voisit kertoa mielipiteistäsi näihin asioihin vaikka kirjeellä.
   Paljon terveisiä t. Jukka


Kirjeitä Brasiliasta -sarja jatkuu

Eijaleena Martikainen

Kirjeitä Brasiliasta 2. Paloautoa syrjitään

Vuonna 1978 Kymiyhtiö - tarkemmin Kaukas Kymi Kymmene, KK - alkoi rakentaa sellutehdasta Brasiliaan, Amazonin alueelle. Tähän Jari-projektiin osallistui paljon työntekijöitä Kuusankoskelta ja Kaukaan tehtaalta. He olivat eri ammattien osaajia, joiden avulla tehdas saatiin rakennettua merten takaa tulleille alustoilleen ja käynnistettyä.
   Työskentely keskellä viidakkoa eri kulttuurissa, usein vailla yhteistä kieltä paikallisten ihmisten kanssa kovin erilaisessa ympäristössä kuin koto-Suomessa oli vaativaa. Monien oloa varmaan helpotti, kun sai viedä oman perheen mukana. Siellä vierähti joiltain vuosikin, välillä tietysti sai käväistä kotimaassa. Isäni Pentti Nieminen matkusti Jariin kaksi kertaa, viipyi useita viikkoja laatimassa suojelusuunnitelmaa tehtaille. Hän oli valmistellut suunnitelmaa jo Suomessa kaukaalaisen kollegansa kanssa. Sovitaan hänen nimekseen vaikka Jukka.

Lähtötunnelmaa Kuusaan kirkolla. Pentti Nieminen oikealla.

Jukka  lähti Brasiliaan ensin. Hän lähetti Pentille Suomeen kirjeitä, joista kuvastuu välillä melkoinen epätoivokin tehtävän edessä. Brasiliasta palanneilta kuusaalaisilta kuultiin enimmäkseen hauskoja ja eksoottisia tarinoita seikkailuista viidakossa. Jukan kirjeistä näkyy todellisuuden toinen puoli. Ei siellä oltukaan viettämässä mielikuviemme rentoa etelänlomaa vaan tekemässä otsa ja kainalotkin hiessä töitä.
   Pentti Niemisen arkistoista löytyi viisi Jukan kirjettä, joista heijastuu tunnollisuus työnteossa ja usein voimattomuuskin liian kovien haasteiden edessä. Jukka odottaa kollegaa paikalle kovasti, hänhän oli alussa ainoa suojeluasiantuntija Jarilla. Kirjeiden tyyli ja asioiden kommentointi oli yli 40 vuotta sitten suorasukaista, tapojen ja työkulttuurin eroista lauottiin totuuksia eri tavoin kuin nykyään. Se kertoo kunnioituksesta: suomalaiset odottivat brasilialaisilta samaa mitä vaativat itseltäänkin, heidän mielestään ei ollut mitään syytä, miksi paikalliset eivät voisi paneutua asioihin samalla tarkkuudella kuin pohjoismaisetkin.

 Kirje 2. Monte Dourado 27.7.1978

Terve Pentti

Taas tuli sopiva tilaisuus laittaa sinulle vähän asiaa paperille, kun tuo Jouko on lähdössä lauantaina Suomeen. Ensinnäkin tervetuloa tänne kehitysalueelle. Ota mukaasi evääksi paljon huumorimieltä ja kärsivällisyyttä, sillä asiat eivät täällä suju ollenkaan niinkuin meillä Suomessa. Tässä sopassa on niin monta hämmentäjää ja toisin ajattelijaa, että asioiden eteenpäin saanti on joskus toivotonta, olkoon sitten kuinka pienestä asiasta tahansa kysymys.
   Sitten tämä ystävämme Diego. Kyllähän Sinä jo näit Suomessa minkälainen hökeltäjä hän on. Mies ei pysty keskittymään mihinkään asiaan mitä hänelle yrittää selvittää tai jos hän jotakin selotaa itse. Kuka tahansa ohikulkija konttorissa pystyy aiheuttamaan sen, että hän kääntyy ja alkaa jutella muuta asiaa ohikulkijan kanssa. Toivoton veikko! Jalat liitelee ilmassa! Hänellä ei ole mitään käytännön teollisuuskokemusta eikä tuntumaa, kuinka asiat hoidetaan tällaisessa projektissa. Tärkeintä hänelle on omien asioiden hoitaminen (2-3 tuntia joka päivä ruokatunnilla) ja se mitä isot päälliköt hänestä ajattelevat. Meillä tulee olemaan kova tehtävä saada hänet oivaltamaan mikä on hänen todellinen tehtävänsä ja kuinka se tulisi hoitaa eikä sortua näpertelyyn.
   Nyt työmaalla on paloturvallisuus mielestäni saatu kohtalaisen hyväksi, sillä meillä on palokunta, palotarkastaja kolmivuorotyössä ja 1 kpl pick-up, jonka lavalla on sammuttimia, letkuja ja suuttimia. Palopumppu (diesel) on pyörimässä klo 7.30-22 ja muuna aikana jos on tarvetta palotarkastajat käynnistävät pumpun. Diesel-pumpun teho on 7.500l/min 7 kg/c2 paineella, joten ei ole poikien pumpussa kehumista.
   Palokuormat ovat aika pieniä, koska lautat ovat terästä ja rannalla olevat rakennukset betonia. Näin ollen suojelusuunnitelmissa pääpaino tulee olemaan kaasusuojelu sekä kemiallisen tehtaan työpaikkasuojelu. Tätä täällä on jatkuvasti painotettu. Kloorisäiliöiden varmistus ylitäytön suhteen on ainoastaan 1 kpl/säiliö paineensäätöventtiili, eikä muuta!
   Tänään sain PH:lta pari kirjelmää, jotka koskevat tehdasalueen aitausta ja porttikoppia. Laitan ne tämän liitteeksi, että voit jo tutustua niihin ennen tuloasi ja voit vaikka esittää mielipiteet niistä telexillä jo ennen tuloa. Ne on englannin kielisiä, mutta varmaan joku voi ne kääntää Sinulle. Aika yllättävä ehdotus on mielestäni porttikopin ja ensiapu- ja sairaalatilojen yhdistäminen. Palokuntaa oli potkittu kovasti päähän, sillä paloautolle oli varattu samasta rakennuksesta vain katos!!!!!
   Minun perhe palaa Suomeen Rion kautta, jonne menen heitä saattamaan ja vietämme lomaa n. viikon verran. He lähtevät Riosta 26.8. ja minä palaan samana päivänä Belemiin. En vielä tiedä tarkalleen Sinun tulopäivääsi ja olenko vastassa Sinua Belemissä, mutta jos se sattuu juuri tähän em. päivään niin silloin olen siellä.

Sinä tulet asumaan samaan taloon minun kanssa, joten minunkaan ei tarvitse muuttaa, kun perhe lähtee pois.
   Vaatetuksesta voisin sanoa sen verran, että täällä et tarvitse mitään pukua tai vastaavaa vaatetta. Ainoastaan lyhythihaisia paitoja, kevyitä housuja ja shortseja. Rahaa ota dollareina sallittu 3000,- tai enemmän jos saat tulemaan. Minä kyllä ostan kaikki ylimääräiset dollarit. Rahan vaihto cruzeiroiksi tapahtuu töissä. Siellä kaikki haluavat dollareita, joten pankkiin ei tarvitse mennä rahanvaihtoa varten.



 

Minulla olisi vielä lisäpyyntöjä Sinulle. Voisitko tuoda seuraavia tavaroita tullessasi:
- konttoritarvikkeita:
   - lehtiöitä A4, 4  kpl
   - kuulakärkikyniä (jos on firman kyniä)
   - klemmareita (pieniä)
   - 2 kpl pieniä muistilehtiöitä
- firman liikelahjoja (pieniä) jos teillä on. Jollei ole Sinä voisit soittaa Kaukaalle rva Koistiselle ja pyytää häntä laittamaan paketin Sinulle meidän lahjuksia (kuten kyniä, sytkäreitä, 2 kpl puukko ja lasipakkaus)
- tyhjiä kasetteja 3 kpl (saa olla halpoja)
- tennispalloja 4 kpl (merkki PEN tai Dunlop väri keltainen)
- filmirulla 4 kpl: Kodak Ektachrome 200 ED 135-20 (diafilmiä)
   Tuliaisina maistuisi hapankorput ja/tai Oululaisen jälkiuuniruisleipä. Suo anteeksi, että esitän tällaisia listoja Sinulle vaikka tiedän, että laukkusi ovat jo täynnä omia tavaroitasi, mutta jos johonkin olis jäänyt (tai jäisi) tyhjää tilaa niin siinä tapauksessa.

Terveisiä lähettää Sinulle myös Lehtosen Leo
t. Jukka



Sarja Kirjeitä Brasiliasta jatkuu
Eijaleena Martikainen

Kirjeitä Brasiliasta 1. Paikalliset olot hämmästyttävät

Vuonna 1978 Kymiyhtiö - tarkemmin Kaukas Kymi Kymmene, KK - alkoi rakentaa sellutehdasta Brasiliaan, Amazonin alueelle. Tähän Jari-projektiin osallistui paljon työntekijöitä Kuusankoskelta ja Kaukaan tehtaalta. He olivat eri ammattien osaajia, joiden avulla tehdas saatiin rakennettua merten takaa tulleille alustoilleen ja käynnistettyä.
   Työskentely keskellä viidakkoa eri kulttuurissa, usein vailla yhteistä kieltä paikallisten ihmisten kanssa kovin erilaisessa ympäristössä kuin koto-Suomessa oli vaativaa. Monien oloa varmaan helpotti, kun sai viedä oman perheen mukana. Siellä vierähti joiltain vuosikin, välillä tietysti sai käväistä kotimaassa. Isäni Pentti Nieminen matkusti Jariin kaksi kertaa, viipyi useita viikkoja laatimassa suojelusuunnitelmaa tehtaille. Hän oli valmistellut suunnitelmaa jo Suomessa kaukaalaisen kollegansa kanssa. Sovitaan hänen nimekseen vaikka Jukka.
  Jukka  lähti Brasiliaan ensin. Hän lähetti Pentille ennen tämän tuloa kirjeitä, joista kuvastuu välillä melkoinen epätoivokin tehtävän edessä. Brasiliasta palanneilta kuusaalaisilta kuultiin enimmäkseen hauskoja ja eksoottisia tarinoita seikkailuista viidakossa. Jukan kirjeistä näkyy todellisuuden toinen puoli. Ei siellä oltukaan viettämässä mielikuviemme rentoa etelänlomaa vaan tekemässä otsa ja kainalotkin hiessä töitä.
   Pentti Niemisen arkistoista löytyi viisi Jukan kirjettä, joista heijastuu tunnollisuus työnteossa ja usein voimattomuuskin liian kovien haasteiden edessä. Jukka odottaa kollegaa paikalle kovasti, hänhän oli alussa ainoa suojeluasiantuntija Jarilla. Varoitan jo etukäteen: tyyli ja kommentointi oli yli 40 vuotta sitten suorasukaista, tapojen ja työkulttuurin eroista lauottiin totuuksia eri tavoin kuin nykyään. Se kertoo kunnioituksesta: suomalaiset odottivat brasilialaisilta samaa mitä vaativat itseltäänkin, heidän mielestään ei ollut mitään syytä miksi paikalliset eivät voisi paneutua asioihin samalla tarkkuudella kuin pohjoismaisetkin.

Pentti Jarissa yhtiön tarjoamassa asussa bungalowinsa edessä

Ennen lähtöään Pentti kuten muutkin lähtijät sai yhtiöltä varusteet. Start up -ryhmä vaatetettiin mittojen mukaan hankkimalla Centrumista  työasut:
- 1 kpl safaripuku 1/2 hihalla
- 4 kpl paita 1/2 hihalla
- 1 kpl paita 1/1 hihalla
- 1 kpl farmarit, väri vaalea
- 1 kpl shortsit
- 1 kpl hattu, safari-mallinen
Tallbergilta on ostettu kullekin
- 1 pari turvakengät Jallatte 477
- 1 kpl suojapuku, 2-osainen
- 1 kpl iskuhattu (suojakypärä, sininen)
- 1 pari työkäsineet, kankaiset
Asusteet on hankittu yhteisesti ja leimattu KK:n tunnuksin.


Ensimmäinen kirje Jukalta, kirjoitettu ruutupaperille lyijykynällä
Monte Dourado 11.7.78

Terve Pentti!

Suo  anteeksi, etten ole ehtinyt aikaisemmin kirjoittamaan ja kertomaan Sinulle täältä kuulumisia sekä antamaan pyytämiäsi tietoja. Nyt tähän tuli sopiva tilaisuus, kun AL lupasi viedä kaikki kirjeet mukanaan sinne Suomeen.
   Aika täällä on mennyt nopeasti. Päivä alkaa aamulla klo 6 herätyksellä, klo 6.40 auto hakee aamukahville ruokalaan ja sieltä sitten töihin N:oon. Työt alkavat tehtaalla 7.30. Lounas nautitaan N:n ruokalassa klo 11.45 ja työpäivä päättyy 17.15. Kotona ollaan n. 15 vailla 6, käydään suihkussa ja sitten illalliselle klo 18.30. Tässä lyhykäisesti päiväohjelma. Pimeys täällä tulee jo klo 19 maissa. Illat ovat todella lyhyitä ja vie muutamia viikkoja ennenkuin tähän rytmiin tottuu ja aikaa rupeaa jäämään muuhunkin kuintyöhön ja lepäämiseen.
   Vatsatautia on lähes jokainentäällä sairastanut. Minulla oli viime viikonloppuna se viimeksi, tosin se ei kestänyt kuin kaksi päivää.
   Unohdin melkein mainita, että lauantaina työpäivä päättyy jo klo 11.45. Ilmasto on täällä tällä hetkellä aivan siedettävä, sillä sade viilentää ilmaa mukavasti. Sadetta on tullutkin joka päivä ja monena päivänä useita kertoja päivässä. Ukkostakin on ollut lähes joka ilta ja yö. Pian tosin sateet alkavat vähetä, kun kevät alkaa lähiaikoina.

Mitä sitten tulee työasioihin, on tämä projekti aika poikkeava meikäläisiin verrattuna. Organisointikyky on melko onnetonta kautta linjan.
   Lautat (joille tehtaat rakennetaan) ovat mielestäni oikein hienot kaikin puolin, myöskin paloturvallisuusmielessä. Molemmat lautat on täysin sprinklattuja sekä varustettu CO2 alkusammuttimin sekä paloletkutelinein n. 40 m:n välein.
   Samoin lautoilla on kloorihälyttimet - sireenit sekä hälytyspainikkeet - sekä hälytyspuhelimia, joihin on palohälytysnumeroksi kaiverrettu numero 111.
   Luulen, että lauttojen osalta on tehtävissä ainoastaan toimintasuunnitelmat ohjeineen. Laitepuolella tuskin on paljon tehtävissä.
   Meidän päähuomio tulee olemaan kemikaaliolaitoksessa. Tämän läheisyyteen on myös tullut happitehdas ja asetyleeninvalmistuslaitos. Paloturvallisuusmielessä olemme jo Diegon kanssa joutuneet tekemään suunnitelmia niiden suhteen. Täällä kävi eräs amerikkalainen asiantuntija suorittamassa näiden tarkastuksen ja hän antaa täydellisen lausunnon ja suunnitelman niiden turvallisuusseikoista. Molemmat laitokset ovat jo toiminnassa.
   Samoin päähuomio ja työkohde tulee olemaan yleinen kaasu- ja palosuojeluasioiden järjestäminen. Työturvallisuudella ei näytä olevan kovin paljon painoa ainakaan tässä vaiheessa. Tosin kypärää kyllä käytetään suht hyvin.
   Kloorisäiliöt sijaitsevat muuten melko keskellä kemiallista tehdasaluetta. Jos katsot paloputkistopiirustusta, niin näet sillä alueella kolme pystysäiliötä, joiden edessä on kaksi pitkulaista säiliötä. Varmistussysteemeistä ei minulla ole tietoa ja F:kin ehti lähteä Ameriikkaan, ettei voi kysyä. Eiköhän asia saada selville, kun tulet tänne. Palopumpputilanne on mielestäni melko onneton. Dieselpumppu on jo toiminnassa joten paloturvallisuus on tällä hetkellä melko hyvä. Putkisto on melko pitkälle myös valmis ja on myös kytketty lautoille, joten sprinklerit ovat toimintakunnossa.
   Olemme perustaneet vapaaehtoisen palokunnan asennustyönjohtajista (30 miestä). Ensimmäinen koulutustilaisuus pidettiin juhannusaattona, 1 tunti teoriaa ja 1 tunti käytännön harjoitusta. Meille on luvattu myös1 kpl pick-up auto tämän palokunnan käyttöön paloautoksi. Samoin olemme palkkaamassa 3 työnjohtotasoista kaveria palotarkastajaksi (tilapäinen virka) kolmeen vuoroon. Näin ollen voi kai todeta, että työmaan paloturvallisuus on melko mukavassa jamassa kunhan kaikki nämä saadaan valmiiksi.
   Työmaalla ei ole tällä hetkellä minkäänlaista vartiointisysteemiä, ei aitaa eikä yhtään todellista koulutettua vartijaa, joten tämä on yksi kiireellisimmistä tehtävistä. Uudessa tehtaan lay out piirustuksessa pääportin vartiokoppi on piirretty portin sisäpuolelta katsoen oikealle puolelle. Tämä näyttää myös palokunnan kannalta paremmalta paikalta maasto-olosuhteet huomioiden. Palokunta (-asema!) joudutaan ilmeisesti rakentamaan yksikerroksisena, koska täällä kaikki rakennukset ovat (yleensä) yksikerroksisia. Täytyy ilmeisesti tinkiä melko paljon paloaseman pinta-alasta.
   Tämä ystävämme Diego on erittäin impulssiivinen, kuten totesimme Suomessa, välillä juoksee pää märkänä jonkin mitättömän asian vuoksi, taas välillä ei meinaa kaveria saada millään liikkeelle tärkeän asian takia. Ajattelutapa hänellä on aivan toinen kun minulla (meillä). Omat asiat tuntuu olevan tärkeämpiä kuin talon asiat - ainakin tällä hetkellä näyttää siltä. Asioiden tärkeys- ja kiireellisyysjärjestys ei vielä ole oikein selvillä hänellä ja meille tyypillinen systemaattinen ajattelutapa on hänelle vierasta. Hän tarvitsee erittäin kovaa ohjausta ja selvää suuntalinjaa, jota pitkin kuljetaan, muuten ei asioista tule oikein mitään.
   Tässähän tätä asiaa ja taustaa tuloasi varten jo tulikin melko paljon. Ei tässä lopuksi muuta kuin hyvää kesän jatkoa Sinulle ja perheellesi sekä tervetuloa sitten elokuun lopulla tänne työleirille. Kerro siellä tutuille terveisiä, erityisesti TK:lle.
   terv. Jukka

Pentti Nieminen lähdössä Brasiliaan 1978

Pentti saa Jukalta 11.8.78 faksin:
Voisitko tuoda tullessasi seuraavia henkilökohtaisia suojeluvälineitä:
- 50 kpl korvatulppia (vaahtomuovisia, merkki ear tai vastaavia muovitulppia)
- 50 kpl 3m:n kertakäyttöhengitys-suojaimia
Voisitko selvittää kntokorin mahdollisuuksia paloauton tuomiseen Brasiliaan. Mikä on toimitusaika, auton hinta sekä rahtikustannukset ja -aika.
   Etelän lämpöisin terveisin Jukka







Sarja kirjeitä Brasiliasta jatkuu

Eijaleena Martikainen

Toivo Hautamäki - Kymiltä kiinteistöhuoltoon

Toivo Hautamäki on ajanut aamulla kotoaan Helsingistä Kuusankoskelle tapaamaan kansakouluaikaisia luokkakavereitaan. Lounaalta hän on tullut kyläilemään Niinikoskille siskonsa ja lankonsa luo. Nämä pitäisivät sukulaismiehen pitempäänkin, mutta haastattelun ja kahvittelun jälkeen Topilla on jo kiire takaisin. Auto on saatava aikaisin aamulla huoltoon. Vauhtia riittää 85-vuotiaalla eläkeläisellä. Tosin Hautamäki vasta totuttelee eläkkeellä oloon, hän jätti työelämän pari vuotta sitten.
   Topin juuret ovat monessa paikassa. Hän syntyi Ylistarossa, muutti puolivuotiaana Kuusankoskelle, kävi äitinsä ja sisarusten kanssa sotaa paossa Pohjanmaalla, palasi Kuusaalle. Hänet lähetettiin lapsena jälleen isovanhempien luo Ylistaroon moneksi vuodeksi, kunnes hän tuli taas Kuusaalle käymään ammattikoulua. Hänen murteensa kuulemma vaihtuu aina sen mukaan, missä päin maata hän juttelee paikallisten kanssa.
   Topin lapsuuden perheessä oli yhdeksän lasta, Toivo oli järjestyksessä neljäs. Ensimmäisistä Kuusankosken ajoistaan Mörkölinjalla hän ei ymmärrettävästi muista mitään, mutta Voikkaan kodista hänellä on selkeät muistot.
 - Isä Juho Hautamäki oli ylikonstaapelina Kymiyhtiön poliisilaitoksella Voikkaalla. Äiti sai poliisilaitokselta siivoushommia, hänkin pääsi yhtiön palvelukseen. Siihen aikaan poliisilaitos oli tosiaan Kymiyhtiön, välirauhan aikana se lopetettiin pikku hiljaa. Isä haki sitten valtion paikkaa Pertunmaalta, oltiin muutama kuukausi siellä. Taas vapautuikin paikka Kuusankoskelta, ja nyt hän pääsi tänne valtion poliisiksi.
  

Juho Hautamäki poliisin virka-asussaan yksityisajokortissa

Juho-isä oli saanut jo opiskeluaikoinaan tuntumaa poliisityön arkeen. Helsingin poliisiopistolaiset joutuivat heti kentälle, ja Juholle tovereineen annettiin tehtävä Lauttasaareen. Toivo muistaa hyvin isän kuvauksen tapahtumista.
   - Lauttasaarihan oli yleinen trokareitten paikka, kuuluisa hämärästä touhustaan. Siellä asui isojen kauppayhtiöiden suuria johtajia ja yksi huoltomies. Kaikki muut olivat viinatrokareita. Poliisiopiskelijat menivät talolle, johon tiedettiin viinalastin saapuneen, koputtivat oveen pistoolinperällä ja väistivät sivuun. Välittömästi tuli kuusi reikää sisäpuolelta oven läpi. Kokelaisiin ei osunut, he mursivat oven ja menivät sisään.
   Isän kertomus ajokortin ajamisesta on myös jäänyt Toivon mieleen. Autokoulun opettaja oli ajoharjoittelun alkaessa pikkuisen humalassa ja humaltui kaiken aikaa lisää.
- Opettaja sammui lopulta, ja isä ajoi ympäri Helsinkiä niin kauan kuin bensaa riitti. Opettaja ihmetteli seuraavana päivänä, että missä ihmeessä olet saanut noin hyvän ajotaidon. Isä oli ajanut kaiken yötä, Topi naureskelee.

Voikkaan poliisilaitos oli Lapinmäen alapäässä. Siinä oli neljä putkaa, poliisien tila, ylikonstaapelin ja apulaisnimismiehen huoneet. Lisäksi talossa oli Hautamäkien asunto.
- Puutalo mutta peltillä vuoratut putkat, joissa pidettiin etupäässä humalaisia. Heitä pidätti myös meidän iso musta schäfer. Kun se näki tiellä humalaisen, se toi hänet putkaan. Koira oli liikkunut isän kanssa ja nähnyt, kun humalaisia otettiin talteen. Kun se näki jonkun tiellä keikahtelevan, se kiskoi tämän housunpuntista kamarille.
   Viisivuotiaana Topi karkasi kouluun, kun kerran pari vuotta vanhemmat kaveritkin menivät sinne. Hän leikki muutaman päivän koulun pihalla, kunnes opettaja huomasi ja kutsui hänet luokkaan opiskelemaan muiden kanssa.
   - Sitä kesti muutaman kuukauden, mutta sitten alkoi sota, ja me lähdimme äidin ja sisarusten kanssa isovanhempien luo Ylistaroon. Noustiin Harjun asemalta junaan ja matkustettiin härkävaunussa. Ensimmäiseen junaan ei mahtunut, se oli jo täynnä Karjalasta tulevia evakkoja. Seuraavassa junassa ei muita vaunuja ollutkaan kuin penkittömiä härkävaunuja. Me päästiin ylimmälle laverille, kun meitä oli monta lasta. Isä oli sodan aikana junapoliisina ja Perkjärvellä vankilanjohtajana. Siellä oli kaksituhatta venäläistä vankia.
   Talvisodan jälkeen odottivat taas poliisintyöt, aluksi Pertunmaalla, sitten Kuusankoskella. Perhe muutti Pilkanpellolle Kymiyhtiön taloon.

Toivo on löytänyt siskonsa Heleena Niinikosken rippikuvan.

   - Melkein kaikki poliisit asuivat yhtiön asunnoissa, vaikka olivat valtion poliiseja. Meillä oli alkuun vain keittiö ja yksi huone. Myöhemmin yläkertaan rakennettiin huone lapsille. Meitä lapsia asui parhaimmillaan kotona yhtä aikaa viisi kuusi. Pihassa oli sikala - joka talossa oli piharakennuksessa puuliiterin vieressä sika, lammas tai kanoja.
   Toivo kertoo, miten taitavasti äiti osasi säästää sian ruoat tähteistä niin että ne eivät pilaantuneet. Perunankuoria tuli paljon, kun iso perhe söi. Hautamäillä oli täällä viljelyksessä muutama aari, ja Pohjanmaalta isovanhempien tilalta tuli lisää perunaa. Syksyllä sika teurastettiin, eikä Hautamäellä komennettu lapsia muualle siksi aikaa. Teurastaja tuli taloon, tai sitten sian päästi päiviltä perheen isä.
- Vierestä katselin, kun teurastaja Kääpä ampui sikaa otsaan. Mitenkä sattuikaan hänen jalkansa olemaan samassa linjassa, ja luoti meni sian pään läpi hänen saappaaseensa ja vei osan isovarpaasta. Hän vain kiersi likaisen nenäliinan varpaan ympärille, veti saappaan takaisin jalkaan ja jatkoi teurastamista. Olin tottunut seuraamaan eläinten teurastusta, kun äitin kotona mummo hoiti lampaitten lahtaamisen. Siellä oli viisisataa kanaa, neljä viisi lehmää ja lampaita.
   Hautamäen perheessä lapsetkin osallistuivat kodin töihin. Topille kuului polttopuiden sahaus ja halkominen.
- Hyvin usein kuuli: vie likaämpäri, tuo vesiämpäri, tuo puita. Äitiä ja isää uskottiin, kuriksi riitti kun näki isän ilmeestä, että nyt ei mennyt kaikki hyvin.
  Hautamäen katras on ollut liikunnallista väkeä lapsesta asti. Toivo hiihti. Joka talvi tuli kilometrejä 600-1000.
- Kun yhtiöllä oli harrastushiihtoja, olin joka talvi voittaja. Nauhan majalle oli mukavin hiihtää. Kovilla pakkasilla pääsi joen yli suoraan Kuusaan puolelle, muulloin kiersin sillan kautta. Nauhaan oli hyvät ladut pitkin metsiä, Toivo sanoo, vaikka siihen aikaan ei latukoneilla vedettykään leveitä baanoja hiihtäjien iloksi.
   Hiihtoharrastus keskeytti koulunkäynnin Pilkan koulussa melkein alkuunsa. Toivo ehti Kuusankoskelle palattuaan käydä kansakoulua siellä laskiaissunnuntaihin asti. Silloin hän kaatui hiihtäessään ja mursi reisiluunsa. Siitä seurasi kahden kuukauden hoitojakso tehtaansairaalassa Tallinmontussa. Kotona hän harjoitteli keppien kanssa kävelyä pari viikkoa.
- Mutta voimat oli poissa, en olisi jaksanut kiivetä keppien varassa Pilkan koululle. Tultiin siihen tulokseen, että parasta lähteä Pohjanmaalle. Olin kymmenvuotias, kun lähdin, vietin siellä neljä vuotta. Meitä oli vissiin liikaa suita ruokapöydässä, Pohjanmaalla taas oli vain mummo, vaari ja vanhempi veljeni. Hän oli jäänyt mummolaan, kun me muut palasimme minun ollessa puolivuotias. Mummoni oli sanonut äidille, että jätä heille edes yksi lapsi, älä vie kaikkia. Veli kasvatettiin siellä, paitsi että hän kävi Kuusankoskella yhtiön ammattikoulussa kahden vuoden opinnot puusepäksi.

Nuori Toivo Hautamäki

Topi muistaa, kuinka hän ikävöi kotiin. Mummolassa hän oli kahden vanhuksen seurassa, naapuriin oli kilometri, kavereita ei ollut lähellä. Talo oli aukean pellon laidalla Kyröjoen äärellä.
  -  Oli sellaisiakin viikkoja keväisin, ettei päässyt kouluun tulvien takia. Meillä oli paatti kytkettynä rapunpieleen. Joka vuosi tehtiin eläinten ulosteista patteri, jonka päälle kaikki eläimet nostettiin, kun navettaan tuli vesi.
   Aikanaan Topi Hautamäki palasi kotiin käymään ammattikoulun. Hän päätyi nelivuotiselle metallilinjalle.
- Kuuluin viilareihin, ja meillä oli loppuvaiheessa myös valimokuukausi. Senkin  homman olen kokeillut, valuraudan valamisen. Kolmannen vuoden jälkeen opettajat lajitteli meidät eri puolelle tehdasta. Minun ryhmäni määrättiin sellun puolelle. Sieltä ura lähti, prässipojasta etenin pikku hiljaa ylöspäin. Aloittaessani 15-vuotiaana sain tehdä yötöitäkin. Oli seitsemän päivän seema: seitsemän aamua, vapaa, seitsemän päivää, vapaa, seitsemän yötä, makuu ja vapaa. Aloitin yövuorolla. Kun menin aamulla kuudelta nukkumaan, äiti herätti illalla yhdeksältä, että pitäisi lähteä töihin. Silloin mietin välillä, että onko tämä elämä tällästä.
   Prässipojalle kuului kuivauskoneen märän pään hoito. Prässit voideltiin, viltit ohjailtiin juoksemaan keskellä. Piti olla tarkkana koko ajan.
- Kuivauskone ei pyörinyt kuitenkaan koko ajan, vain kun oli iso tilaus tai paperikone otti erikoisen paljon tavaraa. Kun kuivauskone seisoi, me oltiin jossain siivoamassa tai korjaamassa. Prässipoikajakson jälkeen olin heittomiehenä joka paikassa kunnes siirryin kakkosvalkaisijaksi. Kun uutta valkaisuosastoa alettiin rakentaa, ykkösvalkaisijat siirtyi sinne, ja meistä kakkosvalkaisijoista tuli ykkösvalkaisijat vanhalle puolelle.
   Tuohon aikaan sellu valkaistiin kloorilla ja hyperkloriitilla. Topi työskenteli klooritehtaalla mutta oli jo siirtynyt sieltä muualle, kun tehdas räjähti. Hän seurasi työkaverinsa kanssa työpaikkansa katolta palon etenemistä. Siinä tiesi varmasti, että liekkien keskeltä ei kukaan selviäisi hengissä. Kolme ihmistä tulipalossa kuolikin, kaikki Toivon tuttuja.

Klooritehdas palon jälkeen. Kuva Kari Palmumaan arkistosta

Klooritehtaalta Hautamäki siirtyi liuottamonhoitajaksi.
- Sinne tuli raaka rikkihappo säiliössä, siihen sekoitettiin kloraatti ja rikkikaasu ja liuotettiin se veteen. Se höyrystyi, höyry otettiin talteen ja sekoitettiin veteen. Sillä valkaistiin.
   Aineet kuulostavat vaarallisilta ja niin ne olivatkin, itse asiassa räjähdysainetta. Topi vähättelee vahinkoja.
- Ainoa vahinko oli kun minulta paloi kaksi kertaa vaatteet päältä. Meillä oli siellä omien vaatteiden päällä niinsanotut maalarin vaatteet, valkoinen takki ja housut. Kun ne syttyi, ei jäänyt kun saumat jäljelle. Meillä oli iso amme vieressä, siihen kerkisi joskus hypätä, kun housunlahkeet syttyi palamaan. Mutta vaatteet paloi niin nopeasti, että se oli yksi suhaus, ja pelkät saumat jäi. Palo syttyi hankauksesta, kun peltitynnyreitä vedettiin lattialla ja siitä tuli kipinää.


Hautamäkeä huolestutti joskus ohikulkijoiden puolesta.
- Rikkihappo pysyy sopivan vahvana rautatynnyrissä, liian vahvana ei. Jos sillan vieressä kulkeva putki alkaa vuotaa, sillalla kulkevat ovat vaarassa. He eivät huomaa, kun rikkihappo suihkuaa. Me koetettiin katsoa rikkihapon sisään ottamisessa sellainen hetki, ettei sillalla olisi liikennettä. Rikkihappo puhallettiin ilmalla sisään ja laimennettiin vasta siellä haponkestävistä tiilistä muuratuissa astioissa.
   Aluksi näytteet liuottimesta lähetettiin laboratorioon. Sinne oli kuitenkin matkaa, joten Hautamäki ehdotti, että mittaus alettaisiin tehdä liuottamossa.
   - Se meni läpi. Sinä aikana, jonka olin liuottamossa töissä, mitattiinkin sitten paikan päällä. Laboratorio jätettin rauhaan. Pysyimme samalla ajan tasalla siitä, minkä vahvuista ainetta on menossa.
   Toivo Hautamäki siirtyi Kuusaanniemeen maaliskuussa 1966. Siellä työturvallisuus oli huomattavasti paremmalla tolalla. Seitsemänkymmenluvun taitteessa Topi oli jo kierrellyt tehdasta niin paljon "reserviläisenä", että hän oli oppinut työt monessa pisteessä.
- Kun aamulla menin portista sisään, en tiennyt vielä, mihinpäin minua tarvittiin, mistä puuttui tekijöitä. Olin esim. kuivauskoneenhoitajana toisessa päässä tai kuorimon etumiehenä alkupisteessä.
   Mielenkiintoinen työkohde oli myös "napanuora", putki joka kulkee joen yli klooritehtaalta Kuusaanniemeen.
- Olen minä sen muutaman kerran kävellyt edestakaisin. Putken sisällä on käytävä, sen ympärillä kulkee kymmeniä putkia. Sielläkin on joskus käytävä tarkastamassa, ettei ole vuodon alkuja. Happilaitteet selkään ja sinne kävelemään. Siellä käytiin yksin. Aluksi oli epämiellyttävää, sitten siihen tottui.
   Putkissa kulki lipeää, hypokloriittia ja klooria. Kulkee siellä tavaraa edelleenkin Kemiran laitokselta sellutehtaalle, Hautamäki sanoo.

"Napanuora"

Hautamäki on tehnyt kovasti töitä elämässään. Vuonna 1958 hän meni naimisiin, ja perheeseen syntyi kaksi tyttöä 60-luvun alussa. Silloin Hautamäet muuttivat Kymintehtaan lastentaloon, nykyisinkin päiväkotina toimivaan "seimeen". Toivo oli Kymin sellulla töissä ja toimi samaan aikaan lastentalon talonmiehenä vaimonsa Kyllikin kanssa kaikkiaan 14 vuotta.
   - Kun tytöt tuli koulusta, he meni pukemaan tarhasta lähteviä lapsia. He tiesi lasten vaatteet paremmin kuin hoitajat. Hoitajat sanoivat, että tytöistä oli suurempi apu kuin harjoittelijoista.
   Nuorin seimeen tullut oli kuusiviikkoinen. Topi muistaa hyvin tämän Ehrukaisen tytön.
   - Kun olin ulkona lumitöissä ja tyttö oli jo isojen puolella, hän juoksi usein ja otti minua reidestä kiinni. Olin vähän kun sijaisisä siellä.
   Lastentarhan isoimmat työt olivat lumityöt ja lämmitys.
   - Kuuden ensimmäisen vuoden aikana joka syksy tuli venäläisessä vaunussa 45 tonnia antrasiittia, kivihiiltä. Puolet ajettiin sisään, puolet minä lapioin ulos kasaan ja sieltä vähitellen sisään uuniin heitettäväksi. Viimeisinä vuosina talossa oli öljylämmitys, se oli suuri helpotus. Lumitöissä meni talvisin useampi tunti. Kun yövuoro loppui tehtaalla kuudelta, pääsin nukkumaan kymmenen maissa lumitöiden jälkeen.
 
Kymiyhtiö jäi, kun Helsinki kutsui

Syksyllä 1972 Toivo Hautamäki lähti yhtiöltä. Häntä kysyttiin töihin Helsinkiin kiinteistöalalle, mutta yhtiön työpaikalla oli myös ilmapiiri, joka työnsi miestä pois. Hän piti Kymiyhtiötä hienona työpaikkana, mutta työtehtävien jatkuva muuttuminen ei oikein innostanut. Sitten kuivauskoneenhoitajat yrittivät saada palkankorotusta työtaistelun avulla.
   - He toimivat keskenään, sopivat tietyn päivän, jolloin kukaan ei tule ylitöihin. Jotkut olivat sairaslomalla. Minulle soitettiin kymmeneltä sunnuntaina, että tule kahdeksi töihin. Sanoin etten mielelläni tule, koska olen menossa yölöysiin. Lähdin isän ja äitin luo käymään, ja jostain syystä tehtaalta soitettiin isälleni ja etsittiin minua taas töihin. Isä sanoi, että on se täällä, kyllä se joutaa töihin. Pakkohan minun oli mennä. Vasta tehtaalla minulle selvisi, että tehdas olisi jäänyt ilman koneenhoitajaa, ellen olisi mennyt. Minua pidettiin kuin rikollisena kun tulinkin töihin, petin heidän mielestään porukat. Kosto tuli myöhemmin mm. niin, että kone rupesi risaamaan, kun tein sen äärellä töitä. Kuivauskoneen massa katkaistiin, massat meni koneen alle, ei muuta kuin uusi satsi alulle. Kun sain selville, kuka näitä temppuja teki, päätin että antaa olla, minä lähden.

Perhe muutti siis Helsinkiin, mutta päätös muuttamisesta tehtiin harkiten. Toivo kävi vaimonsa kanssa Lauttasaaressa tarkistamassa, että tyttärillä oli pääsy kouluihin. Kun rehtorit toivottivat nämä tervetulleiksi, muuttopäätös oli selvä. Helsingissä Topista tuli kiinteistönhoitaja. Hän sai vastuulleen kerrostaloja ja rivitaloja; rivitaloille hän toimi talonmiehenä. Kuusisaaren kiinteistöissä asui yhteiskunnan johtoporrasta: Kekkosen henkilääkäri, tuomareita, Helkaman rouva, Nesteen johtaja Hietarinta, SYP:n pääjohtaja. Toivo muistelee heitä lämpimästi. Kerrankin hän oli koko päivän tehnyt lumitöitä ja alkoi jo olla kylmissään.
   - Haarlan rouva toi yllättäen minulle konjakkipullon. Ai kun kivasti se lämmitti haalarin taskussa. Haarla itse kertoi olleensa nuorena poikana harjoittelijana Kymin sellulla  keittimellä. Hyvin tunsi paikat, meillä oli paljon yhteistä. Kuusisaaressa oli hyvin ystävällistä väkeä.
   Kymin ammattikoulun opeilla oli käyttöä Kuusisaaressakin. Huoltotöissä joutui joskus hitsaamaan, ja se kävi Toivolta helposti.
   - Peltikaton reikä saatiin paikattua heti eikä viidestoista päivä, kun asukas ilmoitti, että katto vuotaa.
   Hautamäet itse asuivat Lauttasaaressa, ja sielläkin oli mielenkiintoisia naapureita: Spede Pasanen, Markku Alén, tuomareita ja lääkäreitä. Hyvät naapurit vaativat Topia joskus myös pelaamaan kanssaan tennistä, eikä silloin piitattu siitä, että kello oli kymmenen illalla. Topi on ollut myös ralliautoilussa mukana huoltomiehenä ja muistelee pitkiä ajomatkoja. Rovaniemeltä matka taittui kotiin Helsinkiin yhdellä rupeamalla, ei siinä kuunneltu vaimon ohjeita yöpymisestä Jyväskylässä.
  Kyllikki joutui sairastuttuaan lopettamaan talonmiehen työt miehensä rinnalla. Toivokin vaihtoi työnantajaa ja oli uudessa työpaikassaan kiinteistönhoitajana 15 vuotta. Vuonna 1999 hän jäi eläkkeelle kokopäivätyöstään. Työnteko ei kuitenkaan päättynyt. Hän jatkoi valvojana Mellunmäkeen rakennetussa väestösuojassa, joka oli parkkihallina. Tehtävä oli alkanut jo muun työn ohella ennen eläkeikää.
   - Ajattelin eläkkeelle siirtyessäni pitää homman ikään kuin pehmeänä laskuna, etten putoa suoraan toimettomuuteen. Kolme neljä tuntia päivässä vastasin siitä että valaistus, lämmitys, ilmastointi ja siivous toimii. Lisäksi otin kontolleni vuokrasopimukset, ettei ihmisten tarvinnut mennä konttorille hakemaan pysäköintilupia ja sopimuskaavakkeita. Tein töitä 83-vuotiaaksi. Nyt olen ollut kaksi vuotta eläkkeellä. Ei ole ollut yhtään päivää, että olisin ihmetellyt mitä tekisin. Aina on jotain.

Kerran viikossa Topi käy keilaamassa entisten työkavereiden kanssa.
   - Vaatii taktista silmää, ettei mene voittamaan tiettyjä henkilöitä. Minun psyyke kestää häviämisen, elämä on koulinut.
   Niinikosket houkuttelevat Topia jäämään yöksi, onhan takana jo ajo Helsingistä ja luokkakokous, ja vielä haastattelukin. Ei puhettakaan.
   Vaikuttaako Kuusankoski samalta kuin nuorena?
   - Tämä on muuttunut hirveästi, tästä on tullut vihreä kaupunki. Puuta ja pensasta on joka puolella, ei ole enää aukeaa. Lapsena asuttiin talossa, jossa oli peltoa kahden puolen. Nyt on pusikkoa kaikkialla,  vanhojen asuinalueidenkin paikalla.
   Lapsuusmaisemat kiinnostavat edelleen.Topi on ennen luokkakokousta ajellut tuttuja teitä Kolarinmäellä ja seuraa paikkakunnan menoa säännöllisesti.
   - Netistä katselen viikottain kuvia Kuusaasta, kun en nykyään oikein pääse täällä kävelemään.

Teksti ja uudet kuvat: Eijaleena Martikainen   

Eilan ja Pentin häät, juhannus 1947

Eilan vaiheita ja Penan viestejä -tarinoiden päähenkilöiden häitä ennakoitiin jo heidän kalenterimerkinnöissään ja kirjeissään. Kumpikin odotti niitä innoissaan.  Ne pidettiin juhannuksen alla sunnuntaina. Siihen aikaan juhannusaatto oli aina 24.6. ja juhannuspäivä 25.6.

Tätä ennen oli tietysti lähetetty hääkutsut,

                   

    
  otettu kuulutukset ja

anottu viranomaisilta lupa huvitilaisuuden järjestämiseen.












Häihin kutsuttiin 500, paikalle saapui 700 henkeä. Kuokkavieraat olivat silloin ja pitkään sen jälkeen tavallinen ilmiö tämänkin seudun häissä.

Kaasoista ei Eilan leikekirjassa puhuta mitään, mahtoiko olla muotiakaan siihen aikaan. Sulhasen tukena oli Eilan siskon kihlattu Olli Luostarinen, kuvassa oikealla ylhäällä. Kirkolta hääväki käveli Aronpellon poikki seuratalolle. Morsiuspari lähti ilmeisesti morsiustyttöjen kanssa suoraan hääkuvaa otattamaan Kouvolaan. Auto oli sammunut Ahlmanintiellä, ja kuvausreissusta oli tullut toivottua pitempi. Häävieraat kuitenkin jaksoivat odotella seuratalolla, olihan luvassa tanssia ja hyvät tarjoilut. Tuohon aikaan saatiin varmasti jostain jo oikeaa kahviakin. Ja juuri näissä häissä kuultiin lausahdus "syyää myä vanhat näit pehmosii", kun täti leikkasi täytekakkua vaakasuoraan.

Morsiustyttöinä olivat Eilan hyvän ystävän Eilan Helénin tyttäret Maisa ja Helena.

Häämatka suuntautui viikon päästä Helsinkiin suurkisoihin. Huom. yo-lakki Penan päässä.












Pentti pääsi töihin Kymiyhtiöön opiskeltuaan vielä vuoden häiden jälkeen Tampereen teknillisessä opistossa. Eilakin oli yhtiön konttoreissa töissä mutta jäi kotirouvaksi, kun Pentti toivoi. Nuoripari asui ensin Eilan kotitalossa Mäyrämäen laella. Sinne oli vintille rakennettu heille oma huone. Parin vuoden kuluttua he saivat yhtiön asunnon Kinnaksesta, ja vuonna 1952 he pääsivät muuttamaan ensimmäisen lapsensa kanssa Puistomaalle. Siellä perheeseen syntyi toinenkin tyttö.

Puistomaalta perhe muutti Kuusaan ensimmäisiin elementtitaloihin Ekholmintielle. 60-luvulla alettiin rakentaa Melkunmäkeä, ja sinne Niemisetkin rakensivat omakotitalon Pentin piirustusten mukaan.

Pentti otti harrastuksekseen palokuntatoiminnan, ja ennen pitkää hänestä tuli tehdaspalokunnan päällikkö ja sitä kautta kaupunginpalopäällikkö. Yhtiöllä hän työskenteli piirustuskonttorissa ja rakennusosastolla mutta sai sitten tehtäväkseen suojeluorganisaation laatimisen kloorivaarojen varalta, ja tehtävänimike muuttui suojelupäälliköksi. Viimeiset työvuotensa Pentti oli kaupunginpalopäällikkönä kaupungin palkkalistoilla.

Eila harrasti kuorolaulua Kaiussa sen minkä lapsilta ja kodinhoidolta ehti - Pentti viihtyi samoissa porukoissa ja jonkun vuoden myös kuoron tenorien rivissä. Kun SPR:n ystäväpalvelu alkoi Kuusankoskella, Eila oli mukana järjestäytymisessä ja aktiivisena spr:läisenä elämänsä loppuun saakka. Eila kuoli vuonna 1994, Pentti 2009.

Meidän lasten silmin perhe-elämä oli kivaa kuusaalaista meininkiä. Äiti ja isä tulivat hyvin toimeen keskenään. Isä oli hauska seuramies mutta jämti työelämässä. Äiti oli lempeä ja muut huomioon ottava taiteilijasielu. Heillä riitti ystäviä, ja näiden kanssa vietettiin paljon aikaa. Siinä ympäristössä meidän lasten oli helppo kasvaa, meitä ei vaivattu hankaluuksilla, joita kaikkien elämään vääjäämättä tulee. Kotoa on jäänyt iloiset, valoisat muistot.

Toivottavasti tämän kesän hääparit saavat yhtä hyvän elämän kuin omat vanhempamme Eila ja Pentti Nieminen.

                                                   Hyvää juhannusta!