perjantai 17. tammikuuta 2014

Minna Metsärinteen Satumaa alkaa hahmottua





Valokuvaaja Minna Metsärinteen näyttelytilaan Kuusankosken Taideruukissa paistaa aurinko. Pimeän ja sateisen syksyn jälkeen aurinko lopulta oikeastikin näyttäytyy tammikuussa, Nuutinpäivänä, ja Taideruukin seinällä olevat kuvat loistavat värikkäinä. Aurinko paistaa Minnan elämäänkin. Tuorein valokuvanäyttely sai avajaisiinsa ison yleisön, joka innostui ostamaan töistä heti kahdeksan. Viikko avajaisista tauluista on myyty jo 11.

Minna on edelleen täpinöissään näyttelynsä vastaanotosta. Avajaisia vietettiin poikkitaiteellisesti. Näyttelyn pystytyksen keskellä Minna oli harjoitellut tanssija Janne Outisen kanssa tanssiesityksen, joka kertoi hänen elämästään. Askeleista ja taivutuksista näkee, että tanssitaito on tallella, vaikka Minna heitti balettitossunsa yhtäkkiä nurkkaan teini-iän kynnyksellä. Näyttelykuvat valitsi muotoilija, sisustustusarkkitehti ja kuvanveistäjä Stefan Lindfors. Hän kun on yksi Minna Metsärinteen työnantajista. Ja hyvä kaveri.

- Stefan ei valinnut esille pantavia kuvia paremmuusjärjestyksessä vaan sen mukaan, miten ne kertovat minun tähänastisesta polustani kuvaajana, Minna selvittää.

Tehtävä ei ollut helpoin mahdollinen - vaihtoehtoja oli alun perin 30 000. Minna raakkasi otoksista sadan kuvan setin, josta Stefan poimi seinille 38. Niissä on "sopiva sointu". Minna teemoittaa töitään. Eniten on mukana kuvia teemasta Kotiseutuni Kymenlaakso. Bella Italia -kuvissa on paljon Toscanan maisemia.  Henkilökuvia, Suomi-brändiä, perintietä kunnioittaen projektista joka alkoi vuonna 2011. Yksi tärkeimmistä on Satumaa eri muodoissa, mm. avajaisten tanssiesityksen musiikkina.
- Teeman "Kummallista" alla on omia löytöjä, hetkiä jotka ovat tulleet vastaan kävellessä. Mukana on myös joitain peilikuvista yhdistettyjä töitä, joista tulee vähän mystinen tunnelma. Eri ihmiset näkevät niissä eri asioita, ja niistä tulee useille kolmiulotteisuuden vaikutelma.

Metsärinteen reissunaisen elämä tulee esiin, kun hän kertoo, missä samantapaiset kuvat on otettu.
- Yksi on Svartholman merilinnoitussaaresta Loviisan edustalta, yksi Italian Positanon vuorenrinnettä ja yksi
Anjalan Ankkapurhalta. Merta, kiveä ja jäätä eri vuosiltakin, mutta vaikutelma on yhteinen.




Oma kamera käteen

Ensimmäisen järjestelmäkameransa Minna Metsärinne sai käyttöönsä vuonna 2007 mennessään Kymenlaakson opiston valokuvauslinjalle. Sitä ennen hän oli kuvannut satunnaisesti erinäköisillä pokkareilla. Äiti oli kuitenkin huomannut tyttären kyvyn nähdä ja tallentaa ja patisti paluumuuttajan kurssille.

- Opistolla sain käteeni ensimmäisen Nikonini, filmiä käyttävän, ja aloin ihmetellä aikoja ja aukkoja, että mitä näillä pitäisi tehdä.

Pian Minna osti oman järjestelmäkameran, nyt digi-Nikonin. Valokuvauksen linjan jälkeen, kesällä 2008 hän jo teki portfolion, jossa olivat mukana tärkeät teemat.

Opiskelu on jatkunut TaiKissa avoimen yliopiston kursseina ja Jyväskylän Aikuisopiston Valokuvaajan ammattitutkinto -koulutuksena.

- Siellä saan lisää teknistä tietämystä eri osa-alueista, studiokuvausta, arkkitehtuurin kuvaamista - on hyvä ymmärtää valokuvausta laajasti, vaikka kaikki siinä ei niin itseä kiinnostakaan. Nyt olen alkanut innostua myös henkilöiden kuvaamisesta. Minullahan on rakenteilla myös oma kuvausstudio Taideruukkiin. Se valmistuu kevääseen mennessä, ja sitten voin kuvata muotokuvia: ihmisiä, eläimiä...

Opinnot ovat vielä kesken, näyttötutkinnot puuttuvat vaikka perusopinnot valokuvaajan ammattitutkintoon on parin vuoden ajalta suoritettu. Mutta näyttelyitä Minna on pitänyt jo keskeisissä paikoissa: ensimmäisen Manskilla toimivassa Holvi-ravintolassa ja kauppakeskus Manskissa, Suomenlinnassa osana 300-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa, Katajanokan vankilahotellissa, Loviisan ranta-aitoissa osana kaupungin kulttuurivuotta, Kotkan valokuvakeskuksessa, Imatran taidemuseossa.

Valokuvaajaksi monen ammatin kautta

Metsärinne arvostaa sitä, että on voinut tehdä töitä monella eri alalla. Elämänkokemuksesta ja erilaisten ihmisten kohtaamisesta oma näkemys valokuvaamiseenkin on kehittynyt. Moni tosin tyytyisi vähempäänkin kuin 45 työpaikkaan kokemuksensa kartuttamiseksi. Aikajärjestyksessä duuneja on mahdotonta muistaa siitä eteenpäin, kun Minna pääsi ylioppilaaksi Kouvonrinteen lukiosta, mutta pääpiirteittäin se meni jotenkin näin:

- Vuonna -89 muutin tuoreena ylioppilaana Helsinkiin ja menin opiskelemaan Malmin kauppaoppilaitokseen merkantin tutkintoa yo-myyntilinjalle. Samalla tein kaupan alan kassanhoitajan tehtäviä. Olin välillä Kouvolassa Vaakunassa keittiöapulaisena. Sitten taas Helsinkiin: yliopiston viransijaisuus Meilahdessa neurologian klinikalla mm. Jorma Palon tutkimusryhmän toimistosihteerinä. Oli hienoa, kun MS-taudin geeni silloin löydettiin.

Viransijaisuutta olisi jatkettu, mutta Minna oli käynyt parhaan kaverinsa luona Rovaniemellä ja ihastunut oloihin.
- Täällähän on ihana, välitön tunnelma. Opiskelijakaupunki, turisteja. Kylmää ja pimeää, hyvä meininki - mikäs sen hauskempaa, Minna nauraa.

Rovaniemellä Minna meni kauppaan kassaksi ja aloitti hotelli- ja ravintola-alan opinnot.

- Siitä sitten töihin Roi Pubiin. Yökerho, a la carte -puoli, pitseria, baari. Välillä oltiin iltakuudesta ravintolassa töissä ja sen perään aamuyöstä hampurilaisbaatrissa, jonne hoiperteli ne samat asiakkaat yökerhosta. Erittäin pitkiä päiviä tehtiin.

Rovaniemeltä Minna palasi Kouvolan kautta Helsinkiin, nyt Lapinlahden mielisairaalaan ylihoitajan toimistosihteeriksi ja kirurgian klinikan sairaala-apulaiseksi.

- Sitten tuli vartiointi-alan tehtäviä, ravintola-alan tehtäviä, elokuvamainontaa. Helsingin Messukeskus, Finlandia-talo, Kappeli-ravintola, töitä eri puolilla Helsinkiä.

Välillä Minna piipahti puolisen vuotta Espanjassa silloisen miesystävänsä kanssa.
- Aika suureelliset suunnitelmat meillä kielitaidottomilla, että perustaisimme tennisklubin. Onneksi se tyssäsi heti alkuunsa ja ryhdyimme vuokraamaan asuntoja turisteille. Seuraavalla kaudella se olisi voinut jo menestyä, mutta miehen kanssa meni sukset ristiin ja palasin Suomeen. Monta kokemusta rikkaampana, Minna virnuilee.

Jälleen kutsui elokuva-ala, sitten vartiointi ja taas elokuvamarkkinointi. Välillä oli kolme neljäkin työpaikkaa yhtä aikaa.
- Jossain vaiheessa tajusin, että nyt riittää. Kaikki illat ja viikonloput menivät töissä. Se uuvuttaa, Minna huomasi ja muutti Kouvolaan. Hän ryhtyi äitinsä työnantajaksi 2005 - äiti toimii kampaajana nyt Minnan pyörittämässä parturi-kampaamossa.

Äitihän se myös pani tyttären miettimään, mistä tämä todella pitäisi. Siinä vaiheessa löytyi Inkeroisissa toimiva Kymenlaakson opisto valokuvakoulutuksineen.

Minna löysi uudelleen sisäisen tanssijansa


Baletti verissä

Näyttelyavajaisten vieraat olivat todistamassa Minna Metsärinteen paluuta tanssin pariin vuosien jälkeen. Minna aloitti jo tyttösenä balettiharrastuksen Kouvolassa 80-luvun alkupuolella - omasta pyynnöstään. Ritva Ståhlberg otti tytön saman tien ryhmäänsä toiselle luokalle vain vilkaistuaan tämän olemusta.

- Ilmeisesti Kansallisoopperan baletin väkeä oli käynyt nuuskimassa meidän harjoituksiamme. Kun yhtenä keväänä päätin vain, että nyt tämä on loppu, opettaja kauhistui. Hän oli varma, että pääsisin oopperan balettikouluukin. En itse edes uskaltanut kertoa lopettamispäätöksestä opettajalle vaan panin äidin asialle, Minna naureskelee nuoruutensa orastavan teini-iän  äkkinäistä päätöstään.

Tanssi ei kuitenkaan ole lähtenyt Minnasta, vaikka Minna lähti balettitunneilta. Viime syksyn hän otti tunteja, jotta voisi tanssia näyttelyssään uuden tuttavuutensa, Janne Outisen kanssa. Balettitossut pysyvät jalassa edelleen, ja nainen nousee varpaittensa kärjille ammattilaisen tapaan. Esityksessä jalkineet vaihtuivat välillä korkokenkiinkin - lattarit eivät tossuissa taitu.

- Ihan kuin olisin herännyt prinsessa Ruususen unesta, kun aloin taas tanssia. Tanssi on ollut näköjään koko ajan kehossa, mutta nyt täytyi sanoa itselle, että hei herää, pahvi! Kevään mittaan aion jatkaa kansalaisopiston aikuisbaletissa. Ja Jannen ja minun tanssiteosta aiomme laajentaa ja esittää muuallakin.


Työtila-valokuvapuoti Taideruukissa kasvaa pian studioksi



Stefan Lindforsin kaveriksi Lapin yössä

Osan aikaansa Metsärinne työskentelee muotoilija Stefan Lindforsin assistenttina. Lindfors asuu Helsingissä, Metsärinne Kouvolassa, mutta asiat hoituvat etänä ja niin, että Minna ajaa kaupunkien väliä autollaan. Henkilökohtaisella avustajalla riittää askaretta luovan taiteilijan toimisto- ja talousasioiden kanssa.

- Avaan Stefanin postit, hoidan hänen yhteyksiään tilaajiin, osallistun myyntineuvotteluihin. Pidän yhteyksiä Tukholmaan, USA:han tai Filippiineille, joissa Stefan myös työskentelee. Stefan on omatoiminen, mutta silloin tällöin tulee puheluita tyyliin "mitä teen, läppäri putosi veneen alle", Minna kuvailee.

Todellisuudessa Minna tekee vielä paljon enemmän, hoivailee ja luotsailee esimiestään julkisissa tilanteissa. Kuusankoskitalossa vieraillessaan Stefanin tarvitsi vain huokaista "nyt mä tartten oluen", niin Minna jo kiiti sitä hakemaan ja toimitti juoman kaverilleen, jota stressasivat juuri silloin viimeisimmän työn asennushankaluudet.

- Tapasimme vuonna 2002 Rukalla mediatapahtumassa. Aluksi kauhistelin mielessäni tyypin kaljua päätä ja erikoista olemusta. Mutta kun hän avasi suunsa, vaikutuin hänen alustuksestaan. Olin kauhean penseänä lähtenyt koko tapahtumaan. Minulla oli takana neljä muuttoa ja ero, ja olin puhkipoikki kaikesta. Äitini melkein raahasi minut lentokoneeseen - hän sanoo aina ettei koskaan tiedä mitä voi tapahtua. Ja hän oli oikeassa.

Yhteistä puhuttavaa Minna löysi Stefanin kanssa elokuvanteosta, joka oli alkanut kiinnostaa myös Lindforsia. Tilaisuuden jälkeen meni aamuneljään ennen kuin Minna pääsi kunnolla juttusille "oudon tyypin" kanssa jossain Rukan hotellin pihalla. Ystävyys alkoi. Jossain vaiheessa Lindfors pyysi Metsärinnettä auttamaan nettisivujen loppuun saattamisessa. Siinä meni kolmen aiotun viikon sijasta 10 kuukautta. Aluksi Minna hyppäsi Helsingissä Kouvolasta, mutta viiden kuukauden jälkeen hän sanoi tekevänsä loput Kouvolassa.

Alkuvuodesta 2010 uusi sivusto lanseerattiin, ja työsuhde katkesi hetkeksi. Mutta kolmisen vuotta sitten Minna aloitti Lindforsin personal assistentina. Minnan kertoessa puhelin soi - Stefan kyselee ohjeita johonkin käytännön ongelmaan. Luottamus on vahva, ja Lindfors piti uuden näyttelyn avajaisissa hienon puheen Minnan tekemisistä. 

Minna pysyy nyt Kouvolassa
  
Vuosi sitten Metsärinne huomasi, että nyt on aika asettua vanhalle kotiseudulle. Parturi-kampaamo, läheiset ihmiset ja uudet työtilat Kymintehtaalla Taideruukissa sitovat häntä lujasti ympäristöön.

- Taideruukki on vallan loistava tila monenlaisille ihmisille. Vuosi sitten kun tulin tähän, täällä oli vain Vesa Parvisen taidetupa ja entisöijä. Sen jälkeen joukko on kasvanut 15:een. Vuodenvaihteessa tuli taas kaksi uutta ihmistä. Alakerran kirpputori tuo tänne paljon töppösiä, kaikenlaista kansaa. Osa uskaltautuu jopa tänne meidän kerroksiin.

Taideruukki on alkanut vetää yleisöä, vaikkei mainostamiseen ole juuri rahaa. Taiteiden yö toi ilmaiskuljetuksilla paikalle parituhatta ihmistä ja joulutapahtuma kahtena päivänä 600-700 kumpanakin. Ihmiset kiittelivät vireää tunnelmaa, uudenlaista yrittämistä tyhjentyneessä teollisuusrakennuksessa.

- Loppuvuodesta perustimme Taideruukki-yhdistyksen. Nettisivut ovat auenneet. Vuoden aikana aiomme järjestää 3-4 tapahtumaa - paljon uutta on vireillä. Tänä vuonna tulee Löysivapaa-tapahtuma, joka yhdistyy partiotapahtumaan. Taiteiden yössä elokuussa olemme taas mukana.

Metsärinne kiittelee UPM Kiinteistöjä, tilojen omistajaa, joka on kohentanut tiloja ja ympäristöä huomattuaan, että se kiinnostaa tulijoita.
- Se on rakentanut kaiteita ja portaita, maalauttanut tiemerkintöjä, avannut ja kunnostanut lisää tiloja ja paikoitusalueita. Paraikaa isoa tilaa pilkotaan pienemmiksi pitkässä siivessä tässä samassa talossa - saadaan taas uusia yrittäjiä taloon.

Yrittäjiltä eivät ideat lopu. Nyt kaivataan kahvila-ravintolaa, tiloja musiikin, tanssin ja teatterin esittämiseen - Vanhan paperitehtaan rakennuksen ruususenuni  on ohi. Paksut tiiliseinät ja koruttomat betonilattiat ovat muuttuneet puitteiksi tyylikkäälle mainostoimistolle, kodikkaalle käsityöpajalle, askeettiselle entisöintihuoneelle ja taideteoksille. Kuulostaa siltä, että tämä on vasta alkua.


 Kuuntele Minnaa
http://youtu.be/6l4QzseK-wA

http://youtu.be/fAlfQpHIj5I

http://www.youtube.com/watch?v=_69R-zQRacQ&feature=youtu.be
 







 
  
















  Maaliskuussa Kyyti-kirjastojen lukuhaaste tarjoaa kirjoja, joissa on kirjeitä. https://kyyti.finna.fi/themes/custom/files/lukuhaasteen_min...