Kirjeitä Brasiliasta 3. Suojeluasiantuntemus sivuutetaan

Vuonna 1978 Kymiyhtiö - tarkemmin Kaukas Kymi Kymmene, KK - alkoi rakentaa sellutehdasta Brasiliaan, Amazonin alueelle. Tähän Jari-projektiin osallistui paljon työntekijöitä Kuusankoskelta ja Kaukaan tehtaalta. He olivat eri ammattien osaajia, joiden avulla tehdas saatiin rakennettua merten takaa tulleille alustoilleen ja käynnistettyä.

Sellutehdas Amazonin sivujoella Jarilla

Työskentely keskellä viidakkoa eri kulttuurissa, usein vailla yhteistä kieltä paikallisten ihmisten kanssa kovin erilaisessa ympäristössä kuin koto-Suomessa oli vaativaa. Monien oloa varmaan helpotti, kun sai viedä oman perheen mukana. Siellä vierähti joiltain vuosikin, välillä tietysti sai käväistä kotimaassa. Isäni Pentti Nieminen matkusti Jariin kaksi kertaa, viipyi useita viikkoja laatimassa suojelusuunnitelmaa tehtaille. Hän oli valmistellut suunnitelmaa jo Suomessa kaukaalaisen kollegansa kanssa. Sovitaan hänen nimekseen vaikka Jukka.
   Jukka  lähti Brasiliaan ensin. Hän lähetti Pentille Suomeen kirjeitä, joista kuvastuu välillä melkoinen epätoivo tehtävän edessä. Brasiliasta palanneilta kuusaalaisilta kuultiin enimmäkseen hauskoja ja eksoottisia tarinoita seikkailuista viidakossa. Jukan kirjeistä näkyy todellisuuden toinen puoli. Ei siellä oltukaan viettämässä mielikuviemme rentoa etelänlomaa vaan tekemässä otsa ja kainalotkin hiessä töitä.
   Pentti Niemisen arkistoista löytyi viisi Jukan kirjettä, joista heijastuu tunnollisuus työnteossa ja usein voimattomuus liian kovien haasteiden edessä. Jukka odottaa kollegaa paikalle kovasti, hänhän oli alussa ainoa suojeluasiantuntija Jarilla. Kirjeiden tyyli ja asioiden kommentointi oli yli 40 vuotta sitten suorasukaista, tapojen ja työkulttuurin eroista lauottiin totuuksia eri tavoin kuin nykyään. Se kertoo kunnioituksesta: suomalaiset odottivat brasilialaisilta samaa mitä vaativat itseltään, heidän mielestään ei ollut mitään syytä, miksi paikalliset eivät voisi paneutua asioihin samalla tarkkuudella kuin pohjoismaalaiset. Kolmas kirje saapuu Suomeen Pentin jo vierailtua Jarissa pari kuukautta aiemmin.

Kirje 3. Monte Dourado 11.11.1978

Terve Pentti!

Kiitos kirjeistäsi ja kasetista ja suo anteeksi, etten ole kirjoittanut aikaisemmin. Ajattelin kirjoittaa vasta sitten, kun suojelusuunnitelmasta on tulleet kommentit ja päätös. Kommentteja ei ole tullut muilta alueilta kuin kemian tehtaalta. Sellulautalta V. ja S. ovat luvanneet antaa kommenttinsa, mutta eipä ole näkynyt eikä kuulunut. Päätöstä ei ole vieläkään saatu huolimatta siitä, että asia oli esillä policy komiteassa ja siellä Mr. MacDonald lupasi, että hän tutustuu suunnitelmaan ja kahden viikon sisällä asiasta voidaan tehdä päätös. No, tämä aika on nyt kulunut eikä mitään ole asiasta kuulunut. Ajattelin laittaa tässä vaiheessa kuitenkin sinulle tietoa tämän hetkisestä tilanteesta sekä kuinka asiassa edetään päätöksen tekemisen jälkeen.
   A.L. pyysi telexillä tekemään valmiiksi suunnitelman jatkotyöstä. Suunnitelmassa tulee olla työlista sekä aikataulu. Laitan liitteeksi luettelon tehtävistä toimintaohjeista, johon sinä voisit ottaa kantaa ja jos voisit katsoa löytyisikö sinulta mitään valmiita,  sovellettavia ohjeita näistä. Kohdat 15 ja 16 minulla jo onkin täällä. Jos sinusta tuntuu, että tässä on jotain turhaa tai että jokin tärkeä ohje puuttuu, voisitko myös kommentoida tämän. Aikataulusta voisin sanoa, että kaikki ohjeet pitäisi olla valmiina silloin tammikuun puoliväliin mennessä, jolloin sinä tulet tänne uudelleen. Eikö vain? Toivon hartaasti, että näin todella tapahtuisi ja että tuo sinun päivärahakysymys on saatu ratkaistuksi eikä sinun tänne tulossa ole muitakaan esteitä. Olen sitä mieltä, että sinun vierailusi on todella tärkeä asioiden eteenpäin saamiseksi.

Kirjeen vastaanottaja Pentti Nieminen vasemmalla

Paloaseman ja paloauton kohdalla on minulla kerrottavana huonoja uutisia. Porttirakennusta tehdään tällä hetkellä todella kovalla vauhdilla 24 h vuorokaudessa MUTTA sitä tehdään alkuperäisen suunnitelman  mukaan niin että meidän tarpeita ei ole huomioitu ollenkaan!  Ainoastaan katos paloautolle ja ambulanssille. Oli aika masentava hetki, kun totesin tämän rakennusmiesten piirustuksista silloin kun he ilmestyivät työmaalle. Olemme Diegon kanssa puhuneet asiasta sekä P:lle että da Silvalle, mutta mitään ei ole saatu aikaan. Da Silva antoi luvan ottaa palokunnan käyttöön osan ensiapuaseman tiloista ja käski tekemään ehdotuksen kuitenkin niin, että kaikki olemassa olevat seinät pysyvät paikoillaan. Me teimme mielestämme tyydyttävän ratkaisun ajatellen palokunnan toimintaa, mutta da Silva ei asiaa sitten kuitenkaan hyväksynyt. Minä sanoin P:llekin, että meidän suojelusuunnitelma on paloaseman puutteen vuoksi jo vesitetty ja työ on tehtävä uudestaan.
   Da Silva oli sanonut Diegolle hylätessään meidän esityksen, että hän pyytää ehdotuksen suunnitteluosastolta! Lisäksi hän sanoi keskustelun aluksi Diegolle, että miksette ole asiasta puhuneet aikaisemmin! Uskomaton kaveri. Seuraava vaihe tässä meidän toiminnassa olisi ollut sitten mennä ja tehdä itse koko paloasema, sillä niin paljon on siitä puhuttu ja tehty kommentteja kirjallisesti, ettei konsultti enempää voi. En tarkkaan nyt tiedä, saammeko tiloja tästä rakennuksesta ja jos saamme kuinka paljon saamme, mutta nyt tilanne ei kuitenkaan näytä hyvältä. Kerron sitten seuraavassa kirjeessä kuinka tämäkin asia edistyy.
   Paloauton tilaaminen on siinä jamassa, että Diego pyysi tarjoukset Chimasa-firmalta, joka on ainoa täkäläinen paloauton valmistaja, mutta vastaukseksi tuli, etteivät he valmista tämäntyyppistä paloautoa. Diego sai pyyhkeitä da Silvalta, koska oli mennyt Jarin nimissä pyytämään tarjoukset. Tapasin sattumalta eräänä iltana tenniskentän laidalla MacDonaldin, joka on uusi projektin johtaja, mitä pitäisi nyt tehdä, kun emme pysty autoa ostamaan Brasiliasta ja voimmeko tilata paloauton Suomesta. Hän sanoi, että yritetään ensin selvittää mistä toiset sellutehtaat ovat autonsa ostaneet vai onko niillä ollenkaan paloautoa jos ovat lähellä kaupunkia ja tukeutuvat sen palokuntaan. Katsotaan sitten tilanne uudestaan. Da Silva käski sitten Diegon kirjoittamaan uudelleen tilausaloitteen ja pyysi helpottamaan meidän esittämiä vaatimuksia, mutta Diego ei antanut periksi. Joten nyt lähtee uusi virallinen tarjouspyyntö Jarin osto-osaston kautta paloauton valmistajalle.

Ostopäällikkö on da Silvan mukaan paras asiantuntija, joka sitten neuvottelee asiasta valmistajan kanssa. Jos hyvin käy voi myös joku tulla tänne siitä firmasta kysymään myös meidän vaatimatonta mielipidettä. Kyllä voi selvät asiat olla vaikeita tässä maassa. Jos he eivät halua uskoa meidän mielipidettä, ostakoot mitä haluavat, mutta tuntuu kummalta tuoda Suomesta asti isolla rahalla ihmisiä sanomaan, mitä pitäisi tehdä, kun sitten itse ovat omasta mielestään parempia asiantuntijoita. Tämmöisellä vetkuttelulla asia pitkittyy ja tuskin ennen ensi kesää meillä on minkäänlaista paloautoa täällä, ellei sitten osteta mikä sattuu valmiina tehtaalla olemaan.
   Tämä minun kirjeeni on vähän mollisävyinen, mutta asiat ovat saaneet minun mielialani tällaiseksi ja olen kai jo turhautunut koko hommaan. Jaksan silti vielä toivoa, että nämäkin asiat siitä joskus paremmaksi muuttuvat muutenhan koko työpanoksemme on mennyt hukkaan. Joka tapauksessa Jouluksi tulen lomalle Suomeen ja se on ainakin mukava asia kertoa. Lähden Manauksesta 21.12. ja olen Helsingissä 22.12. ltapäivällä. Takaisin palaan 4.1. torstaina. Tulen lomalle omalla kustannuksella koska ihmiset (suomalaiset) täällä ovat niin kateellisia toisilleen, ettei ole mitään mahdollisuutta päästä yhtiön kustannuksella. P.N:kin nosti semmoisen haloon lomastani, kun ei tiennyt varmasti, kenen kustannuksella matkustan.
   Työsuojelusuunnitelman referoin sinun tekemän suunnitelman perusteella (oletko jo saanut kopion?) ja pyysin osastoja osallistumaan suunnitelman laatimiseen. Saa nähdä saanko keneltäkään mitään tietoja. Suojelusuunnitelmaa ei Diego ole vieläkään pystynyt kääntämään portugaliksi, eikä sitä ole näin ollen jaettu koko Facelin porukalle. Ei Diegokaan ole siitä juuri mitään puhunut. Heti kun sain sen käännettynä käteeni annoin kopion Diegolle ja sanoin, että tutustu huolellisesti ja otetaan joku ilta ja keskustellaan se perusteellisesti, mutta herraa ei ole kiinnostanut asia vielä niin paljon.
   Voimalautan valvomon hätäpoistumistie on tulossa, olen nähnyt jo piirustukset siitä. Paineilmahengityslaitteiden pullojen täyttöpaikoista en vielä ole ottanut puhetta, mutta kunhan päästään keskustelemaan isojen herrojen kanssa suunnitelman toteuttamisesta, otan sen silloin esille. Sitten tammikuussa kun tulet pääset asumaan minun ja Masin kanssa, koska Kari lähtee Jouluna kotiin hänen sopimusajan täyttyessä. En tällä kertaa enempää. Voi hyvin ja jos voisit kertoa mielipiteistäsi näihin asioihin vaikka kirjeellä.
   Paljon terveisiä t. Jukka


Kirjeitä Brasiliasta -sarja jatkuu

Eijaleena Martikainen

Kirjeitä Brasiliasta 2. Paloautoa syrjitään

Vuonna 1978 Kymiyhtiö - tarkemmin Kaukas Kymi Kymmene, KK - alkoi rakentaa sellutehdasta Brasiliaan, Amazonin alueelle. Tähän Jari-projektiin osallistui paljon työntekijöitä Kuusankoskelta ja Kaukaan tehtaalta. He olivat eri ammattien osaajia, joiden avulla tehdas saatiin rakennettua merten takaa tulleille alustoilleen ja käynnistettyä.
   Työskentely keskellä viidakkoa eri kulttuurissa, usein vailla yhteistä kieltä paikallisten ihmisten kanssa kovin erilaisessa ympäristössä kuin koto-Suomessa oli vaativaa. Monien oloa varmaan helpotti, kun sai viedä oman perheen mukana. Siellä vierähti joiltain vuosikin, välillä tietysti sai käväistä kotimaassa. Isäni Pentti Nieminen matkusti Jariin kaksi kertaa, viipyi useita viikkoja laatimassa suojelusuunnitelmaa tehtaille. Hän oli valmistellut suunnitelmaa jo Suomessa kaukaalaisen kollegansa kanssa. Sovitaan hänen nimekseen vaikka Jukka.

Lähtötunnelmaa Kuusaan kirkolla. Pentti Nieminen oikealla.

Jukka  lähti Brasiliaan ensin. Hän lähetti Pentille Suomeen kirjeitä, joista kuvastuu välillä melkoinen epätoivokin tehtävän edessä. Brasiliasta palanneilta kuusaalaisilta kuultiin enimmäkseen hauskoja ja eksoottisia tarinoita seikkailuista viidakossa. Jukan kirjeistä näkyy todellisuuden toinen puoli. Ei siellä oltukaan viettämässä mielikuviemme rentoa etelänlomaa vaan tekemässä otsa ja kainalotkin hiessä töitä.
   Pentti Niemisen arkistoista löytyi viisi Jukan kirjettä, joista heijastuu tunnollisuus työnteossa ja usein voimattomuuskin liian kovien haasteiden edessä. Jukka odottaa kollegaa paikalle kovasti, hänhän oli alussa ainoa suojeluasiantuntija Jarilla. Kirjeiden tyyli ja asioiden kommentointi oli yli 40 vuotta sitten suorasukaista, tapojen ja työkulttuurin eroista lauottiin totuuksia eri tavoin kuin nykyään. Se kertoo kunnioituksesta: suomalaiset odottivat brasilialaisilta samaa mitä vaativat itseltäänkin, heidän mielestään ei ollut mitään syytä, miksi paikalliset eivät voisi paneutua asioihin samalla tarkkuudella kuin pohjoismaisetkin.

 Kirje 2. Monte Dourado 27.7.1978

Terve Pentti

Taas tuli sopiva tilaisuus laittaa sinulle vähän asiaa paperille, kun tuo Jouko on lähdössä lauantaina Suomeen. Ensinnäkin tervetuloa tänne kehitysalueelle. Ota mukaasi evääksi paljon huumorimieltä ja kärsivällisyyttä, sillä asiat eivät täällä suju ollenkaan niinkuin meillä Suomessa. Tässä sopassa on niin monta hämmentäjää ja toisin ajattelijaa, että asioiden eteenpäin saanti on joskus toivotonta, olkoon sitten kuinka pienestä asiasta tahansa kysymys.
   Sitten tämä ystävämme Diego. Kyllähän Sinä jo näit Suomessa minkälainen hökeltäjä hän on. Mies ei pysty keskittymään mihinkään asiaan mitä hänelle yrittää selvittää tai jos hän jotakin selotaa itse. Kuka tahansa ohikulkija konttorissa pystyy aiheuttamaan sen, että hän kääntyy ja alkaa jutella muuta asiaa ohikulkijan kanssa. Toivoton veikko! Jalat liitelee ilmassa! Hänellä ei ole mitään käytännön teollisuuskokemusta eikä tuntumaa, kuinka asiat hoidetaan tällaisessa projektissa. Tärkeintä hänelle on omien asioiden hoitaminen (2-3 tuntia joka päivä ruokatunnilla) ja se mitä isot päälliköt hänestä ajattelevat. Meillä tulee olemaan kova tehtävä saada hänet oivaltamaan mikä on hänen todellinen tehtävänsä ja kuinka se tulisi hoitaa eikä sortua näpertelyyn.
   Nyt työmaalla on paloturvallisuus mielestäni saatu kohtalaisen hyväksi, sillä meillä on palokunta, palotarkastaja kolmivuorotyössä ja 1 kpl pick-up, jonka lavalla on sammuttimia, letkuja ja suuttimia. Palopumppu (diesel) on pyörimässä klo 7.30-22 ja muuna aikana jos on tarvetta palotarkastajat käynnistävät pumpun. Diesel-pumpun teho on 7.500l/min 7 kg/c2 paineella, joten ei ole poikien pumpussa kehumista.
   Palokuormat ovat aika pieniä, koska lautat ovat terästä ja rannalla olevat rakennukset betonia. Näin ollen suojelusuunnitelmissa pääpaino tulee olemaan kaasusuojelu sekä kemiallisen tehtaan työpaikkasuojelu. Tätä täällä on jatkuvasti painotettu. Kloorisäiliöiden varmistus ylitäytön suhteen on ainoastaan 1 kpl/säiliö paineensäätöventtiili, eikä muuta!
   Tänään sain PH:lta pari kirjelmää, jotka koskevat tehdasalueen aitausta ja porttikoppia. Laitan ne tämän liitteeksi, että voit jo tutustua niihin ennen tuloasi ja voit vaikka esittää mielipiteet niistä telexillä jo ennen tuloa. Ne on englannin kielisiä, mutta varmaan joku voi ne kääntää Sinulle. Aika yllättävä ehdotus on mielestäni porttikopin ja ensiapu- ja sairaalatilojen yhdistäminen. Palokuntaa oli potkittu kovasti päähän, sillä paloautolle oli varattu samasta rakennuksesta vain katos!!!!!
   Minun perhe palaa Suomeen Rion kautta, jonne menen heitä saattamaan ja vietämme lomaa n. viikon verran. He lähtevät Riosta 26.8. ja minä palaan samana päivänä Belemiin. En vielä tiedä tarkalleen Sinun tulopäivääsi ja olenko vastassa Sinua Belemissä, mutta jos se sattuu juuri tähän em. päivään niin silloin olen siellä.

Sinä tulet asumaan samaan taloon minun kanssa, joten minunkaan ei tarvitse muuttaa, kun perhe lähtee pois.
   Vaatetuksesta voisin sanoa sen verran, että täällä et tarvitse mitään pukua tai vastaavaa vaatetta. Ainoastaan lyhythihaisia paitoja, kevyitä housuja ja shortseja. Rahaa ota dollareina sallittu 3000,- tai enemmän jos saat tulemaan. Minä kyllä ostan kaikki ylimääräiset dollarit. Rahan vaihto cruzeiroiksi tapahtuu töissä. Siellä kaikki haluavat dollareita, joten pankkiin ei tarvitse mennä rahanvaihtoa varten.



 

Minulla olisi vielä lisäpyyntöjä Sinulle. Voisitko tuoda seuraavia tavaroita tullessasi:
- konttoritarvikkeita:
   - lehtiöitä A4, 4  kpl
   - kuulakärkikyniä (jos on firman kyniä)
   - klemmareita (pieniä)
   - 2 kpl pieniä muistilehtiöitä
- firman liikelahjoja (pieniä) jos teillä on. Jollei ole Sinä voisit soittaa Kaukaalle rva Koistiselle ja pyytää häntä laittamaan paketin Sinulle meidän lahjuksia (kuten kyniä, sytkäreitä, 2 kpl puukko ja lasipakkaus)
- tyhjiä kasetteja 3 kpl (saa olla halpoja)
- tennispalloja 4 kpl (merkki PEN tai Dunlop väri keltainen)
- filmirulla 4 kpl: Kodak Ektachrome 200 ED 135-20 (diafilmiä)
   Tuliaisina maistuisi hapankorput ja/tai Oululaisen jälkiuuniruisleipä. Suo anteeksi, että esitän tällaisia listoja Sinulle vaikka tiedän, että laukkusi ovat jo täynnä omia tavaroitasi, mutta jos johonkin olis jäänyt (tai jäisi) tyhjää tilaa niin siinä tapauksessa.

Terveisiä lähettää Sinulle myös Lehtosen Leo
t. Jukka



Sarja Kirjeitä Brasiliasta jatkuu
Eijaleena Martikainen