Viime vuosituhannen lopulla Kuusankoskella toimi lähes kaksi vuotta kauppa, josta sai ostaa paperituotteita Kymin kopiopaperista nepalilaiseen käsitehtyyn paperiin ja kaikkea siltä väliltä, tuotteita jollaisista ei ollut koskaan kuullutkaan. UPM-Kymmeneksi muuttunut Kymiyhtiö vietti 125-vuotistaipaleensa merkkivuotta ja oli päättänyt juhlistaa asiaa mm. perustamalla ammattikoulunsa tiloihin paperipuodin. Idean isä oli - kukas muu kuin - kulttuurineuvos Eero Niinikoski, tuolloin hänen tittelinsä oli johtaja Kymin yksikössä.
Näin asia esiteltiin puodin avajaisten kutsussa:
Suomen paperikaupungissa Kuusankoskella on valmistettu 125 vuoden
aikana miljoonia tonneja paperia "laadultaan tavallisesta hienoimpaan"
kuten vanha mainoslause asian ilmaisee. Paikkakunnalla ei ole ollut
erikoismyymälää, jossa pienasiakas olisi päässyt tutustumaan
paperimaailman värikkääseen tuotevalikoimaan.
Nyt tämä puute on korjaantumassa. UPM-Kymmene OY:n tulosyksikkö Kymi avaa 125-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi Paperialan erikoisliikkeen Paperipuodin, joka tarjoaa asiakkailleen paperiherkkuja niin arkeen kuin juhlaankin.
Lokakuun alussa 1996 etsittiin puotiin työntekijöitä. Ilmoitus kertoi, että "toukokuussa avattava puoti tulee olemaan omien tuotteidemme näyteikkuna kaikille satunnaisesta ohikulkijasta suurimpaan asiakkaaseen ja myös kopiopapereidemme tehtaankauppa".
Vuodenvaihteessa tulosyksikkö Kymi julisti kilpailun logosta. Samassa yhteydessä se kertoi, että yhdessä Voikkaan tehtaan kanssa se toimittaa vuodessa yli miljoona tonnia paperia vuodessa. "Kymin päätoimialana on hienopaperit, joista suurin osa menee vientiin. Toistaiseksi Kymin valmistamaa kopiopaperia on saanut huonosti omalta paikkakunnalta. Tähän tarpeeseen vastaa toukokuussa avattava Paperipuoti, Kymin "tehtaankauppa", jossa tullaan myymään Kymin omia paperilaatuja A4- ja A3-koossa ja myös monenlaista muuta paperia ja paperitavaraa. Tavoitteena on, että Paperipuoti olisi kuin karamellikauppa paperinostajille, jotka joka kerta käydessään löytävät puodista jotain uutta ja erikoista. Järjestämme suunnittelukilpailun Taideteollisen korkeakoulun, Lahden muotoiluinstituutin ja Kouvolan käsi- ja taideteollisen ammattikorkeakoulun graafisten osastojen oppilaille. Kilpailun tarkoituksena on luoda perusteet Paperipuodin graafiselle ilmeelle kokonaisuudessaan."
Kilpailu alkoi 15.1.1997 ja päättyi 14.2.97. Sen voitti Hella Pakaslahti "paperipollellaan".
Kevään aikana Kymin ammattikoulun alakertaan rakennettiin Paperipuodille tilat, ja toukokuun 5. päivä 1997 vietettiin puodin avajaisia.
Kapellimestari Pertti Huuhkon johtama orkesteri saatteli kutsuvieraat sisälle puotiin. Kuvista näkee, miten komeassa kulttuurihistoriallisessa ympäristössä puoti alkoi toimia. Sijainti Ekholmintien puolella helpotti ostoksille tuloa - puodin huomasi ohi kulkiessaan, ja kaukaakin tulevat vieraat löysivät sen nopeasti. Puoti nimittäin veti asiakkaita sekä läheltä että etäältä, ulkomaita myöten.
Puoti oli siis Eero Niinikosken idea, ja sen
perustamista oli pitkään pohtinut työryhmä, ennen kuin sinne haettiin henkilökuntaa. Anna-Leena Terhemaan lisäksi Kari Kylliäinen oli tärkeä henkilö auttamassa kaiken kasaan saamisessa. Puodilla oli suuri määrä taustahenkilöitä yhtiön eri osastoilla. Huhtikuun alussa 1998 Niinikoski siirtyi konsernin palvelukseen, ja Paperipuodin työntekijöiden esimieheksi tuli Stig Lindholm.
Myymälänhoitajana toimi Ritva Lehto, myyjänä Irmeli Kallio (kuvassa alla).
Tuotevalikoima oli laaja. Tyylikkäät esitteet kertovat, mitä puodista löytyi:
Pienille suurille ideoille: lasten piirustuspaperit, vesivärilehtiöt, kouluvihkot
Innoituksen lähteeksi raakamateriaalit: selluarkit, rullanpohjat, puupahvit
Puodin erikoisuudet: paperiset korut ym. lahjatavarat, julisteet, snapsit (pakkaustäyte), ja paljon muuta
Persoonalliset kortit ja kirjetarvikkeet
Hyvä pakkaus on puoli lahjaa: käärepaperit ja kotelot, lahjakassit, lahjapaperit
Askartelijan paratiisi: silkkipaperit, kreppipaperit, pahvit ja kartongit
Oikeat materiaalit taiteentekijöille: akvarellipaperit, skitsipaperit, käsintehdyt paperit
Kodin pienet tärkeät paperit: avolehtiöt, muistikuutiot, tilirullat
Välttämättömät toimistossa: valkoiset kopiopaperit, värilliset monistuspaperit, tulostuspaperit
Puodissa ehti työskennellä myyjänä myös Pia Niemelä.
Etelä-Saimaa -lehden toimittaja Leena Sallinen vieraili Paperipuodissa ja 6.2.1998 julkaistusta jutusta päätellen ihastui. Hän kirjoitti, miten puodista saa vaikka sangollisen märkää sellua 20 markalla päivän varoitusajalla. Puodin valikoimassa on noin 700 erilaista paperista valmistettua tai paperiin läheisesti liittyvää tuotetta. Tilirulla maksaa 30 markkaa ja painaa 3,5 kg. Valikoimassa on Himalajalla kasvavan näsiäpensaan kuoresta valmistettuja kirjekuoria ja papereita, käsintehtyä paperia Nepalista, Thaimaasta, Intiasta, kirjakorvakoru, paperilampunvarjostin kuin kerrostalo, valmiiksi rypistettyä kopiopaperia, puunappikortteja Pohjanmaalta, paperinukkeja, Sallisen juttu kertoi.
Myymälänhoitaja Ritva Lehto kirjasi syyskuussa 1998, että Paperipuodissa oli 1067 eri paperituotetta ja niitä toimitti 66 toimittajaa. Tilirulla oli mukana nostalgiasyistä. Eero Niinikoski muistutti, miten sellaisen näki ennen yhtiöläisten pyöräntarakalla tilipäivinä. Rullassa oli päällystettyä paperia arkkeina, joita voi käyttää hyllyjen tai koulukirjojen päällystämiseen tai eväiden pakkaamiseen. Tilirullan jako loppui 70-luvulla, mutta vuonna -97 sitä valmistettiin taas.
Kuvassa vas. korvakoru, jossa on ihan oikea pieni kirja. Näitä tikkuaskia pienempiä sidottuja kirjoja myytiin sellaisenaankin.
Uutiskymin toimittaja Pia Lindroos kirjoitti numeroihin 10-11/97 herkullisen itseironisen jutun puodista, johon hänellä ei muka ollut mitään asiaa. Puolen vuoden käymättömyyden jälkeen Pia kavereineen arveli, että ei siellä varmaan kukaan käy, kun emme mekään. Journalistina hän tietenkin tarkisti faktan:
"Paperipuotiin oli toukokuun alun ja lokakuun lopun välillä tutustunut noin 20 000 kävijää. Yksittäisten kävijöiden joukossa on ollut runsaasti bussiryhmiä."
Vähitellen Lindroosille valkeni, että Paperipuoti ei myy vain askartelutarvikkeita, joten sieltä saattaisi löytyä häntäkin kiinnostavia artikkeleita.
"Vaikka Paperipuodissa myydään mm. aaltopahvia, askartelukartonkia, selluarkkeja, imu-, kreppi- ja kuultopapereita, nepalilaisia, thaimaalaisia ja intialaisia käsipapereita sekä kotimaisia paperinaruja, se ei leimallisesti ole mikään taide- tai askartelukauppa. Puodissa on yli 750 tuotetta adresseista albumeihin, joulukuusenkoristeista julisteisiin, kalentereista kirjesetteihin, korteista koruihin, lampuista laukkuihin, mappitarroista muistikirjoihin, paperinukeista pöytäkukkiin, saksista silmälaseihin jne."
Mielenkiintoinen on jutun tieto siitä, että moni kuvitteli Paperipuodin olevan vain yhtiöläisten kauppa. Uutiskymi valisti, että se palvelee kaikkia asiakkaita.
"Paperipuoti ei ole yksityisyritys, vaan se on hallinnollisesti osa UPM-Kymmene OY:n tulosyksikkö Kymiä. Se on viestinnän alainen yhtiön avoin osasto, jonne kuka tahansa voi tulla katselemaan ja kiertelemään. Puodin henkilökunta on kymiläisiä siinä missä paperikoneen silinterimies ja keskuskonttorin puhelunvälittäjä."
Paperipuoti oli avoinna tiistaista perjantaihin klo 10-17.30 ja lauantaisin klo 10-14. Se ei tuntunut riittävän kaikille. Pia Lindroos kertoo osuneensa paikalle, kun Paperitaidegalleriassa vieraileva tursitibussillinen ja varsinkin retken johtajatar nostivat metelin siitä, ettei Paperipuoti sijainnut gallerian vieressä. Sitten Lindroos kuuli, miten rouva soitti puotiin ja tinkasi, miksi puoti suljettaisiin puoli kuudelta, kun ihan Helsingistä saapuva ryhmä haluaisi käväistä siellä ohikulkumatkallaan. "Ettekö yhtään voi joustaa?" Henkilökunta kyllä sai joustaa työajoista kerran jos toisenkin parin puotivuoden aikana.
Paperipuodin ystäville perustettiin oma klubi.
Japanin ystävä ja origamin harrastaja Heikki Mallat esitteli puodissa, miten paperista voi taitella myös yrityksen oman polle-logon.
Paperipuodista muodostui seudun retkikohde, jolla oli sopivasti saman aiheiset seuralaiset Verlassa ja Paperitaidegalleriassa.
"Löytöretki paperin maailmaan" markkinoi matkailupakettia.
Asiakkaat kävivät Paperipuodissa oma-aloitteisesti, mutta sitä esiteltiin mielellään myös paikkakunnalle kutsutuille vieraille. Eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen vieraili puodissa useampaankin kertaan.
Irmeli Kallio, Ritva Lehto ja Riitta Uosukainen tutkivat mulperiruusujen rakennetta.
Vilkkaasti käynnistynyt paperituotteiden myynti ja laaja kiinnostus näin erikoiseen liikkeeseen eivät taanneetkaan sille pitkää elämää. Yhtiössä oli alkanut rönsyjen karsinnan aika, tehtaanjohtaja Pertti Asunmaan kausi. Maaliskuussa 1999 Paperipuodin toiminta lakkautettiin.
Asiakaskunnasta moni olisi ollut valmis kertomaan imagohyödystä niin yhtiölle kuin paikkakunnallekin, ja siitä nautinnosta, kun erikoisten tuotteiden valikoimat tuottivat helpotusta lahjojen hankitaan ja ihan silkkaa iloa olemassaolollaan.
Paperipuoti suljettiin maaliskuussa, työntekijät siirtyivät muihin tehtäviin Kymillä. Myymälänhoitaja Ritva Lehto tiivistää puodin vaiheet: "Puodissa meno oli vauhdikasta koko sen lyhyen elinkaaren aikana. Se oli nähtävyys ja veti erilaisia ryhmiä tehokkaasti. Saatiin valtavasti positiivista palautetta ja kyselyjä riitti pitkään toiminnan loputtua."
Eijaleena Martikainen
Lisää Kymiyhtiön ammattikoulusta täällä:
http://minkuusas.blogspot.com/2014/02/yhtion-ammattikoulu-henkii-1900-luvun.html
Kymin ammattikoulun juhlasalin esittely, oppaana Eero Niinikoski:
