Vuonna 1992 Suomen jokaiseen kotiin jaettiin juhlalehti. Painos oli historialisen suuri, 2,3 miljoonaa. Lehden kustasi Yhtyneet Kuvalehdet Oy. Mielenkiintoista lukea, mikä on muuttunut, mikä ei. Pääkirjoituksessa päätoimittaja Pekka Hyvärinen sanoo: "Lehti ilmestyy keskelle vaikeita aikoija. Lähistölä ja ympäristössä on epävarmuutta. Juhlapäivä osuu hetkeen, jolloin sadat tuhannet ovat vailla työtä. Monesta tuntuu, ettei nyt ole sopiva aika juhlia edes synnyinmaan vuosipäivää."
Nyt vuonna 2017 satavuotiasta juhlitaan ainakin talouden suhteen valoisammissa oloissa. Juhlalehden toimituspäällikkö on Kouvolan oma poika Risto Karlsson, ja lehdessä on häneltä mm. hämmästyttävä pakina tai novelli. Sitä lukiessa huomaa, että monet nykypäivän keskustelunaiheet ovat olleet idullaan jo neljännesvuosisata sitten - ellei Karlsson sitten ollut paitsi hieno kirjailija myös ennustaja. Puhdas vesi, terrori-iskut, tunneli meren ali Tallinnaan - no, Japani pitäisi jutussa vaihtaa varmaan Kiinaan. Suurentele kuvaa jutusta, niin näet lukea koko tarinan.
Ja kas kummaa, kuka se paistatteleekaan Kari Suomalaisen pilapiirroksessa takakannessa! Sama lady, jonka näkee nykyisinkin television viihdeohjelmissa.
Kuusankoski on paikkoja, ihmisiä, historiaa, nykyhetkeä, tehtaita, maaseutua, kulttuuria. Se on maisemia ja ihmiskätten töitä, murretta ja tapa olla kotoisin jostakin. Kuusaalaisuus on ajattelumalli, asenne ja näkökulma – kaikkeen. Tänä vuonna Min Kuusas osallistuu vuoden 2024 Kyyti-lukuhaasteeseen, joka kannustaa lukemaan vuoden aikana 12 kirjaa. Kerron lukukokemuksistani ja toivon ettei kukaan ota tarinoitani turhan vakavasti. Terveisin Eijaleena Martikainen, paljasjalkain kuusaalain