Lotan vieraskirja - merkintöjä Rukajärven kanttiineissa 1942-44

Kuusankoskelainen Eila Piirikkälä lähti jatkosodan aikaan kesällä 1942 lotaksi Rukajärvelle. Rintamalle mennessään Eila oli 21-vuotias. Hän toimi siellä kanttiinissa emäntänä, kiersi lähiseudulla tuuraamassa lomille lähteviä, hoiti sumppijunaa ja lauloi joskus viihdytyskiertueiden esiintyjien joukossa, myös rintamaradiossa. Eila piti paluuseensa, kesään -44 asti, mukanaan vieraskirjaa, johon kanttiinissa vierailevat sotilaat ja toiset lotat kirjoittivat tervehdyksiään. Alla näet kirjan sivut skannattuina ja "tulkittuina". Tuon ajan kaunokirjoitusta on joskus vaikea lukea, ja senkään aikakauden kirjoittajien allekirjoituksista ei saa monasti selvää lainkaan. Olen merkinnyt selvittämättä jääneet tekstin kohdat X:llä.

Kiltille Eila ystävälleni
Olen syvästi kiitollinen saadessani toverikseni juuri sellaisen lotan kuin Sinä olet. Ennenkaikkea kiitän Sinua lauluista, joilla niin monta kertaa virkistit minua ja kaikesta muustakin osakseni tulleesta hyvyydestäsi.
Kiitollisena Sinulle kaikesta. - Kunnioituksella, lotta-toverisi Eva Högström - Ontajärvellä 21.11.-42










10.12.42 Uusi talo, uusi kirja,uudet tuttavat ja miellyttävät. Kohtalo kuljetti vieraaksi ja talo osottautui suurenmoiseksi, Kiitos, joka tulee vasemmalta puolelta kahdeksannen kylkiluun kohdalta.
Eino X

Tämä oli aivan erikoislaatuinen ensi vierailu Teidän  naapurien luona. Meillä oli nimittäin pyykkiä joten ajattelimme saara hiukan niitä sileäksi ja hyvin se onnistuikin. Kiitos siitä vain ym. korvikkeista. Terve tuloa taasen Huminaan
Lotta Elli Hantula

Herttaisille naapureille monet kiitokset kaikesta. Erittäin hauskasta seurasta ynnä korvikkeesta.  Tervetuloa Huminaan.
Lotta Anni Tekkala - 10-11-42.


Jo toisen kerran minulle tuli voittamaton ikävä tänne "Tuliviuhkaan". Erittäin hauska päivä pienistä kuperkeikoista huolimatta, josta parhaat kiitokseni Sinulle, Eila. Tervetuloa "Mesikämmeneen".
11.12.42. - Lotta Kyllikki Heikinmäki - Soini.

Eila hyvä!
Parhaat kiitokset siitä valvotusta viime yöstä, jonka vietimme yhdessä pitkästä aikaa. Kohta neljä kuukautta kun viimeksi tapasimme, seuraavaan ei mene niin pitkää aikaa minkä mielihyvällä huomioin.
Päivä meni myös erittäin mukavasti pienen "rokulin" merkeissä. Iltaa kiitän samalla sekä Sinulle että "eräälle".
11.1.-43 - Salme


"Elä elämäsi niin, että kerran voit sanoa, minä en ole elänyt turhaan!"

11.1.-43 Luutn. Kaskiala




Voi Eila muistaks´ Sää vielä sen kun mää lensin eri fiksusti ottaessani ensi askeleita Viipurin asemalla R-toimistoon ja sitte jos olisi menty suoraan, mutta kun pitt´ käydä pollarin kautta tai poliisilaitoksen. Siellä sitte saimme tietää missä on r-toimisto ja niin se sitte alkoi tää kiva"kanttiinikoulu" joka pian loppuu ja me eroamme jokainen omille teillemme. Kiitos hyvästä huonetoveruudesta että myös kurssitoveruudesta jota usein saa muistella sitte jälkeen päin.
Viipurissa 16.1.43 - Annikki Väinölä - 1 KpK. 9400. Loimaa

 Viipuri 16.1.-43
"Laps´ Suomen, älä vaihda pois
Sun maatas ihanaa
Sill´ leipä vieraan karvast´ ois
Ja sana karkeaa"

Kurssitoveruudesta kiittäen Lotta Salli Mälkimaa - 5/1501.

Viipuri 17.1.-43
Lappeenrannassahan me tavattiin, eiks´ niin? Minä arvelin ja arvelin - ja oikein arvelinkin. Kanttiinikouluunhan sinäkin olit menossa. Näkihän sen jo naamastasikin. Olit niin tärkeän näköinen. - Toveruus jatkui - - . On käyty poliisilaitoksella "potretissa", Palatsissa ja kenkäkaupassa. Sydämellinen kiitos kaikesta! -
"Pikku-plikka" Hilma Talvi 1 KpK 4821 (Kitee)

Eulalia-täti-kulta, toivottavasti Sinulla ei kanttiinissasi ole kaikkia kaimasi otteita. Kaikesta huolimatta: Terve vaan ja onnea
Liisa Sihvola - 2 KpK/6738
Kiitos herttaisesta seurastasi Kanttiini kursseilla.
Lotta Rauha Kallio - 2 KpK 3030


19.I.43
Kanttiinikurssilla Viipurissa
Lotta Sanni Särkkä.
Hellurei ja kukka rintaan.
Hulivili-lotta



Viipurissa 19.1.-43
Kiitos Eila kulta hauskasta kämppäkaveruudestasi. Toivottavasti vielä vastakin saamme viettää yhdessä yhtä hauskoja hetkiä.
Jälleennäkemisen toivossa.
Anna-Liisa Jääskeläinen - (Tervo.) KpK. 1. 9200

Varmasti tulen usein muistamaan keskusteluja tee ja kahvipöydässä, ja samalla muistan Sinua Eila joka istuit minua vastapäätä. Erotessamme täältä toivotan hyvää menestystä työpaikassasi! Kiitos toveruudestasi!
Raakel Juvala - Kalanti. - KpK 1 - 5920

Voi näitä aikoja täällä Viipurin kahvikoulussa. Tulen muistamaan aikaa sitä aina, kun yhdessä luvennoimme.
Lotta Lehtinen Aili - Salo Kruusila. KpK.1.1500


Kiittäen kaikesta, viikon aikana tulleesta, ystävyydestäsi, toivotan Sinulle, Eila hyvää menestystä edelleenkin.
Kanttiinikoulussa 19.1-43 - Lotta Inkeri Ylisaari - 9 KpK. 5237 - (Kurikka)









Muistan Sinut vierustoverina näillä kanttiini kursseilla. Kiitos toveruudesta!
Viipurissa 19/1-43 - lotta Mirja Sopanen


19/1-43.
Kanttiinikursseilla Viipurissa
Kiitos kaikesta!
Lotta Pirkko Huuskonen
KpK. 1. 1800


Viipurissa 19/1-43
Salme Savolainen




Kiitos Eila kaikesta ystävyydestäsi minuakin kohtaa, vaikka en ollutkaan koululainen vaan talonmies
Lotta Kerttu Leistola - Valkjärvi.


20.1.43
Täys´ onni on sen joka maataan saa, ees palvella hivenen verran!
Viipurissa kurssilla.
Lotta Kaarina Partanen - KpK. 5. 1628.

Kiitos paljon hyvästä korvikkeesta. Pian on tämä kurssiaika "opintomatkoineen" lopussa
Toivon Sinulle ja työllesi siellä Rukajärvellä hyvää jatkoa.
Kurssitoverisi. Lotta Rauha Kallio - 2 KpK 3030


Kiitän näkemästäni ja toivotan hyvää jatkoa
Lotta Saima Virolainen - 2/6715

Kiitos vieraanvaraisuudesta ja runsaasti onnea Itä-Karjalan retkelle. Viekää raja kauas, sinne missä on Suur-Suomen raja.
24.1.43 - Ltn. M. Berggren - 2/6715






Kiitos Eila näistä muutamista päivistä kun olit täällä meidän seuranamme
Toivotan onnea ja menestystä siellä Itä-Karjalassa
25/1-43. Tussarin tupa - Lotta Tyyne Pappinen 3379/2.

Paperilappu: Ajattelin, kuvittelin, itseäni huvittelin
















23.3.43
Tällä kämpällä ei ole nimeä, joten tämän kämpän nimeä ei voi ilmituoda paperille. Tässä kämpässä tuli käytyä eräänä kuutamoisena maaliskuun iltana. Tässä kämpässä klo 22.00
Aimo Vihervuori

Lehtileike poliitikko Aimo Vihervuoren tuloista 13.11.87:
Hämeenlinna 13.11.87
Poliitikoista eniten ansaitseviin kuuluu paikallisen valtalehden toimitusjohtajan tehtävästä eläkkeelle jäänyt Aimo Vihervuori, jolle tuloja kertyi 463 497 äyriä (272 488).




Vastaväitteistä huolimatta täydyn kirjoittaa tähän. En muuta osaa kuin kiittää hauskuudesta hyvistä pikkuleivistä ja koko laatikollisesta makeisia. Kaunis kiitos.
23.3.43 Erkki Riisiö

Kiitos kultaiselle "äidelle", tästä ajasta minkä saimme olla täällä Turina-tuvalla. Ja myös niistä hauskoista iltojen vietosta. Etenkin tästä illasta. Kyllä äidin muistan vaikka minne menen.
23.3.43. - Tyttäresi Lotta Kirsti Takalo







Koska minut kaikesta vastustelustani huolimatta istutettiin tähän kirjan ääreen - Niin eipä auta muu kuin sysätä nimensä sekä kiittää erittäin hyvästä opastuksesta, sekä enpä sanokkaan ihan suoraan sillä vajavaiseksi se tarjoilukin jäi Siis kiitos nyt kuitenkin
Tosiaan hauska matka oli tämä Turinatuvalla käynti sekä nimettömäs "lotta mökis"
Lotta Elli Hantula 3/4535

Yhdyn edelliseen!
Viimeinkin toteutui meidän unelmamme, olemme käyneet täällä Turinatuvalla 28.3.43
Lotta Anni Tekkala
R. Karjalainen
L Kokkonen
P. Jokelainen

Oikein iso kiitos! Pi Korvikkeesta, mutta paljosta, paljosta muusta.
Väsynyt mutta silti onnellinen Laura Rytkölä


Käymässä Jääkäri porukan Lottien luona. Kiitos vierailusta. 7.4.43 Vääp. S. Varis

Ajattelen, kuvittelen - niinkuin kaikki muutkin, nimittäin että korvike + kerma + muut tykötarpeet olivat erinomaisia, laulu vain olisi saanut olla kuuluvampi.
Käskystä (eikun pyynnöstä kuulema)
psta: Luutn. Karvinen - 7.4.43
Muut: Kapt. T. Tuominen, Luutn. V. Meriläinen




22.4.43 Voi olla jopa vaarallista kirjoitella nimeään kirjaan jokaisella käyntikerralla, sillä näet nimittäin voi joutua kuulemaan tiheistä vierailuista. (huom. talonväen puheet korviketta juotaessa). Mutta "hymyten vaan yli nokkosten ja rohkeasti raapustan
E. Farin

1.5.43 Ensimmäistä kertaa vierailulla ja korvike pikkuleipineen ja kekseineen olikin eri makeaa. Ikävä vain - huomioonottaen päivän - että niin vietävästi nukutti!'
V. Nurminen

1.5.43 Autio talo, elikkä murju eli mörskä. Tuli Keitti vastikkeen, se oli hyvää. Kiitos pikkuleivistä ja kekseistä, kiitos hauskasta vappuillasta. E. Karvinen, V. Meriläinen, T. Tuominen

Korvessa 6.5.1943.
Olen ensimmäistä kertaa täällä, mutta vaikutus, niin kaunis ja hyvä josta parhain kiitos.
Lottatoveruudella Maija Ikola - Alavus

Kauniit kiitokset ystävällisyydestänne, ja vieraanvaraisuudestanne, meitä kohtaan. Hauska oli poiketa lottatuttavien luona.
Vilpittömin kiitoksin - Ontajärvellä 6.5.43 - Bertta Takala - Ilmajoki







9.5-43Virkistävä lauantai-ilta, luonanne saunoineen, kala-illallisineen, korvikkeineen kaikkineen. Niin ja ennenkaikkea oikea korpiheteka jossa nukkua. Siis - "kaikki tämä ja taivas myös." Monin kiitoksin, Teitä muistaen
Hele Salminen

9.5.-43
Haluaisin kiittää Teitä vieraanvaraisuudestanne oikein kauniisti, mutta kun on "hidas puhe ja kankea kieli, niin sanon vain yksinkertaisesti: kiitos!
Toini Huhtakangas
--- kuten myös Arno Kallus




15/V -43. Kaunein kiitokseni tästä viime illasta minkä olin täällä O:järvellä. Kivaa oli aina olla Teidän hyvää suovalla kanttiinillanne  ja hauskoissa "viihdytys"-illoissa
Reino Malinen


15.5.43 Kauneimmat kiitokseni vieläkin siitä laulusta ja aina lämpimistä korvikkeista.
tj. korpr. Kosti Korttila


Kauniit kiitokset teille kaikesta vahtimestari
15.5.43 - Komulainen Armas






Kiitoksemme vieraanvaraisuudestanne
Matti Muola
Väinö Wehanen
Mauri Virmakoski
Erkki Setälä
Tauno Tuominen
Viljo Nurminen
Erkki Karvinen
Antti Lukkarinen
Viljo Meriläinen
Pentti Perttuli
22-V-4 Mukava ja rattoisa turista "Turina-Tuvan" tyttärien parissa - kiitollisena maukkaista antimista.
Viki Tuu--x
Tauno Tuominen
La--x

Repolassa 14/9-44
Eila kulta!
Niin tämä elämä tällä kertaa on vähän kuin pois raiteilta - samoin tuntuu päässäni olevan jonkinlaista tyhjyyttä. Tässä lähdön haikeudessa en tahdo löytää mitään haluamaani kirjoitettavaksi.
Nyt kun jätän nämä Itä-Karjalan korvet, tuntuu aivan kuin menettäisin paljon jotakin minulle jo rakkaaksi  käynyttäkin, mutta huomaan että lukemattomat kauniit muistot sittenkin seuraavat minua. Kukaan ei voi niitä minulta ryöstää!
Kumpa kerran saisimme palata vielä "omiemme luo!" -. Kiitos Eila reilusta toveruudestasi täällä sotapolulla!
Anna Nurmi - Nokia (Merikarvia.)




4.6.43
Herätys kun kerätys; jos tulen puolelta päivältä tai klo 4 (a.p.) aina nukutaan. Vastaanotto yhtä ystävällinen. Kiitos kodikkaasta aamuhetkestä.
E. Farin

4.6.43
Kauniin kesäaamun aikainen herätys lotille vaan kumminkin ystävällinen vastaanotto. Josta parhaat kiitokset kohteliaisuudesta.
J. Varis

4.6.43
Marskin juhlia on vietetty. Kiitos vieraanvaraisuudesta ja hauskasta illasta.
Aarno Leiramo
Tauno Tuominen

12.6.43
Parhaat kiitokset rattoisasta lauantai-illasta kuin myös siitä, että sain virikkeen murteen hyödylliseen hyväksikäyttöön!
Pentti Huttunen
 
15.6.43
Puolustusvoimain Viihdytyskiertue kiittää sydämellisesti "Turina-Tuvan" ehtoisaa emäntää vieraanvaraisuudesta!
Aune Roiha
Pentti Viljanen
HARMONIKAN KUVA + Aarno Walli (hauska, yllättävä jälleennäkeminen)
Fritz-Hugo Backman
T. Joutsela

15.6.43
Ystäväni Eila!
Kultajyvän löytää vain keskeltä hiekkakenttää, ja Sinutkin löytää vain keskeltä erämaata, jossa nyt tapasimme kolmen vuoden takaa, lähteäksemme taas kumpikin eri suuntiin, Sinä jatkamaan suurta siunauksekasta työtäsi ja minä jatkamaan loppumatonta kiertuekierrosta ja vaellusta. Parhaat terveisesi vien niille kaikille ystävillemme, joista tapaan vastedes! Sinulle kiitos jälleennäkemisen ilosta, jonka tuottamalla kovasti virkistit meitä kaikkia. Hyvää jatkoa Sinulle kaikin puolin. Pysy yhtä virkeänä kuin tähän asti!
Veljesi Arska.
(Aarno Valli)



Lehtileike:
"Alikers. Aarno Wallin kiertue kiittää;
Lähtiessämme nyt jälleen täältä toisia rintaman osia kiertämään kiitämme suuntamme reippaita lottia ja korpisotureita kaikkea sitä ystävällisyyttä ja toveruutta muistellen, josta tällä kierroksellamme ylenmäärin saimme nauttia.
19.6.43 - Aune Roiha, Fritz-Hugo Backman, Pertti Viljanen, Veijo Joutsela, Aarno Walli."

20.6.-43.
"Tiedän paikan armahan, rauhallisen ihanan" - sellaisena tulee mielessäni säilymään tämä ensimmäinen matkani Turinatuvan emäntien luo, että kaipaan takaisin niin useasti kuin vain mahdollista. Kauniisti kiittäen
Helmi Murola. Jyväskylä

28.6.43
Vietimme viisin savun-, räiskäleitten ja korvikkeentäyteistä iltaa - vanhan tuvan läksiäisjuhlaa. Kiittäen ja niiaten sydämellisesti
Luutn. X
Kapt. T. Tuominen
Luutn. A. Leiramo



Tuhansin terveisin
Orvokki Siponen 4.7.43
Klaus Salin
Onni Laihanen
Eero Selin
Reino O. Leppänen
Syd. Kiitokseni laulusta ja kukkasista, eikun korvikkeista ja piparkakuista sekä siitä saamattomasta sellaisesta ynnä huomenna alkavasta matkaseurasta!
7.7.43 Simppa Karvinen
Siirretty pakoon ystävä kirjasta tähän ja 2 toiseen = pian takaisin tänne sekä kertokaa mitä Lieksan - Helsingin välillä et perillä.
Viki Tuulensuu
Ohjeeksi lomalla:
Elon maljasta juovu,
taas siitä, jos tarpeen,
kivutta luovu.
On maailman rikkaus sinun,
kun mitään et omakses saa.
(Loppua en muistakaan!)
Tauno Tuomisto

En muista minäkään, joten en mahda mitään!

Naapuruudella M. Virmakoski

Parhaimmat onnitteluni lomanne johdosta
ltn. Vesterinen


Mielipide:
Simplikaani Erkki Sakarin olisi sittenkin pitänyt saada jäähyväis-semmoinen. Poskelle. Kiltisti. Molemmille.
POP ”?”

Sinne "vei" tämä emäntä yhden meistä ja itsekin häipyi Suomen suven suloon - voi kun pian taas takaisin tänne luokse metsämaan. Kiitos - onnea - lomalla alkaen huomenna 7.7.= 4+3. Jouni
(Sivussa lukee "siirto toiseen kirjaan")
19/7 43
Hauska oli olla v.t.lottana Turinatuvalla. Muistan kaikella rakkaudella Teitä, jotka asutte täällä suomailla. Aili Hongisto. Tyrvää

"Vaikka näytämmekin leikkivän, isänmaan hyväksi sen teemme."
Iso-äiti ja tyttäret:
Hilma Vaalivirta 27.7.43
Aira Lintanen
Marjatta Kultanen
Helena Peltokurppa
Eila Esala


2.8.-43
Kiitos köyhistä Mustista Pekoista ja ritariohukaisista aina vieraanvaraisessa naapurissa. Samalla on minulla miellyttävä velvollisuus peruuttaa eräs aikaisempi lausuntoni, talo ei ole mörskä, se on keidas erämaassa.
Tauno Tuominen
On hetkiä ihmisen elämässä kun hän ei voi muuta kuin yhtyä edelliseen puhujaan.   Erik X

3.8.43.
Erittäin hauskasta hetkestä täällä, Sinulle Eila, parhaat kiitokseni. Olipa oikein hauska käydä vierailulla näin lomaa odotellessa.
Kaikesta kiittäen.
Anni Tekkala.


Ensi vierailustani ihastuttavassa lottapesässä jää muisto, joka ei unohdu. Kiitos, kiitos kaikesta, herttainen emäntä.
10/8 -43. Eriikka Rytkönen.







On syöty puolukat, kudottu kaislatkin...?
Pelastus, kun öljy loppuu lampusta, ja niin on parasta panna vakan alle. Kiitos kaikesta!
19/8.43 Pauli J X


Edelliseen viitaten - kiittäen hauskasta illasta
Kers. A.Korhonen - Sotkamo.










27.8.43
Muistorikas hetki munkkien ja korvikkeen sekä voileipien ääressä ihastuttavassa pesässä. Kiitos, herttaiset lottasiskot.
Mirjam Karakorpi - Jyväskylä, Yrjönkatu 48, puh 2616

27.8.43 Yhdyn täydellisesti edelliseen. Kiitos! - Ritva Heino.

9.8.44.
Kiitos Eila kaikesta yhdessä olostamme varsinkin tätä aikaa kun ootellaan sitä sumppijunaa liikkeelle. Voi niitä aikoja entisiä, voi näitä surun päiviä täällä Repolassa. Hyvää lomaa sinulle Eila.
Toini Havunen, Kuhmo



21 ÄSH - ei - kun 31.8.43
PILOTIT KÄVI VIIHDYTTÄMÄSSÄ 8 MIEHEN VOIMALLA.
Luutn. Martti H. Kalima
-"- Topi Vuorinen
Vänr. Bruno Erola
Kers. Birger X
Kers. Armas Viitaniemi
Vänr. Sakari Halonen
Kers. Kopu Ruutsalo
Alik. Kale Teuronen






1.9.43
Ulkona on pimeää, mutta täällä neljän seinän sisällä ei sitä muista - ennenkuin tuosta öljylampusta loppuu voima (s.o. sydän sammuu). Kiitokset vieraanvaraisuudesta ja seuraavalla kerralla taas tavataan!
Pentti Huttunen
P.S "Niin mielelläni mä sulle kirjoittaisin - "
 
1.9.43
Paljon hauskaa tänä iltana, josta kaikesta paljon kiitoksia Eilalle.
S. Varis





4.9.43
Kävin tuomassa tyttäreni sinun helliin hoiviin. Kiitos hyvästä korvikkeesta.
Lotta Annikki Suokas

4.9.-43
Kiitos parhain Turinatuvan iloiselle lotta siskolle kaikesta vaivan näystä meidän sotapoikien hyväksi.
Alik. Aarne Turpeinen

4.9.43
Kiitos hyvästä korvikkeesta.
Kers. Mauri Haapalainen

6.9.43 En edes päivämääriä tiedä kysymättä! Niin kauan on siitä kun tulin tänne komeudellaan häikäisevään "Mukkiin". Kerrankin huhut ovat jättäneet liioittelun johtuen kenties siitä, että kaikella on rajansa. Monet kiitokset vieraanvaraisuudesta.
Irja Rintanen

10.9.43
Tulipas vain Turina-Tuvan Eilasta jääkäri-lotta. Tänään päivällä kiinnitin juhlallisesti pataljoonamme merkin lottapuvun rintaan. Sitten me paistoimme räiskäleitä ja joimme juhlakorvikkeet. Tämän ikimuistoisen hetken todistajana oli Tauno-Rafael.
Luutn. V. Nurminen

Valapattoisesti, ei kun valaehtoisesti todistaa jäävi
Kapt. T. Tuominen







15.9.-43
Tässä lähtöhetken lähestyessä kirjoitan muutamia sanoja kultaisen pikku-Eilan kirjaan. Pian on kulunut nämä syyskuiset päivät, jotka olen saanut viettää Sinun luonasi täällä kuuluisalla Turina-Tuvalla, joka on melkein yhtä loistava paikka kuin tämä teidän "Mukki". Tämä aika tulee pysymään aina hauskimpana muistojeni joukossa ja varsinkin eräs sunnuntai päivä, jolloin paistoimme "kaakkusellaisen". Siis oikein sydämelliset kiitokset hyvästä huolenpidosta ja ystävällisyydestäsi. Muistahan käydä Äkkipyörässäkin. Monin kiitoksin
Kipa X





Illalla tulimme, aamulla lähdimme, mutta tänä lyhyenä aikana saimme osaksemme lämpimän kodin tunnun ja vieraanvaraisuuden, josta saamme kiittää herttaisia emäntiämme. - Siis kiitos! Emme sano hyvästi vaan - Näkemiin.
Kirsti Nissinen 18.9.43
Lotinanpellon Lilja
Saima Veijonen


24/IX -43
Hyvä on talo.
Hyvä on emäntä.
Mutta paljon vaaditaankin. Onnea työssä, iloa työssä.
Heni Hx



25.9.43.
Kiitos korvikkeesta.
ylikers. Armas Hyttinen

25.9.43. Svante Kiianniemi.

10.10.43. Kiitos vieraan varaisuudesta
Lotta Aino Vittaniemi.
Haminasta.

Pitkän matkan takaa tapasimme keitaan, jossa hetken viivyttyämme tunsimme jälleen virkistyvän. Kiitos hauskasta hetkestä.
Eero Jaatinen
Värtsilä


14.10.43
Kävin täällä korven kätkössä katsomassa lottasisaria ja mikä yllätys, kun aivan loistohuoneustossa sain nauttia iloisten emäntien vieraanvaraisuudesta ja jossa ensikäynnillä tuntee olevansa aivan kuin kotona. Iloinen mieliala vallitkoon edelleen talossa.
Suoma Peltonen

24.10.43
Kiitos hauskasta peli-illasta sekä korvikkeesta.
J. Lampinen






Motto: - - -
Kun lomahan tottuu, se ohi on taas!
Parhaimmat kiitokseni erinomaisen herkullisista korvikepöydän antimista. Niitä lirui kuitenkin - uhkauksesta huolimatta.
13.11.43 Kapt. T. Tuominen

Ens´visiitillä uudessa naapurissa tai pikemminkin "vieras mies tuli taloon", mutta tänäänhän onkin onnettomuuksien päivä. Se päättyi kuitenkin mitä onnellisimmin, mistä parhaimmat kiitokseni talon valtiattarille!
13.11.43 T. Lukkarinen





Paljon paljon kiitoksia Sinulle Eila naapuri kaikista näistä hyvistä lomatuliaisista joita oli Sinulla tarjottavana. Tulit yhtä iloisena lomalta kun lähditkin. Toivon että pysyisi tuo kaunis hymy huulillasi aina niin kauan kun täällä naapurit olemme ja kauas - kauas vanhuutesi päiviin asti.
13.11.43
Kapt. Martti Takanen.

KUVA: Tiixan satakieli















13/11-43.
Parhaimmat kiitokset lyhyestä mutta miellyttävästä yhdessä olosta täällä Turinatuvan mailla
Lotta Saimi Kauppi
3/4438. Karunki

5/VIII -44
Lähtöpäivänä herttaista kanttiiniemäntäämme kiittäen. Joskin yhdessä eletty aika oli lyhyt, toivon Sinun kaikesta huolimatta joskus muistavan allekirjoittanuttakin.
Jutta.






5.8.-44.
"On taasen vietetty juhlahetki..."
- ja edessä on retki - siviiliin. Niin kesä on kulunut kiertäen maita mantereita täällä Rukajärven suunnalla. Paljon jää muistoja Tiiksasta ja Tienhaaran Sumppijunasta. Kiitos iloisista muistoista lankeaa Sinulle, emäntäni, äitini!
Voi äiti, saavatko tuhmat lapset tulla kotiin näin myöhään?
Yhtä reipasta jatkoa kuin tähän astinen alku Sumppijunalla toivoo
Raili Kiviniemi

Kiittäen teitä ylenpalttisesta ystävällisyydestä täällä vieraillessani.
Salme Markkanen 15/11 -43.

Kuva vauvasta
"Syntynyt terve tyttö" ja myös "kasvatusisä" kiittää kaikesta suurenmoisesta ystävällisyydestä. Aina ei saa osakseen tällaista kuin täällä.
Arno Kallio
 
16.11.-43.
"Terve tyttö" tuli tännekin pyryilmasta huolimatta. Sen mukana pääsin minäkin jälleen tervehtimään Teitä korpilottaa. Sain taas tuta suurenmoista ystävällisyyttä, kauniissa kodissanne. Josta parhain kiitokseni.
Hele Salminen

16.11.43
En oikein tiedä kuinka Teitä kaikesta kiittäisin. Te olitte suurenmoinen! Siis Kiitos!
Ilmi Vaapukka

Reippaille lotillemme kiitos
17.11.-43 Tellervo Hakkarainen
-"-            Mirkka Turunen
-"-            Heni Ilmonen ?
-"-            Viti Tunkanen ?
-"-            Suoma Peltonen

Käskystä - ei pyynnöstä, tapahtuu tämä. Pöytä oli korea ja emännät vieraanvaraisia. Parhain kiitos Teille hauskasta illasta. Hyvää yötä!
23.11.43
Veijo Meriläinen.
24.11.43. Sydämellinen kiitokseni Sinulle, Eila kaikesta vieraanvaraisuudestasi. Pidit minua kuin "piispaa pappilassa". Tervetuloa mahdollisimman pian vastavierailulle.
   Lotta Sinikka Nuutinen.

Eräs joulukuinen ilta jonka vietin Eilan ja Elinan parissa korvikekesteineen oli erittäin hauska ja korvike maistui makealle kuin hunaja. Kiitos hauskasta illasta ja hyvästä korvikkeesta! 8.12.1943
Alik. Laukkanen, H.
4416. 3.KpK.





KUVA 24.11.43
"Kolonna lähtee!!"
Kuittaan vastaanotetuksi ja kuljetusta varten järjestettävksi edellisen illan "aasi"-pelin saaliin:
1 kpl kirahveja
3 -"- aaseja
1 -"- sikoja.
Naapurin isäntä
Kapt. P.O. Perttuli. (Vieressä valokuva Perttulista)

1.12.43.
Jälkinäytös räiskäleiden kera tapahtui joulukuun alussa. Ylen onnellisena ja kiitollisena korvikkeesta piirrän
Luutn. K.H...?



Lehtileike, jossa kuva ja teksti: ”Tunnettu mainosmies maist. Matti Viherjuuri harrastaa monia hyviä asioita ja erikoisesti niitä, jotka myös maistuvat hyvälle. Hän suostui esiintymään ´rapuasiantuntijanamme´.”













4.12.43
Kun kanttiini "Turinatupa" sai kilpailusta toisen palkinnon, annettiin myöskin lotille kahvikalusto ja mukana paljon onnea. Ja sitä tarvitaan. Samalla toivotaan hyvää joulun tuloa - ja sittenpä jo kuuluukin jouluenkelten siipien suhina.
Heni X

Edellä esitettyihin toivotuksiin yhdyn täydestä sydämestäni etenkin kun sain nähdä samat kasvot luukun paremmalla puolella edelleenkin. Hyvää Joulua!
Kapt. Matti Viherjuuri (kuva viereisellä sivulla)

Kiitän suuresta vieraanvaraisuudesta ja mieleenpainuvista juhlahetkistä Turina-Tuvalla ja sen "lottalassa".
Erkki Setälä

8.12.43.

Tulevat vieraat!
Elkää antako epätoivolle valtaa, vaikka korvike haihtuisikin hellalta sumuna ilmaan. Vetäkää se henkeenne ja katso, kohta kohisee jälleen pannu ja pöytä peitetään rieskalla ja hunajalla ja vesi on tippuva kieleltäsi sinä heikkouskoinen.
Tätä valitettavasti jo vatsassa olevaa kiitollisena muistellen
vänr. O. Lehtinen









8.12.43 Kirjoitan tähän kuittauksen käynnistäni Kanttiinimme Lottien luona vierailulla. Lausun parhaat kiitokseni korvikkeesta hyvästä ja ystävällisyydestä. Ilta oli rattoisa Lottien ja ystävämme vänr. O. Lehtisen ollessa mukana. - Siis kiitos kaikesta.
Vääp. Sulo Varis

Päivämäärä sama kuin edellä, vain bassibat kymmenen kertaa suuremmat. Terve tuloa meille! Hanaan!
Alik. Aki Timonen








Joulupäivänä, 1943, me Heikin kanssa ollaan niin kirjoitustuulella, että meidän on välttämättä piirrettävä nimemme johonkin. Maija Kyllikin kehoituksesta me siis teemme sen tähän. "Kumpa nyt vaan ponnistaisi."
Kers. Jouko Timpura
Jääk. Heikki Turunen











Kyllä en olisi uskonut, että näin pian voi tulla ero, ja loppua tämä meidän "naapuruus". Olisin toivonut että olisi saatu olla nyt tämä sotaaika naapureina. Sillä minulla on ollut suurin iloni, kohokohta tämän sotaretken aikana auttaa ja tehdä hyvää Sinulle ja herttaiselle "Siskollesi". Nyt kun Sinä lähdet täältä kohti uusia ja tuntemattomia tehtäviä niin toivon Sinulle Eila kultainen mitä korkeinta onnea ja menestystä tehtävissäsi. Tahdon myös sanoa parhaimmat kiitokseni kaikesta hyvyydestäsi ja ystävällisyydestäsi. Toivon että meillä ei olisi mitään pahalla muistelemista. Vielä kiitos kaikesta. En sano hyvästi vaan näkemiin.
Ondajärvellä 10.12.-43.
Korpr. Martti Tolvanen.




Parhaat kiitokseni Eilalle kaikesta ystävällisyydestäsi ymmärtäessä meitä jokaista. Olemme ehkä huomaamatta saattaneet ikävyyttä tässä yhteisessä tehtävässä. Pyydän puolestani anteeksi Sinulta ymmärtämättömyytessäni saattaneet ikävät. Jäämme kovasti kiitollisuuden velkaan Sinulle. - Tule pian takaisin toivoen
30/12.43 Vääp. Sulo Varis










Kiitän siitä yhteistyöstä mitä teit kanssamme aseveljiemme viihdyttämiseksi. Samalla sait jakamattoman suosiomme kanttiinin ehtoisana emäntänä. Omasta puolestani pyydän anteeksi, jos olen loukannut Sinua suoralla puhetyylilläni. Vakuutan etten ole mitään pahaa tarkoittanut. Olen syvästi harmistunut siitä, että kanttiinimme, ainoa virkistyspaikkamme, suljetaan ja sen ehtoisat emännät muuttavat pois.
Kiitoksia kaikesta ja tule pian takaisin Eila!
30/12 -43 Kers. Teuvo Huotari (?)







Parhaat terveiseni Eilalle hyvästä suorituksestasi työsi aikana täällä "Turina-Tuvalla". Varmasti jokainen meistä muistelee Teitä hyvällä. Tulkaa vielä joskus takaisin, jos on mahdollista.
Monin kaipaavin terveisin hyviä lotta-siskoja
Kalle

Nytpäs sitten kohta lähdetään kotiin päin mutta ennen sitä, kiitos olleesta! Muista sopimusta - ! Käy tapaamassa, kun tulet Helsinkiin.
Repola 22/IX-44. Anja Rautio . Oulunkylä Niittypelto 11. Pnk. 787337.






Muisto Eilalle!
Maailma sitten vieroitti pois meidät toisistaan, vaan "Sua" armas iäti mä muistan ainiaan.
Kirj. Heikin lomalla olin Sijallinen ----?













Haluni oisi kirjoittaa enempikin. Mutta muuta en voi kun lyhyesti kiitän vaan nyt tässä, Sinua Eila, kaikesta hyvästä ja sydämellisestä kohteliaisuudesta, jota olen saanut osakseni Sinulta tämän lyhyen yhdessä olomme aikana. Olet ollut minulle kuin oma kultainen siskoni, jota muistan kaipauksella koko elämäni ajan. Nyt kun tiemme erkanevat niin jääpi vaan iki-ihanat muistot Sinusta Eila.
Ontajärvellä 31.12.43. Jääk. Heikki Turunen.









Eila-kulta. Tuntuu niin haikealta erota Sinusta. Yhden ihanan kuukauden sain viettää kanssasi Tienhaaran kanttiinissa. Tosin et Sinä paljon ennättänyt kotona olla kierrellessäsi maastossa sumppi-junalla, mutta saimmehan me muutkin kukin vuorollamme olla kanssasi siellä jakamassa pojille korviketta y.m. Tänä lyhyenä aikana ennätin kiintyä Sinuun kuin isoon sisareen - olet aina niin herttainen ja hyvä. Toivon Sinulle oikein hyvää lomaa ja paljon onnea elämäsi tielle.
9.8. Repolassa
lotta Tellervo Korkama







31/12 -43
Niin, kultainen Eila siskoni olemme matkalla pois rakkaalta Turina-Tuvaltamme. Mutta uskon, että saamme pian palata takaisin ja Eila, eikö totta, se on oleva ilonpäivä. Kiitos sinulle tästä ajasta jonka sain olla kanssasi "Turina-Tuvalla", tulimmehan aina niin hyvin toimeen keskenämme. Olit aina niin kultainen ja reipas, siksi toivoisin, että saisimme pian taasen päästä samaan paikkaan. Toivon vain Sinulle, Eila, mitä parhainta Uutta-Vuotta. Sinua aina kaipaava Maija-Kyllikki

31.12.1943
Näin Uuden-Vuoden aattopäivänä minun pitää erojaisiksi kirjoittaa muutama sana, vaikka en tiedä mitä tähän kirjoittaisin, sillä tuntuu toiseltapuolen ikävältä, kun pitää siirtää pois tältä suunnalta, mutta toivotaan että vielä se aurinko paistaa tälläkin suunnalla vaikka nyt on päivä pilvessä. Toivon Teille kaikkea mahdollista hyvää uudessa työpaikassa ja onnea sekä menestystä työssänne. Monet parhaat kiitokseni kaikesta yhteisymmärryksestä ja kaikesta muustakin jota olen saanut osakseni.
Tervetuloa käymään täällä kylässä jos aika myöten antaa. Samalla toivon menestysrikasta Uutta-Vuotta!
Pälkäjärvellä uudenvuodenaattona S. Peltonen





















Uuden Vuoden valvojaiset - ja niihin piti sattua kuin tilauksesta. Ensin elokuvat, ja sen jälkeen nauttimaan Lottien tarjoamia leivonnaisia ja kaikkea muuta hyvää.
Tuhannet kiitokset kaikesta ja näkemiin taas.
1.1.44 Pekka Leppänen

Vanha vuosi vaipui hautaan riemuineen ja murheineen. Mutta tämä uusi vuosi alkoi ilolla ja riemulla. Olen nyt lähdössä lomalle ja sinä kullan muru tulit minua tuuraamaan tänne korpeen. Toivottavasti viihdyt hyvin täällä Kiintopisteessä.
1.1.44 Marjatta






Kulunut on vuosi ja uusi on aloitettu, ensin elokuvilla ja sitten hauskassa seurassanne korvikepöydän ympärille, jota koristi kaikenmoiset herkut. Toivon että alkanut vuosi jatkuisi edelleenkin yhtä rikkaana, kun se on alkanut. Paljon kiitoksia hauskasta seurasta.
1.1.44 Erkki Timonen

5.1.43
- - "Pakko Sakarin tanssia, kun kepillä soitetaan..." - kirjoittaa piti - vaikkapa vain nimensä.
Vänr. X







5.1.44
V- - ssa ollessanne toitte pienen tuulahduksen tänne meidän yksinäiseen elämäämme. Kauniit kiitokset hyvästä korvikkeesta.
Paavo Timonen

Sydämmellinen kiitos "Sinulle" kahden viikon yhteistyöstä Kiintopisteessa.
13.1.44 Maire
Tornio I, Alavojakkala







Tuntui jo siltä, että minun kohdaltani oli kirjoitettavat piirretty Sinun kirjaasi. Mutta kuinka vaan nyt istun joka tapauksessa taas luonasi parin vuoden eron jälkeen (siltä tuntuu ainakin). Tosi hauskaa oli todella taas rupatella kanssasi kaikesta vanhasta.
Kalle

Ja me kolmisin kokoonnuimme taas muistelemaan niitä vanhoja hauskoja aikoja. Ja hetki on ollut erittäin rattoisa. Ja varmasti vielä tapaamme.
Martti "veli"

23.1.44 Vieraana Siitolassa siitolaisen luona. Tuon terveiset Mukki-kujalta, Turina-Tuvalta ja Ondajärveltä. Viimeksi kerron terveiseni myös Napelta, se odottaa emäntäänsä kotiin. Niin kuin odotamme kaikki. Siksi uskallankin lausua Mukkituvan valtijattaren tervetulleeksi takaisin Mukkikujalle.
Tauno.

28.1.-44
Eila, Kiitos että "evakkomatkallasi" poikkesit Siirtolaankin. Muistelehan joskus, millä asialla "Kaneessa" käytiin - ja mitä parhainta lomaa Sinulle.
Tervetuloa takaisin
Annikki

28.1.44
Eila, sinä olet lomalle lähdössä ja minun täytyy jäädä tänne! Voi, kuinka minun tulee sinua ikävä olethan parhain ystäväni. Kellekkä minä nyt kerron iloni ja suruni kun olet niin kaukana. Toivotan sinulle sentään hyvää lomaa ja muistahan joskus minuakin. Maija-Kyllikki




Tapasimpa, aivan yllättäen täällä korpimailla sukulais lotan pirteän ja iloisen Eila tytön toivon että hänellä edelleen säilyis yhtä valoisa mieli täällä evakko-ajallaan ehkäpä pääset viellä rakkaaseen Turinatupaasi hauskoja lomija
Lotta Bertta X

Sönas ja teos vägevad;
Neiod nii uhked ja nägusad,
Sydamest hellad ja viisakad. -
Seal see vaikne pyha tuli
Hiilgab, leegib Soome-Eesti koldal
Seal seda jöudu jatkutakse,
Saatuseks ta solmitakse
Tulevikuks taotakse

Kaunis, armas höimo kodus...."
Paljo tänu Sinule Eila!
Mäletan Sind aina kui suuremat söpre oma elus!
Endel 12.II 44

13.II.44. Minusta ei tule kirjailijaa, siis lyhyesti vain: miljoonat kiitokset ja hurjasti Onnea!
Liisa

Korvikkeesta käntyn kera kiittävät
vänr. X
sotpast. Väinö Kivistö



29-II-44.
- Eila, ihmelapsi, pieni "evakko". Voi kuinka hauska oli, että "rengasmatkallasi" pysähdyit viikon päiviksi tännekin Mesikämmeneenkin. Tuntuu siltä kuin olisimme olleet yhdessä vasta yhden valoisan ja kirkkaan päivän, vaikka niitä on kokonaista 7 kpl:tta. - Korkeimpana huippuna tuossa sarjassa väikkyy mielessä se "surullinen" karkauspäivä, tai oikeastaan ennen kuulumattoman hauska. Kaikista 7:stä iloisesta päivästä lausun kauneimman kiitokseni!
Mesikämmen on maantien varrella, muista ettet kulje ohi. Tervetuloa meille, onnea ja näkemiin.
Bertha





29.2.44
En ehdi mitään kirjoittamaan. On kiire. Tuhannet kiitokset Sinulle Eila kulta kaikesta! Toiste enemmän. Ani

Eila, tämä ensi visiitti kuin myös tuttavuuden tekomme muodostui vallan kivuttomasti ja löysin rantein. Kovastihan kortit ennustivat meille elämän muutosta ja ainakin se ruutusotamies sinulle.
Enpä uskonut, että näin hauskaa meille kehittyi ja niin pian. Kiitos parhain kovasta kestityksestä, ehkä et mahda poiketa meidänkin matalaan majaamme, Helvi mukanasi. Eläköön Tiiksjärvi reiluine kavereineen joihin kuulut Sinä!
Tenhula 5.3.44 Lempi





8.3.44
Olipa hauska tavata "Reiniläisiä". Paljon kiitoksia illasta erinomaisine korvikkeineen ja pullineen. Kuva tehdään myöhemmin.
vänr. A. Tulkki (?)

No niin oli, muuta ei voi sanoa.
vänr. L. Kurtén

Kuva: Selvähän se - - -? Kyllähän se meiltä käy, mutta panepa siihen äkkinäinen!
44.3.12. luutn. J. Hackmann
vänr. Tulkki




16.3.44.
- Näin sen kävi, että hetket eron koitti! Lyhyt oli tämä yhdessä olomme aika - niin lyhyt, että emme ehtineet edes lentämään. Mutta älä sure sitä, Eila, tule joskus toiste, niin sitten liihottelemme yläilmoihin.
Toivottavasti muistat tätä lentäjien maailmaa, johon mekin kuulumme, sillä onhan Sinulla "mikkihiiri" ja y.m. muistoja - etenkin se "tähti" muistuttaa yhdestä, joka olikin sen illan vetonumero. Kuinka hassua ja hauskaa! Eikö totta.
- Muistahan kentän laidassa olevaa Touhulaa ja, jos sopii, niin olet sydämellisesti tervetullut, koska vaan.
Toivottavasti vielä tapaamme.
 Helvi.




21.3.44. Sydämelliset kiitokset 4-päiväisestä komennuksestanne Metsäpirtissä ja loppuserenaadeistanne. Laululle sydämet aukeaa! 4240: puolesta
Luutn. A. Hanen.

21.3.44. Lausun parhaimmat kiitokseni Eila Lotalle yhteistyöstä. Toivon myöskin, että joskus saan kunnian säestää reippaita lauluja.
Korpr. Helge Vento
X

21.3.44 Oikein sylintäydeltä kiitoksia sinulle Eila kulta tästä lyhyestä, mutta kivasta ajasta täällä Metsäpirtissä.
Maire



21.3.44 Sydämelliset kiitokset kaikesta tästä ajasta.
Korpr. Moilanen

29.3.1944
Pikakäynnillä Eilan "boksissa" kuulakkaana maaliskuun iltana. - Pirteä tarina tuokio menneitä muistellessa. Hyvää jatkoa ja reipasta mieltä edelleenkin Sinulle. - Sekä pikaista jälleennäkemistä omalla "Turina-Tuvallamme" toivoo yksi monista.
Topi
Tervetuloa!!

Yhdyn edelliseen
Jääk. E. Penttinen



29-3 44
Eila kiltti Kiitos parhain lämpöisestä petistä jossa sain yöni nukkua palatessani lomalta sekä kiitos rattoisasta illasta ja kaikesta ystävällisyydestäsi jota sain luonasi nauttia.
Lotta Lyyli Turkkila

Loma alkoi kivasti tänään, kun tapasimme kanssasi Eila. Yhteinen työmme ja hyvä, reilu toveruus toivottavasti taas pian jatkuu Turina-tuvallamme. Sinä, ja minä siellä naapurissa. Pian sitten vaan näkemiin!
Tervehtien Kalle






5.4.44. Komennuslainen "esimies" eukkoineen liikkeellä.
Siiri Kiiski Luutn. X

7.4.44. Kiitos korvikkeesta ja uuninlämmöstä ja hauskasta rupattelu hetkestä.
Jääk. Hannes Nieminen

7.4.44. Kiitos rattoisasta iltahetkestä ja myös korvikkeesta. Hauskaa Pääsiäistä
Jääk. Strömberg Hannes
Kak3/43-84






Kiitos, Eila ystävällisyydestäsi jota sain osakseni palatessani kotiseuduiltamme, josta tuon Sinulle oikein lämpimät terveiset!
14.4.44 Eeva-Marja Bäckman

Sydämellinen kiitokseni herttaiselle Emännälle! (Päivämäärä kuin edellä.)
Irja Hannikainen

Voi Eila pieni kun minä rukka olen niin sairas että en osaa paljon tärräyttää mitään tähän sinun vihkoosi. Kiitos vaan kaikesta niin kovin että kaikuu syrämessä. Toivon että tulet meille joskus käymään.
Marjatta Hacklin 4344.




Kiitos luvatusta kädestäpitämisestä joka kuitenkin jäi vain haaveeksi. Toivon saavani uuden tilaisuuden jota en päästäkään yhtä helpolla käsistäni.
16.4.44.
Vänr. L. X

Eila kulta! Kiitos Sinulle monista hauskoista hetkistä. Sinun paistamasi räiskäleet olivat sittenkin parhaimmat. Tänä iltana lähdet tuonne eteen päin - mutta tunnen että vielä tapaamme.
14.4.44. Lotta Hilkka Loponen







Kiitos Sinulle Eila niistä hauskoista päivistä, jotka vietit luonamme täällä "Yölepakossa". Kiitän Sinua erittäinkin siitä rajunlaisesta "nukutuksesta" eräänä aamuna, ja kaikesta, kaikesta...
Lotta Toini Leinonen
Nuolijärvi

Eila pieni kiitos kaikesta ajasta joita olemme yhdessä ollut. Nyt varmaan meidän tiet erkanevat, ala Sinäkin etsiä sitä kylkiluuta itsellesi. Minä voin pian mennä pieneen mökkiin tuu sitten käymään meillä kylässä. Hyvää vointia vain Sinulle sinne minne menet.
Taimi Haverinen
K-x
Jyskän posti
(Rantala.)

Eila pieni! Nyt sinä jälleen lähdet pois meiltä. Sellaista on tämä elämä täällä, niin harvoin menee kaikki niin kun toivoisi. On ollut niin hauskaa, kun olet ollut täällä meidän parissamme. Tulemme muistamaan ja kaipaamaan Sinua usein.
Kiitos kaikesta Sinulle, ja tervetuloa käymään.
Kiitollisuudella muistaen
17.4.44. Taimi Mäenpää.









25.4.44.
Kiitoksia kodista! Tulkaahan jo takaisin maailmalta.
Vänr. O. Lehtinen

27.4.44.
Parhaat kiitokseni Sinulle Eila näistä viikon päivistä, jotka vietit kanssamme täällä "Hermossa". Toivon vastaisuudessa Sinulle kaikkea hyvää.
"Eila Iivarin tytär"








27.4.44.
Eila kulta! Kiitos Sinulle näistä hauskoista päivistä. Hauskaahan se olis jos olisit viipynyt kauemmin meidän Hermottarien parissa, mutta mielesi palaa maailmalle. Onnea vain uudessa paikassa. - Niin kiitosta vain kaikesta ja tervetuloa käymään
Kirsti

27.4.44
Kiitos että piditte hyvää huolta valtakunnastani kun olin lomailemassa. Kovin mielelläni olisin toivonut yhteistyömme jatkuvan yhä edelleenkin, mutta - ei! Veri vetää maailmalle. Eikös?
Tervetuloa joskus vastaisuudessakin Hermoon.
Saimi Jaatinen

Tervetuloa laitokseemme.
Tiiksjärvellä 28.4.44.
Kapt. H. Valanne

Joka tänne "rantaan" saapuu, on onnetarten suosikki! Tervetuloa "meille", viihtykää hyvin!
Tiiksjärvellä 28.4.44.
Luutn. B. Sinisalo.

Siellä, missä Te vaikutatte, ei varmaankaan ole suruille sijaa. Me onnelliset "Rantatukikohdassa" pääsemme nyt osallisiksi ilosta, jota olette valtuutettu jakamaan.
Tervetuloa!
Vänr. X

Kun tuli kevät, niin Eilakin tuli meille "sumpun" keittäjäksi. Kiitos Sinulle ajasta tästä. Vaikka meillä olikin joskus tuolla alhaalla pakkasta ja sauhua niin kuitenkin reippaasti esteet torjuttiin ja nauraen elämää jatkettiin ja kivaahan meillä on ollutkin täällä tässä pikkusessa mökissämme joka "aina" on aurinkoa tulvillaan. Mutta tulenhan kuitenkin katsomaan Sinua "Kaisamme" usein.
"Mirkku"
"Rannassa" 6.5.44

Kiitos hyvästä kahvista.
7.5.44 Ev.ltn. Y. Partinen
Kapt. J. K-x

Suuret kiitokset maukkaista pöydän antimista ja hauskasta iltapäivätuokiosta. - Kovan kilpajuoksun aiheuttama väsymys haihtui aivan huomaamatta. - Mikä lienee, mutta räiskäleet kummittelevat mielessä?
8.5.44. Kapt. Tauno Paronen

-sivulla kuva: kapteeni Tauno Paronen ja Eilan teksi: Kuva Kouvolan Sanomista 21.6.1985 Mannerheim-ristin ritarien kokoontumisesta, ja toinen kuva, jossa päivämäärä 29.1.1989.

Näinkin voi käydä - tiet yhtyvät. - Kovasti piti juosta, eikä suotta, sillä mehän voitimme??! Jälleennäkemisen ilonkyyneleet vuosivat keväisen tulvan tavoin. "Me vanhat naapurit"!!? Suuret kiitokset vieraanvaraisuudesta!
8.5.44. Kapt. V. Meriläinen
Olin aika tavalla yllättynyt, kun kuulin että Sinä, Eila olet tässä aivan naapurina. Kiva vaan, sillä on aina niin mukava pistäytyä luoksesi sillä olethan ainoa tuttu täällä Tiiksjärvellä. Elä vain hermostu, jos saitkin jokapäiväisen vieraan minusta, mutta toivon että käyt vuorostasi "Moottorissa". Kiitos Eila vieraanvaraisuudestasi.
Tiiksjärvellä 10/5 -55.
Sirkka

Edellisellä sivulla mainitut kummittelut ovat muuttuneet todellisuudeksi. Tässä näyttää muodostuneen oikeat räiskäletalkoot, joiden valmistumista vesikielellä odottelemme. Talon herttainen emäntä on antanut kokin oikeuden hetkeksi meille, kömpelökätisille, josta suuri kiitos. Vielä suurempi kiitos tästä ainutlaatuisen hauskasta Lotan päivän aattoillasta. 10.5.44 Tauno Paronen
- myöhemmin liimattu kuva, jossa teksti UUSI MANNERHEIMIN RISTIN RITARI, kapteeni Tauno Paronen. Valok. Tk-Jänis.

Olen hankintapuolella (nim. räiskäleiden) myötävaikuttanut - herrojen, kapitäänien, "vanavedessä", Sinullen(?) tai lipoen, vesi kielellä, marmelaadia (ei siis kieltä) räiskäleisiin.
Kulutuspuolella olen taas varautunut löyhdyttämällä vyötä - useampia välejä.
Tässä hommassa olen saanut kokemuksen, ettei ruokahalu kasva ainoastaan syödessä vaan, että etenkin räiskälehalu kasvaa niitä sivellessä - huom. veitsellä ei lusikalla!
Räiskäleiden kohtalon loppunäytöksestä hekumoiden - ja, - - ja herttaisille emännille sulimmat kiitokset julkituoden ystävällisyydestä!
10.5.44
Luutn. J. Hämäläinen




Lotan päivän aattona jouduimme vieraanvaraisen lottaemännän vieraiksi. Yhdyn edellisiin ja totean, että alku näyttää lupaavalta. Räiskäleet tuoksuvat ja korvikepannu pihisee. - Jo etukäteen kaikesta kiittäen ja Lotan-päivälle onnea toivottaen - merkitsen
10.5.44.
Kapt. Veijo Meriläinen

Pitkästä aikaa tapasimme, kun kurssin "partio" lähti tiedustelumatkalle. Tavoite oli mahdollisimman ihanteellinen, sen todistavat nuo edelliset kirjailijat, jotka ovat muuten mainioita paistajia, minä "statisti" tälläkin alalla. Herkkujen oivallisuus kyllä johtuu talon emännistä, joille kaikki kiitos! Sävelin: "Kulku miehen sydämehen/ käypi vatsan kautta..."
10.5.44.
Luutn. T. Lukkarinen

Lotan päivän aattoiltana "partsi" saapui tänne ja voimme olla oikein kiitollisia noista hyvistä (?) räiskäleistä, kiitos puuhakkaan emäntälotan (+ kapt:n). Hyvää lotan päivää!
10.5.44
Luutn. V. Lappalainen

- Kaikkeen yllä - ja toisella puolen olevaan eli kaikki 10.5 tapahtuneeseen yhtyen. Todistan oikein merkityksi - "Aina valmis kuin Kääriäisen tyttö vihille".
"Kalastaja" Putsi Varmanen
siviiliammatilta Luutnantti

(kuva) "Ty akténa, má grindhah!"
J.X
En tiedä, mitä tuo Jussi kirjoitti, mutta hauska oli taas tavata. Onnea Lotan päivälle
toivoo Aapeli

Pitkä oli matka, mutta kannatti kävellä!
Parhaat kiitokseni!
16.6.44.
Luutn. V.M. Nissilä

Hei,
Ja kiitos.
Olipa kerran samassa poppoossa "kakara", joka aina hyväksyi Eilan ja hänen pienten esiliinainsa yhteenkuuluvaisuuden.
Vänr. M.X.Mäkelä

Oli pitkä matka ja kivinen tie, mutta matkan päässä löytämämme keidas hyvitti vaivat. Kiitoksia korvikkeesta ja vieraanvaraisuudesta.
12.5.44.
Luutn. Tapio Lehto
Luutn. Viljo Huttunen
Luutn. Sakari Sertola
Luutn. Unto Kehä
Luutn. Rafael Sora

18.5.44. Helatorstaina.
Tehtiin "geologisesti mielenkiintoinen marjareissu" Tiiksjärven niemeen. Valokuvia ja muina saaliina murikoita, "taitavasti" poimittuja puoloja sekä luvassa paketti.
Neuvosen Kalle

Myös mukana edellä kuvatulla reissulla geologisesti mielenkiintoisia asioita toteamassa
Lauri Nuutinen

Tulimme Eeron-päivän kunniaksi kylään ja saimme tosi hyviä köyhiä - eikun rikkaita sellaisia.
Voi Elämän kevät
E. Vesa

Helatorstain visiitillä täällä tosissaan ihanal rannal! Monet kiitokset maukkaista pöydän antimista.
18.5.44.
Inkeri Raukola
Aili Kärkkäinen

Vuodentakaisesta laulusta vieläkin velttona kiitän sekä siitä että tästä hauskasta hela-sellaisesta!
Vänr. K. Wiitanen

Kauniit kiitokset lyhyestä yhdessä olostamme Tiiksjärvellä Lotta tovereina. Kiitokset myös kauniista lauluistasi
19.5.44. Lotta Impi Krogerus

Nyt sitä on loma sitten "tuurattu". Hyvin on tämä kaksiviikkoa kulunut tämän kauniin järven rannalla. Toivottavasti paikat on kunnossa "vanhalle" emännälle mieliksi, meinaan. Suuri kiitos vain Sinulle Eila kaikesta.
K i i t o s !
Tiiksjärvellä 1.6.44.
Liisa Hallaslahti

Ensikäynnillä Rantavirissä. Kiitos herttaisesta hetkestä. Hyvää jatkoa
Maire Hiltunen.

Iso pussillinen kaiho- ym. mielisiä terveisiä Rajajääkäreiltä. Ukon alla lukee Kiimas-järven kuriiri (pika-express, erittäin salainen). Vastaanottajana nainen, jonka vieressä teksti ja nuoli: esiliina! ja alla nimi: Eila-lotta

Kuvan alla: Kiitokseni
12.6.44. Kapt. P.O. Perttuli

Tavata ja erota on elämän käsky, eikös vaan, mutta huolimatta kaikesta "perääntymisestäkin" toivon, että tapaamme monta kertaa. Kaikilla on kiire, onhan Suur-Suomi vielä aamunkoitossaan tai paremminkin pilvessä tällä kertaa, vaan vielä on nouseva aurinko paistamaan täydellä terällään.
Vahvassa uskossa sanon näkemiin!
Karin Nieminen
Käpylä. Metsolantie 11
puh. 792073.

13.6.-44
Kiitä Jeesust ain. Hän sun parhaakses vain sua (kukkien kuva) lyö sekä taas parantaa.
Huoltolotta Salli Vaarnama
Laitila

Kiitos Sinulle Eila kulta taasen kaikesta. Tämä kaksi viikkoa on mennyt ihan liian pian. Nyt kun taasen lähden kotiin tulee usein mieleen ne monet rattoisat hetket täällä rannassa.
15.6.44
Mirkku

Ratsastus reissulla poikkesimme Rannan kanttiinille, jonka herttainen emäntä tarjosi meille maukkaat korvikkeet. Suuri kiitos niistä!
Terve tuloa joskus käymään "Kinnassa".
17.6.-44 Kapt. V. Hanhirova

Kiitän hyvästä korvikkeesta ja mainiosta "käntystä". Toivon hyvää kesän jatkoa.
17.6.-44 Esko Perttu

Ympäri käydään, yhtehen tullaan! Via Appia, anteeksi, Kiimajärvi oli pitkä, hikinen ja kuoppainen. Tänne se vain toi ja täältä löysin kauniin järven rannalta kauniin kanttiinin, löysin myöskin entisen naapurin ja iloisen emännän. Vaikka entisyys ei ehkä kestäkään vertailua, toivat herkulliset räiskäleet mieleen ajan, jolloin Mukkituvan pöydän antimista niin usein sain nauttia.
Parhaimmat kiitokseni. Hyvää kesää ja sylikaupalla onnea!
Tauno

Juhannuksena 1944.
Eron hetki edessämme meillä on. Juuri kesän kauneimmillaan ollessa täytyy meidän lähteä tältä kauniilta rannalta kesken kaiken sinne missä "soi räiske kranaattien kuulien". Kauneinta kesää ja prima vointia kanttiinin kauniille Kaisalle! toivoo Luutn. Pentti Pekkala.

Niin Eila - näinkö pian meidän tiemme eroavat. En voi erotessamme muuta kuin kiittää sinua kauneista lauluistasi ja muutenkin herttaisesta toveruudestasi. Ja oikein hyvää vointia ja hauskaa kesän jatkoa siellä uudessa paikassasi. Ja muistahan käydä minuakin joskus katsomassa.
Juhannusiltana 1944
Lotta Hilkka Muikko.

Nyt ne on emännyydet emännöity ja isännyydet isännöity täällä tällä kertaa. Toivon vain Kaisalle hyvää jatkoa. Ja kiitokset kaikesta mitä olen saanu osakseni.
Tiiksjärvellä 25.6-44
stm Helge Auvinen

Eronhetki on edessä. Suuri tuntemattomuus on edessämme - Emme silti sure, vaan iloisin mielin täytämme velvollisuutemme.
Toivotan reippaalle ja aina hymyilevälle "Kaisallemme" onnea ja menestystä.
Kiitän siitä suuriarvoisesta työstänne yksikkömme hyväksi.
Tiiksjärvellä 25.6.-44
Kapt. T. V-x









Kiitos Eila kaikesta mitä olemme osaksemme saaneet ollessamme täällä rannassa.
25/VI.44.
Ylikers. Toivo Summanen

Vilpittömin kiitokseni Eila kaikesta minkä sain osakseni touhutessani täällä "Rannassa". Toivon kaikkea hyvää mihin joutunetkin.
Tervetuloa luokseni Lahdessa käydessäsi
Tiiksjärvellä 25/6-44
Sirkka Friman

Suuret kiitokseni "Rantakanttiinin" emännälle erinomaisesta kanttiinin pidosta sekä niistä erinomaisista tarjouksista, joista aina pääsi osalliseksi rannassa käydessä.
25/6. -44
Kapt. J. Kolkki


Parhaat kiitokset! Toivotan onnea ja menestystä ja ennen kaikkea iloista mieltä tulevassa olinpaikassa.
25.6.44
Ev.luutn. Väinö Partinen

Nyt Kanttiinin Kaisa kuulemma jättää Tiiksjärven kauniin Rannan. Toivon Sinulle hyvää jatkoa edelleen ja säilytä sama herttainen ja iloinen mieli, mihin joutunetkin!
Hyvää jatkoa toivottaen
Maiju Piironen
Nurmes

Kuin lintu, Sinäkin, viivähdit vain hetkisen pesässäsi ja taas pyrähdit lentoon. Tänä lyhyenä aikana olen kuitenkin oppinut Sinua tuntemaan ja nähnyt Sinussa oikean lotan, jolla ihanteet ovat korkealla. Isänmaa on iloitseva kerran sellaisista tyttäristään! - -  Toivon Sinulle kaikkea hyvää ja kiitän sydämestäni kaikesta täällä olosi aikana. Sanotaan: Näkemiin!
Kurssikeskus 26.6.44.
Selma Kivimäki
Huittinen, Lauttakylä.


Tämä on sitten viimeinen ilta, jonka vietämme yhdessä - luultavasti. Olisi hauskaa, jos vielä joskus tapaisimme. "Oi miksi on jätettävä tämä ihana Tiiksjärven maa?" Niin, miksi? Ehkä sekin on joku kohtalon oikku. Tahdon samalla kiittää Sinua hyvistä korvikkeista ja "käntyistä". Kun nyt lähdet täältä, emmekä tiedä, tapaammeko, mutta muista, että tässä "Matoisessa maailmassa" on sellainen "pahantekevä" kuin minä. Ja muista mitä minä ennustin sinulle lähitulevaisuudessa tapahtuvan. Kirjoita joskus kortti. Toivon hyvää kesää!
Esko Partinen
Nurmes
Raatihuoneenk. 7
(4203/3)




























Kun kauvaksi erkanemme Suomemme saloihin, niin muista että ennen yhdessä olimme, Tiiksjärven rannallakin, jonneka Sinunkin piti jättää kaunis kanttiini.
Kiitos rehdistä toveruudesta, aina muista Sinut reippaana, nauravana ja laulavana.
Tiiksjärvellä 28.6.-44 Lotta Alma Villing



Eila kulta! Kuinka hauska että Sinuakin sai vielä tavata. Muistuu vain mieleen Kiintopiste ja Metsäpirtti joka nyt ainakin tuntuu taakse jääneeltä "ikuisesti". Mutta toivottavasti vielä joskus satutaan johonkin "putiikkiin" yhtäaikaa. Ja jos joskus päästään Suomeen, niinkun se tällä hetkellä tuntuu lupaavalta. Jos tavataan niin hymyillään ja muistellaan.
28.6.44. Maire.









Pieni muistutus siitä, että olen käynyt tervehtimässä vihkilomalta palatessani. Kiitos korvikkeesta!!
28.6.44. Luutn. Eino Saarnio.



29.6.44. Tapasimme, ei tosin "Turina-tuvalla" eikä "Suotorpalla" vaan täällä "Tienhaarassa jälleen erotaksemme. "Haaveet on haaveita vain", eikö totta? Sinulle, tänne jäävälle, toivon oikein hyvää jatkoa. Tervetuloa pian siviiliin.
Lotta Sinikka Nuutinen
Vieremä

29.6.44 Juu kyllä se on Eila nyt niin, ettei minun lanttuni säteile näin lähdön hetkellä vähääkään. Kuitenkin minä kiitän Sinua kaikesta ystävällisyydestä, mitä olet suonut minua kohtaan. Minä toivon Sinulle valoisaa elämää - ja kaunista kesää. Terve tuloa Eila siviiliin!
Kiitollisuudella
Esteri Mattila.

Tuulahdus Aunuksesta

Motto: Nuku rauhassa kunnes herätämme sinut joskus.


Luuli, luuli, luuli lastu
  -"-      -"-     -"-   pikkarastu
  -"-      -"-     -"-   piendy
  -"-      -"-     -"-   pai.


Baiju, baiju, baiju muamon lastu
  -"-       -"-      -"-  Mashna    -"-



Muamo Mashua liekuttau
    -"-         -"-      uinuttau.

Tiiksa 4.7.44 A. Kuusimäki

"Suomalainen sotilas kestää silmää räpäyttämättä suuretkin järkytykset mutta ärsyttyy silmittömästi naulanpistoista" - on joku joskus sanonut. Sitaatti lienee huonosti valittu, mutta en parempaakaan keksinyt, tehdäkseni ymmärrettäväksi, että morkkaan huonoa tuuriani, sen sijaan että olisin ollut kohtalolle rajattoman kiitollinen tästä tästä tilaisuudesta. Sellaisia me olemme, nähtävästi, - muutkin kuin sotilaat: onhan minun lukeuduttava auttamattomasti siviileihin, muunkin, kuin äskeisen "työlomani" vuoksi. - Kuitenkin kaiken kaikkiaan: J´etait tout enchanté, ma chere mademoiselle! Herra nähköön: hän yksin tietää, milloin tämä tilaisuus uusiutuu!
Kenties: toivoa sopii?
"Tienhaarassa", 5.7.1944.
Kiitollisena
Antti.


17.7.44 (kirjoitettu tyhjälle lehdelle vuoden 1943 lopun tekstien väliin)
Tässä lähdön hetkellä vielä muutama sana sinulle, Eila kiltti! Tuntuu niin mörkille mielestä, kun pitää jättää tämä talo ja lähteä vielä kerran tuntemattomille tuville. Olet ollut niin reilu ja tosi hyvä "äiti" minulle täällä Tiiksassa ollessani. En voi muuta kuin vesi silmissä kiittää Sinua kaikesta. Muistahan täyttää aikomuksesi ja pistäytyä Mätäsvaarassa katsomassa minua! Olisin siitä kyllä huisin iloinen. Siis - wiedersehen!
Maiju Piironen
Mätäsvaara-Nurmes

Kulta mummeliini!
(KUVA Sumppijunasta, tekstit kylteissä Repolaan ja Novaja-Tiixa)

Mitäpä melekonen - eikös juu?
Mutta tuo ylläoleva pyrkii ja haluaa kuvata kaikkea sitä ikimuistettavaa - riemukasta aikaa, jota yksissä "...snörskän" kera vietettiin erikoisesti juuri Repolan paikkaseutukunnalla. - Siitäpä ei noin suuremmissa ompeluseuroissa rupatella, muistellaan vain - ja sitten joskus - vielä kerran - pöytä risasex!
Kiitoxen roiskaus menneestä.
Repolassa 9/8 -44 Keka-mummu




Sivu lisätty vuoden -43 lopun tekstien väliin, kun kirjaan ei enää ole mahtunut muualle:
5.8.44.
Kiitos! Eila niistä muutamista viikoista Sinun kanttiinissa Tienhaarassa vietetystä ajasta. Toivottavasti joskus tavataan.
Maire Lehto

22.9.-44
Eila kiltti!
Taas ollaan yhdessä, tällä kertaa vain täällä "maailmassa", mutta pian tämä touhu loppuu, ja alkaa rauhan työt. Muistathan sitten joskus Repolan aikojakin, kun posket punoitti !
Annikki Unto. Paattinen

Lue myös kuvauksia lotan elämästä Rukajärven suunnalla:

https://minkuusas.blogspot.com/b/post-preview?token=DmmqCkkBAAA.kKo4zlbLhSzsr3vV0N27IA._jb2o9ObPG9KtHVo9I6QCw&postId=7525044746175105448&type=POST

Ritva ja Risto Muukkonen - elämä Kuusaalla, sydän Hämeessä

Muukkoset kuuluvat niihin lukemattomiin kuusankoskelaisiin, jotka ovat tulleet paikkakunnalle Kymiyhtiön houkuttelemina.  Vaikka he muuttivat Kuusankoskelle viisikymmenluvun alussa, molemmat pitävät itseään edelleen jonain muina kuin kuusaalaisina.Täällä he nyt kuitenkin viettävät eläkepäiviäänkin itse rakentamassaan omakotitalossa.

Hämeenkyröläinen Ritva ja Tampereen Pispalassa syntynyt Risto tapasivat vuonna 1947 Tampereella, jossa Ritva asui sukulaisissa käydessään tyttökoulua. He päätyivät Kymenlaaksoon Riston kaverin vinkistä. Kuusaalle tuloa kohtalo valmisteli Valmetin avulla - se oli Riston työpaikka sotaväen jälkeen.
- Valmetilla oli mittariosasto, joka Suomessa ensimmäisenä rakensi sotakorvauksissa tarvittavia mittareita. Niitä myytiin myös ympäri Suomea. Maassa ei tuolloin ollut muuta alan koulutusta kuin Valmetin käynnistämä mittariasentajakurssi. Sen kävin ensimmäisten kymmenen opiskelijan joukossa. Sitten tutustuin Leo Lehtoseen, joka muutti Kuusankoskelle klooritehtaalle. Vuoden päästä hän soitti ja kertoi, että tehtaalla olisi paikka auki mittarit hallitsevalle ammattilaiselle. Valmetissa oli juuri silloin korpilakko, ja se sai harkitsemaan, Risto Muukkonen kertoo.

Risto tuli pari kertaa katsomaan Kuusankoskea ennen kuin teki päätöksen siirtyä tänne. Toisella kerralla mukana oli Ritvakin, joka Riston mukaan inhosi paikkakuntaa sydämensä pohjasta. Ritva tosin ei talvisessa pimeydessä edes nähnyt, millaiseen paikkaan häntä oltiin tuomassa. Ja kun ei ollut tietoa asunnosta, nuorta rouvaa mietitytti.
- Sattumalta samaan aikaan minua pyydettiin Ouluun Typpi Oy:hyn, mutta Kymiyhtiössä oli paljon parempi palkka, ja tämä oli paljon lähempänä Tamperetta, Risto perustelee.

Muutto oli Ritvalle iloisempi tapahtuma kuin tutustumiskäynti, kun pariskunta seuraavan keväänä tuli tyttärineen Kuusaalle. He muuttivat alkuun Aronpellolle muutamaksi kuukaudeksi odottamaan varsinaista kotiaan. Ritva sanoo tykänneensä Aronpellosta.
- Kaunis paikka kesällä. Mutta muuten oli kauhuissani kun en tahtonut osata täällä kulkea. Ei ollut yhtään jalkakäytävää! Minua pelotti, Ritva naurahtaa.

Eihän Hämeenkyrössäkään jalkakäytäviä ollut, mutta siellä liikenne oli niin hiljaista Kuusankosken Valtakadun kiihkeään menoon verrattuna, ettei niitä tarvittukaan.

Takaisin Tampereelle

Risto päättikin lähteä vielä opiskelemaan teknilliseen kouluun, ja niin perhe muutti talviksi Tampereelle ja kesiksi Kuusankoskelle. Tätä kesti kolme vuotta.

Muukkoset ovat asuneet Kuusaalla monissa paikoissa yhtiön työsuhdeasunnoissa. Aronpellolta he muuttivat Naukion pitkiin taloihin vanhan hautausmaan kupeeseen.Yksi koti oli Marskinkadulla. Sen jälkeen he asuivat Kettumäen rinteessä kahden perheen talossa. Sieltä perhe muutti - nyt jo kahden tyttären kanssa - Puistomaalle alataloon. Ja jonkin vuoden kuluttua kaksio vaihtui ylätalon kolmen huoneen ja keittiön asuntoon. 70-luvulla yhtiöläisten keskuudessa alkoi varsinainen omakotitalobuumi, ja Muukkosetkin rakensivat itselleen talon.

 Ritva sanoo, että yhtiön taloissa oli hauska asua. Lapsille oli paljon leikkikavereita.
- Täällä oli tapana, että vaimot olivat kotona ja hoitavat lapsia, niin minäkin.

Lasten kautta Ritva pikku hiljaa sopeutui paikkakunnalle.
- Periaatteessa olen aina halunnut takaisin Tampereelle. Mutta onhan sellaisia paikkoja, joihin haluaa vaikka tietää ettei sinne pääse. Täytyy ajatella, että vallitseva tilanne on tämä, ja tässä ollaan. Eikä täällä mitenkään hankalaa ole ollut. Täällä on ihania ihmisiä, hyviä ystäviä paljon, ei mitään moittimista, Ritva miettii.

Mittarit elämäntyöksi

Kun Risto valmistui, hän sai työtä vastavalmistuneelta mittarikorjaamolta Kuusaan tehtaalta.
- Siellä oli pöytä ja kymmenelle miehelle paikka. Korjauspajalta oli otettu sinne miehiä, jotka olivat käteviä käsistään. Minä olin  siinä ensimmäisenä varsinaisena mittariasentajana. Koulutettiin Leon kanssa toisia - Lehtonen tiesi mittarihommista teorian ja minä käytännön, koska olin ollut niitä Valmetissa rakentamassa, Muukkonen kertoo.

Vuoden -53 keväällä sulfiittiselluloosatehdas oli asennusvaiheessa. Risto oli asentamassa sinne Amerikasta tulleet käyttömittarit.
- Laaksosen Ville oli valvomassa asentamista. Kymiltä mittarikorjaamon päällikkö Rosenqvist kävi Amerikassa saamassa oppia mittareista.

Sulfiittisellutehtaan valmistuttua Risto palasi mittarikorjaamon vahvuuteen ja oli klooritehtaan instrumentoinnissa kunnes opiskelut Tampereella alkoivat. Hän kiittelee Kymiyhtiön stipendiä, jolla koulumenot tulivat kuitatuiksi.
- Kuusankoskelle palattuani minut nimettiin Kymin paperitehtaan mittaripomoksi. Vastuualueeseeni kuului molempien - Kuusaan ja Kymin puolen paperitehtaiden instrumentointi. Siinä olin kymmenisen vuotta, Risto kertoo.

Sen jälkeen Muukkoselle tarjottiin paikkaa Voikkaalta. Töitä riitti paperikoneiden instrumentoinnissa, kaverina oli Lyytikäisen Kaiku. Sekin työsarka kesti kymmenisen vuotta. Vuonna 1977 Kuusaanniemeen tarvittiin mittaripomo.
- Jankerin Matti ja Erkinharjun Enska kai keskenään junailivat asiaa ja kysyivät, haluanko siirtyä Kuusaanniemeen ylimestariksi. Totta kai halusin. Sielläkin olin kymmenisen vuotta, sulfaattisellutehtaan instrumentoinnissa, kaverina aluksi mittariteknikko Leppäsen Jorma.

Kaikkiaan Risto Muukkonen työskenteli Kymiyhtiössä 34 vuotta.
- Homma meni lopulta niin tylsäksi. Porukka oli hyvää, mutta jollain lailla ei ollut enää niin vapaata kuin ennen vanhaan. Työ muuttui rutiininomaiseksi.
- Tammikuussa -86 kysyin, tarvitaankoa mua enää täällä. Esimieheni Honkasen Timo lupasi ottaa selvää ja kertoi sitten, että voin lähteä, jos haluan. Silloin oli menossa sellainen lähtöaalto. Pääsin lähtemään joulukuun 1. päivänä 1987, työttömäksi. Olin silloin 59-vuotias, Risto laskee.

Ritva löysi ompelemisen

Kotiäitien aika meni tarkkaan lasten ja kodin hoitamisessa, ja usein miehet tulivat vielä ruokatunnilla syömään kotiin. Kaiken sen keskellä Ritva Muukkonen keksi, että voi ommella lapsille vaatteita.
- Minulle ostettiin oikein sähköompelukone. Se oli temppu se! Ompelin tytöille siitä lähtien jopa siihen asti, kun tytöt opiskelivat. Opiskelupaikkakunnalta he vain soittivat, että voitko ommella sen ja sen väristä, mitathan sinulla on. Tytöille kelpasivat minun tekemät vaatteet, Ritva kertoo.

Ompelemisesta oli hyötyä mutta myös paljon iloa, kun oppi uutta.
- Vieläkin matonkuteita leikatessa ihailen välillä taskuja ja kauluksia, joita olen osannut silloin tehdä. Sorja-kaavoissa oli ohjeet, ja jos en niistä saanut selvää, soitin Riston siskolle, joka oli käsityönopettaja.

Käly Pirkko oli kannustava ohjaaja. Kun hän katseli Ritva ompeluksia ja tämä esteli, että älä katso nurjalle puolelle, en ole ehtinyt huolitella, Pirkko tuumi: "Jos työ kelpaa sinulle, se kelpaa muillekin."
- Sähköompelukoneissa ei ollut vielä siihen aikaan siksakkia, Ritva selittää.

Jos aikaa huushollinpidosta jäi, äidit olivat pihalla lasten kanssa ja saivat vähän aikuista seuraa.
- Kyllä siinä pihassa selviteltiin asiat, lasten edesottamukset. Tarja ehti nopeana tyttönä tekemään kaikenlaista, ja häneltä piti välillä tivata, pitäisikö korjata käytöstä, Ritva Muukkonen hymyilee.

Isossa Puistomaan pihapiirissä perheistä oli apua toisilleen. Jos vanhemmilla oli menoa, lapset saivat mennä naapuriin siksi aikaa leikkimään.
- Kaikki olivat sovinnossa, en muista että koskaan olisi mistään riidelty. Paitsi lapset tietysti nahistelivat keskenään.

Ritva Muukkonen lähti kodin ulkopuolelle töihin, kun lapset olivat isoja. Yhtiön Koskelassa, siihen aikaan toimihenkilöiden työpaikkaravintolassa, oli töitä kiireapulaisille.
- Kerran sitten kysyin Koskelan emännältä Paula Lehtovirralta, enkö voisi jäädä vakinaisesti töihin, kun olin siellä kuitenkin joka viikko. Hän mietti, että kyllä täällä oikeastaan tarvitaan yhtä lisää. Olin 11 vuotta siellä. Tein kylmäkön tehtäviä, ja suurimman osan ajasta olin konttorin kahvionhoitajana, Ritva kertoo.

Ritva Muukkonen piti työpaikastaan ja kauniista työympäristöstä. Mutta sitten toiminta siirtyi Fazerille, ja Ritva jäi pois.

Rikkoutunut kannattaisi korjata

Puistomaalla Muukkoset siis alkoivat muiden tapaan haaveilla omakotitalosta.
- Alkoi olla asuntomessuja, ja mekin poikkesimme Lahden messuille. Siellä esiteltiin Sasmo-taloja, ja me ihastuimme että ai, näitähän voi ihan itse rakentaa. Esittelijä kannusti, että siitä vaan, nämä ovat niin helppoja rakentaa, näissä tulee ohjeet mukana. Me lankesimme siihen juttuun, Ritva toteaa lakonisesti.

Risto kuitenkin kertoo, että esittelijä puhui totta, rakentaminen sujui hyvin. Ammattimiehet pystyttivät seinäelementit, ja tehtaalta saatiin kirvesmies. Muurari muurasi tiiliosat. Sähkömiestähän ei tarvittu, Risto suunnitteli itse talon sähköt ja lämmityksen. Putkimies kuitenkin piti ottaa. Suureksi osaksi omin voimin talo lopulta valmistui. Muukkoset muuttivat 30-vuotishääpäivänään omaan kotiin.
- Tuttava kysyi, mitä sain hääpäivälahjaksi. Sanoin, että talon, Ritva kertoo.

Muukkoset ovat kumpikin käteviä käsistään. Ja kumpaakin surettaa, että rikki menneet tavarat heitetään pois ja korvataan uusilla.
- Vanhana mittarimiehenä minua harmittaa, että enää ei korjata mitään. Laitteenhan saisi monta kertaa korjaamalla toimivaksi. Heti vaan uutta tilalle, Risto huokaa.

Tehtaallakin näki, kuinka korjaaminen kannatti.
- Säätöventtiilin korjaaminen tuli puolet halvemmaksi kuin uuden ostaminen. Mutta halvemman elektroniikan ja venttiilin korjaaminen alkoi sitten käydäkin kalliimmaksi kun uuden osto. Minä aikani sitä katselin ja totesin, ettei tämä ole mua varten, Risto tilittää.

Ritva muistelee Riston Voikkaan vuosia, jolloin tälle välillä soitettiin päivystysvuorossa keskellä yötä. Risto kuunteli vian ja neuvoi puhelimessa, mistä löytyy varaosa ja miten se pitää panna paikoilleen. Jos se ei tepsisi, piti soittaa uudelleen. Moni työympäristönsä tunteva ammattilainen tunnistaa saman tilanteen: omalla vastuulla olevat laitteet hallitsee vaikka unissaan. Risto varsinkin, koska oli ollut laitteistoja rakentamassa.

Kotitaloutta ja Kalevalaisia naisia

Kun työelämä jäi taakse, Ristoa ja Ritvaa tarvittiin tyttären lastenhoidossa. He asuivat toista vuotta Helsingissä tyttären naapurina ja pitivät lapsenlapsista huolta ihan vauvasta asti. Siinä syntyy hyvin läheiset välit isovanhempien ja pienten välillä. Sen kuulee vierestä, kun tyttärentytär soittaa mummille ja kertoo kuulumisiaan. Nytkin tytöt ovat tulossa viikonlopuksi Kuusaalle.

Ritva jatkaa edelleen harrastuksia, joihin hän lähti mukaan heti Kuusaalle muutettuaan. Ensimmäinen yritys tosin vei väärästä ovesta sisään.
- Päätimme Lehtosen Mirjamin kanssa mennä yhtiön ranskankerhoon seurataloon. Mutta erehdyimme ovessa ja menimme Toini Iivanaisen kotitalouskerhon luokkaan. Yritimme pyydellä anteeksi, että etsimme ranskankerhoa, mutta Toini Iivanainen komensi meidät vapaille paikoille eturiviin. Ranska jäi. Kun Iivanaisen Toini sai jonkun hyppysiinsä, siitä ei pois päässyt. Ja seuraavaksi kerraksi hän määräsi meidät kaksi emänniksi, Ritva nauraa.

Kotitalouskerho ei ollut huono valinta - moni muukin osallistui yhteensä neljän kerhon toimintaan. Ritvankin porukassa oli viisikymmentä naista. Kerho toimi myöhemmin Toimelassa niin kauan, että joku havaitsi talon homeiseksi ja se päätettiin purkaa.
- Menetimme kokoustilat ja alakerran hienon kutomon, jossa kävin kutomassa shaaleja. En anna purkamista anteeksi ikinä.

Kudonnan ohjaajaa Annikki Salmea - kuusaalaisittain Salmin neitiä - Ritva Muukkonen muistelee ihaillen: hieno nainen ja hyvin taitava opettaja.
- Hän pani purkamaan matot, jos ei ollut sopivat raidat. Hän ei sellaista katso, jos raidat eivät soinnu. Hänhän oli mallit suunnitellutkin, piirsi jokaiselle. Niistä piti katsoa, ei mitään omin päin. Siellä tehtiin kauniita verhoja, liinoja, hienoja töitä. Hän oli ihmeellinen opettaja, Ritva kertoo.

Nykyisinkin toimiva Akana-kerho on jäänne Iivanaisen kotitalouskerhosta. Naiset kokoontuvat edelleen, mutta enää ei tehdä kotitaloustöitä vaan seurustellaan. Ritva Muukkonen on mukana myös Kalevalaisissa naisissa. Sinne hänet houkutteli Göta Koiranen.
- Götan aika oli upeaa aikaa - hän oli puheenjohtajana meidän tullessa, ihana ihminen! Minäkin olin sihteerinä 11 vuotta - kolme vuotta olisi saanut olla kerrallaan. Käyn Kalevalaisissa naisissa edelleen, sieltä en jää pois koskaan, Ritva lupaa.

Ammuntaa ja ryijyjä

Risto Muukkonen keksi itselleen ampumaharrastuksen nuoremman tyttären synnyttyä, vuonna -59. Aseena hänellä on pistooli. Pariin vuoteen Risto ei ole sairauden takia päässyt ampumaan mutta aikoo vakaasti jatkaa vielä tulevaisuudessa.
- Seuramme Kuusankosken Ampujat sai uuden ampumaradan Puhjonmäeltä, ja siellä saa ampua ilma-aseella. Ojakorvessa taas voi ampua muillakin asein, Risto täsmentää.

Ryijyjen kutominen tuli Ristolle mieleen, kun hän jäi pois töistä ja arveli ajan käyvän pitkäksi. Hän tilasi Sotainvalidien Veljesliiton ryijypalvelusta kansion ja yhteen hyvännäköiseen ryijyyn tarvikkeet. Nyt Risto on tehnyt ryijyjä jo seitsemän, ja seuraavaksi on tulossa yksi langoista, jotka ovat jääneet yli muista.
- On väärin jättää käyttämättä yli jääneitä lankoja. Saisi vaan tehtyä telineen, jossa niitä tehdään. Yksi rivi kestää tunnin tehdä. Pienemmissä on 180 riviä, isoissa kaksi kertaa enemän. Yhteen työhön menee puolisen vuotta. Se sopii minulle, koska työ vaatii kärsivällisyyttä, Risto hymähtää.

Ihan mitä tahansa malleja Muukkonen ei kelpuutakaan. Hänen ensimmäinen työnsä on Liekki - malli jonka Akseli Gallen-Kallela suunnitteli Pariisin maailmannäyttelyyn.

Muutama vuosikymmen sitten Muukkonen liittyi myös Kouvolan liikenneraittiusjärjestöön. Sen mukana hän jatkoi Lapin-vaelluksiaan, joita oli harrastanut yksin ja pienellä porukalla jo kymmenen vuotta.
- Menin linja-autolla Kilpisjärvelle, lähdin seuraavana aamuna viikoksi tunturiin. Lappi on ainoa kunnon paikka Suomessa. Me voitimme Ritvan kanssa kävelyharrastuksesta yhtiöltäkin Lapin-reissun, ja Ritva kävi myöhemminkin retkillä pari kertaa.

Ritvalle ne kerrat riittivät.
- Risto lähti patikoimaan ja yöpyi teltassa. Se ei minua kiinnostanut, Ritva naurahtaa.

Vuosikymmenten varrella Muukkoset ovat Kuusaalla saaneet työtä, kodin, hyviä ystäviä. Tunteeko Ritva siis itsensä edelleen hämäläiseksi?
- Ehdottomasti. Se on kuin koti. Kun lähestyn Tamperetta, silloin alkaa jo tuntua, että koti lähestyy. Voisin muuttaa sinne vaikka huomispäivänä, mutta se on vähän hankalaa näin vanhempana, Ritva tyyty tilanteeseen.

Entä Risto?
- Mää oon tamperelainen.

Seppo Hammar - suu messingillä jo 66 vuotta

Käsi ylös, kenellä ei pala nouse kurkkuun tai tippa silmään, kun torvisoittokunta kajauttaa komean marssin. Tai nykyisinhän pitää sanoa ´puhallinorkesteri´. Kuusankosken Puhallinorkesterin vetopasunisti Seppo Hammar soitti jo silloin, kun torvi oli vielä torvi ja soittokunta soittokunta. Nyt 79-vuotias orkesterin ikäpresidentti moitiskelee itseään, kun ei osaa lopettaa. Soittaminen vaan on niin mukavaa.

Seppo Hammar ja vetopasuuna

Torstai-iltaisin orkesteri harjoittelee Kuusankoskitalon alakerran harjoitussalissa. Se vaikuttaa soitinvarastoineen nuottihuoneineen mainiolta paikalta, kun on lukenut ryhmän aikaisemmista harjoitustiloista. Kellarit ja halkovajat ovat tulleet paikkakunnan orkestereille tutuiksi, ja tämä soittokunta on heitetty ulos kahdestakin koulusta, kun talouspäälliköt eivät tykänneet. Kansantalon isoon saliin heitä taas ei päästetty, etteivät jalankulkijat häiriintyisi. Kannattaa lukea Raimo Ylisen kirjoittama historiateos Soittokuntien Kuusankoski - viimeistään silloin alkaa arvostaa näiden puhaltajien  ponnisteluja.

Vetupasuunan soittaja Seppo Hammar istuu puhallinorkesterin takarivissä. Kapellimestari Jyrki Jääskeläinen harjoituttaa aluksi menevää marssia, ja tässä kappaleessa riittää pasunistille töitä. Hammar on ennen treenejä kasannut soittimensa useasta kappaleesta, voidellut liukuvat putket silikonilla, ja nyt soitto luistaa. Mistä tietää, kuinka kauas pitää työntää, jotta saa oikean äänen?
- Kyllä sen oppii tietämään. Eihän viulisteillakaan ole viulun kaulalla merkkejä, Hammar kuittaa.

Kappaleen volyymi yltyy, nyt mukaan lähtee myös pasuuna.
- Vetopasuunalle on töitä usein massiivisissa kohdissa, joissa tarvitaan voimaa. Yksi lempikappaleitani on Sibeliuksen kakkonen; siinä on mahtavat pasuunapaikat. Se on minulla levyllä, ja jos oikein keljuttaa, panen kakkosen soimaan. Se herkistää, Hammar kertoo lempisinfoniansa vaikutuksesta.

Kuusankosken Puhallinorkesteri harjoittelee Keltti-salissa.

Orkesterin seuraava esiintyminen on 14.10.2014 Kuusankoskitalossa, kun vietetään Laulun ja soiton päivää.Nyt harjoitellaan myös maaliskuussa pidettävää konserttia varten. Ohjelmistossa on viihdettä: Mair Fair Ladysta, Oopperan kummituksesta, Rockysta... Muutama kuukausi menee tällä kerta viikkoon -harjoitustahdilla, että kappaleet ovat esityskunnossa. Jokainen kuoro- ja orkesteriharrastaja tietää, ettei vielä riitä, että kaikki osaavat osuutensa.
- Homma täytyy saada yhteen. Kaikkien pitää oivaltaa, mitä se kapelli tarkoittaa, Seppo määrittelee.

Nyt täytyy vetäytyä Hammarien tilavaan kotiin Voikkaan Sikomäelle, jotta kuullaan jutella. Sepon elämään mahtuu nimittäin sellainen määrä musiikkikokoonpanoja, että niitä opetellessa saa olla korva tarkkana.

Alvar Korpi pani soittouran alulle

Seppo Hammar on Viipurin poikia. Hän ehti käydä Viipurissa kaksi vuotta kouluakin sota-aikana - hän on syntynyt vuonna 1935. Perhe tuli Kuusankoskelle sodan päättyessä vuonna 1944.
- Olen ollut kuusaalainen nyt 70 vuotta.

Nuori Seppo sai soittokipinän Ammattikoulun soittokunnasta, jonka kapellimestari oli koulun puutöiden opettaja Alvar Korpi.
- Pyrin soittokuntaan kuten hirmu iso joukko poikia. Jokainen sai kokeilla torvia, ja niin päästiin alkuun. Soittokunnassa oli pari-kolmekymmentä poikaa, mutta muita lakkasi kiinnostamasta soittaminen, kun tultiin isommiksi. Minä hölmö jäin, Seppo naureskelee.

Vetopasuuna ei ollut Sepon oma valinta, vaan soitin annettiin hänelle.
- Alvari sanoi että olisi voinut ostaa minulle trumpetinkin, mutta minä olin jo mennyt vetopasuunaoppiin.

Orkesteri soitti perinteistä torvimusiikkia, jenkkaa, valssia, marsseja, jonkin foxinkin.
- Alvar Korpi oli yksi maailman parhaita kapellimestareita. Hän kannusti meitä. Minuakin hän auttoi tekemällä minun puolestani puukäsityöhomman, että pääsin soittamaan. "Kun vaan soitat", Allu sanoi.

Seppo Hammar sai metallipuolen nelivuotisen koulutuksen Kymiyhtiön ammattikoulussa. Koulun jälkeen hän pääsi Voikkaan korjauspajalle sorvariksi. Sieltä hän lähti teknilliseen kouluun Lappeenrantaan ja valmistui teknikoksi. Soitin pysyi kädessä kaikki nämäkin vuodet - myös Lappeenrannassa hänet pyydettiin orkesteriin. Tutkinnon suoritettuaan Hammar palasi korjauspajalle ja oli siellä eläkkeelle jäämiseensä asti, vuoteen 1992.

Kokoonpanot lisääntyvät

Hammarin lapsuuden perheessä ei musiikkia harrastettu mitenkään erityisemmin.
- Olin omassa porukassa vähän outo lintu. Ei siellä jaksettu minun harjoitteluani oikein kuunnella, piti käydä saunassa soittamassa. Jos on tunnollinen soittaja, hän harjoittelee kotona, Seppo Hammar painottaa.

Pasuuna palasina

Poikasoittokunnassa Seppo soitti es-kornettia, vähän trumpettia pienempää vaskipuhallinta. Samaa soitinta hän soitti noihin aikoihin myös Voikkaan Työväensoittokunnassa. Voikkaalla oli silloin myös orkesteri Rytmiystävät.
- Sellainen big band, neljä saksofonia, neljä rytmisoitinta - piano, rummut, kitara ja basso eli rytmiryhmä - ja neljä brassisoitinta eli messinkisoitinta. Orkesterin pasunisti lähti Kanadaan, ja Nissilän Allakka ehdotti, että menisin soittamaan heille pasuunaa. Minähän menin. Ostivat minulle pasuunan, omaksi. Sanoivat, että soitollasi sitten maksat tämän, Seppo Hammar kertoo.

Orkesteri soitti jazzia, iskelmää, tangoa, valssia - tanssimusiikkia. Trumpetisti Teemu Pekkanen opetti tulokasta. Nuotteihin merkittiin vetojen paikat numeroilla. Lahjakkuudesta on varmasti kysymys tämän miehen tapauksessa, sillä hän harjoitteli ahkerasti ja oli keikalla Rytmiystävien kanssa jo parin kuukauden kuluttua, maaliskuussa 1952. Orkesteri keikkaili paikkakunnan ulkopuolellekin, Haminaan, Loviisaan, Mäntyharjuun, Lapinjärvelle. Seppo oli ryhmässä aloittaessaan 16-vuotias.
- Olin Myllykoskellakin soittamassa Heikki Hasun häissä. Grönroosin Ellikan ja Tapsan häissä soitettiin tuossa Seuratalolla olympiavuonna. Rumpalillamme Littmanin Taistolla oli laite, jolla sai kitaran vahvistimesta radion. Muistan, kuinka Ummeljoen keikalla tauoilla kuuntelimme, mitä olympialaisissa tapahtuu, Seppo Hammar kertoo.

Lisää luistoa

Omissa olympialaisissa ei pärjätty mainittavasti, mutta vuonna 1948 Lontoon olympialaisissa kuusaalainen Erkki Kataja, Tito, hyppäsi seiväshypyssä hopeaa.
- Olin kiertueella mukana soittamassa, kun Titoa näyteltiin hopeamitalistina eri puolilla syksyllä 1948 ja seuraavana vuonna.

Rytmiystävät soitti Hammarin aikaan vielä kolmisen vuotta ennen kuin lopetti. Silloin yksi jäsenistä, Pertti Huuhko, houkutteli Sepon Kymintehtaalle soittokuntaan - orkesterin virallinen nimi oli Kymintehtaan Työväen Musiikkiyhdistyksen soittokunta. Hammar jatkoi edelleen myös Voikkaan soittokunnassa.

Kaksi soittokuntaa ei vielä riittänyt muusikko Hammarille. Hän soitti samaan aikaan myös kapakoissa bassoa eri kokoonpanoissa, mm. Kauko Jyrkänteen yhtyeessä ja Kaija Laakson taustabändissä. Soitto jatkui myös Kymintehtaan ja Kuusaan puolen yhdistyneessä orkesterissa, jonka nimi oli alkuun Kuusankosken Työväen Soittajat. Näiden lisäksi Hammar soitti vetopasuunaa Kuusankosken orkesterissa - siis sinfoniaorkesterissa. Se toimi 50-luvun alkupuolelta 70-luvun alkuun, kunnes soittajat alkoivat valua Kouvolan orkesteriin ja oma täytyi lopettaa. Seppo Hammar kertoo, että oli lopettamassa omaa orkesteria Tapani Tervon kanssa.

Veikko Talven johtamassa Kuusankosken orkesterissa Hammar soitti 20 vuotta.
- Minulla on aina ollut aikaa, ei minulla muuta oikeastaan olekaan kuin aikaa. Ja Veikko Talvi oli hieno mies, minua kohtaan niin ystävällinen. Hän sai minut menemään Helsingissä armeijassa ollessani Sibelius-akatemiaan muutamalle tunnille. "Orkesteri maksaa, mene sinne vaan", Veikko sanoi. Sain siellä maan parasta oppia, Seppo Hammar kertoo.

Oppia hän on jakanut itsekin. Seppo opetti Kuusankosken musiikkiopistossa puhaltajia neljä viisi vuotta, ja orkesterin uusille soittajille hän on myös antanut tunteja pasuunansoitossa. Nyt opetus on siirtynyt Pohjois-Kymen Musiikkiopistolle. Hammar kehuu opiston opetusta ja orkestereita Kymi Wind Bandia ja Brass Bandia.

Orkesterit eivät vielä näihin lopu. Seppo soitti myös Kouvolan orkesterissa toistakymmentä vuotta. Hänen aikanaan orkesterin kapellimestarina toimi Eero Bister.

Soittokuntien kanssa maailmakin on avartunut. Seppo Hammar oli mukana Kuusankosken Työväen Soittajien Kanadan-matkalla, Saksassa pariinkin kertaan. Matkoja kertaillessa paljastuu, että Hammar on soittanut myös Anjalankoski Big Bandissa parikymmentä vuotta.
- Olen aina mennyt kun on pyydetty. Matkoilla olen käynyt kaikissa Pohjoismaissa Islantia myöten soitto- ja laulujuhlilla, Puolassa ja Novgorodissa. Wanhojen Jääkäreiden kanssa olen käynyt Teneriffalla kolme kertaa ja Aurinkorannikolla kerran. Niillä matkoilla vaimo Sinikka oli mukana, se oli lomaa myös puolisoille. Kanadan-matka oli ehkä mieleenpainuvin - näki New Yorkin, YK:n toimitalon, Vapaudenpatsaan, Niagaran putoukset, Toronton - siellä on hieno kaupungintalo, suomalaisen Viljo Revellin suunnittelema.

Seppo soitti, Sinikka hoiti kodin

Jos mies soittaa kolmessa neljässä kokoonpanossa ja harjoittelee päälle, sen luulisi täyttävän kaiken valveillaoloajan. Seppo Hammar teki kuitenkin täyden päivätyön Kymiyhtiössä, Voikkaan korjauspajalla. Muisteltavaa riittää varsinkin vuodesta 1972, jolloin yhtiö täytti sata vuotta ja Hammarista tehtiin useaksi kuukaudeksi juhlavalmistelujen ohjelmapäällikkö. Ne juhlat jäivät mieleen, myös maailman pisin lounaspöytä, jonka äärelle mahtuivat kaikki työntekijät. Ja seuraavana päivänä haettiin eläkeläiset juhlimaan henkilöautoilla, koska oli linja-autolakko.
- Ja Alkon lakko. Minä hain kaksi kollia erikois-etiketein varustettuja desin Koskenkorvapulloja Alkosta jaettavaksi työntekijöille.
- Lakon aikana?
- Niin, takaovesta. Oltiin liikkeellä kuorma-autolla, ja kuljettaja otti mukaan susikoiransa siltä varalta, että joku olisi saanut vihiä meidän lastista. Viinat kuitenkin saatiin ja jaettiin juhlassa, Hammar kertoo.

Hammar vastasi myös henkisemmästä ohjelmatarjonnasta.
- Veikko Talvi auttoi minua niissä aika paljon. Hän kehotti ottamaan soittokunnan Juankoskelta. Kävin Juankoskella kuuntelemassa heitä ja juttelemassa asiasta. Minä sitten lupasin mennä heidän bändiinsä avustajaksi. Kävin parit harjoitukset ja soitin mukana juhlissa. Muihin satavuotistapahtumien tilaisuuksiin otin mm. Kouvolan orkesterin ja Kuusankosken Työväen Soittajat - nykyisen Kuusankosken Puhallinorkesterin.

Sepon vaimo Sinikka on lähdössä vesijumppaan mutta ehtii kertoa, onko miestä näkynyt joskus kotonakin kaiken orkesteriharrastuksen keskellä.
- Hyvin vähän. Meillä on kaksi lasta. Kun he olivat pieniä, tämä lähti seitsemäksi töihin, tuli ruokatunnilla kotiin syömään, neljältä kotiin ja pesulle, ja jos hetken kerkisi olla nurin, niin kuudeksi jo Kouvolaan orkesteriharjoituksiin ja sieltä suoraan tanssikeikalle. Meillä oli 20 vuotta semmoista elämää. Ja minä olen vielä tässä! Sinikka Hammar nauraa.

Kaikkeen kuulemma tottuu, ja miehen muusikontyöt toivat tietysti myös lisäansioita perheeseen, jossa vaimo oli kotiäitinä toistakymmentä vuotta ennen omaan työelämään lähtöään.

Monessa orkesterissa soittaminen on sopinut miehelle, joka ei ole koskaan ollut yhden asian ihminen. Voikkaan soittokunta on halunnut vuosikymmenten neuvottelujen jälkeenkin pysyä omana itsenäisenä orkesterinaan toisin kuin Kuusaan ja Kyminpuolen soittokunnat, jotka ensin yhdistyivät ja haluaisivat voikkaalaisetkin riveihinsä. Seppo Hammaria ei kuitenkaan ole katsottu ulos voikkaalaisporukasta, vaikka hän soittaakin kuusaalaisten kanssa.
- Minä olen aina ollut menossa vapaasti minne vaan. Ei minulla työväen soittokuntiin mennessä ollut myöskään poliittista ideologiaa soittamisen taustalla. Olen vähän mollannutkin soittokunnissa sitä politiikkaa. Nythän politiikka on häipynytkin soittamisesta, Hammar kertoo.

Kevään konserttiohjelmistoa

Hammarin mukaan Kuusaan ja Voikkaan soittokunnissa on erilainen henki. Mikä voikkaalaisia sitten pitää erossa muiden tekemisistä?
- No, voikkaalaiset on voikkaalaisia. Minä en ota kiistoihin osaa, kun minulla ei ole tarvetta vetää mihinkään suuntaan. Nykyisinhän voikkaalaiset soittavat ihan erilaista musiikkia, heillä on kontrabasso ja sähköbasso - he soittavat poppia, tämän päivän musiikkia, Seppo Hammar kertoo.

Ei harrastus vaan ongelma

Mikä saa ihmisen jaksamaan työpäivän jälkeen monessa orkesterissa soittamista, kiertävää elämää ja työuran jälkeen 79-vuotiaana yhä uusien kappaleiden opettelua ja soittamista. Soittamisen ilo?
- Jokuhan siinä täytyy olla, ei sitä muuten jaksaisi. Tutut kappaleet ovat helppoja, mutta uusi on haastavaa. Se on hyvä asia. Esim. Eerolan Lassen musiikki on ollut hyvää ja haastavaa.

Uuden opettelu sopii varmasti Seppo Hammarille, joka jo Rytmiystävissä sai asiasta shokkihoitoa.
- Yksi meistä löi jalalla rytmin, ja sitten soitettiin. Joskus hän teki esiintyessä niin, että jakoi kappaleiden välillä uudet nuotit ja sanoi että tämä soitetaan. Hän löi neljä kertaa jalalla, ja sitten aloitettiin.

Kun soittajalle kertyy vuosia, soittaminen muuttuu.
- Ei hokaa kaikkea yhtä nopeasti kuin ennen. Järjenjuoksu hidastuu. Toisaalta iän tuoma kokemus auttaa, osaa bluffatakin. Sekin on tärkeä taito, Seppo nauraa.

Harrastuksesta on varmaan tullut elämäntapa, kun sitä jaksaa jatkaa vuosikymmenestä toiseen?
- Ei se oikeastaan ole harrastus vaan ongelma. Kun ei osaa lopettaa! Muut ovat päässeet eroon, minä en, eikä Halosen Esko, Seppo Hammar vitsailee.

Tutkimuksetkin osoittavat, että musiikin kuuntelu, soittamisesta puhumattakaan, tekee aivoille hyvää. Uuden oppiminen pitää vireänä, yhdessä toisten kanssa toimiminen pitää vauhdissa. Todistelen näin Sepolle, että kannattaa jatkaa "ongelman" parissa.
- Se on varmaan syynä siihen, että olen näin hyvässä kunnossa. Viime syksynä kyllä vaihdettiin aortan läppä. Alkuperäistä kun ei ollut, pantiin tarvikeosa. Mäkien ja rappusten nouseminen tuli helpommaksi. Soittamiseen ja puhaltamiseen vaivalla ei kuitenkaan ollut vaikutusta ennen leikkaustakaan.

Oman soittamisen rinnalla Hammar seuraa muiden esityksiä.
- Katselen netistä Radion sinfoniaorkesterin konsertteja ja olen käynyt Musiikkitalossakin konsertissa. Se on hieno paikka. Katselimme tyttärenpojan kanssa ylhäältä - sieltä sen vasta näkee, miten orkesteri toimii, Seppo huokaa ihastuneena.

Seppo Hammar kiteyttää orkesterissa soittamisen syvimmän olemuksen:
- Se on mahtava tunne kun huomaa, että nyt tämä menee eikä meinaa. Mehän onnistuimme tässä - ei minä vaan me.

Raimo Ylisen historiateos kertoo perusteellisesti kuusankoskelaissoittokuntien vaiheet.

Hannele Pylvänen tuo pariisilaismuodin keskelle Kuusasta

Varoitus: tämä juttu sisältää tuotesijoittelua. Sen lisäksi tämä juttu sisältää mainontaa. Hannele Pylväsestä ja hänen Muotihuoneestaan kun ei oikein voi kertoa hehkuttamatta kauniita vaatteita ja hyvää palvelua. Nyt Hannele on juuri palannut Pariisista mutta palauttaa taivastelijan maanpinnalle kertomalla yksinyrittäjän arjesta. Ja huomauttamalla, ettei aina tarvitse mennä pintamuodin mukaan vaan sen, mistä itse pitää.

Blingbling käy nyt päähänkin.

- Kiva reissu tämäkin Pariisin-matka oli - hauska haistella uusia tuulia ja kierrellä tukuissa. Mutta rankkaahan se on. Kuulostaa tietysti hienolta, että pistäytyy Pariisissa muotiostoksilla, mutta kyllä se työstä käy. Silmä tarkkana liikun, ja kun kaikkea ei voi ostaa, on mietittävä tarkasti mitä hankkii, koska ne eivät tule itselle. Mutta onhan suuren maailman meininkiä kiva seurata, Hannele Pylvänen kuvailee.

Pariisin tukkuliikkeiden runsauden keskellä yrittäjällä on oltava selkeä näky siitä, mitä kannattaa viedä mukana Suomeen. Hannelelle on muodostunut 17 vaateyrittäjävuotensa mittaan käsitys siitä, mitä hänen asiakkaansa haluavat. Syksyn trendeistä moni kiinnostaa Muotihuoneenkin kävijöitä - siksi Hannele toi taas monta vaatekappaletta tuoreinta muotia Kuusaalle.
- Tänä syksynä trendeissä näkyy paljon vastakkaisuuksia. Tyylejä sekoitetaan nyt huoletta, ruutua, raitaa - eri kuoseja sekaisin.Värejä yhdistellään rohkeasti keskenään. Esimerkiksi viininpunainen ja pinkki -yhdistelmä ei tulisi ensimmäisenä mieleen, mutta sitä näkee nyt. Ihanaa, että syksyllä nähdään myös kirkkaita värejä sekä pastelleja.  Kukkakuosit pehmentävät perinteistä tummanpuhuvaa talvipukeutumista. Harmaan ja sinisen sävyt ovat hallitsevasti esillä,  mutta syksy on poikkeuksellisen värikäs. Tummien sävyjen piristyksenä on keltaista, vihreää, oranssia, punaisen eri sävyjä, eläinkuoseja, Hannele Pylvänen hehkuttaa.

Eläinkuosia, kirkkaita tehostevärejä asusteisiin.

Tänäkin syksynä muoti ammentaa jo eletyistä vuosikymmenistä.
- Vaikutteita napataan 60-luvulta ja 70-luvulta, mm. pitsit ja brodeeraukset. Ponchoja ja viittoja on nyt paljon, graafiset kuviot, turkikset, erilaiset nahkat, tikatut kankaat, denim, neuleet ja neulokset, ruutukuosit, kauppias latelee listaa, joka saa jo miettimään, mikä tänä syksynä ei olisi muotia. Sekin lohduttaa, ettei kannata heittää pois kymmenvuotiaita hyväkuntoisia twinsetejä muka liian löysinä, koska nyt tiukka linja on kääntymässä laatikkomaisempaan suuntaan.

Ja miten mukavaa, että värejä pursuava oman vaatekaapin sisältö alkaa kuulostaa tänä syksynä ihan luvalliselta. Mutta puuttuukohan sieltä jokin perusjuttu kaiken sen "Vienon kammariin vai mökkikäyttöön?" -tungoksen keskeltä?
- Klassikot pitävät pintansa, esim.kotelomekko pitäisi löytyä joka naisen vaatekaapista. Tummansininen on melkein uhkaamassa mustan asemaa, mutta en usko että se syrjäyttää mustaa. Ja neule on täydellinen valinta syksyn työasuksi, syksyn ehdoton luottovaate, Hannele muistuttaa.

Toisenlaisessa liikkeessä iskisi tässä kohtaa pieni paniikki. Mutta tässä kaupassa olen tottunut siihen, ettei tarvitse nolostella. Voin painella ovesta sisään ja kertoa, mihin tarvitsisin vaatteen: "Voitko auttaa!" Ja Hannele voi. Teemme pienen kierroksen huoneessa, Hannele nostelee tangoilta esiin vaatteita, joita en ikinä olisi itse vilkaissutkaan ja kantaa pinon sovituskoppiin. Ja kas: ammattilainen onkin tiennyt, että voisin vetää päälleni muutakin kuin pitkähihaisen poolon ja farkut - niitäkin toki Muotihuoneesta löytyy. Saatan lähteä kotiin mukanani tunika, jossa on rypytystä ja rusetti ja lukea kotijoukkojen kasvoilta ilmeen "Ai äippä onkin nainen!"

Hannele Pylvänen hankkii vaatteita muualtakin kuin Pariisista, jossa hän käy ehkä kerran vuodessa, jos sitäkään. Hänhän voi tilata sikäläisiä tuotteita omien väyliensä kautta, ja niitä voi katsella netistä.
- Minulle tulee vaatteita agenttien välityksellä. Ostan niitä Tanskasta ja Hollannista, Ranskasta, Saksasta ja Italiasta - oikeastaan ympäri Eurooppaa.  Käyn kauppiaspäivillä, ostopäivillä, agenttien isoissa showroomeissa Helsingissä. Suomesta vaateteollisuus on hiipunut, ikävä kyllä. Linnonmaan lopettaminen nelisen vuotta sitten oli iso menetys. Mutta on minulla muutama suomalainenkin merkki tarjolla.

Hannele Pylvänen tietää hankkivansa ja myyvänsä laadukkaita vaatteita, jotka kestävät aikaa ja joista joku ottaa tarvittaessa vastuun. Jos Hannele saisi määrätä, hän haluaisi vaatteisiin edelleen merkinnän siitä, missä maassa ne on valmistettu. Nykyään merkintä ei ole pakollinen.
- Aika paljon valmistusmaista tiedänkin. Suomalaisfirmat teettävät Virossa, Puolassa, Turkissa, jotkut Aasiassakin. Ja tanskalaisneuleet tehdään Tanskassa. Minulle on tärkeää, että vaatteet tehdään myös eettisesti oikein.

Asiakas saa heittäytyä palveltavaksi

Muotihuoneen perällä, myyntitiskillä on kengät ja huivi. Tuttu asiakas on jättänyt ne liikkeeseen ja toivoo, että Hannele valitsee niihin sopivia vaatteita valmiiksi.
- Yksi asiakkaistani ei koskaan sovita vaatteita täällä. Kerään hänelle kassillisen kotiin vietäväksi. Hän soittaa, että olen kohta autollani Muotihuoneen edessä, ja minä juoksutan kassin hänelle ulos autolle. Kiireinen nainen saa sitten sovitella rauhassa kotona, Hannele kertoo toimivasta systeemistä.

Asiakkaat tulevat vuosien mittaan tutuiksi pienessä erikoisliikkeessä. Joskus Hannele sanoo ostavansa vaatteen liikkeeseensä mielessään aivan tietty asiakas. Mitään tyypillistä asiakasta Muotihuoneella ei ole, enemmistönä ovat keski-ikäiset naiset mutta nuoriakin käy.
- Facebook on tuonut paljon uusia asiakkaita - vaatteista saattaa kiinnostua vaikkapa oululaisnainen, joka on nähnyt tuotteita sivuiltani. Ja Kouvolan seudun mökkiläiset ovat löytäneet liikkeeni lomaillessaan seudulla, Hannele kertoo.

Vaatteissa kukat kukkivat nyt talvellakin.

Osa asiakkaista marssii sisään määrätietoisesti, kuin laput silmillä, etsimään jotain tiettyä tuotetta, jota ei ole muualta löytynyt. Osa tulee vain katselemaan, ja sekin käy hyvin. Ja osa on sitten meitä, jotka pyytävät: "Olisi häät, pue minut!"
- Minusta on kiva, kun asiakkaat luottavat. He menevät sovituskoppiin ja minä kannan sinne tavaraa, Hannele Pylvänen kertoo.

Isoissa itsepalveluliikkeissä täytyy olla valistunut ostaja, jos aikoo löytää itselleen valikoimasta vaikkapa sopivankokoiset housut. Pelkän tuumakoon tietäminen ei riitä, kun samaa kokoa on vielä erilaisia malleja eri vartalotyypeille, erimittaisin lahkein. Pienessä liikkeessä kauppias ja myyjä tietävät puolestamme.
- Silmä kehittyy arvioimaan, minkä kokoinen asiakas on. Meidän pienten, yksilöllisten vaateliikkeiden on yhä tärkeämpää tuntea omien asiakkaidemme toiveet ja auttaa heitä löytämään etsmänsä. Erikoisliikkeillä on tosiaan oma roolinsa tämän päivän kovassa kilpailussa suurempien kaupanketjujen rinnalla. Pienten erikoisliikkeiden valtteja on myös erityinen tuoteasiantuntemus, Hannele Pylvänen määrittelee.

Alalle ihan nuorena

Valio-Asu oli Hannelen ensimmäinen vaatealan työpaikka. Hän haki sinne vuonna 1977 kesätöihin varastotytöksi mutta pääsikin suoraan myymälään. Ja jäi sille tielleen 12 vuodeksi. Kauppaopiston Hannele kävi sitten myöhemmin.

Hannele Pylvänen tiesi jo nuoresta haluavansa yrittäjäksi.

- Sitten tulin Kuusaalle Korukelloon tekemään siskoni äitiysloman ja olin siinä 6 vuotta. Silloin tästä nykyisen liikkeeni paikalta lopetti vaateliike, ja minä vuokrasin tilan.

On eri asia olla yrittäjänä kuin toisella töissä.
- Kun yrittäjä lähtee töistä ja pistää oven kiinni perässään, asiat eivät jää työpaikalle vaan tulevat jopa uniin, Hannele naurahtaa.

Yrittäjyys on ollut Hannelen haaveena ihan nuoresta: joskus vielä haluan jotain omaa.
- Kari Kopran hyvässä opissa Kuusaan Korukellossa kipinä yrittäjyyteen varmaan kasvoi. Nautin siitä, että tämä on minun oma juttuni. Nautin todella siitä, että saan pukea asiakkaitani. Paras palkinto on se, kun joku huikkaa välillä ovelta, että oli niin ihana vaate ja hän on niin tyytyväinen.

Yrittäjän arjessa on myös huonot puolensa: yksin yrittävä on aina kiinni työssään. Hannele on tehnyt koko ajan 6-päiväistä työviikkoa eikä ole pitkiä lomia pidellyt.
- Totta kai välillä vähän pidennettyjä viikonloppuja ja joskus pieniä irtiottoja olen pitänyt. Joulun ja pääsiäisen aikaan pystyy olemaan usein monta päivää peräkkäin muualla kuin liikkeessä. Kyllä sitä jaksaa, kun rakastaa tätä työtä, Hannele hymyilee. Ja todennäköisesti hymyilee yhtä sydämellisesti ensi ystävänpäivänäkin liikkeensä tullessa täysi-ikäiseksi.

Vapaa-aikoinaan Hannele ehtii mielestään tarpeeksi tehdä muutakin. Hän lenkkeilee, käy jumpissa ja kuntosalilla.
- Saan voimaa liikunnasta. Lähden usein aamuisin ennen seitsemää lenkille tai talvisin hiihtämään, aamut ovat niin ihania tuoksuineen ja tunnelmineen. Kuusaalaisten naisyrittäjien kanssa meillä on varmaan kymmenen vuotta ollut vesijumpparyhmä, joka kokoontuu joka torstai. Tosi hyvä ryhmä, ihania, erilaisia ihmisiä. Se on sellainen terapiaryhmä, Hannele hymyilee.

Virta kulkee myös toisinpäin. Kun asiakkaat käyvät pienessä kaupassa asioimassa niinkin henkilökohtaisia juttuja kuin vaatteita, he kertovat usein omista asioistaan kauppiaalle.
- Tuntuu, että ihmisten on helpompi puhua vieraalle ihmiselle iloistaan ja suruistaan. Tosi moni kertoilee omia asioitaan. Ja monista asiakkaista on tullut vuosien mittaan ihan ystäviäkin, Hannele sanoo.

Tällä hetkellä kaikki yrittäjät elävät haastavaa aikaa. Onneksi kuitenkaan "ei päivää, ettei kauppaa". Muotihuoneessa käyvät naiset ovat niitä, jotka mielellään kiertävät katselemassa jotain muuta kuin suuria sarjoja. 
- Yksinyrittäjän arki on joskus aika yksinäistä. Yksin on tehtävä kaikki päätökset ja yksin vastattava kaikesta. Välillä tuntuu, että on niin yksin kaikkien asioiden kanssa, ja silloin tulee otettua puhelu kollegalle, sieltä saa vertaistukea. Minulla on muutamia yrittäjäkollegoja naapurikaupungeissa ja ympäri Suomea - olen tutustunut heihin kauppiastapaamisissa. Teemme heidän kanssaan matkoja esim. Kööpenhaminaan, Pariisiin, messuille, käymme haistelemassa tuulia. Ymmärrämme toisiamme ja soittelemme päivittäin.

Perhettä lähellä ja kaukana

Hannele Pylvänen mietti ensin, sopiiko hän kuusaalaisblogiin haastateltavaksi, koska on Kouvolan tyttöjä. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, hän syntyi Kotkassa ja muutti Kouvolaan vuoden ikäisenä. Mutta jos on ensin 6 vuotta auttanut ihmisiä Kuusaalla korujen ja kellojen valinnassa ja sitten 18 vuotta myynyt täällä vaatteita, niin eiköhän siinä ole kuusaalaisilmiötä kerrakseen. Siitäkin huolimatta, että Hannele asuu miehensä kanssa Kouvolassa - ilmiselvästi onnellisena, koska liitto täytti kesällä 35 vuotta.

Pylvästen lapsista Heini Turunen asuu perheineen Sveitsissä. Ja hauska perhe se onkin: suomalaispariskunnalla on Sionissa, alppikylässä koti, jossa vilistää neljä lasta. Tytöt harrastavat taitoluistelua, pojat jääkiekkoa - ja ahkerasti, myös kilpaillen. Heinin kuulumisia näkee täältä:
http://alppitar.blogspot.fi/

Pojan, Jarnon, perhe asuu Kouvolassa, ja alkusyksystä syntynyt pikkuprinsessa helpottaa isovanhempien ikävää Sveitsin-lapsosten luo. Pylväset käyvät tietysti Sveitsissä ja Turuset Suomessa, joten tapaamisia tulee muutaman kerran vuodessa. Alppimaisemat ovat tulleet Hannelellekin tärkeiksi - niitä saa ihailla suoraan Turusten kodin ikkunasta.
- Niissä maisemissa sielu ja hermo lepää. Talossa on hälinää ja hulinaa, mutta sekin on ihanaa vastapainoa kaksin olemiselle. Mutta se maisemien avaruus, tila hengittää, kun näet kauas alas laaksoon sieltä korkealta - siellä silmä lepää.

Mutta nyt isoäiti/äiti Pylvänen ei voi jäädä haikailemaan Sveitsin maisemia, ensin on järjesteltävä muodin ja kauneuden iltaa lokakuun lopulle. Joulusesonki on jo hoidettu, ensi kesän tuotteetkin jo ostettu - yrittäjien on elettävä etuajassa ja samalla tässä hetkessä. Meille asiakkaille jää se helppo osa: voimme käydä katselemassa oman kylän boutiquessa, mitä ne pariisilaiset nyt ovat meille keksineet.

Kuusankoski on hyvä kauppapaikka, Hannele Pylvänen sanoo.

*********************
Muoti ja kauneus -ilta Kuusankoskitalossa 29.10.2014. Tilaisuus alkaa klo 18.30, mutta kannattaa tulla ajoissa, koska lämpiössä parikymmentä yrittäjää esittelee tuotteitaan ständeillä. Illan juontajana on Anne Kukkohovi, joka pitää korkkarikoulun ja kertoo, miten jaksaa ja näyttää hyvältä, vaikka olisi sisältä kulahtanut olo. Veli-Matti Karén esiintyy Nina Petelius-Lehdon kanssa. Ja tietenkin iltaan kuuluu muotinäytös. Sisäänpääsymaksu 20 euroa sisältää pienen iltapalan ja narikkamaksun. Pitääkö pukeutua jotenkin erityisesti?
- Normivaatetus, ei mitään pukukoodia yleisölle, Hannele nauraa.

Kirkon kelloremontti jatkuu

Kuusankosken kirkon kellot - aikaa näyttävät - ovat jo usean vuoden käyneet eri tahtiin. Tänä kesänä kellojen ulkonäkökin muuttui. Kellotauluista tuli tummempia kuin ennen, varsinkin keskustan puoleisesta, ja pohjoisen puoleinen kellotaulu oli selvästi säröillä. Tiistaina 16.9. alkoi tapahtua. Paikalle ilmestyi työporukoita ja nosturilaite, mutta tässä vaiheessa keskitytään rikkinäisen kellotaulun uusimiseen ja tornirappauksen paikkaamiseen.

Kouvolan seurakuntayhtymän laitosmestari Ari Salminen tarkistaa, että kaikilla työn äärellä liikkuvilla on oikeat varusteet, kypärät ja keltaiset liivit. Turvalaitteiden virittäminen oikeaan kokoon tuntuu ehkä työläältä ja aikaavievältä, mutta se kannattaa. Vierellä jyrisee Pekkaniskan kuukävelijä, joka vie korissaan ihmisiä 30-40 metrin korkeuteen, eikä alla kulkevienkaan kannata liikkua turhan huolettomasti.
- Pohjoisenpuoleinen kellotaulu on rikki. Se on 25-millistä  lasia, halkaisijaltaan 183 cm, ja nyt se korvataan läpinäkyvällä akryylilevyllä, joka on lasia iskunkestävämpi ja kevyempi. Levy on tilattu Kuusaan Lasista, ja seurakunnan työntekijät vaihtavat sen paikoilleen, Salminen selvittää.

Vanhaan lasiin on etukäteen kiinnitetty puuvahvikkeita, joissa on kahvat. Näin se saadaan palasina pois ja nostettua sisäpuolelle.
- Uusi levy on kymmenmillistä akryyliä ja painaa noin 20 kiloa, joten se on huomattavasti helpompi nostaa paikoilleen kuin lasinen, Ari Salminen kertoo.

Laitosmestari Ari Salminen

Torniin ei lähdetä kohoamaan nosturilla suin päin. Lähes pari tuntia kone kurkottelee nosturiaan tornin vierellä eri asentoihin. Tykkimäen huvipuiston laitteet kalpenevat tämän rinnalla, mutta ylhäällä korissa olevat työntekijät kokeilevat korkeuksia ja etäisyyksiä viileän rauhallisesti.

Kevään ja kesän aikana kellotaulut siis samenivat. Mitä silloin tapahtui?
- Niistä poistettiin vanhat lakka- ja maalikerrostumat. Siinä yhteydessä lasin läpinäkyvyys muuttui yllättäen niin että kellotaulut näyttävät tummilta. Mutta tähän ongelmaan meillä on valosuunnittelijan suunnitelma valmiina. Tarkoitus on tehdä kellotauluihin valkoinen tausta, jolloin valo käyttäytyy toisin. Olemme tehneet paperimallin ratkaisusta, ja päiväsaikaan koeversio näytti todella hyvältä. Tarkoitus on tällä systeemillä saada entisen kaltainen näkymä kellotauluihin.

Kellotauluja ei siis enää maalata sisäpuolelta. Vain uusi akryylilevy lakataan niin, että se vaikuttaa samanlaiselta muiden kanssa. Nyt alkuun se on aivan läpinäkyvä.

- Uusimme loisteputkivalaistuksen, joka nyt kiertää tornissa. Nythän se kuultaa lasien läpi ja korostuu turhaan. Samoin kellojen koneistojen tukirakenteet kuultavat turhan voimakkaasti taulujen läpi. Valkoinen tausta poistaa nämä ongelmat, Ari Salminen vakuuttaa.

Salminen toivoo, että kellotaulut saataisiin vaaleiksi syksyn aikana, mutta ihan varmaa se ei ole.

Kellot käyvät eri tahtiin

Tämän syksyn remontin jälkeen kellot nakuttelevat edelleen eri tahdissa - keskustan puoleinen kello noudattaa eri aikataulua kuin kolme muuta.
- Tämä on visaisempi kysymys. Emme ole onnistuneet ratkaisemaan, miksi ne käyvät eri tahtiin. Niissä on yhteinen koneisto, joka antaa impulssin kaikille, joten teoriassa niiden pitäisi käydä samaan tahtiin. Mutta siellä saattaa olla iän tuomaa kulumaa rattaistossa, laitosmestari Ari Salminen aprikoi.

Vanha mekaaninen kellokoneisto vaihdettiin sähköiseen vuonna 1987. Asiantuntijat arvelevat sen olevan jo elinkaarensa päässä, vaikka sitä on huollettu ahkeraan. Vanha mekaaninen koneisto on edelleen tallella tornissa, ja muutama alan yritys on tarjoutunut korjaamaan sen käyttöön uudelleen. Osaamista olisi tarjolla.

Rappaus kuntoon

Nosturilaite saa seuraavana päivänä uuden kohteen Kuusankosken kirkontornissa. Tornin länsipuolen rappauksesta on irronnut paloja, ja asia pannaan kuntoon samalla kun kone kerran on paikalla. 

Ei olisi kannattanut lähteä päivystämästä - parin tunnin poissaoloni aikana kellotaulun risa lasi on poistettu, ja tilalle on kiinnitetty uusi akryylilevy. Kaikki on sujunut hyvin. Seurakunnan työntekijät tekevät loppusilausta kuin näyteikkunassa. Lasin läpi näkyy myös vanhan koneiston koppi. Kellonaikaa on hiukan vaikea hahmottaa varmaan sittenkin, kun viisarit saadaan kohdilleen. 

Uusi kellotaulu on alkuun läpinäkyvä.

Alkaa uusi odottaminen: koska kellotaulut muuttuvat entisen kaltaisiksi vaaleiksi? Vanha tuttu kirkon kello  - aikakellokin - on monille tunteita nostattava juttu. Sen ovat saaneet tuta myös seurakunnan työntekijät palautteita kuunnellessaan.

Rikkinäinen lasi tuettiin puurimoin ennen irrotusta.

Kellotauluista poistettiin kesällä lakka ja maali.

Lue myös
http://yle.fi/uutiset/kuusankosken_kirkontornissa_piilossa_aikamoinen_kone/6465797  ja

http://www.kouvolansanomat.fi/Online/2014/09/16/Luotien%20rei%27itt%C3%A4m%C3%A4%20kirkonkello%20sai%20uuden%20taulun%20%E2%80%94%20katso%20kuvat%20p%C3%A4iv%C3%A4n%20urakasta!/2014217912689/4

 Kuvia kirkontornista

Kuusaantien remontti ihmetyttää

Kuusankosken keskustan tieremontti kiinnostaa ohikulkijaa. Aidan taa pitää ihan pysähtyä ihmettelemään, mihin tätä tarvitaan - tien siirtämistä pari sijaansa paikoiltaan. Tuntuu kuin viime tieremontista ja kahden liikenneympyrän rakentamisesta olisi vasta tovi - monet eivät ole vielä ehtineet toipua edes ympyröiden mureneva muuri -viritelmistä. Tiedetään - liikenneympyrää pitää sanoa kiertoliittymäksi, mutta tällä sivulla ympyrä on ympyrä. Esimerkiksi Kyminpuolella on edelleen Kymin ympyrä, vaikkei siinä ole ollut kiertoliittymää kymmeniin vuosiin.

Tästä ei kohta enää ajella. Kuusaantie siirtyy.

Siis tieremontti 2014, miten tähän tultiinkaan? Kysyin asiaa kaupungilta, ja rakennuttajapäällikkö Harri Keskinen vastasi kysymyksiini ripeästi. Näin:

1. Paljonko tielinja siirtyy länteen? 
- n. 25 m

2. Milloin työ valmistuu?
- Vuonna 2014 rakennetaan:
Hankkeessa rakennetaan karttaliitteessä esitetyt Keskusaukion katu- ja pysäköintialueet ja niihin liittyvät raitit.
Maanrakennusurakkaan liittyvien töiden on oltava kokonaan valmiina 31.10.2014 mennessä.

- Vuonna 2015 rakennetaan:
Hanke jatkuu kesällä 2015, jolloin rakennetaan Kuusankosken keskuspuisto, Kuusaantie päällystetään ja ajoneuvoliikenne siirretään uudelle suunnitellulle paikalleen kaupungin määrärahojen puitteissa.

3. Paljonko työ maksaa?
- Vuonna 2014:
Maanrakennusurakan (Destia Oy) kokonaisurakkahinta on 515.000,00 € (ALV 0 %).
Hankkeen päällystystyöt tekee kaupungin vuosisopimusurakoitsija Lemminkäinen Infra Oy, valaistukset rakentaa KSS Rakennus Oy sekä teleoperaattorit asentavat alueelle työn aikana tietoliikennemaakaapeleita.
- Vuonna 2015:
Katutöiden ja puiston määräraha on 450.000,00 € (ALV 0 %).


4. Montako ihmistä remontti työllistää?
- n. 10 henkilöä

5. Mitä vikaa oli vanhassa linjauksessa?
- Vanha linjaus oli voimassa olevan kaavan vastainen.

6. Miksi haluttiin uusi linjaus?
- Keskustan rakentaminen haluttiin saada valmiiksi ts. kaikki muu kaavamuutosten alueella oli jo rakennettu.

7. Esim. Kustaankoti ei olisi halunnut tietä vierelleen, entä muut saman kadun varrella?
- Kaava on ollut voimassa ja katusuunnitelma on ollut hyväksyttynä ennen Kustaankodin rakentamista (paikalla oli huoltoasema).
Oikaisuvaatimuksen päätöksistä teki as oy Kustaanhelmi, Kustaankoti ei ole ottanut asiaan julkisesti kantaa (puolesta eikä vastaan).

8. Ketkä (puolueet/henkilöt) kannattivat uutta linjausta?
- Kaavoituspäätökset ja katusuunnitelma on hyväksytty vanhan Kuusankosken kaupungin aikana.
Hankkeen rahoitusta on käsitelty uuden Kouvolan teknisessä lautakunnassa, hallituksessa ja viimeksi valtuustossa 24.3.2014 §17.




Kouvolan kaupungin päätöksentekosivustolta voi nähdä, mitä aiheesta on keskusteltu uuden Kouvolan aikana. Tutkimisen voi aloittaa viimeisestä keskustelusta, joka käytiin kaupunginvaltuustossa 24.3.2014. Näet pöytäkirjan täältä:

http://ep.kouvola.fi/kokous/20143306-6.HTM