- Huonoja ja vähälumisia talvia on ollut ennenkin, muttei niin huonoja, että lumen puute olisi estänyt latusten tekemisen. Luistelukausi on ollut joskus tätä huonompikin, vain pari viikkoa. Mutta hiihdon kannalta tämä on pohjanoteeraus.
 |
| Neljännes liikuntapaikkamestarin työviikosta kuluu toimistolla. |
Mediassa on muisteltu vuoden -73 talvea yhtä heikoksi, mutta Joutjärvi muistaa paremmin.
- Harrastin kilpahiihtoa, ja haravoimme Mykränpellon laidoilta kaikki lumet ja heinät kahdensadan metrin ladunpätkäksi. Joskus oli vain vähän lunta, mutta sentään enemmän kuin tänä talvena, Joutjärvi päivittelee.
Nyt sitten hiihtolomalla harrastetaan sisäliikuntaa ja ulkoilua muuten, hiihtämään pääsee näillä seuduilla lähinnä Anjalan ja Valkealan tykkilumiladuilla.
- Valkealan ladun teko on hatunnoston arvoinen suoritus Simolan Veikolta ja kumppaneilta. Siinä on sitä vanhaa henkeä, vaikka siitä kunta vähän maksaisikin, Joutjärvi kehuu.
 |
| Sitkeimmät ovat yrittäneet perinteisellä tyylillä. |
Muuallakin voi tietysti hiihtää, muttei hoidetuilla laduilla.
- Me teimme vielä viime lauantaina pohjatöitä laduille täällä pohjoisen Kouvolan alueella. Ajoimme sen pienen härmän kiinni kelkalla ja kokeilimme jopa isoa latukonetta Nauhan reitillä, mutta lunta ei ollut tarpeeksi. Sunnuntaina tehty työ suli pois. Tykkilumiladuilla pääsee nyt menemään, jos vesisateen tilalle saadaan aurinkoista säätä, Joutjärvi selvittää.
Joutjärvi jaksaa vielä toivoa hiihtokelejä kevättalvelle 2014.
- Ei nyt vielä heitetä pyyhettä kehään. Eletään toivossa, että tulisi kymmenen sentin lumimyräkkä, niin päästäisiin vetämään pertsan ladutkin kerran kunnolla. Pakkaset tekivät jäiset pohjat, viidellä sentillä saadaan latu kelkalla kuntoon, 10-15 sentillä pannaan jo isoa konetta liikkeelle. Maastossa ei ole peli menetetty, jos tulee pakkasta ja lunta. Toivo elää viikolle 13 asti, liikuntapaikkamestari lupaa.
Hiihtäjille mietitty ratkaisuja
Latujen teko ja ylläpito vaatii jatkuvaa sään ja lumimäärän tarkkailua. Tänä talvena ei ole päästy edes yrittämään perinteisen ladun tekemistä. Luistelupohjia on kuitenkiin rakennettu.
- Joka puolella Kouvolaa sinnikkäimmät ovat menneet vapaalla tyylillä niillä pohjilla, joita on kelkoilla ja kevyellä kalustolla saatu tehtyä. Perinteiselläkin on yritetty, mutta tänä vuonna on ollut paannejäätä, ja vettä tulee jatkuvasti, joten kokeilijat ovat vähissä, Risto Joutjärvi kertoo.
Kielteistä palautetta latujen kunnosta on tullut tänä talvenakin, vaikkei liikuntapalveluiden väki todellakaan ole voinut vaikuttaa lumentuloon.
- Joukossa on aina joku kuumakalle, joka ei ymmärrä, ettei raskaalla kalustolla voi mennä ohuen lumikerroksen päälle. On pyydetty jäälatujakin. Mutta kun ajamme vuokravehkeillä, emme voi mennä niillä jäälle. Koneet kasaavat myös vettä jäälle, ja on siinä muutenkin omat riskinsä. Jäillä on tänä talvena hiihdelty Sompasella, Lappalalla ja Pyhäjärvellä paljonkin. Mutta sitten tuli vesikelit, ja jäällä pohja on yhtä sössömössöä, liikuntapaikkamestari Joutjärvi kuvailee ja muistuttaa, että myönteistäkin palautetta tulee.
 |
| Vuonna 1930 rakennettu Osulan talo toimistotiloina. |
Kuusankosken toimistolla on mietitty tänä talvena, olisiko jollekin pururadalle voitu rakentaa latu jäähallin ja kentän aurausjäillä, kun pakkasta yhdessä vaiheessa oli.
- Mutta meillä on henkilöstö ja koneet mitoitettu niin, ettei sitä pystytty tekemään. Joskus aikoinaan ajoimme metsään jopa tuhansia kuutioita traktorilunta. Sillä määrällä olisimme saaneet esim. Kettumäen valaistun ladun lumetettua. Mutta sitten taas sää lauhtui, ja tiesimme etteivät ihmiset lähde tappelemaan voiteluongelmien kanssa vesikeliin.
Metsässä talvi jatkuu
Risto Joutjärveä harmittaa, kun harvakseen hiihtelevät lopettavat kautensa turhan aikaisin.
- Moni katsoo, kun maanteillä vesi lentää, ja päättelee siitä, ettei metsässäkään enää ole lunta.
Nykykalustolla saadaan pidettyä ladut hyvässä kunnossa suurimmaksi osaksi maaliskuun loppuun. Meilläkin on ollut monena keväänä vielä puhtaat hanget ja valmiit ladut Anhavan kautta Kausalaan, mutta väki vähenee, kun katukuva menee mustaksi. On niitäkin, jotka tuntevat maaston ja painuvat hiihtämään vaikka tietävät, että osan matkaa saa kantaa sukset, Joutjärvi kertoo sitkeimmistä harrastajista.
Tutkimusta ja joustoa
Pohjoisen Kouvolan liikuntapalveluissa työntekijöitä on kahdeksan. Joutjärven toimisto sijaitsee vanhassa Maunukselan - myöhemmin Kymenlaakson - Osuuskaupan talossa Kettumäen kupeessa. Hoidettavana ovat ladut, jäähallit, ulkojäät ja kesällä kentät.
- Ulkojäitä riittää: korttelikenttien lisäksi Voikkaan Pallokentällä isot jäät ja kaukalo, Urheilupuistossa pikkukenttä ja ison kentän rata, Kyminpuolella jää ja kaukalo. Komennuksia tulee lisäksi vaikkapa kalliosuojaan ja urheilutaloon.
 |
| Ulkojääkausi jää nyt lyhyeksi |
- Pitempi lenkki oli maastoltaan mainio, mutta kävi mahdottomaksi hoitaa näillä resursseilla. Kävijöitä oli tosi heikosti muulloin kuin helmi-maaliskuun vaihteessa. Supanmäen viiden kilometrin lenkki on saman mittainen kuin Kymintehtaan Niivermäen lenkki, Joutjärvi listaa.
Tässä toimipisteessä säätiedotukset ovat ahkerassa käytössä. Ladun kunnostuksesta päättäminen lähentelee tiedettä.
- Juuri niin, meillä tutkitaan säätiedotuksia. Jos lumen määrä on huono ja siellä on jo jäätä ja märkää, on hulluutta lähteä ajamaan märkää jäätä kiinni, jos seuraavaksi päiväksi on luvattu pakkasta. Ei ole tarkoitettu kiusanteoksi, kun odotamme seuraavaan päivään ennen kuin menemme hoitamaan latua, jos tulos on silloin parempi, Joutjärvi kuvailee.
Kuusankoskella työskentelevä liikuntapalveluiden porukka on joustanut säiden mukaan.Töitä pääsee tekemään liikuntapaikoilla viikonloppuisinkin, johon käyttökin ajoittuu. Hiihtolomaviikolla työntekijöitä on saatavana ihan joka päivä, joten latuja kunnostetaan heti jos sää muuttuu.
- Jos säätiedotus lupaa lämpenevää, lähdemme aikaisin kun keli on vielä pakkasen puolella. Silloin tulos on parempi, Joutjärvi kiittelee.
- Ainakin olen tietävinäni, mikä se tilanne on käyttäjän näkökulmasta ja laduntekijän näkökulmasta - olen ajanut latukonetta 20 vuotta ja edelleen ajan silloin tällöin. Olen tehnyt kilpalatusia ja kuntolatusia, samoin käyttänyt latusia ympäri Suomea. Joku mielikuva minulla on siitä, mitä laduilla milloinkin voi tehdä, Joutjärvi nyökyttelee.
Rospuuttoajat ollutta ja mennyttä
Liikuntapalveluiden kiireisimpiä työaikoja ovat talvet ja kesät. Keväällä käynnistyvät kesälajit. Juhannuksen tienoilla palloilulajeilla on taukoa.
- Heinäkuun puolivälin jälkeen alkaa täysi rytinä. Vielä 80-90 -luvuilla oli aikaa maalailla koppeja ja korjailla paikkoja kuntoon, mutta nyt ei enää voi puhua rospuuttoajasta. Koulujen ja seurojen käyttö pitää meidät kiireisinä.
Valmiitkin kentät vaativat työtä myös kesäaikaan. Jätehuolto, välineiden vienti tapahtumiin ja niistä pois, tapahtumien valvonta, pensaiden leikkuu, maalaukset, ruohonleikkuu, kastelu, ja lannoitus - kaikki tämä kuuluu Joutjärven porukalle.
- Meillä täällä pohjoisen päässä on eniten nurmikenttiä. Lassilanpelloilla on kolme hehtaaria, jalkapallokenttiä on kolme - kaikki nurmipintaisia, ei yhtään tekonurmipintaista. Kun pesäpallokenttä päällystettiin hiekkatekonurmella muutama vuosi sitten, se helpotti työtä suuresti. Lanaukset, jyräämiset, suolaukset, kastelut ja rajaamiset teettivät Urheilupuistossa järjettömän työmäärän. Nyt osa junioreista on siirtynyt Voikkaalle, jossa entiset työt jatkuvat, Risto Joutjärvi sanoo.
 |
| Urheilutalo, uimahalli ja jäähalli samassa pihassa Kuusaalla |
Kuntoliikuntapaikat turvattava
Joutjärvi kertoo, että ammattilaisten kesken puhutaan paljonkin siitä, pitäisikö kilpaurheilua keskittää lajeittain eri puolille Kouvolaa, jotta voimavarat riittäisivät paremmin paikkojen kunnossapitoon.
- Mutta kuntoliikuntapaikkoja on oltava kaikille tasapuolisesti. Kuusaan, Kouvolan ja Valkealan urheilupaikat ja liikuntapalvelut on hienosti sijoitettu käyttäjien kannalta. Entisen Anjalankosken ja Elimäen alueilla asiat eivät ole ihan yhtä hyvällä mallilla, Joutjärvi arvioi.
Yleisurheilu näyttää siirtyvän hiljalleen Kouvolasta Kuusaan suuntaan, ja se vaatisi Kuusankosken kentän kunnostusta.
- Myös Korian kenttä tarvitsee saneerausta. Kouvolan kenttä on huonossa hapessa. Yleisurheilu varmaan säilyy Kouvolan - Kuusaan alueella, koska näissä on oheistoiminnat hyvin vieressä - verryttelymahdollisuudet ja maastot. Majoituskapasiteettia tarvittaisiin kyllä lisää, liikuntapaikkamestari on pannut merkille.
- Se on tosin väärin päin, kylmän puolella, mutta sille ei voi mitään. Kentän sadevesijärjestelmät ovat kunnossa, mutta nurmi pitäisi uusia, samoin radat. Suorituspaikkojen uusiminen kokonaan olisi miljoonaremontti. Siitä on ehdotus, mutta toistaiseksi se on pyyhitty yli. Jos yleisurheilua aiotaan täällä harrastaa muutenkin kuin koululiikuntana, joko Kouvolan tai Kuusankosken kenttä on pantava kuntoon, Joutjärvi sanoo.
Risto Joutjärvi on paljasjalkainen kuusaalainen. Hänellä on paikkakunnalla ainakin kaksi täyskaimaa, toinen on SPR:n miehiä ja toinen hallitsee pianot. Ristot eivät kuitenkaan ole toisilleen sukua, ei edes urakoitsija Joutjärvi. Hupaisiakin toisille tarkoitettuja työpyyntöjä on tullut vuosien varrella, ja postit ovat menneet monesti sekaisin. Tämä Risto kuitenkin keskittyy liikuntapaikkoihin.
Joutjärvi on ajautunut liikuntapaikkamestarin tehtäviinsä varmasti oman kilpaurheilu-uransa ansiosta. Hän hiihti juoniorina aktiivisesti kilpaa. Perheen myötä kilpaileminen jäi mutta hiihto jatkui harrastuksena.
- Olen hiihtänyt parikymmentä Finlandia-hiihtoa ja käynyt melkein saman verran Sulkavan souduissa. Ne ovat sellaisia etappeja, että kun niihin ilmoittautuu, se panee myös liikkumaan ja hiihtämään valmistautumisvaiheessa. Finlandia-hiihtokin vaati vähintään tuhannen hiihtokilometrin tahkoamista alle. Tällä hetkellä minulla on rakennusprojekti kesken, enkä ole päässyt laduille vapaa-aikana kuin muutaman kerran tänä talvena, Joutjärvi harmittelee.
- Armeijan touhu tuntui kuitenkin vähän epämukavalta, ja oli tarkoitus lähteä kouluttautumaan liikunnanohjaajaksi. Tulin kuitenkin kesätöihin tänne liikuntapalveluihin ja sitä kautta sain töitä liikuntapaikkojen hoitajana. Olin siinä toistakymmentä vuotta, ja sitten minulle tarjottiin tätä paikkaa.
Aluksi Joutjärvi kieltäytyi tarjouksesta.
- Siitä väännettiin kunnes minulle tarjottiin koulutusta oppisopimuksen muodossa. Senkin jälkeen kunta on tarjonnut koulutusta moneen tarpeeseen. Työ sinänsä on vaatinut opiskelemaan maanrakennusta ja konetekniikkaa, mutta muu työ on opittu tekemällä. Tähän ei ole suoraa koulutusta olemassakaan.
Öistä makkaranpaistoa ladunteon lomassa
Risto Joutjärveä kuunnellessa tuntuu, että ladunteko on hänen tähänastisella urallaan ollut lähinnä sydäntä. Mies myöntää auliisti paneutuneensa hiihtäjien olosuhteiden parantamiseen omasta mukavuudestakin tinkimällä.
- Olen eräänkin Finlandian hiihtänyt niin, että olen ollut edellisen yön ajamassa kuntalaisille latua. Silloisia esimiehiä täytyy kiittää, kun sain tehdä latuja öisin - sain olla sitten päivän lasten kanssa kotona. Useinkin lähdin puolenyön aikaan töihin, tein ladut, kävin itse hiihtämässä, torkuin ja aloin laittaa lapsille sapuskaa, Joutjärvi kuvailee kahden pojan isän rooliaan.
Öinen latujen ajaminen oli Joutjärvestä mukavaa. Ei tullut vaaratilanteita hiihtäjien kanssa, ja latuja sai ajaa molempiin suuntiin. Alamäkiäkin joutuu joskus ajamaan edestakaisin, ja se ei onnistu, jos laduilla liikkuu satoja hiihtäjiä. Samoin reunat pystyi työntämään pois tieltä tyhjillä laduilla. Latukoneissa oli yhtä hyvät valot kuin metsäkoneissa.
- Usein vanhempi poikani oli mukana latukoneessa - hän itse halusi mukaan jo viisivuotiaana. Jos en herättänyt häntä, poika veti herneet nenään, Joutjärvi naurahtaa.
Isä ja poika - joskus myös siskonpoika - viettivät välillä aikaa laavullakin ladun varressa makkaraa paistellen. Ja eväät piti muutenkin olla aina mukana.
Tälle helmikuulle harvinainen auringonpaiste osuu huoneeseen. Risto Joutjärvi näkee Kuusaantien lammikoiden roiskuvan mutta elättelee sitkeästi toivoa tämänkin talven perinteisen laduista.
Kuuntele jutut Risto Joutjärven itse kertomina täältä
http://youtu.be/uLbLllNIuxk
http://youtu.be/L9r-AomXzLo
