Rurik Wasastjerna: Puistomaassa näkyy käsityön jälki

Silmät auki, kuusaalaiset! Tuttuakin tutummassa rakennetussa ympäristössämme on asioita, joiden hienoutta emme edes huomaa. Ne ovat olleet meille olemassa aina, niinpä emme osaa ihmetellä niiden yksityiskohtia ja kokonaisuutta siten kuin turistina jossain vieraassa paikassa osaisimme.

Nyt meillä käy tuuri: Kuusankosken rakennusperinnöstä tehdään parhaillaan kirjaa. Sen kimpussa ahkeroi arkkitehti, tietokirjailija Rurik Wasastjerna. Vastaavasta, Kouvolan rakennusperintöä esittelevästä teoksestaan Muutakin kuin rautatieristeys hän sai Vuoden 2011 paras taidekirja -palkinnon.

Ylätalo

Kuusankoski ei kalpene Kouvolan rinnalla arkkitehtuurissa. Wasastjerna kuvaili Kuusankoski-Seuran järjestämässä tilaisuudessa Kuusankosken rakennusperintöä suorastaan tuskastuttavan rikkaaksi. Erityisesti täältä löytyy esimerkkejä funkiksesta.

Alatalo

Rurik Wasastjernaa miellyttää Puistomaan alue Sairaalanmäen itärinteen alla.
- Kuusankoskella on paljonkin arvokasta 50-luvun arkkitehtuuria. Puistomaan talot ovat kuitenkin huippuesimerkki tuon vuosikymmenen asuntoarkkitehtuurista. Tämä on ihan normaalia rakentamista, mutta asiat on ratkaistu täällä niin viehättävästi että oksat pois, Wasastjerna kommentoi.

Funkista moneen lähtöön

Funkis ei ole vain yksi tyyli - jos se edes on tyyli - vaan Kuusankoskellakin on esimerkkejä sen eri ilmenemismuodoista. Puistomaa edustaa sodanjälkeistä pehmeää funkista.
- Varsinainen korkeafunkis tai sankarifunkis - miksi sitä nyt haluaa kutsua - tuli Suomeen 1920-30 -luvun vaihteessa Keski-Euroopan suunnalta. Se tunnetaan sokeripala-arkkitehtuurina: tasakattoja ja laatikkomaisia rakennuksia. Talot olivat kovan ja tyylikkään näköisiä, äärimmäisen pelkistettyjä, Wasastjerna kuvailee.

Sodan jälkeen palattiin perinteisempään rakentamiseen. Siihen veivät myös käytännön syyt.
- Oli materiaalipula. Tasakatot olivat kiellettyjä, koska ei ollut tarpeeksi bitumia saatavilla. Myös ikkunoiden koko oli rajattu, ja haluttiin paremmin Suomen oloihin ja ilmastoon sopivia ilmaisuja. Suunnanmuutosta vaati myös henkinen puoli: funkista oli jo 30-luvulla alettu karsastaa. Ankarien sotavuosien jälkeen, keskellä pula-aikaa oli ehkä romantiikan kaipuutakin, arkkitehti Wasastjerna arvelee.

Rurik Wasastjerna

Viihtyisyyttä yksityiskohdilla

Maallikko ei osaisi yhdistää Puistomaan taloja funkikseen, josta tuntee vain laatikkomaisuuden ja iskulauseen "toiminta sanelee muodon". Wasastjerna ihmettelee, eikö kaiken arkkitehtuurin pidä palvella tarkoituksenmukaisuutta, ei se funkiksen yksinoikeus ole. Toisaalta korkeafunkis ei edes ollut erityisen tarkoituksenmukaista.
- Puistomaalla on kovin kotoisan näköisiä, harjakattoisia taloja. 50-luvun asuinrakennukset olivat perusolemukseltaan hyvin yksinkertaisia, mutta ne tehtiin käsityönä. Se selittää pitkälti niiden viehätyksen. Osattiin panostaa tiettyihin yksityiskohtiin, jotka kutsuvat ja houkuttelevat, lähestyvät ihmistä, esimerkiksi sisäänkäyntien vaiheilla.

Kymi-yhtiö nämä Puistomaan talotkin rakennutti. Arkkitehdit olivat paikkakunnalle tutut Bertel Liljequist ja Arne Helander. Kerrostaloja on kolme: kaksi kolmikerroksista tavallisten asuntojen taloa ja niiden välissä kaksikerroksinen, asuntolatyyppinen "poikamiesboksi". Rurik Wasastjerna järkyttää vanhaa puistomaalaista kertomalla, että talot on sijoitettu viuhkamaisesti, pihapiiri aukeaa alaspäin. Olen nähnyt kolmikerroksiset talot aina samansuuntaisina!
- Siinäs näet, olemme niin aivopestyjä tähän suorakulmaiseen koordinaatistoon. Yhtiöllä oli maata ja mahdollisuus valita ihanteellinen, loivasti etelään viettävä rinnetontti, jota vielä pohjoisesta suojaa Sairaalanmäki. Paikka on pienilmastollisesti ja muutenkin mukava. Talot sijoitettiin sen ajan tyyliin vapaasti ja avoimesti puolisuljetuksi kortteliksi. Piha on suojattu kolmelta sivulta.

Ulokkeita ja erkkereitä

Puistomaan taloissa on hyvin tyypillisiä aikansa arkkitehtuurin piirteitä.
- Näissä on loivahko harjakatto ja siinä avoräystäs - räystästä ei ole laudoitettu umpeen vaan kattokannattajat näkyvät. Seinissä on roiskerappaus, karkea rappauspinta. Ikkunat ovat aukkoja muurissa, ne ovat vaakasuuntaisia ja niissä on epäsymmetrinen, kapea ja korkea tuuletusikkuna toisella sivulla, arkkitehti kuvailee.


Rurik Wasastjerna näyttää lisää aikakauden tyypillisiä yksityiskohtia.
- Rakennusten perushahmoa on elävöitetty ulokkeilla: erkkereillä, parvekkeilla. Sokkelit on verhottu liuskekivillä. Kuusankoskella näkee myös paljon rakennuksia, joiden betonisokkeli on koristettu urittamalla. Lähelle ihmistä tuleviin  rakennuksen kohtiin on näin tuotu lisäarvoa. Se on tehokkain tapa tehdä arkkitehtuurista inhimillistä tai tuoda arkkitehtuuria rakentamiseen: panostetaan siihen minkä ihmiset huomaavat.

Elementtirakentamisesta haaveiltiin

Arkkitehdin silmää miellyttää sama kohta kuin asukkaitakin.
- Keskimmäinen, asuntolatyyppinen talo on rakennettu yhteen alemman kerrostalon kanssa niin, että siihen muodostuu pieni porttikongi. Se on tehty ihan vaan siksi kun se on niin kiva. Asuntolarakennuksen eteläpäätyyn on satsattu selvästi eniten: on rakennettu liuskekivin verhoiltuja tukimuureja. Portaista, kaiteista - kaikesta näkyy paneutumisen jälki. Alakerran salin isot ikkunat, joiden edessä kasvaa villiviiniä - tässä on kaikin tavoin pyritty tekemään viihtyisää ja detaljoitua ympäristöä, Wasastjerna kehuu.

Poikamiesboksissa on hohtoa

Porttikongi on aina ihastuttanut sekä lapsia että aikuisia. Pienenä tuntui kuin ulkomaille olisi tullut, kun astui alapihalta sen kautta talojen keskelle.
- Se on yksi arkkitehtuurin vanhimpia tehokeinoja, kun siirrytään pienemmästä tilasta isompaan ja taas pienempään, luodaan tilallista vaihtelua. Se on aika harvinaista tämän aikakauden arkkitehtuurissa, joka oli harvaa ja avointa.


Wasastjerna osoittaa vielä parvekkeiden kaiteita. Ne on tehty ohuista betonilevyistä, jotka on tavallaan tehty pienistä elementeistä.
- Siihen aikaan haaveiltiin elementtirakentamisesta. Joskus se näkyy jopa niin, että rapattuun julkisivuun on vedetty valesaumoja, jotta se näyttäisi elementiltä. Silloin tosiaan elementtirakentamista pidettiin edistyksen merkkinä: onhan se nyt järkyttävää, että autoja tehdään tehtaissa ja taloja vielä kasataan tiili tiileltä paikan päällä.

Elementtirakentamisen harjoittelua

Rurik olisi puhkaissut palloseinän


Rurik Wasastjernaa hymyilyttää kysymys, ajattelivatko Liljequist ja Helander niin lapsiystävällisesti, että jättivät talojen päätyseinät umpinaisiksi pallopelejä varten.
- Itse olisin mielelläni avannut päätyjulkisivua vähän, kun se kerran tässä aukeaa vapaasti luontoon. Jos esittäisin tämän suunnitelman asuntosuunnittelun kurssilla arkkitehtikoulussa, saisin ehkä kritiikkiä siitä etten ole käyttänyt hyväksi mahdollisuutta avata päätyjulkisivua. Viisikymmenluvulla pyrittiin siihen, että talo aukeaa joka suuntaan, että se ei ole mikään makkarapötkö, joka katkaistaan sopivasti. Näissäkin taloissa on eteläpäädyissä tehty niin.

Talojen uudesta kellertävästä väristä Wasastjernalla ei ole huomauttamista. Hän ei ole nähnyt taloja alkuperäisessä valkoisessa maalissa.
- 50-luvulla käytettiin murrettujakin sävyjä, keltaisia, ruskeita, punertaviakin.

Alueen puutalot, paritalotyyppiset kahden asunnon talot ja Puistokadun varrella olevat yhden perheen talot, kuuluvat samaan Puistomaan funkiskokonaisuuteen.
- Ne olivat mestareiden, työnjohtajien ja vastaavantasoisten virkailijoiden asuntoja, olen kuullut.

Paritalorivistö

Koriste on rikos

Sisäänkäynti talojen portaikkoihin saa arkkitehdin mietteliääksi. Seinästä ulkonevat, liuskekivillä päällystetyt syvennykset kehystävät pariovia mutta eivät ihan istukaan funkisajatteluun.
- Ne muistuttavat oudosti portaalisysteemiä, joka oli erityisen suosittu esim. 1920-luvun klassisismissa. Tässä se on hiukan epäortodoksinen ratkaisu. Funkiksen peruskannanotto oli hylätä historia ja historismi, tehdä nollasta lähtien jotakin aivan uutta. Tässä on kuitenkin aivan selvä viite historiaan, vaikkakin äärimmilleen pelkistettynä, joten se ei ole niin paha juttu.

- 50-luvulla ei oltu enää niin tarkkoja, vaikka funkiksen yksi tunnuslause kuului "ornamentti on rikos", Wasastjerna selvittää.

Portaikot ovat arkkitehti Wasastjernan mukaan aika lailla peruskamaa.
- Niissä ei ole kauheasti hehkuteltu. Portaat ovat mosaiikkibetonia - ne valetaan betonista ja hiotaan niin kauan, että kiviaines tulee esiin ja muodostaa kuvion. Portaikossa on tyypilliset pinnakaiteet.

Köynnöskasvit takaisin, kiitos

Rurik Wasastjerna  on tutustunut asuntoihin pohjapiirrosten avulla kun ei ole niihin sisälle päässyt. Perusjäsentelyltään asunnot vastaavat nykykäsitystä asuntosuunnittelusta, mutta mitoitus on niukempi.
- Viisikymmenluvun kylppärit olivat pienet, mutta kyllä sekin ongelma asunnon modernisoinnissa on ratkaistavissa. Keittiötkin on pieniä, mutta pääosin tilat ovat osoittautuneet joustaviksi.

Olohuoneen parvekkeenoven seinä on myös hauskasti loivemmassa kuin suorassa kulmassa viereiseen seinään. Lapsena sitä ei edes huomannut erilaiseksi. Onko arkkitehti siinä vain pitänyt hauskaa?
- Totta. Koska elämme suorakulmaisessa maailmassa, yritämme aina tulkita maailmaa suorakulmaiseksi, vaikkei se ihan olisikaan. Pitkälti hauskanpitoahan se varmaan on, mutta monet arkkitehdit tykkäsivät siihen aikaan tehdä tällaista temppua. Sama asiahan toistuu tässä talojen viuhkamaisessa sijoittelussa, Wasastjerna kertoo.

Pikku syrjähyppy funkiksesta

 Kaivan esiin albumin, jossa on 50-luvulla otettuja valokuvia Puistomaan kodistamme. Rurik kiinnostuu, vaikka kuvien ihmiset ja huonekalut peittävät arkkitehtuurin piirteet.
- Tämän ajan interiöörikuvissa asunnoista on paljon tätä samaa: huonekalut ovat samantyylisiä ja aina tuo köynnös, joka kiipeää seinää pitkin. Se on minusta älyttömän viehättävä. En tiedä, miksei nykyään laiteta samalla lailla, Wasastjerna haikailee.

Entä "ylimääräinen" ovi olohuoneen ja makuuhuoneen välillä? Olisihan makuuhuoneesta jaksanut kiertää olohuoneeseen eteisenkin kautta.
- Se on vanha kikka, jolla saadaan vaikutelma suuremmasta tilasta. Kun yhdistetään oviaukolla makuu- ja olohuone, saadaan komean näköistä tilaa. Jo kauan sitten parempien ihmisten asunnoissa pantiin salia salin perään ja ovet olivat linjassa, ja sillä saatiin palatsimainen perspektiivi, arkkitehti Rurik Wasastjerna paljastaa ammattikuntansa salaisuuden.

Uusi omistaja kunnostaa talot

Kouvolan Sanomat kertoo 3.4.2014, että UPM:n Eläkesäätiö on myynyt Puistomaan/Kansantien talot kuusankoskelaiselle Laurellin perheelle. Kauppaan kuuluivat myös Valtakadun ns. eläketalot. Perhe aikoo kunnostaa Kansantien talot, varsinkin  poikamiesboksi käy läpi perusteellisen remontin. Odotettavissa on katto- ja ikkunaremonttia, viemäreiden uusimista, asuntojen sisäpintojen kunnostusta. Ala- ja ylätalossa ulkokatot ja ikkunat onkin jo uusittu. Kunnostus valmistuu vuoden 2014 loppuun mennessä. Eläketaloihin ei ole remonttia tulossa.

Laurellit aikovat myydä ja vuokrata Kansantien 43 asuntoa.

Kouvolan Sanomat:
http://www.kouvolansanomat.fi/Online/2014/04/03/Uusi+omistaja+peruskorjaa+Kansantien+funkiskerrostalot/2014217194502/4

"Eläketalo"