Vieno Elomaa palasi omenankukkien aikaan

Vieno Elomaan töitä Kouvolan taidemuseossa Poikilossa katsellaan tänä keväänä ainakin kahdesta näkökulmasta. Monet käyvät tutustumassa ensi kertaa voikkaalaislähtöiseen taidemaalariin; he eivät ole koskaan kuulleetkaan Elomaasta. Vanhat kuusaalaiset taas lähtevät aikamatkalle: niin on kuin minun nuoruudessani, kun Elomaan töitä näki taideseuran näyttelyissä. Näyttelyn teoksiin ei kuitenkaan tarvita nostalgiaa, jotta ne tekisivät vaikutuksen. Ulkopaikkakuntalaisetkin näköjään ihastuvat.

Näyttelyn kuraattori Sanna Ojanne

Museo esittelee töitä myös tilaisuuksin. Sanna Ojanne, toinen näyttelyn kuraattoreista, kertoo lauantaitapaamisessa, kuinka innokkaasti Vienon töitä omistavat ihmiset riensivät auttamaan näyttelyn kokoamisessa.
- Kun panimme lehteen etsintäkuulutuksen Elomaan töistä, puhelin alkoi soida ennen aamuyhdeksää ja soi sitten koko päivän. Kun edellinen puhelu loppui, seuraava oli jo odottamassa. Yhteydenottoja tuli pitkään, vielä siinäkin vaiheessa kun rakensimme näyttelyä, Sanna Ojanne kertoo.

Kaikkia Vieno Elomaan töitä ei koskaan pystytä jäljittämään. Hän asui Pariisissa 24 vuotta ja liikkui kansainvälisissä piireissä, ja hänen teoksiaan on yksityiskodeissa Saksassa, Ranskassa, Espanjassa, Englannissa, ties missä. Näyttelyissä Elomaan teoksia on ollut monissa maissa, Yhdysvalloissakin. Hänen yksi grafiikan työnsä on näytteillä mm. Madridin Prado-museossa. Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Pariisissa Elomaa piti vuonna -54. Poikilon näyttelyssä Elomaalta on sarja grafiikan vedoksia, joista näkee hänen opiskelemansa tekniikan kuva kuvalta.
- Grafiikastaan Vieno Elomaa sai runsaasti tunnustusta kriitikoilta. Siinä hän olisi ollutkin erityisen hyvä, mutta grafiikan teko oli fyysisesti liian raskasta hänelle iän karttuessa. Ensimmäiseen Pariisin-näyttelyynsä hän teki itse näyttelyjulisteen, Ojanne esittelee vitriinissä olevaa mainosta.

Elomaa oli tavattoman tuottelias - hänhän elätti itsensä taiteellaan. Hän myös rakennutti itselleen ateljeen kotitalostaan Mattilassa - vanha talo jäi uuden rakennuksen sisään.
- Siihen aikaan pystyi myös tekemään vaihtokauppaa. Vieno maksoi osan ateljeesta taideteoksillaan, samoin paikallisen ruokakaupan ostoksilla. Myös Espanjan Marbellassa Vieno on maksellut ravintolalaskujaan teoksillaan - eräs sikäläinen ravintolaperheen jäsen otti yhteyttä meihin, Sanna Ojanne naureskelee entisiä menetelmiä.

"Vihdoinkin Vienon näyttely"

Tuottelias Vieno Elomaa on kuitenkin tuntematon monille kotipaikkakunnalla ja muualla.
- Hän sukkuloi Mattilan, Pariisin ja Keski-Euroopan väliä eikä tullut missään kovin tutuksi. Ulkomailla hän on syrjässä Suomen taide-elämästä. Kansallisarkistossakin ihmeteltiin, mistä olin tällaisen taiteilijan löytänyt, kun etsin hänestä tietoja sieltä, Ojanne sanoo. Toisaalta Anna-Kaarina Kippolan tutkimuksista käy ilmi, että Elomaa osallistui myös ulkomaisiin ja suomalaisiin näyttelyihin töillään ja juryn jäsenenä.

Poikilon näyttelyn lähtökohta on amanuenssi Anna-Kaarina Kippolan löytö. Hän kokosi uuden Kouvolan taideaarteita näyttelyksi ja löysi Kuusankoskitalon varastosta muiden töiden keskeltä Vieno Elomaan Öisen kaupungin pölyisenä.
- Anna-Kaarina ihmetteli että herranen aika, kuka on maalannut tämän, siitä näkee heti että se on korkeatasoisen maalarin tekemä, Ojanne kertoo.

Vieno Elomaa:

Egyptiläinen alaston 1955.Kuva Pirkko Porkka

Kippola alkoi etsiä tietoa Elomaasta ja kirjoitti sitten Vellikuppiin hänestä artikkelin vuonna 2012. Sen voit lukea myös tämän jutun alapuolelta. Näyttelyprojektin myötä  on kertynyt paljon lisää tietoa Vienosta.
- Ihmiset ovat olleet ilahtuneista näyttelystä ja sanoneet, että vihdoin viimein joku tekee Vienon näyttelyn. Sitä kautta häntä arvostetaan. Näyttelyn kokoamisesta tuli varsinainen yhteisötaideprojekti, Ojanne määrittelee.

Näyttelyssä on esillä toistasataa teosta 33 paikasta.
- Kaikkea mitä lainasimme emme saaneet mahtumaankaan, koska yritimme tehdä toimivan näyttelyn. Pyrimme kattavaan kattaukseen, vanhin työ on vesivärityö vuodelta 1949, Mies metrossa Pariisin opiskeluvuosilta. Tuorein on vuodelta -93.

Leikkaussalihoitaja vaihtoi taiteeseen

Vienon vanhemmat, kivenhakkaaja-isä ja talollisen tytär Mattilasta - halusivat lapsilleen ammatit, joilla nämä tulevat toimeen. Niin Vienokin opiskeli sairaanhoitajaksi ja viihtyi ammatissa 14 vuotta. Hän erikoistui leikkaussalihoitajaksi, ja taidoilla oli käyttöä siviilissä ja sodan aikana. Jo sairaanhoitaja-aikoinaan Vieno seikkaili maailmalla.
- Hänen veljenpoikansa kertoi, että Vieno oli sillilaivan mukana Islannissa, ja kun toinen maailmansota alkoi, hän tuli laivan mukana Puolan Gdyniaan. Ammattinsa myötä Vieno päätyi kenttä- ja sotasairaaloihin töihin, Sanna Ojanne kertoo.

Sodan jälkeen Elomaa halusi pois ankeasta Suomesta ja pääsi vuonna -47 sairaanhoitajavaihtoon Tukholmaan, jossa hän kävi myös yksityisessä taidekoulussa opiskelemassa. Siellä syntyi päätös siirtyä taiteilijaksi. Ajoittaisilla sairaanhoitajan töillään hän rahoitti maalaamistaan. Ruotsista hän lähti ystävänsä kanssa Pariisiin, maailman taiteen mekkaan, haistelemaan uusia virtauksia.
- Kun Vieno ryhtyi kokoaikaiseksi taiteilijaksi, kaikki pitivät häntä ihan hulluna. Poimin häneltä lauseen, joka selittää paljon: "Kaikessa muussa työssä kuin tässä olisin ikuisesti rauhaton." Hänellä oli intohimo taiteeseen ja rohkeutta valita se, Sanna Ojanne kertoo.

Vieno Elomaa, Pariisin katot 1961. Yksityiskokoelma. 

Kuva Pirkko Porkka

Pariisissa Vieno Elomaa asettui viideksi vuodeksi Tekla Hammarin kotiin asumaan - ruokapalkalla.
- Vieno osti akatemiasta tullessaan pihvit ja tarjosi ruoan vuokraemännälleen. Hän toimi myös Hammarin henkilökohtaisena avustajana ja sairaanhoitajana.

Alussa Vieno opiskeli Pariisissa yksityisakatemiassa. Poikilon näyttelyssä ylätasanne on omistettu Pariisin-töille, ja niissä näkyy opettajan antamia kubismi-vaikutteita.
- Viisikymmenluvulla taiteessa mentiin yhä enemmän abstraktiin suuntaan. Taidehistorioitsijoiden mielestä Vienon abstraktit työt ovatkin hänen vahvinta kauttaan. Kuusikymmenluvun jälkeen palattiin  enemmän esittävään taiteeseen, ja 70-luvulla poliittiseen taiteeseen. Sen kanssa Vienolla ei ollut mitään tekemistä. Vieno maalasi enemmän sitä, mitä hän näki.

Kuusankosken näyttelyissä nostettiin yleensä esiin kolmikko Vieno Elomaa - Esko Tirronen - Ulla Rantanen, heitä pidettiin kansainvälisinä tähtinä.
- Vuosien myötä maininnat kuitenkin vähenivät. Elomaa kehittyi tiettyyn pisteeseen, mutta kehitys ei jatkunut. Hän saavutti taiteellisen tasonsa noissa abstrakteissa töissä, ja sen jälkeen hänen taiteensa meni ehkä alaspäin. Se saattoi johtua siitä, että Elomaa elätti itsensä töillään ja joutui maalaamaan paljon, Sanna Ojanne pohtii.

Suomeen Vieno Elomaa palasi maailmalta aina, kun omenapuut kukkivat ja vietti kesän täällä. Syksyn koittaessa hän lähti etelään - Pariisiin, Espanjaan, loppujen lopuksi ympäri maailmaa matkustelemaan, Kiinaan ja Thaimaahankin. Kun Tekla Hammar kuoli, Vieno osti hänen asuntonsa Pariisissa. Kuusi- ja seitsemänkymmenlukujen vaihteessa hän alkoi kuitenkin viettää enemmän aikaa Suomessa 24 Pariisin-vuoden jälkeen. Vuonna -75 hän myi pariisilaisasunnon.
- Täällä kotona hänellä oli ystäviä ja turvaverkko, Ojanne pohtii.

Taiteen tekemistä Vieno Elomaa ei lopettanut koskaan. Hän kuoli vuonna -94, mutta maalasi ja suunnitteli kehyksiä sairaalassa ollessaankin.

Vieno Elomaa, Puutarhastani 1974, öljy kankaalle. Kuva Pirkko Porkka

Yleisöllä muistoja

Esittelytilaisuudessa monilla oli omakohtaisia muistoja Vieno Elomaasta. Joku oli tehnyt vaihtokauppaa taiteesta, toinen taas tavannut muissa yhteyksissä. Eeva Tervo tutustui Elomaahan tultuaan Voikkaan yhteiskouluun kuvaamataidon opettajaksi. Hän sai kilometrin päässä asuvalta taiteilijalta luvan tuoda oppilaitaan vuosittain ateljeehen tutustumaan taiteen tekoon ja töihin.
- Talossa oli luonnoksia ja vedoksia valtavat määrät, ja Vieno antoi oppilaiden plarata niitä rauhassa. Viimeisellä kerralla Vieno oli huomannut, miten innokkaasti eräs tyttö tutki teoksia. Kun olimme lähdössä, Vieno ojensi tytölle yhden töistään: "Saat tämän, koska olet niin kiinnostuneena tarkastellut töitäni", Eeva Tervo kertoi.

Eeva Tervo ja Vieno Elomaa tapasivat myös Kuusankosken taideseuran toiminnassa ja tutustuivat paremmin.
- Muistan kun hän istui Kuusankoskitalon gallerian kaiteella ja sanoi: "Kuule Eeva, minulla on syöpä." Nuorempana hän oli kovasanainen ja lausui kyllä käsityksensä, jos jokin ei miellyttänyt. Mutta vanhana hän oli nöyrtynyt hiljaiseksi ja rakastettavaksi, Eeva Tervo sanoi.

Näyttelyvieraat pohtivat hetken, miten sodan kokemukset ja sairaanhoitajana toimiminen rankoissa oloissa näkyy Elomaan töissä. Lopulta todetaan yhdessä: ei mitenkään. Yksi vieraista kiteyttää: "Hän pakeni kauneuteen."

Yksin eläminen oli Vieno Elomaalta tietoinen päätös. Vuonna -70 hän antoi Jaana-lehteen haastattelun, jossa hän vastaa toimittajan parisuhdekyselyihin: "Kuka tahansa pääsee naimisiin."
- Hän oli sitä mieltä ettei koskaan löydä sellaista miestä, joka olisi hänelle sopiva, Sanna Ojanne naurahtaa.

Vieno Elomaa, Purjeet levossa 1961. Kuva Pirkko Porkka

Sininen, turkoosiin vivahtava raikas väri, on hallitseva monissa Vieno Elomaan maisemissa. Mutta kun taiteilijalta itseltään oli kysytty syytä erityiseen sinisen käyttöön, tämä oli sanonut ettei hän ole edes huomannut käyttävänsä kyseistä väriä. Ei se ainakaan lempiväri kuulemma ollut.

Vieno Elomaan vaiheista ja taiteesta lisää  Anna-Kaarina Kippolan artikkelissa Vieno Elomaa - Kuusankosken pariisitar.

Elomaan töitä esittelyineen näkee myös osoitteessa http://tarinasoitin.fi/vienoelomaa