Penan kirjeitä Eilalle 6. Yöksi kadulle?

Taas ollaan ryöstöretkellä vanhempien jättämien papereiden parissa. Isäni Pentti kirjoitti opiskelukaupungistaan Tampereelta morsiamelleen Eilalle kirjeitä Kuusankoskelle. Pentti kävi teknillistä opistoa, Eila oli töissä Kymiyhtiön varastolla kirjurina. Kirjeet kiitivät useamman viestin viikkovauhtia, vaikka Pena kävi usein viikonloppuisin Kuusaalla. Joskus morsian patistettiin kirjeessä myös appivanhemmille odottamaan puhelua - Niemisen suutariperheellä oli nimittäin puhelin toisin kuin Eilan kotona Mäyrämäellä.

Pentti on käynyt parturissa ennen syysjuhlaa.

Tämä kirje on päivätty 24.9.46 klo 21.50, ja pokko on niin ikävissään, että kurkkua ahdistaa. Pena kertaa sunnuntaisen Tampereelle saapumisensa vaiheet; hankaluuksia on riittänyt.
"Silloin sunnuntai-yönä, kun tulin tänne Tampereelle, oli minulle käydä vähän heikosti. Pakatessa oli nimittäin avaimet pudonneet taskustani, joten edessä oli kova pulma kuinka päästä sisälle siihen aikaan yöstä. Ei ollut muuta keinoa kuin soittaa asemalta asuntoon ja pyytää heitä avaamaan alaovi. Kaikeksi onnettomuudeksi olivat Pikkaraiset (vuokra-isäntäperhe) matkustaneet Turkuun, eikä Pauli kuullut puhelimen hälytystä. (Pauli oli Kiurun Pauli Kouvolasta, nuoret miehet olivat ensi kertaa Tampereelle matkustaessaan tutustuneet junassa ja päättäneet etsiä yhdessä kämpän.)  Kävin välillä kysymässä Emmauksesta huonettakin, mutta huonolla menestyksellä. Yritin soittaa uudelleen, taas ilman tulosta. Tässä touhussa kuluikin aikaa noin tunnin verran. Luulin jo, että joudun kävelemään pitkin katuja koko yön. Silloin tuli kumminkin meidän korttelimme yövartija vastaan ja päästi minut porraskäytävään. Silloin ei ollut enää mitään hätää. Kun pääsin ovikellon kimppuun, pidin sellaisen konsertin, että muutaman sekunnin kuluttua ilmestyi oviaukkoon Paulin uninen pää. Tarinoimme vielä sitten melkein tunnin ennenkuin kävimme nukkumaan."

Sitten Pena kuvailee ikäväänsä - hän kaipailee Eilaa niin kovasti ettei oikein pysty keskittymään muuhun. "Tänään ei auttanut muu kuin lähteä elokuviin, vaikka töitä olisi ollut vaikka millä mitalla."
Välillä juodaan  Paulin kanssa iltateet, ja taas jatketaan kirjettä. Pentti ja Pauli odottelevat morsiantensa tuloa Tampereelle opiskelijajuhliin. "Olisi tosiaan hauskaa, jos pääsisitte tulemaan jo ainakin perjantai-illaksi, siis esim. siinä junassa, joka lähtee Kouvolasta 15.45 ja joka on Tampereella 22.30." Junamatka Tampereelle kesti siis melkein seitsemän tuntia.

Herroilla on myös majoitussuunnitelmia. "Pauli ehdotti, että minäkin ottaisin huomenna huoneita tilatessa itselleni huoneen, jotta he saisivat olla Irjan kanssa täällä meillä. Eihän siinä minulla ollut mitään vastaan." No sehän oli hienosti joustettu. Sulhoilla ei ole vielä juhlien yksityiskohtia selvillä: "Mitään virallista tietoa niistä juhlista ei ole tullut, mutta kuulopuheiden mukaan ne ovat e.k:n 12 pv:nä ja luultavasti tämä tieto pitää paikkansa."

Mutta minullapa on tarkempaa tietoa. Äidin leikekirjasta löytyy kutsukortin puolikas.

Vielä hauskempi löytö on Eilan lähettämä ja itse piirtämä kortti, jossa hän ilmoittaa tulostaan Irjan kanssa. Ja voi veljet, kuvan naishenkilöllä on kuusaalaiseen tapaan kainalossaan paperirulla! Kymiyhtiöläiset saivat työnantajalta tilirullan säännöllisesti, ja kuusaalaiset tunnisti Kouvolan asemalla siitä, että heillä oli paperirulla kainalossa isäntäperheelle tuliaisiksi.
Kortissa lukee, että kuva on piilokuva - "Etsi Irja!" Ja vinkkinä, että Irjaa edustaa junasta ojentuva sulosääri.