Eilan tarina 14. Kalenterimerkintöjä kesä-heinäkuussa -45.

Eila Piirikkälä ja Elvi Viljakainen

 Eila Piirikkälän kalenterimerkinnät jatkuvat sodan jälkeen harvakseltaan. Ensimmäisen rauhan kesän alku näyttää kalenteria katsellen vaitonaiselta. Eila käy kyllä Kirstin kanssa lauantaina Palomäellä tanssilavalla, muttei mainitse siitä enempää. Antti tuntuu olevan yhä tärkeämpi henkilö, häneltä tullut kirje on lauantain ainoa kuuluminen. Merkillepantavaa, että kirjepostia on jaettu lauantainakin.

Eila pitää viikon tauon kalenterimerkinnöissä, ja sitten onkin jo kiinnostavia kuulumisia. Sodan aikana ystävystyneet lotat tapaavat Helsingissä. Ensin torstaina 14.6. Tellervo Hämeenlinnasta soittaa. Perjantain kohdalle on piirretty junan kuva, sen alla lauantaina lukee ihan eri käsialalla kuin tähän asti, oikeastaan tekstattuna: "Aamulla lähtö Helsinkiin. Tellervo ja Keka olivat asemalla vastassa. Paria tuntia myöhemmin tuli vielä Annikki Unto. Illalla menimme kaikki Oulunkylään Anja Raution luo. Meillä oli tavattoman hauskaa."

Sunnuntaina nuoret naiset jatkavat yhdessäoloa. "Aamulla soitin Antille. Koko päivä täynnä touhua. Illalla ennen pois lähtöä kävin T:n kanssa Antin luona." Ai? Antin kirjeiden aiheuttamista huutomerkeistä kuvittelisi, että kun kerran Eila pääsee samaan kaupunkiin, tälle ihmemiehelle omistettaisiin vähän enemmän aikaa. Antin luona vain piipahdetaan ja vielä esiliinan kanssa. Mutta olisipa kuullut, mitä likat juttelivat keskenään viikonlopun. He ovat tavanneet toisensa aivan poikkeusoloissa rintamalla, Repolassa Rukajärven suunnalla. He ovat kokeneet samat pelot kaukana kotoa vihollisen lähellä, toisaalta kokeneet nuorten ihmisten huoletontakin yhdessäoloa. Sellainen luo siteen, joka pitää vuosikymmenet.

Seuraavana päivänä töissä väsyttää. Tiistaina tulee kirje Antilta. Huutomerkin kanssa kerrotaan tämä nyt. Elvi käy illalla Eilan luona, keskiviikkoiltana Eila puolestaan Elvillä, ja sitten tytöt menevät elokuviin. Lauantaina 23.6. on juhannusaatto. Sen kunniaksi Eila on piirtänyt kalenteriin koivun ja kokon. "Kertun ja hänen veljensä kanssa ensin Sääksniemessä juhannuskokoilla ja sitten Palomäellä. Meillä oli ratkiriemullista Kekan kanssa kotona ennen lähtöämme." Tämä täytyy olla eri Keka kuin lottaystävä. Olisiko Virtasen Kerttu, josta tuli siskon kummi. Juhannuksen juhlinta jatkuu sunnuntaina: "Keka lähti aamulla. Päivällä Elvin luona ja illalla Sääksniemessä."

Seuraavan viikon päiville ei ole merkintää ennen lauantaita: "Olin illalla -niemessä. Siellä oli hauskaa. Tulin Salmen ja Ollin kanssa kotiin." No niin, nyt Salme-sisko on löytänyt tulevan puolisonsa Luostarisen Ollin Kivimäestä! Eila painelee sunnuntaina urheilukentälle - äidin tuntien kuvittelisin, että yleisön joukkoon. "Illalla taas -niemessä. Hauskaa oli!"

Maanantaina on jotain uutta kerrottavaa. "Sain sinisen pukuni ja sen on kerrassaan suurenmoinen! Konttorissa uusi neitonen, nti Johansson." Tiistaina ollaan vaihteeksi tanssimassa Sääksniemessä, jossa tavataan myös Kalle sisarensa ja morsiamensa sisaren seurassa.

Eila ja Maija-Kyllikki siellä jossakin

Sitten seuraa taas tyhjä viikko, kunnes torstaina 12.7. Eila aloittaa loman. "Ensimmäinen lomapäivä. Lähtö Seinäjoelle!" Perjantaina ollaan "Seinäjoella! Maija-Kyllikin luona." Tämä Maija-Kyllikki oli Eilan läheisin lottaystävä. Rukajärvellä hän koki raskaan surun. Eila kertoi radiohaastattelussa: "Mie olin semmosen ison kanttiinin emäntänä, missä oli enemmän lottia. Siinä oli lotta, jonka kanssa oltiin aika paljon oltu yhdessä, vaikka sitten jouduttiin eroon, kun kaksi meidän lotista joutui vangiksi. Lottia koottiin sinne, ja sinne tuli tämä Maija-Kyllikkikin. Maija-Kyllikki oli kihloissa. Mie muistan aina sen päivänkin sodan loppuvaiheessa, oikein lämmin nätti päivä. Me istuttiin kanttiinin rappusilla, keittiön rappusilla kun oli kanttiini kiinni. Puhelin soi, mie menin vastaamaan. Sitten kysyttiin, onko semmonen ja semmonen lotta minun kanttiinissa. Sanoin että on. Niin pyydettiin ilmottamaan, että sen sulhanen on kaatunut nyt just. Siinä kyllä mietti kauan aikaa että miten mie tämän sanon. Menin istumaan ja istuttiin vähän aikaa ihan hiljaa. Maija-Kyllikki kysyi, että mikä se oli se puhelu. Sitten mie sanoin, että sieltä tuli tieto, että sun sulhases on kuollut. Se katso minua ensin vähän aikaa, sitten se sanoi hiljaa, että ei, hetken päästä että ei vielä kovemmin, sitten se huusi että ei oikein kovaa ja  juoksi pois, ja mie jäin istumaan ja itkemään siihen rappusille."

Lauantaina Eila on yhä Seinäjoella ja vieraana Maija-Kyllikin sisaren Annun ja Olavi Pihlajaniemen häissä. Vasta maanantaina Eila jatkaa matkaa. "Lähtö Lapualle ja Lapuan Hellanmaalla Ellun luona." Olisiko tämä se Hantulan Elli, josta äiti usein kertoi. Tiistaina merkintä "Kaikki ovat niin kultaisia täällä minulle" tuntuisi viittaavaan samaan perheeseen, joka vielä pitkään toivotteli jopa meitä Eilan lapsia tervetulleeksi, jos sielläpäin poikkeaisimme. Keskiviikkona Eila lähtee kotiin ja on perillä torstaina 19.7. "Vihdoinkin kotona. Väsyttää!"

Eila ja Elli Hantula

Seuraavina päivinä Eila jaksaa kirjoittaa vain "Kotona". Vasta tiistaina on kynä suihkinut enemmän. "Leivoimme, sillä meille tulee huomenna tyttöjä ja poikia kylään. Illalla Sääksniemessä. Siellä oli tavattoman hauskaa. Tulin kotiin Pentti Niemisen kanssa." Pentti Niemisen! Tuttu mies! Oliko rakkautta ensi silmäyksellä vai oliko Pentti vain kivaa seuraa, kun se Antti oli Helsingissä asti? Ainakin kiinnostus on herännyt. Keskiviikko 25.7. "Viimeinen lomapäivä. Illalla oli sitten vieraita. Marketta ja Martti, Elvi ja E. Jattu sekä Kalevi Myöhänen ja Pentti Nieminen. - Oikein hauska ilta. Vieraat lähtivät 2.30."

Ja tarina jatkuu seuraavana iltana. "Sääksniemessä. Olin loistotuulella ja siellä oli myös loistohauskaa. Tulin kotiin Penan kanssa." Ai hän on nyt jo Pena. Perjantaina Eila tapaa ystävättäriä. "Liisa ja Marja-Leena olivat meillä. Kävin saattamassa heitä ja samalla pistäydyin Marketan luona." Lauantaina "Olin illalla Hakalalla. Päivällä olimme Salmen kanssa yhdessä kaupoissa ja näimme paljon tuttuja m.m. Kapen ja Penan. Pena lähtee huomenna H:kiin. Antti soitti!"

Tunnelma tihenee kuun loppua kohti, niin myös teksti kalenterisivuilla. Sunnuntai: "Lähdin illalla Kapen ja Salmen kanssa elokuviin. Vähän aikaa istuttuamme  tuli Penakin sinne. Hän lähteekin vasta yöllä. - Illalla Sääksniemessä. Tulin Penan kanssa kotiin. Marketta kertoi P:n sanoneen että olen loistotyttö ja että jos hän saisi tilaisuuden niin hän kosisi."

Maanantaina Eila on ylitöissä 18.30:een. Illalla hän aloittaa taas päiväkirjan pitämisen. "Pitkästä aikaa - se helpottaa." Olisipa nyt se päiväkirja tallessa, niin saataisiin selville, räytyykö Eila jo Penan takia ja onko Antti unohtumassa. Tiistaina heinäkuun viimeisenä päivänä Eila on Sääksniemessä tansseissa. "Hauskaa, mutta ei mitään erikoista."