Jouko Seppälän muusikonura on jatkunut jo kuusi vuosikymmentä

Jouko Seppälä on muusikkona kiertänyt Suomen kaikki tanssilavat ja säestänyt lukemattomia tunnettuja laulajia Taisto Tammesta Heidi Pakariseen. Keikat ovat vieneet ison osan miehen elämästä ja valvottaneet useimmiten pikkutunneille. Silti Seppälä tarkoittaa vain metallialan työjaksojaan, kun hän puhuu työelämässä olostaan. Kotona Rekolassa on keväällä paranneltu jalkaa, jotta pian 80 täyttävä puhaltaja pääsee taas keikoille yhtyeensä kanssa.

Kuusaalaismiehen elämäntarina alkaa harvoin kuten Jouko Seppälän: olin maalaistalon ainoa lapsi. Mutta kyllä Kuusaaltakin maaseutua löytyy, myös Seppälöiden kotitila Puhjonmäellä. Kymmenen hehtaarin tila oli omavarainen monissa asioissa. Talossa oli lehmiä, hevosia, sikoja, kanoja.
- Heinätyöt ja perunannostot olivat lapsena tuttua touhua, niitä tein kunnes joku kavereistani tuli Tanttarista hakemaan minua leikkimään.Talo on edelleen olemassa, sen kautta on tekeillä tieyhteys Ratamo-sairaalaan. Tanttarin tontit on lohkottu meidän tilasta, Jouko kertoo.

Vuonna 1937 syntyneellä Joukolla on muutama muistikuva sota-ajasta. Ne ovat enemmänkin jänniä kuin pelottavia. Hän näki, kuinka venäläisiä pommikoneita etsittiin valoraketein taivaalta - mahtava ilotulitus - ja tietää, että ne tyhjensivät hätäpäissään pommilastinsa Seppälän peltoon. Sieltä ja lähimetsistä löytyi myöhemmin kymmenittäin räjähtäneitä pommeja.
- Hyvä etteivät taloon osuneet.

Joukon isä oli sodassa muttei rintamalla vaan mm. Hämeenlinnassa sotapoliisin koirapartiossa sotakoirien kouluttajana. Kotitilalla pärjättiin, kun äidin lisäksi tilalla asuivat Joukon isän vanhemmat ja talkooväkeä sai siihen aikaan heinätöihin herkästi ja perunapellolle perunapalkalla.
- Meillä kävi ihmisiä Tanttarista ja Puhjonmäeltä hakemassa tinkimaitoa ja kananmunia omiin kannuihin. Siihen aikaan ei maitoa tarvinnut pastöroida.

Koulua Jouko kävi Kymintehtaalla Niinivaaran koulussa klubin portin lähellä. Tanttarista pääsi kätevästi motilla Kymintehtaan asemalle.
- Koulusta saatiin liput mottiin. Kun aikataulut ei käyneet yksiin koulupäivän kanssa, meillä oli lupa myöhästyä joiltain aamutunneilta. Siinä koulussa kävin kuusi luokkaa ja siirryin sitten Kymin ammattikouluun. Juuri sinä vuonna 1950 aloitti kaksivuotinen yleislinja, jossa käytiin metalli-, puu-, paperi- ja peltisepän linja. Sai joka hommaan tuntumaa, Seppälä kehuu.

Kymin ammattikoulusta moni kuusaalainen on saanut kipinän soittouralle.

Alttotorvi herätti kiinnostuksen soittoon 

Ammattikoulun puutyön opettaja Alvar Korpi antoi sysäyksen Joukon soittouralle kuten monen muunkin pojan musiikkiharrastukselle. Kun tuli uusi vuosikurssi, Alvar ehdotti heti soittamisesta kiinnostuneille koulun soittokuntaan liittymistä.
- Alvar piti harjoituksia aina koulupäivän päätteeksi omaan piikkinsä. Tuskin hän siitä korvauksia sai, Jouko arvelee.

Aluksi Joukon kaverit veivät hänet mukaan puoliväkisin, mutta johan poika innostui, kun sai puhallettavakseen ison torven, altto- tai baritonitorven. Sitten Alvar Korpi antoi hänelle trumpetin ja totesi Joukon lahjat. Itse hän soitti klarinettia.
 - Hän antoi minulle klarinetin, alapas kokeilee tätä. Kun huomattiin, että pärjään sen kanssa, sain oman soittimen. Helsingistä sen toi minulle huippumuusikko Sven Lavela, joka antoi vielä opetustakin soittamiseeni. Ansio tästä kuului Kouvolan musiikkiopiston opettajalle Aleksi Roihiolle, joka soitti Varusmiessoittokunnassa. Musiikkiopistoa kävin kaksi vuotta.

Työnsä Kymiyhtiössä Jouko aloitti sähköverstaalla mutta siirtyi pian kuparipajaan pariksi vuodeksi. Siellä tehtiin monenlaista tuotetta pellistä, putkia, ämpäreitä, tinattiin kuparisia kahvipannuja sisäpuolelta. Töitä tehtiin omiinkin tarpeisiin, kun esimies ei ollut turhan tarkkana. Jouko Seppälä soitti jo siihen aikaan.
- Menin yhtiön herran puheille, että pääsisikö kevyempiin hommiin, kun kuparipajalla sormet jäykistyy. Anoin mittarikorjaamolle ja pääsin. Olin ensin pääkorjaamolla Kuusaansaaressa ja siirryin sieltä Kymin selluloosan mittarikorjaamolle. Vuoteen -64 olin siellä, ja sitten otin lopputilin ja aloin soittelemaan, Jouko kertoo.

Pian alkoi Jouko Seppälän varsinainen soittajan ura. Esko Hautaniemen tanssiorkesteri pestasi hänet pariksi vuodeksi, sitten Jouko siirtyi Arttu Taimelan orkesteriin. Sen jälkeen hän soitti Lavin veljesten porukassa, ja vuonna -59 hän alkoi kiertää Matti Mustosen kokoonpanon kanssa.
- Mukana oli jo Taisto Tammi, mutta hän ei ollut vielä levyttänyt. Käytiin keikoilla ja soitettiin vanhassa Kartanossa kuukauden pesti. Nykyään ei ravintoloissa ole mitään kuukauden pestejä, siellä soitetaan viikonvaihteet kerrallaan, Jouko Seppälä kertoo.

Jouko ja saksofoni

Taisto Tammi levytti sinä aikana ensimmäisen levynsä Ruusu on punainen ja nousi pinnalle välittömästi. Matti Mustosen yhtye oli mukana vain yhdellä levyllä, muissa säestyksen hoiti studio-orkesteri.
- Sitten alettiin kiertää Taiston kanssa. Joka tanssipaikka, kesät talvet Suomessa, jopa Ruotsissa, kahdeksan vuotta. Tukholman Suomi-talossa käytiin useamman kerran, Göteborgissa samoin. Kun keikka siellä loppui, lähdettiin saman tien ajamaan Tukholmaan - 700 kilometriä - että ehdittiin aamulaivaan. Aika väsyksissä oltiin, Jouko muistaa.

Keikoilla Jouko oli usein kuskina.
- Ostin kleinbussin ja ajettiin ensin sillä. Sitten Taisto osti itselleen isoja amerikanrautoja ja ajoin niillä keikoille. Eihän Taistolla ollut korttiakaan, rahaa vain paljon. Taisto oli reilu ja mukava kaveri. Hän kävi usein  meillä kotona. Täällä istuttiin ja rakennettiin Puhjonmäeltä tuoduista ruisoljista himmeleitä.

Kuskin piti viettää raitista elämää, ainakaan isoa känniä ei voinut keikoilla ottaa, jos piti seuraavana päivänä ajaa. Muille kyllä maistui.
- Nykyään järjestäjät vaativat että on oltava selvin päin. Ennen oli paljon vapaampaa, monessa paikassa järjestäjät tuli tarjoamaan soittajille. Takahuoneessa ei entisaikaan ollut tarjoilua kuten nykysolisteille laitetaan. Itse sai eväänsä ostaa.

Talvella tansseja pidettiin seurataloilla ja monenlaisilla urheilutaloilla ja -halleilla. Välillä tanssipaikat vähenivät ja orkesterit soittivat lähinnä hääkeikkoja. Nyt talvi- ja kesäpaikkoja on taas tullut lisää.
Nuorena jaksoi hämmästyttäviä työrupeamia.
- Kerran oli lauantaina keikka Oulussa, nukuttiin sen päälle hotellissa yö ja lähdettiin ajamaan Tuohikottiin, jossa meillä oli sunnuntaina keikka. Pirunmoinen lumisade oli, ei ehditty välillä kotiin, oltiin kahtakymmentä vaille kahdeksan Tuohikotin keikkapaikan pihassa. Takana 600 kilometriä, äkkiä lavalle ja soittamaan, Jouko puistelee päätään, enää ei onnistuisi.

Tammi muutti  aikanaan Tampereelle ja kasasi siellä uuden orkesterin, sillä Mustosen porukasta kukaan ei halunnut muuttaa Tampereelle. Jouko Seppälä siirtyi Esko Rahkosen orkesteriin.

Kuuluisia irtosolisteja

Kuusankoskelle oli perustettu noihin aikoihin Ajanviihde-toimisto. Sillä oli tallissaan kaikki senaikaiset huippusolistit. Seppälä näyttää listaa: Marion, Eija-Sinikka, Kaija Keinänen, myöhemmin Pohjola.
- Marion oli juuri levyttänyt Tipitiin, me säestimme häntä Kansantalolla. Minä vein hänet kotiin Helsinkiin keikan jälkeen. Kantellin Eikka sitä ehdotti, ettei Marionin tarvinnut taksilla matkustaa. Näitä irtosolisteja ehdittiin säestää alussa, kun Taisto ei ollut vielä huipulla. Mutta sitten kun hän pääsi pinnalle, ei ehditty muiden kanssa soittaa.

Yleensä irtosolistien kanssakaan ei ole tarvinnut etukäteen harjoitella. Tavallisesti vähän ennen keikan alkua katsotaan solistin lista ja mitä orkesteri niistä hallitsee. Ohjelmisto ei juuri ole vuosikymmenten varrella muuttunut, samanlaisia kappaleita kuin 60-luvulla soitetaan ja tanssitaan yhä. Puhaltajalla on soolo-osuuksia, tavallisesti niin että laulaja vetää ensin säkeistönsä ja puhaltaja sen jälkeen saman, laulaja sitten vielä lopuksi.
- Välillä on pitänyt vetää soolonsa hilseestä. Ei siinä sen kummempaa, rohkeasti vaan, kovaa ja korkealta, Jouko  naurahtaa.

Jouko Seppälä ja klarinetti

Jouko tietää artistien myöhemmistäkin vaiheista. Eija-Sinikka esiintyi taiteilijanimellä Lolita siihen asti kun tuli kuminukke-Lolilat. Silloin hän otti oman nimensä. Nyt hän on maatilan emäntänä Mikkelin lähellä. Anita Hirvonen ja Anneli Sari tulivat hekin tutuiksi.
- Anitalla on aina ollut sama villi tukkamuoti. Anneli oli ihan tavalliin ihmiin Kuusaalta ennen kun siitä tuli diiva. Paula Koivuniemen kanssa soitettiin, Erkki Junkkarisen kanssa esiinnyttiin monta kertaa, soitin hänen porukassakin muutamat keikat. Laulaja Kalevi Usmalla oli hurja menneisyys, siksi hän kulki pistooli mukanaan. Jouko Takalo oli Kouvolan miehiä. Seppo Hanski on jo kuollut, samoin Tamara Lund. Pertti Ylermi Lindgrenin kanssa kierrettiin yksi kesä kolme kuukautta. Hän osti joka ilta ruusukimpun ja jakoi sen naisille laulaen. Kreivi ja kreivittäret oli bändin nimi. Me jouduttiin pukeutumaan naisiksi yhden tunnin ajaksi.

Monet artistit ovat käyneet Seppälällä kylässä. Kreivikin on heillä saunonut, Esko Rahkonen monesti myös.
- Tamara asui meillä viikon silloin kun Taisto Tammi oli Kouvolassa armeijassa - ne seurusteli. Tamara leikki meillä lapsien kanssa, Taisto tuli iltaisin palveluksen loputtua meille myös, vietti yön Tamaran kanssa ja palasi aamuksi kasarmille. Tämä oli sen jälkeen kun Tamaran sulhanen Rami Sarmasto oli kuollut, Seppälä kertoo.

Seppälä on säestänyt myös tangokuningatar Heidi Pakarista, tämä oli kolmeen otteeseen Joukon  nykyisen porukan Amorin solistina Vantaalla vuonna 2014. Lista jatkuu: ensimmäinen tangokuningas Kauko Simonen, Veikko Lavi, ensimmäinen tangokuningatar Arja Sipola, Veikko Ijäs, Erkki Eräs, nyttemmin taksikuskina Miehikkälässä. Hänen kanssaan Seppälän porukka kävi Ruotsissakin.
- Miehikkälässä oli syksyisin sellainen talkoosoitto, kauden lopettajaiset. Siinä soitti Erkki Eräksen porukka ja Reijo Taipale yhtyeineen.

Seppälä oli jossain vaiheessa töissä Pelkosen konepajalla metallihommissa vähän aikaa ja Voikkaalla Katajaharjun Koneasennuksella sen jälkeen. Soittamista Jouko Seppälä ei näköjään pidä varsinaisena työntekona. Hän muistelee, miten pitkään on nyt soittanut Amorissa ja kysyy vaimoltaan: "Olinks miä työelämäs sillon kun alotin Amoris?" Ja selvittää lisää:
- Olen soittanut välillä samaan aikaan kun olen ollut työelämässä. Hotelli Kouvolassa, Hot-Kopissa, soitettiin kerran kaksi kuukautta samaan aikaan kun olin päivät töissä. Yhdeksästä puoli kolmeen, sunnuntaina päivätanssit ja sitten taas iltatanssit yhdeksästä puoli kolmeen. Olin neljältä aamulla kotona ja menin seitsemäksi töihin. Kun meno oli normaalimpaa, keikkoja oli kolme kertaa viikossa, kaksi kertaa viikonvaihteessa ja lisäksi keskiviikko.

Suomen kaikki tanssipaikat Seppälä sanoo käyneensä. Pohjoisin oli Muonio, ja siitä etelään kesätanssipaikkoja oli paljon enemmän kuin nykyään.
- Silloin oli joka kylässä oma lava. Kaikissa on käyty. Talvitanssipaikoillakin käytiin. Lapissa oli joskus 40 astetta pakkasta, katseltiin korvessa Muonion ja Rovaniemen välillä, että eihän täällä ole talojakaan. Sitten löytyi tanssipaikka ja arveltiin ettei siellä paljon väkeä ole. Kun kemut alkoi kahdeksalta, paikka oli täynnä. Porukkaa tuli satojen kilometrien päästä. Taiston aikana oli aina tupa täynnä.

Soittokuntaa ja puhallinorkesteria

Välillä selaillaan kirjaa, joka kertoo Joukon soittovuosista. Taisto Tammen orkesterissa oli haitari, basso, rummut, saksofoni ja klarinetti. Ohjelmistosta suurin osa oli tangoa. Pohjanmaalla oli pakko soittaa tangoja, järjestäjät tulivat vaatimaan sitä jo heti porukan saapuessa.
- Tehtiin joskus jullikkaa. Soitettiin kolmen vartin setti pelkkää tangoa, tauotta. Ei kukaan tullut valittamaan. - Yleensä keikkaan on kuulunut neljä kolmen vartin rupeamaa, välissä varttitunnin tauot että ehtii vaikka kahvit juoda.

Kuusankosken Puhallinorkesterista tuli Seppälän soittoporukka heti kun hän aloitti soittohommiaan. Tai Kuusankosken Työväen Soittajathan se silloin oli nimeltään. Välillä hän oli muiden keikkojen takia poissa mutta palasi sitten soittokuntaan. Hän soittaa myös voikkaalaisessa Fantasiassa ja Sotilaspoikakuoron orkesterissa. Tämä tietää soittoharjoituksia kolme kertaa viikossa.
- Näiden mukana on nähty maailmaa. On käyty Norjassa, Tanskassa, Ruotsissa, Islannissa. On nähty Puolaa, Saksaa, Unkaria, Kanadaa.

Leila-vaimo saa Joukolta tunnustusta kodin arjen hoitamisesta.

Kaiken työnteon ja soittamisen ohessa Seppälä on kuitenkin ehtinyt perustaa perheen.
- Vuonna  -57 mentiin naimisiin ja Teija syntyi. Kaksospojat syntyivät -60 ja toinen tyttö -62. Talo rakennettiin vuonna -65. Minä en kerinnyt noina vuosina paljon muuta kotona käydä kuin vaihtamassa vaatteet. Appiukko hoiti talonkin rakentamisen, muusikko Seppälä kertoo tyytyväisenä kotikeittiössään.

Nyt Seppälä soittaa saksofonia ja klarinettia Amorissa, jossa Heikki Hytti soittaa haitaria, Paavo Hytti soittaa rumpuja ja laulaa, Kalle Kurki on basisti.
- Sen mukaan soitetaan mistä yleisö tykkää. Tangoa, valssia, humppaa, lattarikappaleita ja jiveä, että eläkeläiset pääsee dzaivaamaan. Meillä on ollut konserttejakin, Sota-ajan lauluja. Niissä konserteissa oli tosi paljon yleisöä.

Soittaminen maistuu edelleen, se ei väsytä. Ainoa muutos on se, että pitää saada istua.
- Jos ei se tämän kummemmaksi muutu, jatkan vielä pitkään, Jouko Seppälä lupaa.