keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Kati Kunnaalan maailmassa sosiaalipalvelut ja runot kulkevat käsi kädessä


Kettumäen palvelukeskuksesta löytyy mielenkiintoinen tuttavuus, Kajaanista Kuusaalle päätynyt sosiaalialan ammattilainen. Varmaan moni muukin kuusaalainen on ns. junantuoma, mutta Katissa yhdistyy jännällä tavalla runoilijasielu ja sosiaalialan vahva osaaminen. Runoja on jo kolmen kirjan verran, neljäs on tuloillaan. Tämän jutun runot ovat Katin kirjoittamia.

Kati on ollut määrätietoinen nuori, hän lähti jo heti peruskoulun jälkeen opiskelemaan Iittiin kansanopistoon.
- En ollut kuuttatoista täyttänyt, kun lähdin omilleni. Luin lehtijutun, jossa kerrottiin että Iitissä oli ravinto- ja luontaisalan koulutusta. Äiti oli myöntyväinen, niin minä sitten lähdin, Kati kuvailee reipasta päätöstään. Hän opiskeli ensin kaksivuotisen tutkinnon ja sen päälle kolmannen vuoden Kajava-terapeutiksi samassa Perheniemen opistossa.

Perheniemi toimi Katille ponnahduslautana muihin opintoihin. Hän lähti opiskelemaan lähihoitajaksi Lahteen. Samaan aikaan hän asui Kausalassa, kaikkiaan 13 vuotta. Sinä aikana hän kouluttautui vielä hierojaksi. Sen osaamisen kanssa Kati päätyi Kuusankoskelle ensimmäiseen harjoittelupaikkaansa Kettumäen palvelukeskukseen. Siellä hän on edelleen, tosin vähän muissa töissä.

Tässä vaiheessa haastattelija laskee jo sormillaan: Onko sinulla siis kolme tutkintoa?
- Itse asiassa neljä, Kati nauraa. - Opiskelin myös sosiologiksi. Vuosien hierojana työskentelyn jälkeen kädet alkoivat kipuilla, ja jouduin jättämään sen työn. Samasta syystä en pysty tekemään perushoitajan työtäkään. Aloitin opinnot Kuusankoskella, ja kesken lukujeni opinnot siirrettiin Kotkaan. Ei se paljon haitannut, meillä aikuisopiskelijoilla oli aika vähän lähiopintoja. Välillä käytiin kimppakyydeillä Kotkassa. Mutta en minä mikään alanvaihtaja ole ollut, kaikki koulutukseni sosiaali- ja terveysalalla liittyvät vahvasti yhteen.

Palvelutaloissa asuu nykyisin vain paljon apua tarvitsevia

Kati oli viittä vaille valmis sosionomi tullessaan Kettumäen palvelukeskukseen kesätöihin päiväkeskusohjaajaksi.   Päiväkeskusohjaaja pitää viriketuokioita asukkaille.
- Se on kaikkea musiikista askarteluun, taidepiiristä liikuntaan. Olen musikaalinen, piirrän ja maalaan, joten ideoita syntyy helposti toisiakin varten. Koulutus taas opetti, mitä ikäihmiset pystyvät tekemään. Pitää olla mielekästä, vähän haasteellistakin muttei liian vaikeaa tai helppoa.

Tätä sijaisuutta seurasi sosiaali- ja palveluohjaajan sijaisuus. Siinä huolehditaan mm. taloon haluavien ja sinne muuttavien uusien asukkaiden asioista. Palvelukeskukseen on koko ajan enemmän tulijoita kuin se voi ottaa. Tarjolla on tavallista ja tehostettua palveluasumista. Tehostetun palveluasumisen hakemukset käsittelee kaupunki.
-  Ajat ovat muuttuneet. Parikymmentä vuotta sitten Kettumäen tarjoamaan palveluasumiseen tuli henkilöitä, jotka pystyivät pesemään pyykkiä, käymään kaupassa, laittamaan ruokaa, ajamaan autoa. Nyt tänne muuttaa ihmisiä, jotka tarvitsevat tosi paljon apua kaikilla elämän alueilla pukemisesta ja syömisestä lähtien. He eivät enää pärjää kotona. Useimmilla meille tulevilla on muistisairaus.

Kotihoitokin on muuttunut viimeisten kymmenen vuoden ajan. Kati Kunnaala on lähihoitajana ollut kotihoidon tehtävissäkin ja muistaa, miten ennen lähdettiin asiakkaan kanssa vaikka kirjastoon tai leivottiin yhdessä pullaa. Tuohon aikaan sijaisia ja sijaisuuksia riitti, ja käyntipaikkoja oli paljon vähemmän kuin nykyhoitajilla. Mutta työpäivät olivat risaisia, muutama tunti aamulla, muutama iltapäivällä. Nykyään sellaiset työpäivät ovat laittomia.
- Nyt asiakas saa vain välttämättömimmän hoivan. Minä haluaisin enemmän aikaa asiakkaan luona, että kerkiäisi vähän hieraista hartioita ja rupatella. Varmasti moni vanhus pärjää kotikäyntien turvin, mutta on siellä kotona paljon turvattomuuttakin, Kati pohtii poliitikkojen ajatusta siitä, miten kaikkien pitäisi saada asua mahdollisimman pitkään kotona.

Hyvinvointiasemalta mutkattomasti neuvoja

Kati Kunnaalan nykyinen työ on varhaisen tuen palvelua, siinä ehkäistään hankaluuksia ennalta.
- Nyt minulla on aikaa jutella ja puuhata ihmisten kanssa ja pohtia miten kuntoa voi pitää yllä itse. Nykyiset ikäihmiset eivät ole tottuneet ajattelemaan omaa hyvinvointiaan ja jaksamistaan vuosien päästäkin, siinä voin auttaa.

Kettumäen hyvinvointiasema on pyörinyt kolmisen vuotta. Kati Kunnaala on ollut rakentamassa mallia Kuusankosken Vanhainhuoltoyhdistyksen omistamaan palvelukeskukseen alusta asti. Kaupunki ostaa aseman palveluita ja sanelee jonkin verran, mutta silti vapautta suunnitteluun on.

Hyvinvointiasemalla on joka päivä kaksi eri ohjelmaa, aamupäivisin  ja iltapäivisin. Asiakkaat tulevat kuuntelemaan esityksiä, osallistumaan touhuihin tai vain kahvittelemaan, lukemaan lehtiä ja tapaamaan toisiaan.
- Osa tulee minun luokseni, kun tarvitsee apua vaikkapa Kelan kaavakkeiden täytössä. Tai saatan tulostaa asumistukihakemuksen ja katsomme yhdessä, osaako asiakas täyttää sen. Auttelen usein liitteiden kanssa - Kelan hakemuksiin tarvitaan paljon liitteitä, ja niissä on vähän epäselvyyksiä, joissa sitten neuvon. Olen sanonut asiakkaille, ettei ole sellaista asiaa, jota ei voisi kysyä minulta. Oli se terveyteen liittyvä tai jokin mikä muuten painaa mieltä, niin etsin jonkun joka osaa auttaa, ellen itse pysty.

Harmaalintu

Valo puun takana
äkämät lehdillä toukkien suojana
pieninä pilkkuina läpikuultavaa vihreää vasten.
Vaikka valo lyö kirkkaana, sataa.
Kesä on kylmä,
syksyä taas aika ajaa
nainen huutaa sille ajo-ohjeita.
Toivot olevasi
joku vähäisempi lintu,
lukuisampi.
Laulaisit rauhassa,
syvemmällä metsässä.
Kaukana kaupungin kajosta.

Asiakkaat tulevat hyvinvointiasemalle pääosin talon ulkopuolelta. Palvelusta saavat nauttia muutkin kuin kuusaalaiset, joskus tulee ihmisiä kauempaakin.
- Kuka vaan ikäihmiseksi tuntee itsensä, niin tervetuloa. Palvelu on asiakkaalle ilmaista, kaupunki sen tarjoaa. Ei tarvitse varata aikaa etukäteen, mutta voihan sen varata varmuuden vuoksi, jos ehtii.

Kati Kunnaalan kuvaamat palvelut ovat sen verran uutta, että tieto ei ole vielä kaikkia tavoittanut. Kati käykin yhdistyksissä ja kerhoissa kertomassa niistä.
- Moni ihmettelee, ettei ole tiennytkään että näin lähellä on paikka josta voi kysyä vaikka kaupungin palveluista ikäihmisille. Kaupungin palveluohjaajat auttavat minua paljon ja pitävät ajan tasalla. Samaa teen oma-aloitteisestikin, seuraan muutoksia netistä ja luen Kelan hyviä uutiskirjeitä ja nettikoulutuksia jatkuvasti.

Kuusankoskelta on hävinnyt moni palvelu. Ei ole Kelan toimistoa, ei pankkipalveluita. Kaupungin palveluohjaaja saa vastata tiistaivastaanotoillaan varmaan moniin uusiin kysymyksiin.
- Suurin haaste minusta on kuitenkin maailman digitalisoituminen. Siinä moni uhkaa pudota kärryiltä. Toisaalta on yhdeksänkymppisiä, jotka ovat käyneet lastenlasten kanssa ostamassa itselleen läppärin, mutta jokin asia vielä on epäselvää. ja siihen tarvitaan meidän tarjoamaa vertaistukea. Oppiminen ei lopu, mehän opitaan vaikeitakin asioita kaiken ikäisinä, Kati Kunnaala miettii ja sanoo ihailevansa vanhoja ihmisiä, jotka ottavat härkää sarvista ja opettelevat maksamaan laskunsa tietokoneella.

Kati Kunnaala muutti miehensä kanssa Kuusankoskelle Kausalasta 80-luvulla. Hän viihtyi heti.
- Tämä on koti. Täällä oli alusta asti kiva ilmapiiri muualta muuttaneellekin, oltiin osa porukkaa. Mies tykkää myös asua täällä vaikka käykin Kausalassa töissä.  Oltiin asuttu Kuusankoskella pari päivää, kun lähdin koirien kanssa Niivermäelle. Sitä katsellessani ajattelin, että ei voi olla totta! Tällainen satumetsä ihan meidän kodin lähellä. Luonto täällä on ihana, pikkukaupungissa on kiva asua tavallaan luonnon keskellä. Yhtenä aamuna kodin lähellä meni kaksi peuraa, on korppeja, haukkoja, kettuja. Hyvin erikoinen paikka.

Kaamoskonsertto

Marraskuun
        sateenkaari
   ihmiset varjon alla (varpaankärjet kastuvat)
eivät huomaa katsoa.

Chopinin satakielet ja ruusuntuoksu
          hengitän keveää
     joulukuun runoa
pimeässä varjot katoavat.

Kuusankosken kehut kannattaa ottaa vastaan, kun sanojana on henkilö, joka on elänyt lapsuutensa ihanalla paikalla Kajaanissa, joen rannalla Oulunjärvenkin rantojen tuntumassa "tosi upean luonnon keskellä" vain reilun kolmen kilometrin päässä Kajaanin keskustasta. Palvelutkin ovat Kuusaalla lähellä.
- Tulee tuetuksi paikallisia yrittäjiä, kun täältä saa melkein kaiken. Askartelutarvikkeiden ja lastenvaatteiden perään pitää mennä Kouvolan suuntaan.

Toisaalta ei ihme, että Katista tuntuu tutulta.
- Kun isäni kävi meillä eka kerran, hän tuumasi: "Joen rannassa, paperitehtaan varjossa ihan kun Kajaanissakin." Siellä piti lapsena soutaa vähän kauemmas kotirannasta uimaan, kun siinä oli sellulauttoja.

Katilla ei ole vapaa-ajan ongelmia. Kahta lasta saa kuljetella harrastuksiin, jollaisia itselläkin piisaa. Kati on liikunnallinen ja luova. Sali, taiji, juoksu, lenkkeily antavat kuntoa ja virtaa työhönkin. Pianotunnit jatkavat lapsuuden soittoharrastusta.
- Opiskelen ja kuuntelen klassista musiikkia aika paljon ja tunnollisestikin.

Ja kaiken tämän ohella Kati Kunnaala kirjoittaa runoja.
- Kirjoitin nuorena, välillä en, mutta nyt sitten taas. Kun kuopukseni syntyi 2010, kirjoitin runot omakustanteiseen runokirjaani, joka toimi opinnäytetyönänikin. Nykyään en osaa olla kirjoittamatta. Perhe tietää, että joskus pitää olla hiljaa: äiti kirjoittaa. Jos elämässä on ollut vaikeita jaksoja, olen kirjoittamalla saanut käännettyä asiat päälaelleen ja ottanut niistä niskalenkin. Luen myös paljon toisten tekstejä, niistä saan innoitusta omiin kirjoituksiin. Äitiyslomalla luin loppuun Kalle Päätalon Iijoki-sarjan - Kallen kotitalo on kahden kilometrin päässä mummolastani. Syytän vähän Kallea tästä omastakin kirjoittamisestani, Kati hymyilee.

Olin kulkenut, lukenut, kokenut
asunut viittä ja kuutta,
varttunut,
vähän jo viisautta saanut 

muukalainen.

Jos kosken kuohusta eilen saattoi kuulla
sään vaihtuvan,
tiesi tänäänkin vieraan
sinuiksi sanoa
vellin oudommallekin kiehauttaa.

Niin tulin minäkin,
korpin lennon kululta, 
rapavuoren asukkaaksi,
Rauhanvirran vartijaksi.

Ei kysellyt
puita hiljaa heijaava tuuli
kenen tyttäriä,
omaksensa huoli
ilman isoja.

Anja Aarnio ja Terttu Mäenpää arvostavat siivooja-nimikettä

Terttu Mäenpää ja Anja Aarnio Anja Aarnion ja Terttu Mäenpään vaiheet muistuttavat toisiaan monessa kohtaa. Kumpikin on paljasjalkainen ...