sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Puutarhakertomus 3. Asukkaat harjoittavat anastuspolitiikkaa

Kymiyhtiön ensimmäisen puutarhurin Matti Sihvosen päiväkirja/raportti työnantajalle vuodelta 1922 jatkuu. Puutarhurin alkutaival yhtiöläisten puutarhoissa ja yhtiön kauppapuutarhassa oli rankka, pihoja piti laittaa kuntoon joka puolella paikkakuntaa samaan aikaan. Lisää aiheesta voi lukea kotiseutujulkaisu Vellikupista 9/2010.

Kymiyhtiön tehdasaluetta: Klubi ja pääkonttori
Matti Sihvonen:

"4. Yleiset puutarhat.

Tehdasalueen asemakarttaa suunnitellessa yleensä ei ole varattu paikkoja n.s. yleisille istutuksille, joilla tarkoitetaan sellaisia puistoja, jotka ovat kaikille avoimia. Pääkonttorin luona on tosin pienempi alue tällaista puistoa, mutta myrkylliset kaasut tekevät siellä kunnollisten istutusten menestymisen mahdottomaksi. Istutettujen puistojen puutteen korvaa osittain ne laajat luonnonpuistot, jotka ympäröivät tehdasta ja jotka useammassa paikassa välittömästi sulautuvat virkamiesten puutarhoihin muodostamalla siten juhlallisen koristepuutarhan. Tulevan ammattikoulun ympäristö tulee varmaankin järjestettäväksi sellaiseksi yleiseksi puistoksi, jossa niinikään entiset mahtavat puut pääsevät entistä enemmän oikeuksiinsa, kun niiden ympäristöä jonkun verran järjestellään lapion ja haravan avulla.
   Aivan tulee mieli apeaksi, kun näkee, kuinka osa yleisöämme liikkuessaan nykyisillä puistoalueilla ei osaa antaa nurmikolle ja istutuksille minkäänlaista arvoa. Niinpä uusi nurmikko Kuusankosken saaressa on ajettu useamman kerran turmiolle, jota siitä syystä on saanut alituisesti korjata. Samoin Kuusankosken aseman edustalla olevan nurmikon yli on ajettu m.m. autolla. Samanlaisia autojen ja rattaiden jälkiä tapaa melkein kaikkialla, joten suuritöiset vehreimmillään olevat nuoret nurmikot muutamassa sekunnissa turmellaan aivan piloille. Tämä tällainen huolimattomuus johtunee etupäässä siitä, että näihin saakka on ollut vähemmän tällaisia kierrettäviä paikkoja, joten kukin on saanut kulkea mistä vain on halunnut. Toivottavasti tähänkin epäkohtaan vähitellen saatanee parannusta samalla kun lisääntyvien puistojen avulla voidaan entistä enemmän yleisöämme totuttaa järjestykseen ja siisteyteen sekä kasvattaa heidän kauneusaistiaan.

Aronpellolla vallitsi villin lännen meininki. Kuva: Ari Borg
  
5. Tonttimaiden jako ja tonttimaiden vastikkeet.

Kaikkein ikävimpiä tehtäviä on entisten tonttimaiden uudelleen jako. Tämä toimenpide aiheutuu joko siitä, että entistä taloa korjatessa sen huoneustomäärä lisäntyy tai vähenee, jolloinka viljelysmaiden rajat on mitattava uudestaan ja entisten omenapuiden ja marjapensaiden käyttö määritettävä. Niinikään on sattunut useampia tapauksia, jolloinka toinen istuttaa perunansa toisen muokkaamaan maahan. Kun naapurukset ovat jo usein keskenään näistä rajariidoista kamppailleet, on heidän välinsä siksi kireät, että sovinnollisen ja pysyvän jaon toimittaminen on joskus hyvinkin vaikeata.
   Kun kaikilla yhtiön huoneissa asuvilla ei ole puutarhamaata asuntonsa lähettyvillä, on heille koetettu, mikäli mahdollista, sellainen varata sopivista paikoista, ja sellaisia pikkupalstoja on sanottu tonttimaiden vastikkeiksi. Suurin tämänsuuntainen järjestely oli toimitettava Kuusankosken torin ympärillä asuvien 50 perheen maiden suhteen. Yritteliäimmät näistä asukkaista olivat itse kuokkineet pieniä viljelyspalstoja, jotka hyvin epäsäännöllisinä kiiloina ympäröivät heidän asuma-aluettaan, ja toiset olivat viljelleet entisiä lähellä olevia pikkupeltoja, joten kaikilla oli oma perunamaansa. Mutta muutamia vuosia sitten rakennettiin Voikkaan rautatie ja Lauttatie ja nämä tiet leikkasivat toisilta kokonaan, toisilta taas osittain pois kyseessä olevat palstat. Kun asukkaita ei tästä huomattu mitenkään hyvittää, alkoivat muutamat harjoittaa anastuspolitiikkaa. Tämä tapahtui siten, että kun joku näiden kasarmien asukkaista muutti pois, otti joku naapuri hänen palstansa omiin viljelyksiinsä. Kun uusi asukas tuli myöhemmin ja ehkä sattumalta sai kuulla hänelle kuuluvasta viljelyspalstasta, kukki siellä jo naapurin peruna. Osaksi tästä, osaksi viljelysmaiden vähenemisestä johtui, että 1/3 osa näistä asukkaista oli ilman palstaa, mutta muutamilla "ahkerammilla" oli yli 10 a. Kun viime keväänä ryhdyin asiata järjestämään ja ilmoitin asianomaisille uuden tasajaon välttämättömyydestä, nostivät suurien palstojen omistajat, etupäässä naiset,  kovan metelin, väittäen kuokkineensa ne kovasta maasta. Niille, jotka tosiaankin olivat peltoa raivanneet, maksettiin johtokunnan suostumuksella hiukan kuokkimispalkkaa, joten entiset rajat poistuivat uuden jaon tieltä. Viljelysalueet järjestettiin säännöllisemmiksi kuokkimalla lisää peltoa, huonompia paikkoja lannoitettiin ja maa varustettiin salaojilla. Kun tämä oli tehty, jaettiin jokaiselle perheelle yhtä suuri palsta, noin 1,5 a, ja mikäli näyttää, ovat ainakin useimmat tähän tasajakoon tyytyväisiä. Tällaisia tonttimaiden vastikkeita on järjestetty noin 80 perheelle."

  Maaliskuussa Kyyti-kirjastojen lukuhaaste tarjoaa kirjoja, joissa on kirjeitä. https://kyyti.finna.fi/themes/custom/files/lukuhaasteen_min...