tiistai 2. marraskuuta 2021

Lottana Kuusankoskella ja Rukajärven suunnalla

Lotta Svärd -järjestön perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta. Sen kunniaksi julkaisen äitimme Eila Niemisen (o.s. Piirikkälä) kuvia hänen lottavuosistaan. Osa on esillä jo Min Kuusas -blogin aiemmissa jutuissa. Näillä kuvilla kiitän meidän äitiä hänen panoksestaan sodassa ja kannustan kaikkia lottien jälkeläisiä lähettämään tarinan omasta lottaäidistään tai isoäidistään Lottagalleriaan: https://www.lottasvard.fi/lottagalleria/

Eila Piirikkälä liittyi pikkulottiin 1930-luvulla ystäviensä innostamana. Syksyllä 1938 Eila suoritti Kymenlaakson piirin Kymintehtaan paikallisosaston järjestämät Lotta-Svärd Iltakurssit muonitusjaostossa. Syksyllä 1939 talvisodan syttyessä hän oli 18-vuotias ja jo oikea lotta. Kuusankosken lotat kokoontuivat tuona vuonna kerran kuussa järjestettäviin lottailtoihin, "joissa sai sitä hyvää kahvia ja pullaa", laittoivat rokkaa suojeluskunnan hiihtokilpailuissa, keittivät kahvia lottaperinnejuhlassa ja osallistuivat paraatiin. 

                              Kuusankoskelaisia lottia, Eila toiseksi ylimmässä rivissä oikealla.

Sodan sytyttyä 30.11.1939 Eila ja joukko muita nuoria lottia määrättiin ilmavalvontaan lähelle Korian siltaa. Heidät majoitettiin Ulvin taloon, jonka isäntä saattoi tytöt torniin hevosella. Tornissa päivystettiin periaatteessa kaksin pari tuntia kerrallaan, mutta Eila vietti siellä jouluyönä 1939 tunnin yksin, 18-vuotiaana. Häntä ei ilmavalvonta kovastikaan pelottanut - nuoria oli koossa reipas joukko, mukana mm. Eeva-Kaarina Volanen.

                                                   Lottia ja isäntäväkeä Ulvin talon pihalla




Talvisodan talvi oli kylmä, ja lotat saivat valvontavuoroilleen lämpimät turkit.

 



 

Jatkosodan sytyttyä kesällä 1941 Eila ystävineen oli vuoroon töissä Kymiyhtiössä, vuoroon lottatoimissa. Ilmavalvonta Ruotsulassa jatkui.




 

Lotilla oli (ainakin) kesällä 1941 ja -42 kioski Kymiyhtiön ammattikoulua vastapäätä Aronpellon laidalla. Ammattikoulu oli talvisodan aikana muutettu sotasairaalaksi, ja siellä vielä toipuvat potilaat kävivät myös asiakkaina kioskissa.

                                                                      Kirsti ja Eila







Syksyllä 1942 Eila Piirikkälä sai komennuksen sotatoimialueelle Rukajärven suunnalle. Hänestä tuli kanttiini Turina-Tuvan emäntä. Eila oli tuolloin 21-vuotias. Seuraavan vuoden alussa hänet lähetettiin Viipuriin kanttiinikurssille ja sieltä takaisin rintamalle. 

 

                                              Turina-Tupa helmikuussa 1943. Emäntä ovella.

 

"Kanttiini Turina-Tupa Ontajärvellä Rukajärven suunnalla 3 km etulinjasta Olin siellä kanttiinin emäntänä."


Asemasodan aikana sotilaat ehtivät rakentaa lotille myös oman talon Ontajärven Mukkikujalle. 

 

 

 

 

 

"Maija-Kyllikin kanssa 'olohuoneemme' nurkkauksessa onnesta mykkyrällä, kun olimme päässeet kunnon asuntoon rottien seasta. Meillä oli jopa talvella melkein lämmintä."






Sotilaat tekivät puhdetöinään kalustusta taloihin.

 

 

 

 

 

 

 

 

Tältä näytti parakkikylä vuonna -44 Tiiksjärvellä.

"Näköala majoitusparakkimme luota Ruokala- ja juhlaparakkiin päin 6.5.-44. Toukokuista talvimaisemaa"

 




Sotilaiden arkea Rukajärven suunnalla.






Sotimisen, kylmyyden ja metsässä ruokailun keskeltä oli ilo päästä käymään lottien pitämässä kanttiinissa ja saada näiden kautta muistutus siitä, minkä vuoksi taistellaan. Näin sotilaat ovat kirjoittaneet Eilan pitämään rintamavieraskirjaan http://minkuusas.blogspot.com/2014/10/lotan-vieraskirja-merkintoja-rukajarven.html



Lausunto

Kanttiinimme Turina-Tupa on lohkomme keskeisimmällä mahdollisella paikalla ja on se varsinaisen kanttiinin ohella tavattoman suuriarvoinen viihdytys- ja valistustilaisuuksien järjestämispaikkana, johon se näyttämönsä ansiosta on erikoisen sopiva ja tällaisia tilaisuuksia silmälläpitäen rakennettukin. Kohtelu ja tarjoilu kanttiinillamme on harvinaisen välitöntä ja sydämellistä, jota se ei ole läheskään kaikilla suuntamme ja muidenkin suuntien kanttiineilla. Kanttiinillamme saa korvikekuppinsa yhtä hymysuiselta lotalta niin kankimies kuin tähtisarjaankin kuuluva, mikä seikka on tehnyt kanttiinimme lohkomme poikien keskuudessa erittäin suosituksi vapaa-aikojen viettopaikaksi. Siisteys ja järjestys on aina ollut moitteeton. Kanttiinimme pysyy edelleenkin poikiemme suosiossa.

11.8.43 Korpr. Pietilä Viljo

 

Lotta Piirikkälä vietti joulut 1942 ja -43 rintamalla. Joulujuhlassa vieraili itse Joulupukki.





 

Eilalla oli hyvä lauluääni, ja hän esiintyi myös Korven radiossa. "Olin siellä esiintymässä 23.4.44 omalla lauluesitykselläni. Kansanlauluja yms. Säestämässä Eero Linnalan orkesteri."


Rukajärven suunnalla pidettiin myös näyttävät juhannusjuhlat. Tässä keskikesän juhlaa 1943 sodan keskellä korvessa.

 

 

 

 



Airoissa Eila, peränpitäjänä Maija-Kyllikki.

Rintamalla lotilla oli liikkuvat kahvilapalvelut Sumppijunalla. "Otettu Karnisjärvellä elok. 1944. Tällä autolla kiersimme sellaisissa paikoissa etulinjassa, jonne ei voinut pystyttää vakinaista kanttiinia. Tellervo Korkama ja minä." Tarjolla oli korviketta, ei sentään oikeaa kahvia.




Eilakin sai lottajärjestöltä ohjekirjasen lähtiessään rintamalle. KOMENNUKSELLA OLEVAN LOTAN JÄRJESTYSSÄÄNNÖT ohjeistavat kaiken mukaan otettavista varusteista käyttäytymiseen. Vaatetuksesta säännöt sanovat:

Komennuksella oleva lotta esiityy työssään myös työpaikan ulkopuolella lottapuvussa. Tarpeettomien siviilivaatteiden kuljettaminen komennukselle on ehdottomasti kielletty. - - - Siviilipuvussa esiintyy lotta vain sisällä kotioloissa eikä missään tapauksessa julkisilla paikoilla eikä matkoilla.

 

 

 

                               Lotta Eila Piirikkälä ja lotta Elli Hantula


 

 

 

Lotta Piirikkälä jatkosodan aikaan lomalla Lahdessa.

              Näissä kuvissa kansallispuvut liittyvät varmasti juhannusohjelman esittämiseen.



 

Sääntö numero 14: Lotta välttää ulkona ja matkoilla liikkuessaan äänekästä puhelua ja esiintyy vaatimattomasti sekä huomiota herättämättä. 


Sääntö 16: Lotta ei tupakoi, ei tarjoile eikä käytä väkijuomia, eikä muutenkaan käyttäydy lotalle sopimattomalla tavalla. (Huom.  sodanaikainen yleinen tanssikielto).  

               Rukajärven tiellä


Eila Piirikkälä toimi kanttiinien emäntänä Rukajärven suunnalla näissä paikoissa: Ontajärvi, Turina-tupa, Tiiksa, Tienhaara, vuoden -44 alusta Kiintopiste, Siitola, Mesikämmen, Metsäpirtti, Yölepakko, Hermo, Tiiksjärvi, Rantatukikohta, Rantaviri, Repola. Häntä ja lottatovereita ohjasi järjestön säännöstö, joka muistutti omalla tyylillään velvollisuuksista:

Lotta, aseta korkealle lottaihanteesi ja muista edustavasi suurta, isänmaallista järjestöä. Varo tekemästä mitään, mikä sitä vahingoittaa tai sen mainetta loukkaa. 

 

Nuoret lotat elivät suuren osan nuoruuttaan näiden jylhien sanojen saattelemina. Äidin kuvat sotatoimialueella vietetyistä lottavuosista antavat kuvan siitä, miten nuoruus puskee esiin, elettiinpä sitten vaikka karuissa rintama-oloissa. Samanikäiset ystävät jaksoivat pitää huumoria yllä, keksiä hetken helpotusta itselle ja "pojille" koti-ikävään ja pelkoon vaikka lettukestien muodossa. Kuvissa nauretaan ja näyttää olevan hauskaa. Hymy saattoi olla järjestyssääntöjen vaatimaa reippauttakin. Mutta voi se kertoa myös oivalluksesta, että pahaa tilannetta ei auteta narinalla. Nuoret naiset ymmärsivät, että heidän tehtävänsä oli huolehtia omalta osaltaan pojista ja miehistä, joiden osa oli monin verroin rankempi.







 

 

Paperipaikkakunta juhli kotiseuturakkautta - puhe juhlavuoden yleisötapahtumassa

  Arvoisa juhlaväki Eihän Kuusankoskea enää ole. Tämän hämmästyttävän väitteen kuuli monta kertaa vuoden 2009 alussa, kun Kuusankoski liit...