Studio123 aloitti elokuvien maahantuonnin

Kuusaalaisia on jo muutama vuosi hemmoteltu kävelymatkan päästä löytyvillä huipputason ooppera- ja balettinäytöksillä elokuvateatteri Studio123:ssa. Nyt yritys on ryhtynyt tuomaan maahan ja levittämään myös elokuvia. Se on tavatonta Suomessa, jossa elokuvien maahantuonti on ollut suurempien toimijoiden käsissä.

Elise Brandt, tuore elokuvien maahantuoja

Kuusankosken elokuvateatteriperheen jäsen Elise Brandt kuunteli aikansa henkilökunnan kitinää siitä, että nämä eivät näe Jim Jarmuschin vampyyrielokuvaa Only Lovers Left Alive Suomessa, vaikka festivaaliyleisöt ovat olleet siitä tohkeissaan Cannesin viime kevään juhlista lähtien.
- Jos ei iso ketju sitä tuo maahan, niin tuodaan sitten itse. On selvä ryhmä leffafriikkejä, jotka olivat tuskissaan, kun iso ketju ei näytä sitä. Paha tapani on se, että jos ei kukaan muu tee jotain, minä teen, Brandt kertoo.

Studio123 toi leffan maahan ja jakoi sitä myös teattereille tänä keväänä. Kriitikot menivät löysään solmuun ihastellessaan Jarmuschin itseironista otetta goottitunnelmaisessa elokuvassa, joka yhdessä vuodessa on saavuttanut kulttielokuvan maineen.

Maksaa vähemmän kun tekee itse

Vampyyrileffan maahantuonti ei käynyt sormia napsauttamalla. Esitysoikeuden hintakin hirvitti.
- Ensin pyydettiin useampaa tuhatta euroa ja minä hihitin, että ei minulla semmoisia ole. Mutta vaihtoehtona oli, ettei leffaa nähtäisi Suomessa valkokankaalla ollenkaan, joten... Tällä hetkellä näyttää, että elokuva pääsi omilleen taloudellisesti.

Talous piti, koska Kuusaalla voidaan tehdä niin moni asia itse.
- Minä teen itse tekstityksen - käännän ja hoidan sen liittämisen elokuvaan, Brandt kertoo samalla kun touhuaa kattausta baletin väliajalle, murehtii muistaako hän hoitaa julisteen seuraavaan oopperaan ja vilkuilee kelloa, pitäisikö jo juosta avaamaan ovet balettiyleisölle.

Kahvia balettiyleisölle

 Elise Brandtin tarmosta kertoo se, että hän on tuomassa heti perään maahan seuraavaa elokuvaa, The Double. Ei sitä Richard Geren tähdittämää The Double - Pimeän puolella -elokuvaa, vaan Richard Ayoaden ohjaaman sysimustan komedian tai trillerin. Tämä tupla perustuu Dostojevskin tarinaan Kaksoisolento, ja tämän pääosissa ovat Jesse Eisenberg ja Mia Wasikowska.

Studio123:een tämä Double tulee juhannussunnuntaina, 22.6. Samalla moni muu teatteri Suomessa saa sen saleihinsa - Elisen ansiosta. Ja ruotsalaisen NonStop Entertainmentin, joka oli ostanut siihen oikeudet ja välittää leffan Kuusaalle.
- Tälle elokuvalle saamme vähän paremman diilin, koska välittäjä tykkäsi asenteestamme: intopiukeena panemme kaiken peliin, koska elokuva on törkeen mahtava, Elise hehkuttaa.

Koska kerran voin

Elise Brandtilla on jo usean vuoden kokemus maahantuonnista valkokankaalle. Hän on näyttänyt Studio123:ssa oopperaa ja balettia 9-10 kertaa vuodessa helmikuusta 2011. Eikä mitä tahansa: esitykset tulevat Lontoosta Royal Opera Housesta, ROH:sta. Ensimmäisenä nähtiin La Traviata, nauhoitteena. Suoria ruvettiin näyttämään seuraavana vuonna. Pari muutakin yhteistyökumppania on löytynyt tähän mennessä: English National Opera ja Berliinin Filharmonikot.
- Finnkinohan on tehnyt tätä jo iät ja ajat - moni on nähnyt sen teattereissa mm. lähetyksiä Metropolitanista. Minä päätin, että myö halutaa kans korkeakulttuuria, koska ei täältä huvita aina lähteä Helsinkiin asti sitä katsomaan. Äidin kanssa - Leila Viitasen - tätä ideoitiin.

Elise Brandt ja Leila Viitanen

Pikkuteattereita on Suomessa kymmenittäin, saleja enemmän kuin ainoalla isolla ketjulla Finnkinolla. Silti yli 70% lipputuloista tulee Finnkinon teattereista. Mikä sai Elisen Brandtin yrittämään maahantuontia ja levitystä pienestä teatterista, pieneltä paikkakunnalta käsin?
- Suuruudenhulluus. Tai ehkä kuitenkin se perinteinen "koska voin". Kuulostaa kivalta, niin hei, tehdään.

Elise ylistää kuitenkin oman alansa toimijoita. Kun yksi aloittaa jotain uutta, toiset antavat solidaarisesti tukea sen minkä kerkiävät.
- Kun amatööri keksii että nythän sitä tuodaankin itse leffaa maahan, eivät muut levittäjät naura partaansa selän takana vaan antavat auliisti neuvoja ja jakavat kokemuksia. Etenkin Jenni Ukkonen Atlantic filmiltä oli suurensuureksi avuksi kun noviisi mietti mitä ihmettä sitä nyt tuli unohdettua. Kaiken täytyy mennä sääntöjen mukaan, ikärajat, mainosmateriaali ja -kanavat, tekninen puoli, lehdistö, eri maksut ja korvaukset. Siinä pienellä ihmisellä äkkiä menee sormi suuhun ilman kokemusta asiasta. Oopperan ja elokuvan levittäminen on kuitenkin aivan eri pallopeli, vaikka paljon samaa niissä onkin, Elise Brandt selvittää.

Tarmonpesä ryhtyi lähettelemään viestejä ympäri maailmaa kaikille keksimilleen - ja kollegojen keksimille - tarjoajille - oopperataloille ja niiden välittäjille.
- Ohjelmiston tuottajia on toistaiseksi vain kourallinen. ROH on jo meille tuttu. English National Opera käynnistelee parhaillaan satelliittilähetyksiä, mutta tarjoajia tulee kaiken aikaa lisää.


Studio joutuu neuvottelemaan kuitenkin edelleen suuremman maahantuojan, AAM:n kanssa, koska Royal Opera Housen lähetykset UK:n ulkopuolelle ovat sen hallussa. Yhteistyöstä Brandt ei anna järin auvoisaa kuvaa. Mitä hän tekee, kun sähköposteihin ei vastata, mainosjulisteita ei kuulu?
- Kiukkuan keskenäni. Sovellan. Improvisoin, hän naurahtaa.

Suora lähetys Lontoosta menee yli puolenyön.

Seuraava live-kausi on jo julkistettu elokuvateattereiden valittavaksi. Mutta nauhoitukset, joita suurin osa Elise Brandtin palvelemista pienistä teattereista käyttää, ovat vielä pimennossa.
- Niitä saa kiskoa kuin hampaita suusta. Mehän välitämme liveä satelliitin välityksellä, samoin on tehty Kauhavalla, Espoossa ja kerran Joensuussa.

Muut Brandtin palvelemat teatterit esittävät pelkästään ROH:n nauhoitteita edelliseltä kaudelta.
- RHO lähettää minulle paketin, jossa oopperoissa on tekstitykset. Me kiskomme tekstit ulos, käännämme suomeksi, tungemme ne takaisin pakettiin ja lähetämme teattereille. Brandt puhuu monikon ensimmäisessä mutta myöhemmin paljastuu, että homman hoitaa usein hän yksin. Kääntämisenkin.

Sama hetki Kuusaalla ja Lontoossa

Mutta nyt täytyy kiirehtiä saliin. Käynnistymässä on suora lähetys Lontoosta ROH:sta. Kuninkaallinen baletti tanssii Shakespearen Talvisen tarinan ensimmäisenä maailmassa. Tämä on jälleen jotain uutta, vaikka on jo saatu tottua tällaiseen ylellisyyteen - Joutsenlampea, Pähkinänsärkijää ja Prinsessa Ruususta kotikulmilla huippuosaajien esittämänä. Joby Talbotin musiikki on modernia, Christopher Wheeldonin yhtä moderni koreografia salpaa hengen, kun fysiikan laeista piittaamattomat tanssijat ilmaisevat ihmisen tunneskaalan laidasta laitaan.

Balettiesityksissä - oopperoista en vielä tiedä - studioyleisö saa laajojen ja lähikuvien lisäksi taiteilijoiden haastatteluita, kuvausta harjoituksista, johdatusta musiikin ja koreografian laatimisen haasteisiin. Elise Brandt kävi viime syksynä Royal Opera Housessa katsomassa baletti Don Quixoten paikan päällä, parvelta.
- Ylenpalttisen siistii. Mutta minulle tuli ikävä tänne: en minä näe täältä piippuhyllyltä mitään, hän nauraa.

Baletin väliajalla juomme kahvia ja syömme baletin tunnelmiin leivottuja särkyneen sydämen leivoksia. Kello lähentelee yhtätoista illalla, Kymijoki virtaa ohi tummana, pikkukaupungin talot alkavat sammutella jokeen heijastuvia valojaan. Salin puolelta kuuluu haastattelijan ääni, tämä entinen ballerina ehtii vielä jututtaa säveltäjää ja koreografia ennen kuin esirippu nousee - täsmälleen samalla hetkellä Kuusaalla ja Lontoossa.

Tätä herkkua on tarjolla nauhoituksena ensi lauantaina, toukokuun 3. päivänä. Vastaava seuraava elämys tarjoillaan juhannuksen jälkeen: Puccinin ooppera Manon Lescaut The Royal Operan esittämänä. Ja mikäli Elise Brandtista riippuu, elokuvien maahantuonti jatkuu syksyllä.