Huhtikuun loppua, kello on viisi aamulla suolla jossain päin Kymenlaaksoa. Yksittäiset teeret soivat jo suon laitamilla. Kuuden aikaan suon perinteinen soidinpaikka alkaa täyttyä. Teerikanat seurailevat laitamilla välinpitämättömän näköisinä, mutta pinnan alla niilläkin varmasti roihuaa. Edestakaisin ryntäävistä, hypähtelevistä koiraista voi nyt valita mieleisensä. Koiraat naksuvat, pulisevat, hyökkäävät ilmassa toisiaan kohti kynnet ojossa. Heikompi antaa lopulta periksi, kääntyy ja väistyy paikalta. Sekin on jo päässyt pitemmälle kuin kehän ulkopuolella norkoilevat nuoret urokset. Näillä ei vielä massa riitä edes kokeilemaan onnea taistelussa suvunjatkamisen oikeudesta.
Katso soidinta myös videolta:
areena.yle.fi/tv/2253052
Kuusankoski on paikkoja, ihmisiä, historiaa, nykyhetkeä, tehtaita, maaseutua, kulttuuria. Se on maisemia ja ihmiskätten töitä, murretta ja tapa olla kotoisin jostakin. Kuusaalaisuus on ajattelumalli, asenne ja näkökulma – kaikkeen. Tänä vuonna Min Kuusas osallistuu vuoden 2024 Kyyti-lukuhaasteeseen, joka kannustaa lukemaan vuoden aikana 12 kirjaa. Kerron lukukokemuksistani ja toivon ettei kukaan ota tarinoitani turhan vakavasti. Terveisin Eijaleena Martikainen, paljasjalkain kuusaalain