Koskenranta avautuu kaikille

Tennispaviljongin vastapäiseen männikköön tulee uudisrakennuksia.

Koskenrannassa  huviloiden välissä kävellessä tulee tungetteleva olo. Niin pitääkin, sillä joulukuussa 2014 tämä kansan suussa Konjakkipuistoksi ja Kermakukkulaksi nimetty paikka on vielä yksityisaluetta. Ehkä jo piankin tilanne muuttuu, ja nurmikentillä ja puistikoissa liikkuu meitä tavallisia kuusaalaisia ihan reippaasti - omalla virkistysalueellamme.

Hannu Purho, taustalla Koskenrannan yhden uuden talon paikka.

Yhtiön omistamalle alueelle on tulossa uusi asemakaava tai tarkemmin sanoen kaavamuutos. Kouvolan kaupungin kaavoitusarkkitehti Hannu Purho osoittelee tenniskentän parkkipaikalta Tallinmontun suuntaan. Siellä, heti Polinin huvilalle vievän hiekkatien laidalla, on neljä paikkaa uusille omakotitaloille.  Kun tietä jatkaa kohti keltaista huvilaa, myös oikealle puolelle jää yksi talonpaikka. Kuudes uusi koti rakennetaan Villa Idan ja Villa Bertelin välissä olevaan kuusikkoon. Siis jos kaava toteutuu suunnitellussa muodossa ja tontit menevät kaupaksi.

Tältä kaavaehdotus näyttää:
http://www.kouvola.fi/index/aikuisvaestolle/asuminenjaymparisto/kaavoitus/asemakaavoitus/vireillaolevatkaavat/koskenranta21013.html

"Myynti on kulttuuriteko"

Suurin muutos Koskenrannan elämässä tapahtuu, kun yhden omistajan tilalle tulee monta. Nyt alue on UPM Kymmene Oyj:n mutta tulevaisuudessa varmaankin kaupungin ja yksityisten. Yleisilme saattaa muuttua nykyisestä avoimesta puistomaisesta, jos uudet asukkaat ryhtyvät aitaamaan pihojaan.
- Alueen arvo on avonaisessa maisemassa. Ihmiset mielellään rajaavat reviirinsä aidoilla, ja istutetut aidat ovat ihan ok, vaikka syreenit tai pensaat. Mutta täällä ei saa aidata kiintein rakennetuin aidoin, vaan lemmikit ja lapset pitää pystyä estämään tielle karkailulta muuten. Uudet asukkaat tulevat tänne paikan ehdoilla, Purho määrittelee.

Uusille tonteille saa rakentaa 200 neliön alalle vaikkapa yhden omakotitalon tai paritalon, miksei myös kaksi erillistä pientaloa - kumpikin korkeintaan sadan neliön alalle. Tontit ovat parintuhannen neliön kokoisia.
- Ideana on se, että talo on huvilamainen, keskellä avaraa tonttia oleva yksittäisrakennus, näin ympärillä olevat vanhatkin talot sijaitsevat. Nykyäänhän jo rakennetaan vähän pienempää ja tiheämmin. Mutta tähän ympäristöön eivät mielestäni käy 700 neliön tontit, trendikäs  "yhdyskuntarakennetta eheyttävä tiivis rakentaminen". Sen sijaan Kouvolan haluamista asuntomessuista voisi tulla ns. tavallisen kansan asuntomessut. On järkevää miettiä erilaisia asumisen ratkaisuja, jotka kestävät aikaa, kaavoitusarkkitehti Hannu Purho sanoo.

Villa Polin, Selim A. Lindqvistin suunnittelema talo vuodelta 1915.

Asemakaavaehdotus säätää, että Koskenrannan uusien rakennusten tulee olla huvilamaisia. Se määritelmä tuntuu tarkoittavan aika laajaa skaalaa.
- Pääsääntöisesti ne olisivat  noppamaisia. Voivat olla vanhaa tyyliä tai sitten ihan uutta. Noita 60-luvun rakennuksiakin voi pitää huvilamaisina, Purho viittaa Lauttakadun tuntumassa oleviin mataliin harkkorakennuksiin.


Myös vanhat huvilat tulevat myyntiin. Se takaa niiden säilymisen.
- Talo vaatii asumista, käyttöä, jotta se pysyisi kunnossa. Nykyisistä kahdeksasta huvilasta vain kaksi on jatkuvassa asuinkäytössä, ja muiden kuntoa ja alueen vartiointia hoitaa ISS.

Kaavoitusarkkitehti Hannu Purho pitää yhtiön myyntipäätöstä kulttuuritekona.
- On iso asia, jos tällainen alue pystytään säilyttämään myymällä se tonteiksi ja valmiina rakennuksina. Meidän yhteiskuntahan ei vieläkään siedä vanhenemista, kaikki pitäisi korvata uudella. Pitää rempata viimisen päälle, vaikka voisi pienellä downshiftingillä päästä paljon parempaan lopputulokseen. Yhteiskunnan kannalta vähempi puuttuminen säilyttäisi arvoja, jotka muuten saattavat kadota, Purho painottaa.

Tekniikka menee uusiksi

Kun asemakaava hyväksytään ja se saa lainvoiman, vuorossa on tonttijaon teko. Nyt alue on yksi ainoa iso tontti.
- Sitten mitataan kulkuväylät, nykyisistä tulee katuja tai kevyen liikenteen väyliä. Tästä tenniskentän tienoosta tulee virkistys- ja urheilupalvelualue, tuonne tulee puistoalue ja lähivirkistysaluetta. Alue hajoaa erillisiin yhdyskuntateknisiin alueihin, joista vastaavat kunkin tehtävän omat osaajat kaupungilla Purho luettelee.

Tiet ja katuvalotkin uudistetaan.

Ratkaistavaa riittää, kun yhtiö luopuu alueesta ja taloista. Aivan ranta-alueet yhtiö pitää itsellään, jotta sille jää oikeus veden sääntelyyn. Muualla koko yhdyskuntatekniikka joudutaan korjaamaan tai uusimaan: sähköt, puhelin, data, vesijohto, viemäri ja lämmitys.
- Mitä tehdään hiekkateille - pannaanko kivituhkalle vai asfaltille? Ainakin väyliä pitää leventää, jotta kaksi autoa mahtuu kohtaamaan. Koskenrannan nykyiset sähköjohdot ovat kiinni UPM:n verkossa, katuvalotkin. Kaikkien talojen vesi tulee yhden liittymän kautta eikä eri taloilla ole omaa vesimittausta. Jätevedet menevät jonnekin jotenkin, vanhojen - jopa satavuotiaiden - betoniviemäreiden ja putkien kautta. Ilmeisesti pääosa ei enää mene Kymijokeen vaan Lauttakadun pumppaamon kautta kunnan jätevesiverkkoon, Purho luettelee hallinnon huolia.

Ennen kaavan hyväksymistä on siis laadittava maankäyttösopimus ja sovittava siitä, kuka maksaa Purhon luettelemien tehtävien kustannukset, rahalla vai maanvaihdoilla, ja millä aikataululla työt tehdään.
- Tämä on Kouvolan suurin rakennettu alue, joka siirtyy yhdeltä omistajalta. Minun mielestäni kaupungin pitäisi hankkia näin keskeinen alue omistukseensa ja ratkaista, miten se hoidetaan. Ei kaikkea kannata vetää golfkentän nurmikon tapaiseksi, sellainenhan on lajistoltaan erämaata. Tänne voisi sitten panna kyltin "Kouvola, luonnonmukainen ympäristö", Purho sanoo.

Nurmikenttä oli ennen hyötypuutarhana. Taustalla Villa Ruths.

Suojelu helpottaa remontointia

Hiekkatien päässä loistaa keltaisena Villa Polin - tämä taitaa olla joulukuun ainoa aurinkoinen päivä, joten puuhuvilan väri suorastaan hehkuu. Rakennus näyttää hyväkuntoiselta. Pihan laidalla seisoo talousrakennus, johon on piilotettu ovelasti kaksi autotallia kippiovien taa.  Kaikki Koskenrannan talot on suojeltu asemakaavalla. Yleensä kaavojen suojelumääräykset koskevat rakennuksen julkisivuja ja sen kaupunkikuvallista asemaa, mutta joissain tapauksissa voidaan antaa suojelumääräyksiä myös rakennuksen kiinteästä sisustuksesta ja kalustuksesta. Yleensä kiinteä sisustus suojellaan kuitenkin rakennussuojelulailla.

Koska talot ovat suojeltuja, niiden kunnostamisessa ei ole yhtä suuria vaatimuksia kuin muissa vanhoissa rakennuksissa. Suojelumerkintä mahdollistaa näiden rakennusten järkevän energiateknisen korjaamisen. Koska rakennusoikeutta ei ole mitattu aikoihin, niihin saa nyt tehdä muutoksia sisälle oman tarpeen mukaan riippumatta siitä, mitä asemakaava rakennusoikeudesta sanoo.
- Jos on vintti- tai kellaritilaa, sen voi ottaa käyttöön ilman poikkeuslupia. Ja näitä isoja huviloita voisi korjata paritaloiksi, Hannu Purho selvittää.

Hevospelien aikaan rakennetuilla taloilla ei ole autotalleja valmiina pihoissa. Nykypäivän pyhä lehmä tarvitsee oman rakennuksensa, joten kaavaehdotuksessa autotalli on sijoitettu vanhoilla pihoilla olleiden talousrakennusten paikalle.

Ylempänä loivassa rinteessä näkyy Villa Ruths, alueen arvokkain talo.
- Se on arvokas kulttuurihistoriallisesti, tiettävästi ainoa Gunnar Asplundin Suomeen suunnittelema talo. Asplundhan on ruotsalaisille kuin Aalto meille. Alkuperäinen on ollut kyllä erinäköinen, Vellikupissa on kuva talosta ensimmäisessä asussaan, Purho viittaa Ulla Nikulan laajaan artikkeliin Koskenrannan huviloista uusimmassa Vellikupissa.

Villa Ruthsin edessä levittäytyy iso nurmikenttä, siis oikeasti iso. Se on aikoinaan ollut yhteistä hyötypuutarhaa.
- Nyt tämä on yksityistä aluetta, ja kaavamuutoksen jälkeen se muuttuu julkiseksi, jos se tulee kaupungille. Olisi mukavaa, jos liikuntapuolella olisi tälle jotain käyttöä samoin kuin tenniskenttien alueellekin. Mutta on asiassa toinenkin puoli: haluavatko lähitalojen asukkaat rajata oman reviirinsä ulkopuolisten liikkumiselta? Kiinteät aidathan eivät ole sallittuja, Purho muistuttaa.

Villa Ida saa lähinaapurin, muttei liian lähelle.

Villa Bertelin ja Villa Idan välissä humisee nyt kuusikko, osin haavikko. Uudessa kaavassa siinä on asuinrakennus.
- Metsikkö ei kuulu tähän. Se on istutettu siihen Villa Bertelin valmistuttua. Uusi talo on tarkoituksella piirretty tähän, jotta alueen avaruus säilyy. Toivottavasti kuusikko häviää kokonaan. Sen takanahan oli kaksi kalanviljelyallasta, ja siellä on myös altaiden ympärille istutetut lehmuskujanteet, jotka eivät nyt ollenkaan näy.

Kuusikon poistaminen toisi valoa ja avaruutta, ilma vaihtuisi paremmin ja alue näyttäisi enemmän yhtenäiseltä kokonaisuudelta.

Kävelylle joenrantaan

Vielä 80-luvun alussa rantaa pääsi kävelemään Lauttakadulta myös Tallinmontun suuntaan. Joko se reitti voidaan palauttaa?
- Se on tarkoitus. Tästä on suunniteltu lähivirkistysaluetta, mikä mahdollistaa kevyen liikenteen raitin rakentamisen. Polku voisi nousta vanhaa tielinjaa Villa Wolmarin pihaan, ja sen yläpuolelta se jatkuisi kevyen liikenteen väylänä Tallinmonttua kohti, kaavoitusarkkitehti Hannu Purho kertoo.

Tästä saa tulevaisuudessa jatkaa Tallinmonttuun asti.

Näillä tienoin rakentamista on vuosikaudet häirinnyt Kuusaansaaressa toimivan Kemira Chemicals Oy:n läheisyys. Se on seveso II -direktiivin alainen laitos, riskialtis teollisuusalue. Siitä kilometrin etäisyydellä ei saisi rakentaa uutta asutusta.
- Olemme käyneet pitkät keskustelut Turvallisuus- ja kemikaaliviraston kanssa. Heidän mielestään nykyisetkin talot pitäisi purkaa eikä uutta saisi rakentaa. Mutta pelastuslaitoksen ja alueellisen ympäristökeskuksen kanssa päästiin hyvään yhteisymmärrykseen siitä, että uudet tontit eivät ole merkittävä lisäys.

Joen toisella puolen olisi myös tyhjää rakennusalaa, jossa oli ennen puuhuviloita. Purho haluaisi paikan asuntokäyttöön, mutta se sattuu olemaan samaa seveso II -aluetta, jonne tehtaalta päin puhaltavat tuuletkin useimmiten osuvat.
- Nyt tilanne on parantunut, sillä laitoksen prosessit ovat muuttuneet vähemmän riskejä tuottaviksi. Tulevaisuudessa kannattaa miettiä myös, mitä Tallinmontulle tehdään. Se ei enää sovi asumiseen, koska se on teollisuustonttia, mutta onhan kaikenlaista tapahtumaa ja virkistystarvetta, johon se paikka sopisi.

Villa Wolmar ja voimalinjapylväs.

Innostumme pohtimaan muitakin tehtaan lähialueita, jotka kaipaavat uudenlaista asemakaavaa. Öljymäki vaatii uutta suunnitelmaa - sen kaavassa on kerrostaloja siellä missä ei kerrostaloja kuuluisi olla, ja se pitäisi muuttaa omakotitaloalueeksi. Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö Mustavuori pitäisi turvata kaavalla.
- Osa rakennuksista on korjattu, osa uhkaa maatua sijoilleen. Toivottavasti vanhoihin kiinteistöihin saadaan asukkaat, jotka alkavat vaalia talojaan. Hinta kyllä varmaan houkuttelee. Äskettäin uutisoitiin, että Kouvolan maanhinnat ovat ehkä kolmannes pääkaupunkiseudun tonttien hinnoista, Purho sanoo.

Oman kylän poikii

Hannu Purho ei selvästikään ole alansa leipäpappi, niin innostuneesti hän puhuu rakentamisesta, tienpidosta, kaavoituksesta, kulttuurihistoriallisista arvoista, uudesta arkkitehtuurista, jopa hallinnosta. Hän näyttää heittäytyvän Kuusankosken eri alueiden pohtimiseen samalla vimmalla, oli kysymys Tähteestä tai Aronpellosta, Mustastavuoresta tai joenrannan kävelyreiteistä - tämän tiedän jo vuosien kokemuksesta. Mutta hänpä onkin paljasjalkain kuusaalain.
-  Asuin Kytöahossa, kävin Kymintehtaan koulua yhdeksän vuotta, sitten  Kuusaan luokion. Lahdessa opiskelin rakennusarkkitehti AMK:ksi. Valmistuin sieltä 1996 ja lähdin Oulun yliopiston arkkitehtuuriosastolle. Lahdessa opiskelin korjausrakentamista ja Oulussa keskityin modernin arkkitehtuurin restaurointiin.

Purhon pipo muistuttaa Oulun-vuosista.

Kuusankoskella Hannu aloitti työuransa varhain.
- Olin tet-harjoittelussa Kuusankosken kaupungin kaavoituspuolella vuonna -86. Lahden-opintojeni aikaan olin kesätöissä kaupungin talo-osastolla ja mittapuolella. Oulun opintoihini etsin dippatyön aihetta tältä seudulta ja olin Kymenlaakson maakuntamuseossa töissä kolmena vuonna ja tein diplomityön Kymenlaakson kartanoalueinventoinnista. Sen jälkeen tuurasin siellä Timo Lievosta rakennustutkijana.

Samoihin aikoihin Purho asettui tukevasti vanhalle kotipaikkakunnalleen.
- Ostin vanhan hörskätalon ja aloin remontoida. Se on kyllä kauhea talo, kuusaaksi "murha mörskä". Hain paikkaa Kuusankosken kaavasuunnittelijaksi ja pääsin. Nyt olen ollut täällä töissä kahdeksan vuotta.

Tarina katkeaa, kun Hannu pysähtyy ihastelemaan yhtä 60-luvun huviloista.
- Huvila Heikkerö on minun suosikkini. Nämä kuusikymmenlukulaiset kämpät on siitä niin siistejä, että ne on niin yksinkertaisia. Pohjaratkaisultaan ajattomia ja eleettömiä, mutta eristykset poikkeavat nykyvaatimuksista...

Arkkitehtitoimisto Bertel Gripenbergin suunnittelua.

Kaavasuunnittelijasta tuli kaavoitusarkkitehti, kun perustettiin uusi Kouvolan kaupunki.
- Palkkaan se ei vaikuttanut. Meitä on enää kaksi maankäytön suunnittelussa. Ennen kuntien yhdistymistä meitä oli peruskunnissa yhteensä kuusi. Ongelmallista, kun meidän toimintakenttä koko ajan muuttuu ja vaikeutuu. Tulee uutta lainsäädäntöä, tekemisen tapoja, ihmiset ovat valveutuneempia, jolloin rakennusperintöarvoista pitää osata kertoa, mikä on arvokasta. Se vaatii koko ajan uuden opiskelua.

Kaavoittajan pitää osata katsoa kokonaisuuksia.
- Yksittäinen rakentajahan katsoo omia tarpeitaan. Rakennusvalvonta miettii yhtä tonttia. Kaavoittajan pitää miettiä, miten rakennus suhtautuu lähiympäristöön tai meidän kulttuurikontekstiin.

Tällä hetkellä Purho tekee yleiskaavoitukselle keskeisen kaupunkialueen rakennuskulttuuri-inventointia. Se pitää sisällään laajat alueet Kouvolan taajamia.
- Siinä mietitään ensimmäistä kertaa uuden Kouvolan tarpeiden mukaista maankäyttöä. Missä nyt astuaan, mihin asutusta laajennetaan seuraavien 20 vuoden aikana - olemme löytäneet nelisenkymmentä laajentumisaluetta. Me teemme nyt itse sitä, mitä ennen on teetetty konsulteilla. Se vie aikaa, mutta onhan meillä paikallistuntemusta, minulla ja Heikki Kaupilla, joka oli entisen Anjalankosken kaavoittaja ja nyt Kuusaalla.

Työnkuva on kuulemma siirtynyt propagandan suuntaan.
- Puhumme ihmisille siitä, mikä on tärkeää. Herättelemme tekemään havaintoja omasta ympäristöstä ja puuttumaan epäkohtiin.

Purho vahvistaa sen, mitä jo epäilinkin. Hänelle työ on samalla harrastus.
- Kun liikkuu, pitää silmänsä auki. Kun joku sitten soittaa jostain paikasta niin tietää jo, että ai niin se on se keltainen rakennus, Hannu nauraa.

Villa Bertel, arkkitehti Liljequistin vuonna 1939 suunnittelema asuintalo.

Mitkä ovat Hannu Purhon teesit asuinympäristön rakentamisessa?
- Asuinympäristön pitää olla viihtyisä. Turvallinen. Esteetön. Meillä täällä on iso plussa: asuinympäristömme on kerroksellinen. Siinä on edustettuna historiallisia kerrostumia eri aikakausien rakentamisesta, puistosuunnittelusta, eri ikäistä kasvillisuutta. On tärkeää, että mukana on myös uutta. Kasarminmäen Pajassakin on hienoa se, että se aiheuttaa keskustelua, koska ei imitoi punatiilirakennuksia.

Purho pitää kuitenkin vanhastakin tyylistä.
- Minusta vanhahtavia rakennuksia saisi rakentaa, panna Strömsö-vaihteen päälle ja tehdä entisaikojen tyylistä. Jos aikaisemmat sukupolvet ovat olleet niin pöljiä etteivät ole osanneet arvostaa vanhaa rakennuskantaa, voimme pyrkiä pikkuisen korjaamaan tilannetta.

- Vanhan remontoinnissa taas on hyvä laadun tae, että on riittävän vähän rahaa. Silloin joudut todella suunnittelemaan etkä voi mennä ensimmäisten virtausten mukana, Purho kiteyttää.

Koskenrannan alueeseen, rakennuksiin ja elämään pääsee toistaiseksi tutustumaan parhaiten lukemalla Ulla Nikulan Koskenranta-jutun Vellikupin vuoden 2014 numerosta - se on Kuusankoski-Seuran kotiseutujulkaisu 13. Tämänkin tarinan faktoja on poimittu Ulla Nikulan tutkimuksesta - kiitos!