Kehystetyt patruunat vetävät väkeä

Taideruukin Galleria Padon vuoden 2015 avausnäyttely on saanut katsojia ennätysmäärin. Kolmen ensimmäisen viikon aikana yli 1200 ihmistä kävi katsomassa Kymiyhtiön patruunoita ja herroja, jotka kulttuurineuvos Eero Niinikoski tuotti näytteille UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiön kokoelmista.

Teosten saamisessa seinille on tarvittu apua. Niinikoski kiitteli Puhdin väsymättömiä talkoomiehiä Erkki Hussia ja Ossi Viljakaista teosten hellävaraisesta käsittelystä ja taitavasta ripustuksesta. Miehillä näyttää olevan jo vuosien luottamuksellinen yhteistyö takanaan.

Eero Niinikoski takanaan Karl-Erik Ekholm

Eero Niinikoski ilahdutti avajaisissa vieraita kertomalla taustoja tauluihin ikuistetuista Kymiyhtiön toimitusjohtajista ja heidän toimistaan Kuusankoskella. Hän kuvaili myös muotokuvamaalauksen virtauksia eri aikoina ja kertoi viime vuosikymmenten keskusteluryöpsähdyksistä, joita totutusta poikkeavat muotokuvat ovat nostattaneet paitsi kahvipöydissä myös julkisuudessa.

Kulttuurineuvos Niinikoski ja taidemaalari Johanna Ryönänkoski esittelivät muotokuvamaalaamisen salaisuuksia toisenakin tammikuisena sunnuntaina. Aihe kiinnostaa, siitä kertoi väentungos Galleria Padossa. Niinikoski antoi puheensa ja esittelynsä Min Kuusas -sivullekin. Kiitos!

Johanna Ryönänkoski ja Eero Niinikoski

Jos siedät amatöörivalokuvaajan otoksia asiantuntevin tekstein, saat kalpean aavistuksen siitä, mitä on tarjolla näyttelyssä ”Patruunat ja muut herrat – muotokuvia UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiön kokoelmista”. Se on esillä Galleria Padon näyttelytiloissa Kuusankosken Taideruukin tiloissa 25.1.2015 saakka. Sinuna kyllä kävisin itse katsomassa paikan päällä.

Eero Niinikosken sanoin:

Helsingin kaupunki on maalauttanut yli 60 muotokuvaa entisistä kaupunginjohtajista ja valtuuston puheenjohtajista. Muutama vuosi sitten taiteilija Elina Merenmies maalasi muotokuvan apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpisesta. Teos poikkeaa kaikista aikaisemmista muotokuvista: siinä ei ole kuvan kohde lainkaan tunnistettavissa. Työtovereiden mielestä henkilön asento, niska ja korva ovat kyllä näköisiä, mutta muuten miehellä on kuin huppu päässä, kommentoivat työtoverit. Erään lehtimiehen mukaan Korpisen muotokuva on muotokuva suurten mahdollisuuksien sukupolvesta, jolta maa luiskahti jotenkin alta. Seuraavan sukupolven työksi jää taas jälkien korjaaminen - tämän kasvottoman ajan jälkeen, kirjoitti Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Antti Blåfield

vuonna 2010, jolloin Korpisen muotokuva paljastettiin. Taidamme elää parhaillaan tuota aikaa, jonka tehtävänä on korjata edellisen sukupolven, ns. suuren ikäluokan, johon itsekin kuulun, jälkiä.

Hämmennystä herätti myös kymmenkunta vuotta sitten valmistunut Rafael Wardin muotokuva presidentti Tarja Halosesta. Taulun esittämässä henkilössä oli tuttuja piirteitä, mutta kovin näköiseksi sitä ei voinut eikä voi vieläkään sanoa. Maalaus oli esillä jonkin aikaa Ateneumissa ja ihmiset jonottivat päästäkseen katsomaan presidentin muotokuvan, mutta useimmille pettymys oli suuri: taulu ei ollut näköinen.

Nykyisestä presidentistä Sauli Niinistöstä paljastettiin ns. puhemiesmuotokuva eduskunnassa pari vuotta sitten. Taulun teki Marjatta Tapiola. Kohu siitäkin nousi, sillä teos vaikuttaa hyvin ylimalkaiselta: siinä on paljon tyhjää tilaa ja malli on hahmoteltu kevein vedoin. Niinistö on kuvassa kuin omissa oloissaan kirja sylissään. Maalaus on kuitenkin jossakin määrin näköinen, mutta eroaa aiemmista puhemieskuvista monissa kohdin. Saapa nähdä millainen muotokuva syntyy tasavallan presidentti Sauli Niinistöstä. Se on vielä tekemättä.

Nämä esimerkit kertovat, että muotokuvamaalaus on muuttumassa ja uusiutumassa samalla kun haetaan kokonaan uusia tapoja tehdä muotokuvia. Valokuvat ovat jo pitkään korvanneet perinteiset muotokuvat ja uusinta uutta on tehdä videomuotokuvia: henkilöä kuvataan joka puolelta, istumassa ja jopa nukkumassa.

Nyt avattava näyttely esittelee perinteisiä muotokuvia. Teokset ovat kuitenkin syntyneet viimeisen sadan vuoden aikana, joten kuvissa on nähtävissä muotokuvamaalauksen kehitys ja tekninen osaaminen. Ei turhaan sanota, että muotokuva on kuvataiteen kuningaslaji. Aiemmin ei maalareille riittänyt, että teos oli taitavasti tehty, vaan sen piti olla myös mallinsa näköinen. Jostakin syystä nykyaika on tämän kultaisen säännön ohittanut. Totta on tietysti sekin, kun erään mahtimiehen muotokuvan paljastustilaisuudessa pohdittiin onko taulu näköinen, niin miehen puoliso puuttui keskusteluun sanomalla: ”Sadan vuoden päästä kukaan ei enää pohdi onko teos mallinsa näköinen, mutta sen sijaan he pohtivat onko se hyvä taideteos.”

Teosesittely

Tässä salissa on nähtävissä vanhan Kymiyhtiön perustajien ja kaikkien toimitusjohtajien muotokuvat sekä lisäksi eräitä muita teoksia, jotka liittyvät niin ikään yhtiön historiaan.

Kun puhun Kymiyhtiöstä, tarkoitan meille kuusankoskelaisille tuttua Kymiä. Yhtiön myöhempiin vaiheisiin nämä teokset eivät liity muussa mielessä kuin siinä, että ne siirtyivät v. 2006 perustetun UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiön omistukseen.

Ernst Dahlström oli Kymiyhtiön ensimmäinen toimitusjohtaja. Hän oli paitsi ansiokas liikemies myös huomattava tieteen ja taiteen mesenaatti, lahjoittaja. Hän rakennutti veljensä Magnus Dahlströmin kanssa Turun taidemuseolle komean kivirakennuksen, joka on edelleen yksi Suomen tärkeimmistä taidemuseoista. Maalauksen on tehnyt Eero Järnefelt, joka oli

1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella yksi kaikkein kysytyimmistä muotokuvamaala-

reista maassamme.

Gösta Serlachius oli Kymiyhtiön toimitusjohtajana v. 1908-13. Hänen toimikautensa sattui

hyvin vaikeaan ajankohtaan, mutta hän onnistui nuoresta iästään (hän oli 32-vuotias Kuusankoskelle tullessaan) ja vähäisestä kokemuksestaan huolimatta nostamaan Kymiyhtiön taloudellisesta ahdingosta kannattavaksi yritykseksi. Kuusankoskelta hän siirtyi Mänttään johtamaan sukuyhtiötään. Myös hän oli suuri taiteen ystävä, joka perusti Gösta Serlachiuksen taidesäätiön jo sotavuosien aikana. Muotokuvan on maalannut ruotsalainen Bror Börjeson ja se on sikäli harvinainen lajissaan, että maalaukseen on otettu toinen taideteos mukaan Serlachiuksen selän taakse.

Gösta Björkenheim seurasi Serlachiusta toimitusjohtajana. Hän oli paljosta huolehtiva vanhan ajan patruuna, joka kantoi huolta paitsi tehtaansa asioista myös työväestön oloista. Björkenheim perusti mm. huoltokonttorin yhtiön väen talousasioita hoitamaan sekä Kymin ammattikoulun, jolla on ollut suuri merkitys koko paikkakunnan kehitykseen. Hänet murhattiin kansalaissodan loppuvaiheessa Korialla keväällä 1918. Tästä traagisesta tapauksesta johtuen Eero Järnefeltin hienossa maalauksessa on mustat kehykset.

.

Sitten on vuorossa harvinainen kuvakokoelma Rauma-Repolan pitkäaikaisen pääjohtajan

Paavo Honkajuuren muotokuvan alkuvaiheista. Yleensä tällaisia luonnoksia ei ole esillä, koska ne jäävät taiteilijan haltuun, mutta tässä tapauksessa taulun alkuvaiheet lunastettiin yhtiölle ja sieltä ne ovat siirtyneet UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiön omistukseen. Lopullista maalausta emme onnistuneet saamaan näyttelyyn mukaan.

 

Einar Ahlman tuli toimitusjohtajaksi Gösta Björkenheimin jälkeen. Hänen aikanaan Kymiyhtiö laajeni voimakkaasti jopa ulkomaille saakka. Ahlman jatkoi lisäksi Björkenheimin patruunaperinnettä ja piti väestä hyvää huolta rakennuttamalla runsaasti asuntoja, joihin tulivat mm. ajanmukaiset hyötypuutarhat. Hän tuki myös voimakkaasti paikkakunnan urheilu- ja kulttuuritoimintaa. Ahlmania on kiittäminen Kuusankosken puistojen sadoista lehmuksista. Nykypolvelle jämäkän vuorineuvoksen nimi on jäänyt historiaan lähinnä Ahlmanintien muodossa. Ahlmanin kaudesta on kuitenkin muistona myös Kymin ammattikoulu ja pääkonttori, jotka valmistuivat samana vuonna 1933. Taulun vuorineuvoksesta teki Antti Favén, joka oli Järnefeltin ohella kysytty muotokuvamaalari 1900-luvun alkupuolella. Säätiöllä on myös Eero Järnefeltin maalaama muotokuva. Ahlmanista.

Karl-Erik Ekholm tunnetaan Kuusankoskella Ekholmintiestä ja Ekholminsillasta. Hän oli toimitusjohtajana vuodesta 1937 aina vuoteen 1965 saakka. Hänen kaudellaan Kymiyhtiössä tehtiin kauaskantoisia ratkaisuja, joiden seurauksena teollisen toiminnan painopiste siirtyi täältä vanhalta Kymintehtaan alueelta Kuusanniemeen. Ilman näitä toimenpiteitä Kuusankoskella ei enää valmistettaisi paperia. Ekholm seurasi edeltäjiensä patruunaperinnettä ja huolehti tarkoin henkilökunnan hyvinvoinnista. Hänen aikanaan järjestettiin mm. yhtiön eläkeläisille ja heidän puolisoilleen joulujuhlat, joihin osallistui parhaimmillaan kaksi tuhatta henkilöä. Ekholmin muotokuvan maalasi englantilainen taidemaalari Kenneth Green, joka oli 1950-luvulla teollisuusmiesten suuressa suosiossa.

Kurt Swanljung seurasi Ekholmia toimitusjohtajana 1966. Hän toi Kymiyhtiön johtamiseen uusia tuulia ja laajensi toimintaa ulkomaille. Englannissa Kymillä oli ollut kaksi paperitehdasta jo 1930-luvulta lähtien, mutta 1960-luvun lopulla lähdettiin mukaan saksalaiseen ja kanadalaiseen tehtaaseen ja hankittiin pari omaa tehdasta vielä Ranskasta.

Myös myyntiverkosto uudistettiin ja perustettiin konttoreita useisiin maihin. Swanljungin kaudelle sattui myös Kymin satavuotisjuhlallisuudet v. 1972. Tilaisuuksia järjestettiin kaikkiaan 16. Mukana oli mm. Verlan vanhan pahvitehtaan vihkiminen maamme ensimmäiseksi tehdasmuseoksi. Swanljungia voitaneen pitää viimeisenä Kymin patruunana. Hänen jälkeensä seurasi palkkajohtajien aikakausi. Vuorineuvoksen muotokuvan maalasi kokenut tekijäTauno Miesmaa.

Swanljungia seurasi Fredrik Castrén, jonka kaudella tulivat pian taloon uudet tuulet. Vanhan Kymiyhtiön aika loppui 1983, kun Strömberg-yhtiö liitettiin Kymiin ja syntyi firma nimeltä Kymi-Strömberg Oy. Tässä yhteydessä yhtiön pääkonttori siirtyi Helsinkiin oltuaan täällä vuodesta 1906 lähtien. Vuonna 1986 mukaan tuli Oy Kaukas Ab ja pari vuotta myöhemmin vielä Schauman-yhtiö, jolloin uudeksi nimeksi tuli Kymmene Oy ja pääjohtajaksi Casimir Ehrnrooth. Castrénin muotokuvan maalasi Fritz Jakobsson, jonka ansiolistaan tulivat myöhemmin muotokuvat Ruotsin kuningatar Silviasta ja paavi Johannes Paavali toisesta sekä parista Vatikaanin kardinaalista.

Seuraavalla seinällä on ministeri Mika Tiivolan muotokuva. Hän oli pitkään vaikutusvaltainen Kymiyhtiön hallituksen puheenjohtaja ja Suomen Yhdyspankin pääjohtaja. Muotokuvan on tehnyt viipurilainen Sam Vanni. En tiedä miksi juuri hänet valittiin muotokuvan tekijäksi, koska Vanni on abstraktisen eli käsitteellisen kuvataiteen pioneereja Suomessa. Se näkyy myös tässä teoksessa, sillä hahmossa on toki ministeri Tiivolan piirteitä, mutta ei sitä näköiseksi voi sanoa.

 

Mahtimiesten viereen olemme sijoittaneet Kymiyhtiön konttoripäällikön Julius Polinin muotokuvan sillä perusteella, että häntä meidän on kiittäminen siitä, että Kuusankoskella on näiden kahden itsenäisyysmiehen komeat muotokuvat. Hän oli Mannerheimin suuri ihailija ja teki v. 1928 aloitteen Mannerheimin ratsastajapatsashankkeesta ja lahjoitti omista varoistaan keräykseen peräti 100 000 silloista markkaa. Se on nykyrahassa n. 30 000 euroa. Polin oli kärsimätön mies ja huomatessaan, että keräys edistyi hitaasti, hän huolehti tehokkaana hallintomiehenä, että Kymiyhtiö tilasi Mannerheimin muotokuvan valmistumassa olevaan juhlasaliin. Ratsastajapatsaskin tuli sitten aikanaan Helsinkiin, mutta vasta v. 1960, Polinin kuolinvuonna. Näissä muotokuvissa nähdään vanha maalausperinne, jonka mukaan hallitsijat ja muut suurmiehet maalataan kokovartalokuvana. Kymmenkunta vuotta sitten taidepiirit olivat täpinöissään, kun nuori taidemaalari Pasi Tammi teki valtioneuvos Riitta Uosukaisesta komean kokovartalokuvan eduskunnan tiloihin. Taiteilijan selityksenä oli se, että Uosukainen on sentään ensimmäinen naispuhemies, mutta myöskin edustava leidi. 

Sitten pieni yllätys, joka on siinä mielessä moderni, ettei siitä saa selvää, ketä se esittää. Teos on kuitenkin hieno muotokuva, jonka on tehnyt v. 1873 oppilastyönä Suomen kenties arvostetuin taidemaalari Albert Edelfelt. Muotokuva on hiilipiirustus, jonka Edelfelt teki ollessaan Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Helsingissä. Mallin tunnistaa mieheksi siitä, että hänen päänsä oikealla puolella pilkistää terävä viiksenkärki, ajankuva sekin.

Takaseinällä nähdään Kymiyhtiön perustajat. Vasemmalla Axel Wilhelm Wahren, joka perusti

Kymmene Aktiebolag –nimisen yrityksen Kuusankosken äärelle.

Keskellä on kreivi Carl Robert Mannerheim, Marskin isä, joka perusti Kuusaan saareen Kuusankoski-yhtiön samaan aikaan kuin Wahren oman tehtaansa kosken itärannalle.

 Kolmantena on vuorineuvos Rudolf Elving, joka perusti Voikkaan tehtaan 25 vuotta myöhemmin kuin Wahren ja Mannerheim omat tehtaansa. Kolme yritystä yhdistyivät v. 1904 Kymiyhtiöksi, josta tuli Pohjoismaiden suurin paperinvalmistaja. Näitä herroja saamme kiittää siitä, että Kuusankosken äärellä on nyt teollisuutta. Wahrenin muotokuvan teki saksalaissyntyinen, mutta Suomessa 1800-luvun loppupuolella vaikuttanut taiteilija Bernhard Reinhold, joka toimi mm. Albert Edelfeltin opettajana. Mannerheimin ja Elvingin muotokuvat ovat Eero Järnefeltin varmaa käsialaa.




Miksi meillä on sitten esillä nämä kaksi Suomen historiasta hyvin tunnettua henkilöä marsalkka Mannerheim ja presidentti Svinhufvud? Tarkemmin katsottuna huomaatte, että taulut eivät ole aitoja öljyväriteoksia, vaan valokuvasuurennoksia. Alkuperäiset teokset ovat Kymin ammattikoulun juhlasalissa, kuten monet varmasti tietävät. Ne ovat niin suuria (puoli metriä näitä korkeampia) ettemme voineet ottaa niitä näyttelyyn mukaan. Teokset kuuluvat UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiön omistukseen ja kuuluvat kokoelmamme merkkiteoksiin.

Taulut on maalannut Eero Järnefelt Kymiyhtiön tilauksesta ja niistä ei ole kopioita missään.

Teksti: Eero Niinikoski