Miten muotokuvaa katsotaan - Johanna Ryönänkoski opastaa

Onko muotokuva onnistunut vain, jos se on kohteensa näköinen? Taidemaalari Johanna Ryönänkoski tietää monta muutakin tapaa katsoa henkilön kuvaa kuin etsiä yhdennäköisyyttä. Viime kesänä hän maalasi Taideruukissa muotokuvan kulttuurineuvos Eero Niinikoskesta - kolmessa tunnissa. Nopeusennätys ei kuitenkaan ole se, mitä taiteilija hakee ihmisiä kuvatessaan.




Katselemme Galleria Padon seinillä riippuvia Kymiyhtiön patruunoiden muotokuvia ja valitsemme lähimmän. Siinä Kuusankoski-yhtiön perustanut Carl Robert Mannerheim istuu nojatuolissa huoneessa, johon osuu jostakin auringonvaloa. Ryönänkoski ei aloita arviointiaan henkilöstä vaan taustan väristä.
- Tässä pistää silmään voimakas vihreä. Se kertoo asiaa tunteneille, missä tilassa maalaus on tehty. Siinä on myös mielenkiintoinen valoratkaisu. Huoneessa on ikkuna, josta heijastuu auringonvalo käsinojaan ja hihaan.

Taidemaalari Eero Järnefelt on kuitenkin käsitellyt valoa Johanna Ryönänkosken mielestä ristiriitaisesti.
- Vaikka taulussa on niin voimakas valo toisaalla, niin kasvoillakin on hirveän paljon valoa. Valo ei ole balanssissa, se on vähän järjetön. Tulee mieleen, onko taiteilija ollut jotenkin epävarma eikä ole uskaltanut jättää kasvoja varjoon vaan on lätkäissyt sinne valoa, jottei kukaan tulisi esittämään sitä kysymystä, että miksi kasvot ovat toissijaiset. Suhtaudun myös aika kriittisesti näihin muotokuviin, Johanna Ryönänkoski tunnustaa.

Keskustelussa Galleria Padon yleisön kanssa taidemaalari Ryönänkoski on juuri kertonut väripaletista. Se ei ole pelkkä väreillä täytelty levy, jossa on peukalonreikä. Paletti tarkoittaa myös koko teoksen värimaailmaa, joka syntyy henkilön olemuksesta, tilasta, tauluun valittavasta esineestä, tunnelmasta, valaistuksesta - monesta asiasta. Taidemaalari puristelee levylleen jo valmiiksi sellaisia värejä, joista toivottu väritys syntyy. Vain harvoin taulussa näkee puhtaita värejä suoraan tuubista, useimmiten taiteilija sekoittaa niitä paletilla tai vielä kankaalla. Muotokuvan henkilön kasvoissakin saattaa olla toistakymmentä eri väriä, jotta syntyy haluttu vaikutelma.



Eero Niinikosken muotokuvassa on kesäinen valo, henkilöllä valkoinen hattu ja vaaleat hellepäivän vaatteet. Taustakin on heleä.
- Tässä on vaaleanruskea, poltetun umbran värinen imprimituuri eli alusmaalaus tai maalauspohjan värisävy. Tämä oli varman päälle -ratkaisu - klassinen ruskea - koska en tiennyt miten Eero on pukeutunut ja mitä on taustana. Siinä oli myös tuuria, koska pystyin jättämään alusmaalausta näkyviin. Halusin pohjasta luonnosmaisen ja keveän niin, että kankaan struktuurikin näkyy, Ryönänkoski osoittelee kuvan ulkolaitojen ohutta tärpättimäistä kerrosta.




Monesti muotokuvan maalaaminen kestää kuukausia, yhteisiä istuntoja - tai seisomisia - kertyy tuntikausia. Siinä taiteilija ehtii tutustua malliin ja tämän olemukseen hiukan eri tilanteissa ja ottaa tauluunsa ikään kuin yhdistelmän kaikesta näkemästään. Ryönänkoski ja Niinikoski eivät olleet tavanneet ennen viimekesäistä maalausperformanssiaan.
- Olin kysellyt Veskulta - galleristi Vesa Parviselta - onko se mies tiukkis vai rento vai millainen, tunnustellut täytyykö olla ihan kauhuissaan, Johanna naureskelee.

Taiteilijan ja mallin on siis tultava toimeen ne hetket, jotka tarvitaan muotokuvan syntyyn. Mutta kuinka pitkiä pätkiä mallin on osattava olla paikoillaan?
-  Kyllä hänen täytyy istua paikallaan. Meillä oli Eeron kanssa 20 minuutin välein taukoja - tosin minulla menee maalatessa ajantaju. Eero ei olisi niinkään tarvinnut niin usein, mutta minä tarvitsin. Katsomiseen väsyy. Tauko on tärkeä, koska aivot väsyvät, eikä enää ymmärrä sitä, mitä näkee. Jos on viisikin minuuttia poissa kuvan ääreltä, alkaa tajuamaan miten jatketaan, Johanna Ryönänkoski kuvailee.

Muotokuvasta kannattaa katsella myös sommitelmaa: miten henkilö on sijoitettu, onko hänellä esim. jokin esine kädessään, mitä taustalla on. Kaikki se todennäköisesti kertoo henkilöstä ja hänen toimistaan jotakin. Joissakin patruunoiden muotokuvista henkilöillä on kirja. Yksi kuvista on erikoinen: Gösta Serlachiuksen muotokuvan taustalle on maalattu toinen taulu.


Muotokuvan muoto kiehtoi yleisöä

Galleria Padon yleisö kyseli tammikuun tilaisuudessa mm. muotokuvien hinnoista ja yleisyydestä.

Tilataanko muotokuvamaalauksia nykyään; kenellä niihin ylipäätään on varaa? Taiteilija Soile Yli-Mäyryltä tilattiin vuosi sitten muotokuva ex-kansanedustaja Jukka Vihriälästä, mutta tilaaja haluaakin purkaa sopimuksen mm. kuultuaan taulun hinnan: 30 000 euroa. Keskustelu hinnoista on vellonut muidenkin teosten ympärillä. Se surettaa Johanna Ryönänkoskea - tauluista voisi puhua muutenkin kuin hintanäkökulmasta.
- Taiteilijan täytyy ansaita emmentalinsa leivän päälle, ja hinnasta näkee, miten hän arvottaa oman osaamisensa. Mutta kyllä minun hintani liikkuvat paljon alemmalla tasolla kuin noissa lukemissa. Ihan tavallisilla perheillä voi olla varaa myös muotokuvien maalauttamiseen, Ryönänkoski vinkkaa.

Taantuman aikaan yritykset ovat lakanneet tilaamasta muotokuvia. Kunnat ja julkiset laitokset kuitenkin edelleen teettävät muotokuvia johdostaan. Eero Niinikosken mukaan muotokuvat kertovat kahdesta asiasta.
- Firma kertoo johtajansa kuvan teettämällä, että se arvostaa tätä. Mutta se kertoo myös siitä, että firma arvostaa itseään: ollaan me vaan sellainen yritys, jolla on syytä esitellä johtoaan muotokuvin!

Valokuva - videomuotokuva - maalausmuotokuva - mahdollisuuksia on nykyisin monia. Niinikoski hehkuttaa videomuotokuvaa, mutta Ryönänkoski ei oikein innostu.
- Nykymaailmassa on niin paljon liikkuvaa katsottavaa, tulvimalla. Minusta on kiinnostavaa tehdä ja katsella jotain paikallaan pysyvää, hän pohtii.