sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Kirkon korjaaminen saa työntekijän mietteliääksi

Laitosmestari Ari Salminen avaa oven Kuusankosken kirkontornin portaikkoon. Kierreportaat ovat niin ahtaat, että leveämmät hartiat hankaisivat rapattua seinää molemmin puolin. Salmiselle ja arkkitehti Edla Mäkelälle reitti on vuoden aikana tullut tutuksi kuntopoluksi, kun aikakellojen taulujen kunnostukseen on etsitty ratkaisuja. Nyt Salminen haluaa näyttää, kuinka yksi kelloista on jo saatu edustuskelpoiseksi ja miten muiden kanssa edetään.

Edla Mäkelä ja Ari Salminen
Ensimmäisellä tasanteella, kellojen alapuolella tiiliseinäisessä kamarissa, Edla Mäkelä alkaa visioida. Kaupungin lupa-arkkitehti on nähnyt maailmalla muunkinlaista suhtautumista kirkkojen käyttöön.
- Tässä olisi mainio tila, tänne mahtuisi väkeä monenlaista tilaisuutta pitämään. Mutta nuo kierreportaat ovat ainoa tie tänne, poistumistietä ei ole. Nyt ei olla Italiassa ja Pisassa, nyt ollaan Suomessa, jossa kaiken pitää olla paloturvallista ja jokaisella mahdollisuus päästä kaikkiin tiloihin. Firezen Duomossa ei olla niin tarkkoja riskien kanssa kuin meillä täällä, siellä alas vievät portaat ovat osin samat kuin ylös johtavat, Mäkelä kuvailee itselleen tuttuja kohteita.

Nyt ollaan kuitenkin Suomessa ja Kuusaalla, asiattomilta pääsy kielletty -ajattelun piirissä. Ari Salminen laskeskelee, että Kouvolan kirkot ovat viikossa vain viitisen tuntia käytössä.
- Voisipa näihin poiketa omaan tahtiin hiljentymään kaiken päivää. Ihmisiltä jää kokematta upeiden rakennusten antama rauha ja kauneus, kun ovet ovat kaiken aikaa lukossa, Salminen harmittelee.

Mäkelällä on konkreettinen idea tähän:
- Voisi tulla samaan tyyliin kuin kuntosalille. Niihinkin pääsee lätkällä sisään - samoin kirjastoon.

Kuusankosken kirkontorniin ei tehdä kiertokäyntejä.
- Turvallisuusvaatimukset ovat tiukentuneet kaiken aikaa. Se on tehnyt kaiken liikkumisen hankalammaksi, vaikka onhan turvallisuus tärkeä asia, Salminen sanoo.

Tämä ajatar odottaa uutta kuosia.
Olemme siis etuoikeutettuja, kun pääsemme katselemaan kirkon kelloja takapuolelta ja Kuusaan maisemia niiden alla olevista ikkunoista. Ne varmasti kiehtoisivat muitakin - niin hyvin kaupunginosan rakennukset näkyvät nyt kun lehdet eivät peitä näkymiä. Vielä yksi kerros, ja olemme kellotaulujen ja vanhan kellokoneiston tasanteella. Sen rattaat seisovat paikoillaan - kellot käyvät digitaaliaikaa.

Kellotauluista yksi on nyt saatu onnistuneesti remontoitua. Viime syksynä siihen vaihdettiin uusi lasi haljenneen tilalle. Mutta koska Kuusaan kirkon kellotaulut eivät olleet läpinäkyviä, taulu piti saada näyttämään naapureidensa kaltaiselta.
-Tänne sisällepäin näkyy vesivaneri, johon on kiinnitetty kahvat. Sen ja lasin välissä on valkoinen peltilevy lasin taustana. Taulun reunoja kiertää led-valonauha, joka syttyy pimeällä yhdessä kirkon ulkovalaistuksen kanssa. Sen valotehoa voi muuttaa, jos halutaan vaikka vaihtaa tunnelmaa, Salminen kuvailee.

Ari ja korjattu kellotaulu
Kolmelle muulle tehdään tämän vuoden aikana sama temppu. Kellotaulun laidoilla olevat suorat loisteputket korvataan kehää noudattelevilla ledeillä. Loisteputkien hahmot näkyvät ulospäin häiritsevästi, mutta led päihittää ne muutenkin.
- Ledien ja loisteputkien energiankulutus on eri planeetoilta. Kirkkosalin valaisinkruunuihinkin vaihdettiin led-lamput, ja sähkölasku on roimasti pienentynyt, laitosmestari Salminen kertoo.

Edla Mäkelää ja Ari Salmista alkaa naurattaa, kun he muistelevat viimesyksyistä kellotauluremonttia.
- Varsinainen projekti! Tiedettiin, että tauluun tarvitaan valkoinen tausta valoa heijastamaan, mutta haluttiin testata että se varmasti käytännössä toimii. Meitä oli täällä mukava porukka, jolla viritettiin iso pala valkoista paperia ja pahvia yhden kellotaulun taustalle puoliväliin saakka. Sitten juostiin alas kadulle katsomaan, toimiiko. Kun kellotaulun alaosa oli valkoinen ja yläpuoli tumma, näytti kuin kirkontorni olisi puolillaan maitoa. Naurettiin, että Putin-maitoa, kun silloin kohistiin Putin-juustosta, Edla virnuilee.

Kellotauluprojektissa kunto kasvaa, Edla tietää.


Valkoinen tausta toimi, ja se tehtiin pellistä. Kokeilut muilla kelloilla jatkuvat. Viimeksi on yritetty vetää maitomaista lakkapintaa lännenpuoleiseen lasiin. Se halkeilee ja lohkeilee pois.








- Alun perin näissä oli monta kerrosta maaleja vuosikymmenten varrelta, hyvin krakeloituneita kerroksia. Ne putsattiin pois, ja kellotauluista tuli harmaat. Sitähän kaikki ovat ihmetelleet. Vedettiin tämä uusi tuote pintaan, mutta kun nykymaalit eivät enää saa olla myrkyllisiä kuten ennen, ne eivät kestä.

Remontissa menetetään kellotaulujen eri värit. Tähän asti yksi kelloista on ollut vaalea, yksi vihertävä, yksi sinertävä, yksi rusehtava. Nyt kaikista tulee samanlaiset vaaleat. Tämä muutos ei kuitenkaan edellytä erityistä lupaa, vaikka Kuusankosken kirkko on suojeltu 90-luvulla Kirkkohallituksen erillispäätöksellä.

Jos työt sujuvat hyvin, kellotaulut ovat valmiit kesän lopulla. Rakenteet tekee seurakuntayhtymän oma väki, sähkötyöt Sähköpalvelu Leino Oy. Hintaa remontille kertyy jotakin 5000:n ja 10 000 euron väliltä. Kirkkosalin akustiikan parantaminen verhoilla tai käytävämatolla saa nyt odottaa, rahat käytetään tänä vuonna kellotauluihin.

Vanhan vaaliminen saa mietteliääksi, Ari kertoo.
Aika kulkee kulkuaan, kirkon kellot mittaavat sitä parhaan kykynsä mukaan ja näyttävät useimmiten kaikki neljä samaa aikaakin. Työt vanhan rakennuksen kunnostuksessa ovat saaneet laitosmestari Ari Salmisen miettimään kirkon tehtävää ja ihmisen osaa.
- Ihmisenä oleminen jäsentyy tällaisen historiallisen  rakennuksen kautta. Entisajan ihmisillä on ollut näky tehdä jotakin. Tämä on ollut valtava työ aikana, jolloin työkaluista oli pulaa - ei nostureita, ei mitään apuneuvoja. Se velvoittaa meitäkin omassa työssämme panemaan itseämme likoon, jotta tämä säilyisi. Eikä saa tyytyä tähänkään vaan pitää miettiä koko ajan ratkaisuja, joilla palvelemme ihmisiä. Mikä olisi siihen parempi paikka kuin kirkko keskellä kylää?


Vasemmalla kunnostettu, oikealla remonttia odottava kellotaulu.

Raine Martikaisen kuvia kellotornista









Katso lopputulos:
http://minkuusas.blogspot.fi/2015_10_28_archive.html

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Eilan vaiheita 21. Tampereella!

Maaliskuun 1946 kalenterimerkinnöistä Eila Piirikkälän pikkuallakasta näkee, miten nopeasti nuoren naisen tunnelmat vaihtelevat. Onko tämä n...