Leena Tolvasella oli koti Osulassa

Entisen Osuuskaupan talon omistaa nyt Suomen Lähikauppa Oy.

Leena Tolvanen liikkuu Kuusaan Valtakadun Siwan tiloissa kuin kotonaan. Ymmärrettävää, sillä hän on pikkutyttönä asunut samassa talossa, silloin Osuuskaupan rakennuksessa, Kuusaan kirkon lähellä. E-liikkeen Pikamyymälän paikalla on nyt Siwa ja hotelli on tyhjillään, mutta Kymen Pirtti on palannut uusin voimin. Siitä seuraavassa jutussa, nyt muistellaan vuotta 1951, kun Kiviset muuttivat Myllykalliolta Kuusaalle.

Leena Tolvanen

- Tässä oli ovi pieneen tuulikaappiin, josta pääsi vasemmalle pikamyymälään ja oikealle leipä- ja maitopuolelle. Se oli vanhan ajan myymälä, jossa oli tiski. Maitoa myytiin 50-luvun alussa kannuun, samalla tavalla mitattiin kermaa. Pikamyymälä oli sekatavarakauppa eli ruokakauppa, Leena Tolvanen kertoo.

Leena on Kivisen perheen tyttöjä. Isä Eino Kivinen oli E-liikkeen palveluksessa, ja perhe asui ennen Kuusaan puolelle tuloaan Myllykalliolla. Sielläkin Eino oli osuuskaupanhoitajana. Aikakirjoissa Kuusaan pikamyymälä on merkitty avatuksi vuotta liian myöhään.
- Oikea vuosi oli 1951. Me muutimme huhtikuussa, asuimme täällä jo kun isän syntymäpäiviä vietettiin 17.4., silloin yhdeksänvuotias Leena muistaa. Hän on tarkistanut vuosiluvun kahdelta vanhalta naapurilta. Toinen heistä oli töissä kenkäkaupan puolella mutta kävi karkkitiskillä auttamassa ruuhkan iskiessä.

Pikamyymälä oli uusinta uutta

Kirkonseudun osuuskaupassa oli maaseudun ensimmäinen pikamyymälä. Myymälänhoitaja Eino Kivinen lähetettiin ensin opiskelemaan uutta konseptia kurssille Elannon vähän aiemmin  käynnistyneeseen pikamyymälään. Kuusaan pikamyymälä avattiin kesän -51 alussa, samoin ravintola Kymen Pirtti.

Pikamyymälä oli ihan uutta kuusaalaisille tuohon aikaan. Se tarkoitti itsepalvelumyymälää, mutta karamelleille ja lihalle oli omat tiskit ja myyjät. Lihatiskillä oli jonkin aikaa lihaneuvojana Väinö Purje, joka 70-luvulla tuli tutuksi Keskon ruokakauppojen tv-mainoksista. Leena Tolvanen muistaa pikamyymälän hyllyjen artikkelitkin.
- Keskimmäisellä hyllyllä oli toisella puolen hedelmät ja toisella makkarat. Ne pakattiin kaupassa sellofaaniin ja saumattiin kiinni. Tuttu myyjä kertoi, että ihmiset eivät osanneet alkuun toimia pikamyymälässä. He veivät ostoskärrytkin kassan jälkeen mukanaan ja jostain syystä tien yli Stålhammarin puolelle. Myyjä juoksi perään sanomaan, että kärryt piti jättää kauppaan, Leena Tolvanen nauraa.

Eino Kivinen palvelee lihatiskin pikamyymälässä asiakasta, jolla on pikamyymälän uutuus, ostoskori. Taustalla näkyy maito- ja leipäosasto.

Pikamyymälässä oli kaksi kassaa. Siitä vasemmalle tieltä katsoen oli rautakauppa, samaa Osulaa sekin. Sen kupeessa myymälänhoitaja Eino Kivisellä oli pieni toimistotila. Siinä oli säästökassa, jossa asiakkaat saivat nostaa eläkkeitään ja tallettaa rahojaan.

Eino Kivinen ja Säästökassan asiakas

Seinän takana kadun suuntaan työntyvässä ulokkeessa oli oikealla vaatekauppa, jossa myytiin myös liinavaatteita ja kankaita. Ikkunassa järjestettiin joskus muotinäytös. Vaatekaupan vieressä oli kenkäkauppa. Näihin kahteen oli oma sisäänkäynti tien puolelta. Talon alakerrassa torin puolella oli leipomo, jonka ensimmäinen leipuri oli Salonen.

Entisaikaan ruokakaupassakin näyteikkunat somistettiin esimerkiksi hernerokkatölkkien pyramideilla, ja kauppaan näki sisälle. Leena muistaa jäätelökioskin kenkäkaupan kulmalla. Kirkonpuoleisessa päädyssä on ollut myös Osuuskaupan bensamittari.
- Täyden palvelun tavaratalo. Isää tultiin joskus hätyyttelemään kotoakin bensaa myymään, mutta pääasiassa myyntiä oli vain kaupan aukioloaikoina. Ja mieluiten piti olla paras raha, Leena muistelee.

Alkuperäinen järjestys jatkui kuusikymmenluvulle. Mutta kun Centrum valmistui ja vaatekauppa siirtyi sinne, koko Osulan tilasta tuli ruokakauppa, E-market tai E-halli. Leena Tolvanen on asioinut kiinteistössä kaikissa vaiheissa. Nykyinen Siwakin on perheen lähikauppa.
- Minusta paikka tuntuu yhä tosi kotoiselta, vaikka meidän perhe muutti täältä vuonna 1956.

Tavarahissi leikkipaikkana

Leenalle Osulan nurkat tulivat tutuiksi, kun Kivisen lapset pääsivät kaikkialle taloon.
- Torstaisin tuli kuorma, ja me pyörittiin joukossa katselemassa ja leikkimässä. Meidän Matti ehkä jo auttelikin vähän, mutta me muut ajeltiin tavarahissillä ylös alas. Isä aina varoitti, että asiakkaat eivät saa nähdä meitä liikkeen puolelta. Äiti oli ehkä hätistellyt meidät jaloistaan kaupan puolelle, että sai rauhassa ommella.

Leena ja Kivisten ikkunat yläkerroksessa.

Kivisillä oli olohuone, makuuhuone, pieni keittiö ja vessa. 
- Sisävessa tuntui meistä aika hienolta, kun Myllykalliolla oli käyty ulkohuussissa. Suihkua asuntoon ei kuulunut, mutta joskus juhlapyhinä, kun hotelli oli tyhjä, saimme käyttää hotellin yhteistä kylpyhuonetta. Jouluisin oli hienoa, kun me lapset päästiin hotellin puoleiseen käytävään liukuilemaan - silloinhan ei asiakkaita ollut.

- Meidän perheessä oli äiti, isä, kolme lasta ja mummo. Kun makuuhuoneeseen levitti kolme sänkyä, siihen mahtui äidin ompelukone ja joku kaappi eikä mitään muuta. Äiti ja isä nukkuivat sohvalla olohuoneessa ja mummo keittiössä pukkisängyssä, joka pistettiin päiväksi komeroon. Meidän Eija syntyi vielä vuonna -55 joukon jatkoksi. Äiti ompeli muille vaatteita, joten niissä tiloissa kävi vielä vieraitakin.

Taloa ei ollut ajateltu lapsiperheiden asunnoksi, joten pyykin kuivaamisessa oli ongelmia.
- Tuossa kirkon vieressä oli Vihavaisen talo ja äiti kysyi, saisiko hän kuivattaa pyykkiä heidän naruillaan. Talvisaikaan pyykit vietiin hotellin vintille pystysuoria tikkaita pitkin pienen kattoluukun kautta. Se oli niin vaarallista, että joku laittoi aukkoon vinssin koria varten, Leena puistelee järjestelylle päätään.

Edellinen Osuuskaupan talo tien toisella puolen vähän kirkolle päin.

Kun kerran torin laidalle katsellaan, niin tietysti muutkin vanhat rakennukset nousevat mieleen, lihantarkastamo ja taksiasema torin ylälaidalla, torikatokset.
- Tuossa Salmisen entisen kaupan kohdalla oli puutalo, jossa oli ollut Osula ennen tämän liiketalon rakentamista.





Näkymättömiä rajoja

Leena Tolvanen tiirailee alapihalta hotellin yläkertaa. Neljä torinpuoleista ikkunaa olivat heidän, mutta niiden uusi ulkoasu ei miellytä Leenaa. Ennen ikkunoissa oli tuuletusluukku, nämä näyttävät liian uudenaikaisilta. Pieni parveke kuului hotellille.
- Siihen aikaan hotellin lakanoita tuuletettiin oikein pöllyttämällä. Mekin käytimme joskus parveketta.

Leena sisarustensa Kaijan ja Matin ja Siivosen Esan kanssa.

Kivisten lisäksi liiketalossa asui muitakin: talonmies perheineen, viinikassa perheineen, leipurin perhe, portsari ja toinen viinikassa ja keittäjä. Pieni yhden huoneen asunto oli ravintolan henkilöstön käytössä.

Energiahuoltoa

Osuuskaupan rakennusta lämmitettiin haloilla. Siipiosan tyvessä näkyy ovi porraskäytävään, josta päästään hotellin kerroksiin.



Leena huokaa ihastuksesta, kun Siwan kaveri käy ystävällisesti esittelemässä tiloja. Kiipeämme porraskäytävää, jonka kaidetta Leena on pienenä laskenut lukemattomat kerrat persmäkeä - vaikka äiti oli kieltänyt. Ovesta päästään myös kellarikäytävään, josta talon lapset saivat käyttöönsä yhden kellarikomeron kerhohuoneeksi.
- Minun teki mieli partioon, mutta isä ei laskenut, koska oltiin sosialidemokraattinen perhe. Siitä kai korvauksena saatiin pieni koppi, "kolo", jossa pidettiin lasten kesken omaa kerhoa.

Rajanvetoa eri ryhmien välillä käytiin myös aikuisten kesken. Yhtiön saunoihin ja pesutuville Kivisillä ei ollut asiaa, koska he olivat "sivullisia". Leena sanoo, että kateus piti huolen siitä, että väärät henkilöt eivät palveluita saaneet.
- Meillä oli pari muuta saunapaikkaa Myllykalliolla. Tai sitten tulimme kapearaiteisen Päkällä ammattikoulun pysäkille, menimme lautalla joen yli Kyminpuolelle ja kävelimme Kivimäelle mummolaan saunomaan. Joskus isä vei iltaisin salaa muilta pyykkikorin tuttavalle, joka pesi meidän pyykin yhtiön pesutuvassa. Kai se rikos nyt on vanhentunut, että voi tunnustaa, Leena hymyilee.

Osuuskauppaväki oli myös jakautunut keskeltä. Kuusankoskella oli paljon E-liikkeen kauppoja ja vähemmän Ympäristön kauppoja. E-liike oli työväestön oma osuusliike, Ympäristö maalaisten toimintaa.
- Ympäristön kauppaan ei menty, nehän oli vihollisia, Leena sanoo.

Kaupan alakerrassa asui monta Osulan työntekijää.

Osuuskaupalla oli Leenan mielestä jotenkin hienoa asua, vaikka perheen lapsista olikin keljua muuttaa pois rakkalta Myllykalliolta. Hotellissa asui välillä kuuluisuuksia, ja lapset kävivät hakemassa heiltä nimikirjoituksia. Tästä kodista Kiviset muuttivat Kettumäentie 1:ssä toimineen Osuuskaupan yläkertaan vuonna -56, kun hotelli tarvitsi lisää tilaa. Siellä asui myös Väinö Purje perheineen ja muitakin tuttuja e-liikkeeläisiä.

Jatkamme talon kiertämistä torin puolen pääsisäänkäynnille. Siinä oli 50-luvulta eteenpäin Ala-Pirtti, ravintolan   karvalakkipuoli. Ravintolat eivät tulleet Kivisen lapsille tutuiksi vuosikymmeniin.
- Eihän meidän lapsuudessa ja nuoruudessa käyty ravintolassa syömässä perheittäin niin kuin nykyään. Muistan miten helluntailainen Kolun neiti, keittäjä, suri usein että "minä näitä juoppoja joudun passaamaan".

Pyykki vietiin talvella tästä vintille kuivumaan.

Isä ja tytär kunnan töihin

Eino Kivinen oli osuuskauppamies jo nuoresta. Hän aloitti Tirvan myymälässä 30-luvun jälkipuoliskolla. Vuonna -39 hän meni naimisiin Saaran kanssa, ja nuoripari muutti Myllykalliolle. Myllykalliolta perhe muutti Kuusaan Osuuskauppaan ja siitä vuonna -56 Kettumäentie 1:n Osuuskaupan yläkertaan.
- Siihen aikaan E-liikkeen myymälöitä oli Kuusaalla paljon. Kuusaanniemessä oli yksi, ja Valtakadun liiketaloissakin toimi vähän aikaa osuuskauppa, siinä missä oli äskettäin kampaamokin. Myllykalliolla oli kauppa, Tähteessä vanhan Tähteen kauppa Varjopolulla ja uusi siinä missä nyt on seurakunnan tiloja. Pilkanmaassa, Voikkaalla ja Mattilassa oli myymälät, Kyminpuolella oli Niskalan kauppa ja Ykkönen, ja Kymin asemalla, Rauhanharjussa ja Kolarinmäellä oli myös myymälät. Kilpailijan, Ympäristön, myymälöistä muistan vain Kyttärinmäen myymälän.

Eino Kivinen siirtyi Osuuskaupan myymälänhoitajan tehtävistä kunnalle hankintapäälliköksi vuonna 1960.
- Isä oli E-liikkeen mies ja sosialidemokraatti, joten hän sai viran. Niin se meni Kuusaalla silloin,
niin minä sen asian olen ymmärtänyt. Samalla tulee  myönnetyksi, että isällä ei ollut varsinaista koulutusta virkaan - hän oli käynyt ammattikoulun metallipuolella - mutta työuransa takia hän oli "pätevä" niitä töitä hoitamaan. Ja todellisuudessa johtajat häntä käyttivät paljolti ihan juoksupoikanaan. Jos siihen virkaan olisi joku ekonomi valittu -  ei olisi varmaan juoksupojaksi alkanut. Isä osti puita kaupungille, ruokia kouluille ja kaikkea sellaista. Hän oli mukana kunnallispolitiikassa, valtuustossa, ja seurakunnan luottamustoimissa kirkkoväärtinä, Leena Tolvanen muistelee.

Eino Kivinen kuoli äkillisesti aivoverenvuotoon vuonna -75, 62-vuotiaana.
- Meille kaupungin väelle tehtiin uimahallilla kuntotestit vähän ennen isän kuolemaa. Minä sain erittäin huonon tuloksen ja isä erittäin hyvän. Mutta siihen aikaan ei osattu tehdä mitään, jos suoni katkesi päästä, Leena sanoo.

Leena Kivinen kävi ylioppilaaksitulonsa jälkeen kauppaopiston yksivuotisen ylioppilasluokan.
- Haaveilin kirjastonhoitajan ammatista, mutta se olisi tullut liian kalliiksi. Koulutusta antava Yhteiskunnallinen korkeakoulu oli juuri muuttanut Tampereelle. En tiedä, olisinko päässytkään. Kesätöissä olin ollut kirjastossa ja se työ oli mukavaa.  Kun valmistuin ylioppilasmerkonomiksi kauppaopistosta vuonna -63, pääsin kesätöihin kaupungin sosiaalivirastoon. Siellä tuli vanhemman toimistoapulaisen virka auki, ja minä sain sen. Kun alkoi saada omaa rahaa, ei enää tehnyt mielikään muualle.

Tuttu parveke herättää muistoja.

Jossain vaiheessa Leena Tolvanen ylennettiin kanslistiksi, sitten virka taas muuttui, hallintosihteeriksi.
- Sitten virat muutettiin vielä työsopimussuhteisiksi, koska niistä sai ihmiset helpommin potkittua pois. Arvonalennushan se oli. Sanoin, että viraton vaan ei työtön. Istuin Helmisen Heikin ja Korpelaisen Niinan porstuassa seulana, ettei ihan kaikki pääsisi sisälle. Kirjoitin esityslistoja ja pöytäkirjoja, kaikkea sellaista. 41,5 vuotta olin kaupungilla töissä.

Osulan tyttö on viihtynyt ikänsä Kuusaalla. Naimisiin hän meni Veikkonsa kanssa vuonna -66, lapsia syntyi kaksi. Työelämän suhteen Leena piti lapsuuden lupauksensa.
 - Mummo kertoi minun sanoneen pienenä, että kun minä saan työpaikan niin minä en sitä vaihda.

Nyt Tolvaset asuvat Mäenpääntiellä, ihan Leenan lapsuusmaisemissa. Siitä kipaisee nopeasti lähikauppaan, Osulan paikalla toimivaan Siwaan.

Mitä kuuluu Siwan naapurille, Kymen Pirtille? Lue täältä:
http://minkuusas.blogspot.fi/2015/03/jyrki-taskinen-herattelee-kymen-pirtin.html

Osuuskaupan rautaosaston paikalla myydään nyt karkkia.

Nykyasiakkaalle itsepalvelu on helppo homma.

Leikkelehylly on Osulan lihatiskin kohdalla.

"Tämä oli meidän makuuhuone."

Hotelli on tyhjillään.