Kuusankosken kirjastoon Maritta Naumanen tuli uuden Kouvolan syntyessä vuoden 2009 alussa. Hän oli siihen aikaan töissä Kouvolan pääkirjastossa, ja kaikilta kysyttiin, missä he haluaisivat töitä jatkaa. Naumasen ajatuksenkulku oli kiinnostava.
- Viihdyin älyttömän hyvin Kouvolan kirjastossa. Mutta siinäpä se, viihdyin ehkä liian hyvin, se oli kuin koti. Halusin ehkäistä dementiaa ja kokeilla, onko minusta vielä kulkemaan toisenlaisissa kammareissa ja ottamaan uudenlaisia tehtäviä.
Ensi vaiheessa Kuusankoskelle siirtyessään Maritta sai johdettavakseen myös Lehtomäen Lehdokin ja Voikkaan kirjaston. Tällä hetkellä - eläkkeellelähdön kynnyksellä - hän on Kuusankosken, Jaalan ja Valkealan kirjastojen johtaja. Voikkaan kirjasto on jo lakkautettu, ja Lehtomäen sulkeminen viime vuonna surettaa erityisesti.
Kirjastossa voi olla töissäkin!
Maritta Naumanen valmistui kirjastonhoitajaksi Tampereen yliopistosta vuonna -73 ja oli kokenut opiskeluaikanaan alan opetuksen organisaatiouudistuksen. Kirjastotutkinto siirtyi nimittäin opetusjaostosta tiedekunnan puolelle.
- Olin ajatellut myös toimittajakoulutusta mutta päädyin lukemaan kirjastotiedettä ja informatiikkaa. Se tuntui niin luontevalta, koska Kouvolan kirjasto oli aina ollut minulle tärkeä paikka asiakkaana. En vain heti hoksannut että siellä voisi olla töissäkin, Maritta hymyilee.
Naumanen on täkäläisiä, Valkealassa syntynyt ja vanhassa Kouvolassa, Kuusaalla ja Inkeroisissa asunut. Valmistuttuaan hän sai saman tien töitä kotipuolesta.
- Olin opintojen aikana harjoittelijana Kouvolassa, kun kirjasto muutti Kuntotalosta uuteen rakennukseen vuonna 1971. Vakituisia paikkojakin sai siihen aikaan helposti, kirjastonhoitajan työpaikkailmoituksia oli 70-luvulla alan lehdessä aina aukeamakaupalla. En tosin päässyt hakemiini paikkoihin Elimäen ja Valkealan kirjastoissa, mutta Inkeroisten sivukirjastonhoitajaksi minut valittiin.
Inkeroisissa Maritta oli ensimmäinen ammatillinen päätoiminen kirjastonhoitaja. Siellä hän sitten hoiti laitostaan ypöyksin. Mutta pokkaa riitti. Ensimmäisenä tehtävänä oli poistaa valtavasti vanhoja kirjoja, ja nuori ammattilainen tarttui empimättä tehtävään entisessä eläinlääkärin tallissa, sittemmin kirjastossa.
- Poltimme osan kirjoista talonmiehen kanssa saunan uunissa. Laki kielsi antamasta tai myymästä niitä mihinkään. Olen itsekin ihmetellyt, miten pystyin päättämään hävittämisestä. Millä kompetenssilla nuori kokematon likka osasi ratkaista? Kai minulla oli koulutuksen ja harjoittelun perusteella jokin käsitys, mitä Inkeroisten kirjastossa tarvitaan. Mutta poistot tuntuvat olevan erikoisalaani, Kuusaallekin tullessani täällä aloitettiin heti valtavat poistot, Naumanen nauraa.
Lehdokin ja Voikkaan kirjastojen lakkauttaminen teetti kirjojen selvimisessä valtavan työmäärän. Joka nide tarkastettiin ja sen kohtalo mietittiin. - Mitään ei mätetä kilotavarana kaatopaikalle. Maassahan on Kuopiossa sijaitseva varastokirjasto, johon lähetetään yksi kappale kaikista kirjoista. Sieltä niitä saa kaukolainana. Jos kirjaa ei tarvita oman maakunnan kirjastoissa ja varastokirjastossakin on jo kappale, kirja poistetaan. Nykyisin se voidaan myydä asiakkaille. Mutta jos ei kysyntää ole, kirja menee kierrätysjätteeseen. Näin kokoelma pysyy relevanttina, kirjastonjohtaja Naumanen selvittää.
Kirjojen poistaminen kuulostaa kamalalta mutta kuuluu kirjastojen normaaliin päivittäiseen työhön. Jos hankitaan uutta, vanhan poisto on kokoelman hoidossa ihan yhtä tärkeää.
- Tälläkin hetkellä se on monen pienen kirjastomme iso haaste.
Jos kirjaa ei enää ole lähikirjastossa, asiakkaan ei kannata surra. Verkostot auttavat, kotikoneelta näkee, missä kirjastossa Suomessa jokin kirja on. Kyyti-kirjaston palveluiden tultua asiakkaan ei tarvitse käydä kirjastossa täyttelemässä varauslappuja. Kotikoneelta näkee saatavuuden, rasti ruutuun ja jonain päivänä tekstari kertoo: Varaamanne kirja on saapunut.
Inkeroisten sivukirjastossa Maritta Naumanen viihtyi puolitoista vuotta ja siirtyi sitten Kouvolaan.
- Siellä aukesi kirjastonhoitajan paikka, joka sisälsi vanhus- ja vammaistyötä. Luetteloin kirjoja ja neuvoin asiakkaita tiskissä. Mutta rupesin myös pyörittämään kirjaston kotipalvelua ja pitämään kirjastopiirejä vanhusten laitoksissa - joskus eläkeläisten kirjallisuuspiiriäkin. 90-luvulla siirryin lastenkirjaston hoitajan tehtävään.
Kuusankoski houkutteli Kouvolassa viihtyvän
Monen kaupungin työntekijän elämä muuttui, kun syntyi uusi Kouvola, niin Maritta Naumasenkin. Hän muistaa muotoilla tilanteen oikeaoppisesti: kuusi kuntaa lakkautettiin ja niiden tilalle perustettiin Kouvola.
- Kaikille työntekijöille järjestettiin kiinnostuskartoitus. Kerroimme, haluammeko jatkaa silloisissa tehtävissämme vai jossain muissa. Laitoin silloin ykkösvaihtoehdoksi Kuusankosken ja Lehdokin kirjastojen johtajan paikan. Tämä oli haaste, esimiestehtävä, toisin kuin silloinen työni.
Naumasen dementianehkäisykokeilu onnistui.- Olen viihtynyt hirveän hyvin, tämä on ollut hyvä homma ainakin minun näkökulmastani. Kirjastossa saa tehdä töitä niin paljon kuin haluaa, ja paljonhan jää kesken kuuden vuoden jälkeenkin. Tämä on ollut virkistävää aikaa itselleni, mutta viimevuotinen Lehdokin sulkeminen oli tappio. Olisin halunnut kehittää sinne yhteisöllisen toimipisteen, ja meillä oli siihen alku olemassa korttelikotiyhdistyksen ja setlementtiyhdistyksen kanssa. Mutta siitä ei välitetty. Oli siinä myös nyky-Kouvolan sisäistä aluepolitiikkaa, kylien välistä kateutta, Naumanen harmittelee.
Lehdokin sulkeminen päätettiin lopulta valtuustossa, Voikkaan kirjaston lakkauttamisen ratkaisi lautakunta.
- Lehdokki oli hyvä tila, kirjastoksi rakennettu. Voikkaalla asiat olivat toisin, Naumanen viittaa toisessa kerroksessa olleisiin työväentalon tiloihin.
Voikkaalla kirjastopalveluita saa tällä hetkellä vain kirjastoautosta, jonka palveluita siellä on kyllä lisätty. Voikkaan kirjastovirkailija siirtyi Kuusankosken kirjastoon, jossa on tällä hetkellä vajaat kymmenen työntekijää. Tervetullut lisä, sillä työntekijöitä on viime vuosina kirjastostakin vähennetty. Voikkaalla on mietitty tulevaisuutta, kaupungin yhteisöpalvelut on kehittänyt järjestöjen kanssa lukutupa-ideaa. Nyt ollaan jo niin pitkällä, että entisen kirjastotilan alakertaan työväentalon katutasoon remontoidaan kuntalaisten olohuonetta kaupungin ja Pohjois-Kymen Setlementti ry:n yhteistyönä. Yhteistyön palveluiden palvelupäällikkö Anne Eriksson kertoo, että kirjasto varaa olohuoneeseen myös 5000 kirjaa. Tila aukeaa asiakkaille näillä näkymin loppukesällä.
Kuusankosken kirjastossa kokeiltiin kahtena vuonna sunnuntai-aukioloa.
- Olisin kovasti halunnut jatkaa sitä, mutta henkilöstövähennykset veivät mahdollisuudet siihen. Kävijöitä oli ainakin 150 joka sunnuntai. Monet viipyivät pitkään, tekivät jotain rauhassa. Kaksi talvea on liian lyhyt aika kokeiluun, Maritta Naumanen harmittelee.
Lähikirjaston johtaja ei voi keskittyä vain johtamaan. Se jos mikä on jokapaikanhöylän hommaa, sanoo Naumanen. Esimiestyö ja kokonaisvastuu tiloista ja toiminnasta kuuluu tietysti johtajalle, samoin ainakin osa aineistovalinnasta. Kuusankoskella johtaja vastaa myös tapahtumatoiminnasta, paitsi lastentapahtumista, joista vastaa lastenkirjaston hoitaja.
- Mutta olen myös päivystänyt asiakastiskissä Kuusaalla ja Lehdokissa tuuraajana. Voikkaalla en paljon ehtinyt, koska se tuli minulle vasta viime kesänä, ja Valkeala ja Jaala. Kaikissa olen kuitenkin ollut asiakaspalvelussakin.
Kirjastosta henkistä hyvinvointia
Kouvolan pääkirjastossakin tarvittaisiin uudistuksia. Rakennukselle pitäisi tehdä jotain, tai rakentaa kokonaan uusi. Mutta mitään konkreettista ei ole tällä hetkellä suunnitteilla, kirjastonjohtaja Naumanen tietää.
Kaupungin kirjastoverkko on viime vuosina harventunut Voikkaan ja Lehdokin lisäksikin. Utista, Kääpälästä ja Pilkanmaasta on myös suljettu kirjastot uuden Kouvolan aikana.
- Meillä on vieläkin suhteellisen tiheä kirjastoverkko valtakunnallisesti ajatellen. Mutta kun tietää, että kylillä on ihmisiä, jotka tarvitsisivat lähipalvelun... Osa ihmisistä pääsee kulkemaan kuntaa ristiin rastiin, hakemaan palvelut eri puolilta ja käyttämään verkkopalveluita kotonaan. Nämä pärjäävät tällä verkolla hyvin. Mutta sitten on niitä, joille jo bussilipun hinta voi olla kynnys kirjastoon lähdölle. Monille olisi tosi tarpeen lähellä oleva paikka, jossa voisi käydä lukemassa päivän lehden, keskeyttämässä yksinolon. Lasten ajattelu surettaa, siellä ne Lehtomäessäkin pyörivät kaupan ja kapakan välissä kun ei ole paikkaa, jossa voisi oleilla aikuisen valvonnassa. Ja jos lukuharrastusta halutaan tukea, kirjoja on oltava lasten lähellä helposti saatavana, Naumanen tuskittelee.
Kirjastolainen tietää, että kirjaston keskeinen tehtävä ovat kokoelmat ja niihin liittyvä toiminta, luku- ja kulttuuriharrastusten edistäminen. Mutta Maritta Naumasen mielestä kirjastolla on myös sosiaalinen tehtävä.
- Kirjastohan on monella tapaa henkistä hyvinvointia ylläpitävä paikka. Nettiyhteyksien tarjoaminen, lehtienluku - se on nimenomaan ydintehtäväämme. Tiettyjä asioita voitaisiin hoitaa yhdessä yhdistysten kanssa, ne voisivat vastata joistain toimista, kun kirjastossa ei ole henkilökuntaa paikalla, Maritta Naumanen kaavailee.
Inkeroisten kirjastossa kokeillaan omatoimista lainaamista, kun henkilökuntaa ei ole paikalla. Pilotti on toiminut hyvin ja häiriöittä, ja Naumanen kertoo että ensi vuonna vastaava mahdollisuus tulee pariin muuhunkin Kouvolan kirjastoon.
 |
| Näkymä kirjaston ikkunasta. Kuvaaja Ari Pesonen. |
Kuusankosken kirjaston rakennus hurmaa tulijan
Kun tulee työntekijänä Kouvolan pääkirjastosta Kuusankosken nykyiseen kirjastoon, osaa arvostaa tiloja.
- Tämä on aivan ihana. Kouvolan kirjastohan oli uutena aikansa ykköskirjastotaloja, maisemakirjasto. Mutta se on lähes ikkunaton ja matala, työhuoneet kellarissa. Kun tulee tänne Kuusaalle, asiat ovat päinvastoin. Valtavat ikkunat antavat joelle, taivas ja Kyminpuolen mäkien silhuetti ovat näkyvissä - rakennus on työntekijälle aika ihana lisäarvo. On ilmaa ja korkeutta ja maisemaa, Maritta ihastelee.
Uusi - no, vuodelta 2002 oleva - rakennus saattaa olla syy siihen, että asiakkaita tulee myös Kuusankosken ulkopuolelta. Mutta kirjastonjohtaja Maritta Naumanen tietää, että ihmiset ovat viime aikoina liikkuneet enemmänkin kirjastojen välillä.
- Koko ajan tämän kuuden vuoden aikana kirjastojen ristiinkäyttö on lisääntynyt paljon. Kuusaalle tulee lainaajia joka puolelta kaupunkia. Mutta omankin kaupunginosan väelle rakennus saattaa olla edelleen uusi tuttavuus. Meille tulee vieläkin ihmisiä, jotka hämmästelevät, että onko täällä tällainen paikka. Moni Kuusankoskitalon konserteissa käynyt ei ole huomannut, että rakennuksen kupeessa on kirjasto. Tämä on ehdottomasti Kuusankosken ainoa oikea paikka kirjastolle, mutta tänne on huonot opasteet - sitä asiaa en saanut kuudessa vuodessa muutettua, Naumanen ihmettelee.
 |
| Kirjasto muuttovaiheessa. Kuvaaja: Ari Pesonen |
- Olisin halunnut vielä enemmän lisätä yhteistyötä paikallisten ihmisten ja yhdistysten kanssa. Ajatuksenani on ollut avartaa käsitystä kirjastosta, Maritta miettii.
Ei elämää ilman kirjoja
Maritta on koko ikänsä elänyt kirjojen keskellä.
- Olen lukenut aina, jo lapsena kaikki kirjaston kirjat läpi. En voi kuvitella elämää ilman kirjoja. En minä kirjoja kirjallisuudentutkimuksen näkökulmasta lue, ne ovat minulle kuin leipä tai vesi.
Tarkalleen ottaen Maritta Naumanen on lähestynyt kirjoja myös muuten kuin tarinoita ahmien. Hän on opiskellut kirjallisuusterapian perusteet.
- Siinä mietitään, mitä kirjat antavat ihmiselle oman lukukokemuksen ja elämyksen kautta. Ne ovat kirjallisuuden tärkeintä antia, ei tyylien repostelu tai tekstien analysointi, tai keskustelu siitä, onko kirja hyvä vai huono.
Tänä keväänä Maritta Naumanen ohjaa kahta kirjallisuuspiiriä, toista Kuusaalla, toista Valkealassa. Hän olisi halunnut nimetä tapaamiset lukupiireiksi, mutta osallistujat pitivät kirjallisuuspiiri-nimestä. Samanlaisia on pääkirjastossa kaksi, ja Elimäellä on aloittanut runopiiri. Omissa piireissään Naumanen on voinut käyttää osaamistaan kirjallisuuterapiasta.
- Emme tee kirjallisuusterapian harjoituksia. Mutta viimeksi meillä oli Kuusaan porukassa Kirsi Kunnaksen elämäkerta, ja silloin teimme Kunnaksen runoista omat runot. Valkealassa luimme Saramagon Luolan ja kokeilimme hänen tyylistään tajunnanvirtakirjoittamista. Minä kyllä kauhean mielelläni teettäisin heillä kaikennäköistä pientä harjoitusta, Naumanen tunnustaa.
Nyt eläkkeelle jäädessään Maritta Naumanen aikoo jatkaa kirjojen parissa kuten tähänkin asti: lukea jatkuvasti jotain. Kirjallisuuspiireihin hän on ilmoittautunut vapaaehtoisohjaajaksi.
- Tekisi kovasti mieli vetää jotain kirjallisuusterapeuttisia kasvuryhmiä, sellaisia ei ole ehtinyt työelämän aikaan pitää, Maritta suunnittelee.
