Satavitoset: Raimo Kääriäinen sai savustuspöntön lahjaksi

Raimo Kääriäinen kertoo jo avoimesti saaneensa satavitosen syntymäpäivälahjaksi. Lahjan saamisen aikaan 80-luvun alussa ei kannattanut paljastaa, mistä ja miten savustuspönttö oli taloon tullut, ettei olisi aiheuttanut hankaluuksia lahjan antajalle. Mutta vieläkään Kääriäinen ei kerro, kuka savustuspöntön teki töittensä lomassa yhtiöllä. Lahjan antajan hän jo paljastaa - edesmennyt poliisi Petteri Loikala oli saanut tilatuksi pöntön tutultaan Kuusaanniemen tehtaalta. Hän oli teettänyt pöntön itselleenkin.

Raimo Kääriäinen sai 105-savustuspöntön syntymäpäivänään.

Kääriäinen oli töissä yhtiöllä 33 vuotta, ensin Voikkaan tehtaalla paperitehtaan ja puuhiomon hommissa ja lopulta massan vastaanottoaseman hoitajana. Massahan tuli Voikkaalle alkuun Kymintehtaalta, sitten Kuusaanniemestä putkea pitkin Ekholmintien-Kuusaantien pyörätien alla, ja se käsiteltiin uudelleen Voikkaan päässä. Niissä töissä ei ehtinyt satavitosia tekemään.

Raimon savustusuunissa on hyllyt kahdessa kerroksessa. Toisessa päässä kohoaa piippu.
- Täällä on tulipesä, tuhkat menee tänne, Kääriäinen esittelee.

Miten joku yhtiön ulkopuolelta on voinut teettää satavitosia?
- Poliisihan on tuttu kaikille. Loikalakin oli aikanaan Jaalan poliisina ja Kuusankoskella rikospoliisina, Kääräiäinen kertoo. Hänen mukaansa moni muukin yhtiön ulkopuolelta teetti yhtiöllä olevilla tutuillaan satavitosia.

Voikkaalla pystyi tekemään satavitosia pitkin tehdasta, kukin oman työpisteensä ääressä, samoin Kuusaan tehtailla. Tisurit, löyseissä huoltotöitä tekevät, ehtivät työnsä lomassa tekemään omia puhdetöitään. Korjauspajan miehet tai sähkömiehet, jotka liikkuivat turvallisuussyistä kaksin, saattoivat myös tehdä omia hommia. Jos ei ollut korjattavaa, heillä oli vapaata aikaa.

Yleisimpiä omia tarvekaluja olivat putkista tehdyt savustuspöntöt. Moni askaroi pienempää tarviketta talouksiinsa. Osa teki itselleen, toiset taas tilasivat osaavammiltaan. Tuotteita tehtiin metallista – hapikset eli haponkestävästä teräksestä tehdyt esineet olivat tavallisia – ja puusta. Kääriäisellä on satavitosena tehty lintulauta. Monet tekivät lintulaudan osia töissä ja kasasivat ne kotona.

Nykyisin satavitosten teko tuskin onnistuu. Kääriäinen sanoo, että tarvikkeita ei saa, koska tilaukset tehdään tarkasti eikä materiaalia jää yli.
- Ennen sai ylimääräistä tavaraa mielin määrin.

Kysyn tarkemmin tarvikkeiden hankkimisesta, mutta silloin nauhuri pitää sulkea. Satavitoset ovat edelleen kuuma aihe monille, jotka ovat niitä tehneet tai tilanneet tai tietävät kaverin tehneen. Kääriäinenkin on ollut eläkkeellä 18 vuotta mutta vaikenee monesta seikasta satavitosten teossa. Kuitenkin toiminta oli aikoinaan kaikkien tiedossa.
- Kaikki tiesi, ei se salaista ollut. Herrat ei juuri vahtineet touhua, kun heille itselleenkin satavitosia tehtiin. Siinähän olisi palaneet omat perskarvat, jos olisi mennyt liian tarkaksi.

Raimo Kääriäisen mielestä satavitosten teosta ei tullut suurta tappiota yhtiölle. Työnantajan tavarastahan esineet tehtiin, mutta hyöty oli molemminpuolinen.

Puhdetyöt saatiin tehtaan portista ulos yhtiön autoilla.

- Yhtiöllä oli ennen paljon omia autoja, ja myöhemmin yksityisetkin pääsivät joskus ajamaan portista sisään. Kun oltiin kaikki samassa porukassa, niin isommat laitteet saatiin vietyä. Pienemmät menivät jossain kassissa.

Aika on nyt kypsä asian esittelyyn. Näyttely yritettiin järjestää jo 15-20 vuotta sitten, mutta hankkeelle tehtiin loppu. Yhtiö kielsi: ”Ei meillä tehdä sellaista.”
- Katos, siinä olisi yhtiön herrat olleet lirissä. Suurempia varkaitahan ne oli kuin työläiset, Kääriäinen sanoo.

Reijo Hasu ja Raimo Kääriäinen

Ay-liikekin kielsi:”Meidän jäsenistö ei tee sellaista.” Idean isä Reijo Hasu ei ole tällä välin luovuttanut. Vanha keskusvarasto Kymintehtaan ytimessä on muuttunut taiteen ja käsityöläisyyden tyyssijaksi. Mikäs sen parempi paikka esitellä tehdaskulttuurin yhtä piirrettä, kun Hasu sai galleristi Vesa Parvisen innostumaan aiheesta. Kolmen ensimmäisen näyttelyviikon huima kävijämäärä 2200 osoittaa aiheen kiinnostavan muitakin.