Marskinkadun ja Kirjakaupanmäen vaiheet kiinnostavat

Heinäkuun illansuussa kokoontui joukko Kuusankosken asioista kiinnostuneita tutustumaan Marskinkadun ja Kirjakaupanmäen vaiheisiin. Oppaana oli Eija Linden Kouvolan matkailuoppaista. Eija antoi ystävällisesti tekstinsä käyttöömme, ja olen lisännyt siihen kuvia omista ja äitini albumeista.  Kiitos Eijalle! Kierros alkoi ammattikoulun sisältä, jonka juhlasaliin ei muuten noin vain pääsekään.

Matkailuopas Eija Linden

Eija Linden:

Kymin ammattikoulun on suunnitellut arkkitehti Selim A. Lindqvist. Se on rakennettu vuosina 1914-1933. Helmikuun 4. päivä 1914 allekirjoitettiin sopimus koulun rakentamisesta ja sitä pidetään koulun syntymäpäivänä. Varsinaiset rakennustyöt aloitettiin vasta vuonna 1916. Koulu valmistui sitten vaiheittain 20- ja 30-luvuilla. Tämä koulu on ensimmäinen teollisuusyrityksen perustama ammattikoulu Suomessa ja samalla ensimmäinen maaseudulle perustettu ammattikoulu. Opetuksessa painotettiin kansalaiskasvatusta työnopetuksen ohella. Tyttöoppilaita valmennettiin ennen kaikkea kodinhoidon tehtäviin ja tuleviin tehtäviinsä perheenemäntinä. Ei lainkaan tehdasammatteihin.

Kouluun pääsy oli ensisijalla Kymi Oy:n palveluksessa olevien lapsilla, toisella sijalla olivat muut kuusankoskelaiset lapset. Mikäli tilaa riitti, myös naapurikuntien lapsia pääsi mukaan opetukseen. 

Koulu oli kaksivuotinen ja poikien opetus tähtäsi ammattiin tehtaalla. Opetettavia aineita olivat laskento, fysiikka, kemia, yhteiskuntaoppi, asioimiskirjoitus, terveysoppi ja piirustus. Myös uskontoa ja siveysoppia opetettiin. Mainittakoon, että fysiikkaa ja kemiaa opetettiin vain pojille, laulua sen sijaan vain tytöille.

Ammattikoulu toimi sotasairaalana vuosien 1939-1944 aikana. Mielenkiintoinen tieto on, että Kymenlaakson suojeluskuntapiirin ja sotilasläänin toimesta oli jo v.1934 tehty erittäin tarkat suunnitelmat siitä, millä muutoksilla koulusta saadaan toimiva sairaala. Sotasairaaloita oli myös Kuusankosken muilla kouluilla.

Sodan aikana opetus oli keskeytyksissä. Poikaoppilaat työskentelivät mm. lentomekaanikkojen apulaisina lentoasemilla. Tyttöoppilaat ottivat osaa sotilaiden lumipukujen, alusvaatteiden yms. valmistukseen.

Laila Hietamies/Hirvisaari kuvaa kirjassaan ”Kallis Kotimaa” Kuusankosken sotasairaalatoimintaa. Tarina on fiktio.

Sotien jälkeen opetustoiminta alkoi uudelleen ja ammattikoulutukseen otettiin vain 7-vuotisen kansakoulun suorittaneita oppilaita. Koulu oli kaksivuotinen sisältäen teoriaopetusta ja työharjoittelua tehtaalla. Tuohon aikaan oli koulun käymisen jälkeen tehtaalla työpaikka varma. Työhönoton ilmoitustaululta käytiin katsomassa oliko tulevat työpaikka Voikkaan- vai Kymintehtaalla.

Tytöillä tilanne oli toinen. Yhä edelleen opetus oli kodin- ja lastenhoitoon liittyvää, työharjoittelua Niementien lastenseimessä.

Vuonna 1971 päättyi tyttöjen perusammattiopetus ja poikien vähitellen, sitä mukaa kun kurssit päättyivät. Kymiyhtiö lopetti perusammattikoulun ja perusopetus siirrettiin kaupungin ammattikouluun. Kymin ammattikoulusta tuli erikoisoppilaitos, johon pääsyvaatimuksena oli perusammattitutkinto tai yo-todistus.Tässä vaiheessa tytöille avautui mahdollisuus tasavertaiseen opiskeluun poikien kanssa.

Ammattikoulu oli myös tehtaiden kurssipaikka. Kymi ja Voikkaa järjestivät siellä jatko- ja täydennyskoulutusta.

Metsäteollisuuden murroksen myötä työvoimaa tarvittiin tehtaalla yhä vähemmän. Kymin opetustyö yhdistettiin UPM:n Valkeakosken Lotilan oppilaitokseen ja sielläkin opetus päättyi 2006.

UPM omistaa kiinteistön, mutta on vuokrannut tiloja muille:

Tiloissa toimii tällä hetkellä Ekholmintien päiväkoti, vuorohoitoa. Svenska Lekskolan, ruotsinkielinen alakoulu (muuttaa syksyllä 2015 Keskustan koulun yhteyteen), Kymenlaakson Steiner-koulu, Pohjois-Kymen Musiikkiopisto sekä tilitoimistoja. 

Lisää ammattikoulusta voit lukea täältä: http://minkuusas.blogspot.fi/2014/02/yhtion-ammattikoulu-henkii-1900-luvun.html

VANHA, PIENI JA HARMAA KASARMI

Tehtaat aloittivat toimintansa 1873, perustamisesta seuraavana vuonna. Väestö Kuusankoskella kasvoi vauhdilla. Vuonna 1870 Kuusankoskella oli asukkaita n.700, vuonna 1900 luku oli jo noin 4500. Asuntojen tarve oli valtava. Niin Kymintehdas kuin Kuusankoski Osakeyhtiökin rakensivat työväelleen asuntoja ja jäljempänä mainittu asutti ammattikoulun, Kirjakaupanmäen ja Mustanojanmäen seutua.

Kymin ammattikoulun kentälle (ammattikoulua ei silloin ollut) tehdas rakennutti kaksi kasarmia 1873; vanha kasarmi ja pieni kasarmi. Vuonna 1907 rakennettiin kolmas kasarmi, joka sai nimen harmaa kasarmi.

Asunnot kasarmeissa olivat pieniä hellahuoneita, koko 5 x 5 m. Perheettömille naistyöläislle oli tehty huoneita, joiden koko oli 3 x 3 m. Työväki oli kuitenkin hyvin tyytyväinen asuintoihinsa.

Yhteisessä käytössä oli sauna, joka sijaitsi nykyisen ammattikoulun pääsisäänkäynnin paikalla. Isokokoisessa saunassa ei ollut erikseen pesu- ja pukuhuoneita ja se lämmitettiin viikoittain yhteisesti. Pojat menivät saunaan häkälöylyjen heiton jälkeen, sitten vuorossa olivat tytöt. Lopuksi saunoivat naiset ja miehet samanaikaisesti. Käymälät olivat yhteisiä, sen ajan mukaan ulkohuusseja. Hieman myöhemmin huussien määrää lisättiin niin, että yksi huussi oli kahden perheen käytössä, joillakin oli jopa oma.

Ilmanvaihtoventtiilit asennettiin kasarmihuoneisiin 1912, jota voidaan pitää ihmeenä. Sähkövalo pieneen kasarmiin tuli vuonna 1917. Muualle alueelle sähkövalo yleistyi vasta kansalaissodan jälkeen. Kasarmien ympäristössä oli hieman perunamaata, jossa perunoita kasvatettiin. Alueista tuli kuulemma kinaa vaimoväen keskuudessa ”mikä on min maa ja mikä on sin”.

Kasarmilaiset olivat tänne eri puolelta Suomea muuttaneita, parhaassa työiässä olevia suurperheellisiä. Suuri osa muuttaneista oli Savosta. Eräänä syksynä kasarmilta lähti kouluun 34 lasta. Jos perheessä oli vain neljä lasta, sitä pidettiin pienenä perheenä.

Pienen kasarmin päädyssä annettiin lapsille alkeisopetusta. Koulua piti Sofia Palmlöf ja niin tätä koulua kutsuttiin Palmun kouluksi. Esiopetus kesti kolme viikkoa kolme tuntia kerrallaan ja maksoi vanhemmille 25 penniä viikko. Yhtiö maksoi opettajalle palkan. Esiopetusta annettiin myös Kymin puolella.

Kasarmilaisten elämä oli hyvin yhteisöllistä. Yhteydenpito oli välitöntä ja ruokaa tarjottiin myös naapurille. Yhdessä istuttiin iltaa, hämärähyssyä. Kesäisin istuttiin ulkorapuilla. Naapurien asiat tiedettiin hyvin, ehkä paremmin kuin omat.

Pieni kasarmi, myöh. apteekkitalo ja ruotsinkielinen alakoulu

Pieni kasarmi oli rakennus, joka myöhemmin toimi ruotsinkielisenä kouluna ja on tällä hetkellä remointoitavana. Harmaa kasarmi palveli myöhemmin suojeluskunnan talona ja sen jälkeen yhtiön kerhotilana Toimelana.

Alueella oli joka toinen lauantai litviikkilaani. Maalaiset tulivat tehtaalaisten tilipäivän jälkeen myymään tuotteitaan. Torilla myytiin muutakin kuin ruokatavaraa: vaatteita, jalkineita ja rihkamaa.

Kuusankosken yhteiskoulu Koulukadulla, myöh. Toimela

Toimela oli myös Kuusankosken yhteiskoulun tila vuosien 1925-1941 aikana. Yhteiskoulu aloitti toimintansa vuonna 1920 ja ensimmäiset kouluvuodet opetus oli Kuusankosken seuratalossa. Yhteiskoulussa oli aluksi mahdollisuus suorittaa vain keskikoulun oppimäärä. Vuonna 1943 lukio tuli mukaan koulun ohjelmaan ja ensimmäiset ylioppilaat Kuusankoskelta valmistuivat 1946. Yhteiskoulu siirtyi pois Toimelasta vanhalle ”puukoululle” 1941, jossa se toimi vuoteen 1956 saakka. Tällöin valmistui nykyinen yhteiskoulurakennus. Tämän jälkeen Toimela oli yhtiöläisten harrastekerhojen tilana, mm. kutomotoimintaa ja naistenkerhoja. Yhtiö käytti tiloja myös pienimuotoisten kurssien järjestämiseen. Toimela purettiin 1998.
 

Nikkarin kenttä

Vanhan puukoulun paikalle on syntynyt Pajamäen nuorison ja muidenkin ahkerassa käytössä oleva Nikkarin kenttä. Nimi on saatu kentän laidalla olleesta koulurakennuksesta, jossa myöhemmin toimi nikkariverstas.

Nikkarikerhona toiminut koulutalo Marskinkadulla

Yhtiön terveyshuolto 

Kolme seudun tehdasta Kymintehdas, Kuusankoski ja Inkeroinen päättivät v. 1880 ottaa palvelukseensa lääkärin ja sijoittaa hänet Kymin asemalle (Koria), jossa apteekkikin sijaitsi. Kukin tehdas sitoutui maksamaan palkkaa 600 mk ja osallistumaan muihin kustannuksiin 300 mk:lla vuodessa. Virkaa hoiti Konrad Relander seitsemän vuotta, lähti sitten Pohjanmaalle. Tämän jälkeen tehtaat palkkasivat rautatielääkäri Anton Landzettin sivutoimiseksi tehtaanlääkäriksi.

Ensimmäinen Kuusankosken tehtaanlääkäri paikkakunnalla oli Einar Thierman, virka perustettiin vuonna 1905. Vastaanotto ja sairastupa perustettiin tehtaalta vapautuneeseen konttorirakennukseen ”Aladinin suureen pytinkiin”, joka oli siirretty kosken äärelle 1872. Sairastuvassa oli tilaa jopa 15 potilaalle, mutta sitä käytettiin pääasiassa vain tapaturmaisesti loukkaantuneiden hoidossa. Alkuvuosina sijoitettiin pariin huoneeseen kulkutauteihin sairastuneita. Thiermanilla riitti potilaita aamusta iltaan, kaksi kertaa viikossa hän kävi Voikkaalla. Hän teki myös kotikäyntejä mm. Verlassa, Seläpäässä, Anttilan kylässä yms. Tässä yhteydessä Kuusankoskelle ja Voikkaalle perustettiin apteekki. Kuusankosken apteekkioikeudet sai Rickard Lind, Voikkaalla Lars Winter (Herman Lax oli apteekkarina).

Tehtaille oli palkattu jo ennen lääkäriä kätilö, joka avusti synnytyksissä sekä myös kiertäviä sairaanhoitajia. Tehtaalaiset saivat avun ilmaiseksi. Synnytyksissä menehtyi paljon pienokaisia, esim. vuonna 1916 oli 197 synnytystä, vauvoja menehtyi 31.

Thiermanin ansiota on yleisten tuberkuloostarkastusten aloittaminen. Hän teki tästä aloitteen 1913 ja sai yhtiön johdon suostumuksen. Näinä vuosina syntyi ajatus omasta keuhkotautiparantolasta ja Björkenheim lahjoitti sitä varten rahaa. Hanke toteutui tosin vasta 1933, jolloin mäelle parantola valmistui.

Keuhkotautiparantola silloisella Parantolanmäellä

Nykyinen yhtiön terveyskeskusrakennus on vuodelta 1975. Työterveyshuolto ulkoistettu Dextra Oy:lle.

MARSKINKADUN MESTARITALOT

Koulukadun, nykyisen Marskinkadun, varrelle rakennetuista tiilitaloista kolme vuosina 1897-1901 rakennettua on säilynyt. Kaikkiaan taloja rakennettiin neljä. Toinen isoista usean perheen taloista on purettu.

Niiden suunnittelija oli insinööri Gustafsson. Todennäköisesti kyseessä on vuosina 1885-1902 yhtiön palveluksessa ollut Anders H. Gustafsson, sama mies, joka vastasi vuonna 1891 valmistuneen uuden paperitehtaan rakentamisesta. Mestaritalojen tasokkaat asunnot käsittivät tilavat parihuoneet, oman eteisen, runsaasti komero- ja ullakkotiloja sekä hyvät ulkosuojat. Näihin tehtaan oman tiiliruukin tiilistä rakennettuihin taloihin saatiin asukkaiksi mestareita, “vöörmanneja”, koneenhoitajia ja ammattitaitoisia verstaanmiehiä. Tiiliruukki sijaitsi sahan vieressä ja tiiliä tehtiin vain tehtaiden rakennusaineiksi.

Asuinhuoneistot muutettiin toimistohuoneiksi 1970-luvulla. Näissä toimi mm. yhtiön sosiaaliosasto, asunto-osasto, osa palkanlaskijoita, työhönotto, metsäosasto yms.

Seuraavalla vuosikymmenellä tehtaan toimistot muuttivat tehdasalueelle ja rakennukset jäivät tyhjiksi. Yhtiö myi talot rakentajalle, joka remontoi talot huolella ja myi ne eteenpäin yksityisomistajille.

Liljeqvistintie

Liljeqvistintie tunnetaan Kuusaalla ehkä paremmin vielä Niementienä. Kuntien yhdistymisen jälkeen joidenkin teiden nimet muuttuivat ja tämä tie sai silloin nimekseen Liljeqvistintie, Kuusankoskelle paljon rakennuksia suunnitelleen Bertel Liljequistin mukaan. Tosin tien nimi on kirjoitettu väärin. Tämä taas johtuu siitä, että vuonna 1997 julkaistussa Kuusankosken kirjassa on arkkitehdin nimi kirjoitettu väärin: Liljeqvist.

Täällä on vaikuttanut toinenkin Liljeqvist, Erik Liljeqvist. Hän on asunut Koskelan talossa ja rakentanut tehtaan ensimmäisiä asumuksia. Hänellä oli 2-rivinen haitari, jolla hän soitteli nuorten tansseja Urpasenkalliolla. Pappa Liljeqvist otti joskus hiukan miestä väkevämpää ja tuli huoli, ettei haitari häviä kotimatkalla. Steenroosin Liinu lupasi aina vielä papan haitarin turvallisesti kotiin.

Lastenseimen talo, myöh. Yksysi, nyt asuintalo.

Kuusankoskelle perustettiin Lastenkotiyhdistys vuonna 1911, perustajana Elsa Thierman, tehtaanlääkärin puoliso. Yhdistys koostui lähinnä tehtaan johtajien puolisoista ja yhdistys muutti nimensä myöhemmin ”yhdistykseksi hyväntekeväisyyden järjestämiseksi”. Tämän myötä Kuusankoskelle perustettiin lastenseimi, joka sijaitsi silloisella Niementiellä aina 1960-luvun lopulle asti. Lastenseimitoiminnan loputtua rakennuksessa oli Kuusankosken Paperiammattiosasto 19 toimitila, luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen toimisto. He muuttivat lähemmäs tehdasta 1990-luvulla ja rakennus jäi tyhjilleen. Yhtiö myi omistamansa rakennuksen ja se on remontoitu kauniiksi kahden perheen asuintaloksi.

Kirjakaupanmäki, Puistomaa ja Aronpelto ovat muuttuneet viimeisen sadan vuoden aikana lähes täysin. Tähtikatu näkyy jo Kuusankosken yhdyskunnan kartassa vuodelta 1913 ja se on noudattanut lähes kokonaan samoja linjoja. Muiden katujen ja teiden nimet ovat muuttuneet.

Liljeqvistintie oli Niementie, sitä ennen Lahdenkatu

Marskikatu oli Koulukatu

Valtakatu oli Kauppakatu

Nikulantie oli Impikatu

Miilumäen ja Pajamäen kupeessa on ollut seuraavanlaisia katuja: Koskivuorenkatu, Urpasenkatu, Koskikatu, Kaivokatu, Syrjäkatu, Vuorikatu, Metsäkatu.

Poliisilaitos sijaitsi lastenseimestä Tähtikadulle päin, tien vieressä. Siinä on asunut useampiakin perheitä, mutta mieleen on jäänyt tarina konstaapeli Sulo Puustisesta. Hänellä oli lempinimi ”Ponteva”. Hänellä oli alakerrassaan ja pihakarsinassa sika ja 10 kanaa. Sika joskus karkasi ja kun Ponteva vihelsi, sika juoksi kotiin saparo suorana.

Alueella oli myös pakari, jonka käyttö ei maksanut mitään, mutta omat puut piti viedä. Niitähän sai ostaa halkoina yhtiöltä, haki konttorilta halkolappuja. Pakarissa oli vuorojen varausvihko ja esim. joulun alla oli sutinaa.

Alueella oli vesipula. Tien varteen yhtiön vesikuski toi päivittäin vettä tammitynnyrissä. Jollei se riittänyt, käveltiin Aronpellon kaivolle. Omia pihakaivoja ei ollut.

Työläiset rakensivat mökkejään tälle alueelle, jotka olivat Koskelan talon maita ja pikkuhiljaa 1800-luvun lopulla päätyivät yhtiön omistukseen. Yhtiö vuokrasi työmiehilleen rakennustontteja 25 vuodeksi ja antoi rakennuslainaa 500 mk 10 vuoden maksuajalla ja 6 pros. korolla. Sopimuksen mukaan yhtiöllä oli etuoikeus rakennusten lunastamiseen, milloin esim. vuokra-aika menisi umpeen tai vuokralainen kuolisi kesken sopimuskauden eikä perheessä ollut enää tehtaalaisia. Sopimuksessa oli myös ehto, että vuokralaisen piti joka tilanteessa käyttäytyä hyvin ja tottelevaisesti esimiehiään kohtaan. Muute mökistä tulisi lähtö. Tapahtuiko tällaisia kovaotteisia lähtöjä, siitä ei ole tietoa.

Kirjakaupanmäen nimi oli aiemmin Siiriäisenmäki samannimisen kaupan mukaan.

Kirjakaupanmäki

Neiti Tyyne Äijälä ja Josefina Winberg ostivat 15.2.1915 Kuusaan tehdastaajaman ensimmäisen kirjakaupan kalustoineen ja varastoineen 4 000 markalla apteekkari John Asplundilta. Näin Josefinasta tuli kirjakauppias, jonka myötä Kuusankosken Kirjakaupan tuotevalikoimaan tulivat mm. leikkikalut, vihki- ja kihlasormukset sekä tilauksesta myös kellot. Uudet omistajat ostivat välittömästi teiden risteyksestä mökin. Sen paikalle rakennettiin uusi, nimenomaan kirjakaupaksi suunniteltu laajennettu rakennus, johon päästiin muuttamaan jo marraskuussa 1915. Tienoota alettiin pian kutsua Kirjakaupanmäeksi. Josefina Winbergistä tuli yksinään Kuusankosken Kirjakaupan omistaja vuonna 1919. Kelloseppä E. J. Herlinin Kuusanniemeen rakennuttama kaunis asuintalo myytiin Kymiyhtiölle vuonna 1936, kun Josefina Winberg luopui kirjakaupan pidosta ja muutti asumaan Saarennon Riihikalliolle. Kuusankoski-yhtiö oli jo kaavoittanut aluetta Wolmar Forsbergin suunnitelmien mukaan. Samassa talossa kirjakaupan kanssa on toiminut myös Forsmannin sekatavarakauppa sekä vaatehtimo. Talon edessä lienee ollut Kuusaan ensimmäinen taksiasema, pirssiautot odottivat kyytiä.

Tällä hetkellä kirjakaupan talo elää uutta elämää. Talo on vuosia sotaveteraanien kerhotilana ja yhtiön omistuksessa. Talo oli tyhjilläänkin jonkin aikaa, kunnes se laitettiin myyntiin tarjouskilpailussa. Näin sen sai haltuunsa perhe, joka on muutaman vuoden talossa asunut ja sitä huolella remontoinut. Heillä oli nimenomaan haussa vanha talo. Mitään sukusiteitä talon entisiin pitäjiin ei ole. Talo on remontoitu asumisen aikana lähes kauttaaltaan ja on melkein valmis. Mm. saunatilat on rakennettu alusta alkaen, talossahan ei ollut minkäänlaisia pesutiloja.

Talon väri on palautettu alkuperäiseksi. Vanhojen kuvien perusteella on havaittu, että talo on aiemmin ollut vaalea. Mehän muistamme sen ”aina” olleen punainen. Vaaleita maalikerroksia on myös löytynyt.

Kirjakaupanmäeltä alas tullessa, mutkassa, on pommisuoja viime sotien jäljiltä. 

Heinosen kauppa

Siiriäisen kauppaa piri vanhapoika Siiriäinen. Einar Heinonen oli siinä puotipoikana ja avioitui kauppias Siiriäisen sisaren kanssa. Veljen kuoltua liike siirtyi Heinosille. 1920 aloitettiin rakentamaan Heinosen suurta kauppataloa. Heinonen oli ostanut tontin apteekkari Lindiltä. Kauppa perustettiin vuonna 1920 ja lakkautettiin 1983. Perustajat olivat Einari Heinonen ja Antti Laurikainen. Lakkauttaja oli Matti Heinonen. Kuusankoskelaislähtöinen näyttelijä Maija-Liisa Peuhu on työskennellyt tässä kaupassa ennen näyttelijäuraansa, tämä Salkkareiden Ulla Taalasmaa.

Heinosen kaupan takana on toiminut Kuusankosken ensimmäinen apteekki, jota piti Rikhard Lind. Hän muutti apteekkinsa myöhemmin Kymin ammattikoulun läheisyyteen.

Alueella on ollut monta nimeä:

Uperoffinmäki samannimisen kaupan mukaan

Mustanojanmäki: alueella virtasi oja mäeltä jokea kohti, suurin piirtein nykyistä Kinoraittia ja Lauttakatua myötäillen. Se näkyy vanhoissa kartoissa.

Antipohvinmäki: tämä nimi tuli suuresta vuokratalosta, jonka Perätalon isäntä alueelle rakensi. Vuokratalossa asui epämääräistä väkeä, joka herätti pahennusta. Joku oli kuullut, että Helsingissä oli Antipohvi-niminen ilotalo. Tätä taloa alettiin kutsumaan myös Antipohviksi. Ei se kuitenkaan mikään ilotalo ollut.

Heinosenmäki- nimi tuli sitten Heinosen kaupan myötä.

Mustanojanmäki oli paikkakunnan ensimmäinen yhtenäinen mäkitupa-alue, johon kuului 1890-luvulla yli kaksikymmentä asumusta. Tontit vuokrasi Perätalon isäntä, myöhemmin yhtiö. Mustanojan varrella pestiin pyykki ja noudettiin talousvesi. Asunnot olivat pieniä hella- tai parihuoneita. Taloissa pidettiin lehmää, sikaa, lampaita. 

Elokuvateatteri Iltatähti, nykyisin squash-halli

Elokuvateatteri Iltatähti on valmistunut vuonna 1933. Funkisrakennuksen on suunnitellut Bertel Liljequist. Talo toimi elokuvateatterina 1970-luvulle asti. Nykyisin talossa toimii Squash-halli.

Tehtaankauppa alueelle tuli 1940-luvulla.

Aronpelto
 Viimeinen Aronpellon talo purettiin 1976. Talot rakennettiin ensimmäisen maailmansodan vuosina 1914-1918. Taloja oli 12, samannäköisiä, kolmessa rivissä. Pihoissa oli omenapuita, marjapensaita, lehtimajoja, perunamaita ja kukkapenkkejä. Taloista oli kymmenen kuuden perheen taloja ja kaksi neljän perheen taloja. Kellanruskeat, valkeat ikkunalaudat, kateaine huopa, mutta radanpuoleiset katettiin pellillä kipinävaaran takia. Kiviset portaat. Joskus 50-luvun lopulla yksi neljänperheen talon muutettiin sellaiseksi, että alakerrassa oli yksi asunto ja yläkerrassa toinen, molemmissa kyökki ja kammari.

Taloista yksi paloi 1920-luvulla. 

Valter Thomé laati v.1912 Kuusankosken tehdasyhdyskunnan asemakaavaluonnoksen, joka on sen aikaista Kuusankosken keskustaa. Kirkko on kaavassa sijoitettu Miilumäen kupeeseen, sen alapuolelle leikki- ja urheilukenttä. Kauppatori Kymin ammattikoulun kentälle ja nykyisen kirkon paikalle oli suunniteltu jokin julkinen rakennus. Yleinen uimala oli jo piirretty kaavassa Lauttakadun tehtaanpuolelle, venelaituri toiselle puolen Lauttakatua samoin kun pyykkilaiturikin. Huomioitu Kymijoen virkistyskäyttö! Tällaisenaan kaavaluonnos ei koskaan toteutunut.

Mustanojankuja nimi onneksi näkyy tienpätkässä, joka jatkuu Kinoraitilta Ekholmintielle.

Vanha virkamiestalo on Kymi-yhtiön luottoarkkitehdin Bertel Liljequistin käsialaa. Hän suunnitteli pääosan Kymi-yhtiön rakennuksista vuodesta 1920 vuoteen 1954. Loppupuolella työhön osallistui myös arkkitehti Arne Helander, joka jatkoi yhtiön arkkitehtinä Liljequistin jälkeen.

Asunnoissa on korkeat huoneet, takka, kotiapulaisen tilat yms. On myös pieniä hotellihuoneen tapaisia yksiöitä, joissa juuri ja juuri teeveden voi keittää.

Vanha virkamiestalo, taustalla yhteiskoulu

Vanha virkamiestalo on rakennettu vuonna 1936 ja on Kuusankosken alueen vanhin kerrostalo. Tässä ei nimittäin lasketa mukaan vanhoja puukasarmeja. Kului 12 vuotta, ja yhtiö rakensi tien toiselle puolelle toisen virkamiestalon. Vasta vuodesta 1948 tulivat sitten nimet vanha ja uusi virkamiestalo.

Eija Linden