Lasse Salo - kuvia ja tarinoita Kymintehtaan aseman vaiheilta

Lasse Salolle Koppelinnotkon, Mäyrämäen ja Kymin aseman seutu on rakasta maisemaa. Hän on syntynyt Koppelinnotkossa ja asunut myöhemmin Segerhornintiellä. Yhtiöllä työskennellessään Lasse asioi tiuhaan aseman vaiheilla työaikanaankin. Vaikka hän onkin päätynyt Kuusaan puolelle, lapsuuden maisemat eivät ole unohtuneet. Niitä on helppo muistella siksikin, että Salo on ottanut valokuvia, joissa moni nyt jo kadonnut rakennus on vielä kukoistuksessaan.

Lasse Salon vuonna 1976 ottamassa kuvassa näkyy kaksi tehdasta: vanha Kymintehdas vasemmalla ja kymmenisen vuotta toiminut Kuusaanniemen sulfaattisellutehdas oikealla. Oikeastaan kuva koostuu kahdesta otoksesta, jotka Ulla Nikula on liittänyt yhdeksi.

Kuusaanniemeen rakennetaan kuvanottoaikaan uutta soodakattilaa. Se tulee vanhan soodakattila taa. Mutta se on vain yksi syy kuvan ottamiseen Mäyrämäen rinteeltä.- Me ollaan muutettu tuohon keskellä kuvaa näkyvään keltaiseen taloon syksyllä -75. Kuva on seuraavalta keväältä. Talon rakensi rakennusliike Penttilä, joka teki alueelle neljä taloa. Tie on nykyinen Segerhornintie - silloin tie oli uusi eikä vielä mennyt edes Ahlmannintielle asti. NImensä tie sai Emil Segerhornista, joka tuli puutarhuriksi Kuusankoskelle vuonna. Hän toi tänne erikoisia kasveja, viinimarjapensaat ja kaikki. Meidän talo sijaitsee juuri hänen talonsa paikalla. Asuimme siinä vuoteen -82.

Kymintehtaan asema

Laajan kuvan oikeassa reunassa näkyy Kymintehtaan asema. Makasiini kuitenkin puuttuu jo.
- Mutta varsinainen Kymin asema oli alkuun kaarisillan lähellä. Siellä oli töyry, jonka kautta kulki viisi raideparia, ja vieressä oli makasiini. Kuvan uudessa asemarakennuksessa toimi myös posti vielä 80-luvulla. Minä asioin siinä vieressä makasiinissa, sinne vietiin yhtiön  klooritehtaan rahtikirjoja.
 
Kymintehtaan asemalta kulki ennen motti, henkilöjuna, Kouvolaan. Kuvassa kiskoilla on puutavarajuna.

Kuvassa näkyy myös Kymin Osula, ja Lasse kuvailee muutakin kauppatarjontaa aseman tuntumassa.
- Osulan lisäksi oli Lehtisen lihakauppa, Heinon Sylvin sekatavarakauppa ja Ensio Strengellin liike, elintarvikekauppa. Nämä kolme olivat peräkkäin samassa rakennuksessa, viimeisenä Strengell. Osula oli keskeinen, sillä oli isot varastot. Tuossa oli vielä korkea rakennus, Mikkolan kauppa. Ja Maitolahdentiellä oli Keskivälin kauppa, elintarvikkeita myytiin sielläkin. Moni rakennus on nykyisin poissa.

Tämän kuvan keskellä on kauppias Suursalmen talo, Tauno ja Anna Suursalmen vaalea kaksikerroksinen rakennus. Liikkeen Suursalmet ostivat Salovaaralta, ja sen myötä Mäyrämäen-Koppelinnotkon palvelutarjontaan tuli lisää valikoimaa.
- Yhtiö ja sinne tuleva rautatie teki Kyminpuolesta keskeisen kauppapaikan. Mutta tämä kuva on minulle tärkeä, koska tässä näkyy molemmat kotini Kymintehtaalla. Vasemmalla männyn takana oleva valkoinen talo on lapsuuskotini, ja taustalla Osulan varaston oikealla puolella kuvan laidalla on kotimme vuosina 1975-82, Lasse kertoo.

Seuraava kuva on Lasselle rakas. Hän on ottanut sen vierusta kotitalonsa lähettyviltä.
- Tämä kuva rauhoittaa. Otan sen usein käteeni, muistan niitä ajatuksia, joita minulla nuorena oli. Olin tullut armeijasta ja ollut jo yhtiöllä töissä viisi vuotta.

Raiteilla on pitkä puutavarajuna. Lasselle ratapihan äänet ovat tuttuja, hänelle ne kuuluivat kotipihalle ja sisälle asti.
-  Kymin asemalle tuotiin Ukko-Pekat, samoja joista nyt yksi on liikenteessäkin. Kuvan tavarajunassa on venäläistä kuusipuuta. Vaunuista näkee vanhan tehtaan toiminnan. Sulfiittitehdas käyttää kuusipuuta, ja vaunut oli aina näin täysiä.

Radan tällä puolen on kaksi kuutionmuotoista liikerakennusta. Vasemmanpuoleisessa oli Kalle Järvelän urheiluliike, jossa Lasse kävi usein. Oikeanpuoleinen oli ns. Juutilan talo. Siinä oli parturi, jossa kävi koko Koppelinnotko. Talo on edelleen paikoillaan, kirkkaankeltaisena. Niiden välissä punaisessa rakennuksessa oli Pajusen huonekaluliike. Sitä vastapäätä oli vielä 50-luvulla ns. Yläkuppila, jota ei enää kuvanottohetkellä ollut. Alakuppila, matkustajakoti Rauha, oli sitten tehtaan suuntaan mentäessä.

Tässä talossa oli Seppälän liike. Hannu Salon piirros.

Paikan palvelutarjonta on tosiaan ollut laaja. Siihen kuului myös Lyyli Hakalan savikylpylä.
- Se oli iso rakennus, jossa oltiin höyrykaapeissa. Pienenä poikana vähän pelotti, kun höyryä oli niin paljon. Asiakkaat oli ihan tavallisia kuusaalaisia.

Kuvassa ei näy Salon talo, mutta etualalla näkyy Salon puutarhaa, hyvässä kunnossa. Siinä viljeltiin perunaa ja herneitä.
- Kun olin pieni, laitettiin niin paljon perunaa kun voitiin, mutta silti se loppui jo joulun jälkeen. Syksyllä oli koulusta perunannostolomaa, ja silloin tosiaan nostettiin perunaa. Nykyään loma on nimeltään syysloma, kaikki katsos muuttuu, Lasse pohtii.

Kaarisiltaa ei ole unohtanut kukaan, joka sitä on joskus kulkenut. Jos näillä kulmilla liikkui, radan yli pääsikin autolla vain sitä kautta. Kuva on otettu vuonna -66 Sonckin suunnitteleman Mäkikoulun kohdalta. Koulu oli siirretty Kettumäelle kotiseututaloksi. Lasse ehti käydä sitä puoli vuotta ennen kuin siirtyi vastavalmistuneeseen Kymintehtaan kansakouluun.
- Sen jälkeen kalliota louhittiin kahdeksan metriä kauemmas radasta. Koulun terassihan oli ihan lähimmän radan yläpuolella, Lasse kertoo.

Raiteet siis kulkivat radan alta tehtaalle. Aikoinaan sillan alla oli portti, jonka läpi pääsi tehtaalle. Lassen armeija-aikana se suljettiin, ja kulku kävi pääportin kautta. Sillan kupeessa näkyy porttikoppi. Sen alakerrassa oli putkat.
- Putka sai nimen "Niverin putka", kun Niveri oli ensimmäinen asiakas. Portilla oli porttivahti, ja siellä oli myös rataa hoitavia mittamiehiä. Porttivahti Ropponen oli tarkka. Kopin seinässä oli pieni luukku, josta hän seurasi töistä lähteviä miehiä. Näillä oli kassit ja taskut pullollaan rasselia ja muuta tarpeellista. Ropponen huusi luukustaan: "Miehil on eppäilyttävän suuret evväät kottii päin mennes!"

Ropposesta puhuminen tuo Salolle mieleen yhden satavitosmuiston yli 30 vuoden takaa. Pääosassa on "mies joka käytti valkoista takkia ja housuja työasunaan". Tällä oli melko uusi kesämökki, jonne haluttiin lämminsuorasavustuslaite. Se kaivettiin rinteeseen, ja päälle tarvittiin pytty ja sen sisään ritilät, kansi päälle ja piippu, että saadaan aikaan veto. Pytyn alle kuoppa, jossa poltettiin puut, ja piipun päälle pelti.

Lasse Salo Kymin tutkimuskeskuksessa

- Tarpeita ei ollut, mutta valkotakkinen tiesi, että yhtiöllä on paljon hyviä metallimiehiä. Hän tunsi tehtaan ykkösmiehen. Oltiin jo niin pitkällä, että tehtiin hitsausta sermin takana. Vapaa-ajan metallista, haponkestävästä teräksestä valmistettu laite oli viittä vaille valmis. Valkotakkinen istui vieressä varttumassa kuin korppi oksallaan. Silloin paikallisen pajan ylin päällikkö tulikin tuomaan töitä hitsarille. Päällikkö katsoi valkotakkista, antoi työtehtävän, lähtiessään katsoi vielä kerran valkotakkista, jolla ei ollut mitään asiaa olla siellä. Tällä niska kastui, noro meni selkää alas asti, mies kysyi: "Kuule Penna, kuinkahan meidän nyt käy? Teidän päällikkö soittaa meidän päällikölle." Hitsaaja totesi: "Ei täs kuinkaa käy, mie teen sillekin." Hitsari teki toisenkin, ja asiaa katsottiin läpi sormien.

Lasse Salo kehuu hitsaajaa, joka hitsasi 60-luvulla alumiinia, vaikka sen piti silloin olla mahdotonta. Maine oli niin kova, että hitsari joutui heti epäilyksenalaiseksi, kun Kuusaan postin kassaholvi oli hitsattu auki niin taitavasti murron yhteydessä, ettei sitä edes ensin huomattu.
- Kun poliisit oli menneet Pennan luo, tämä oli kertonut tehneensä murtoyönä kotona kuppia kavereiden kanssa. Hän sai kuulemma yhtiöltä niin hyvää palkkaa, ettei tarvi mennä toisten kassaholveja hitsailemaan auki. "Minul on töitä muutenkin ja saan aina palkan niistä." Poliisit pyysi anteeksi ja poistui nolona.

Kaarisiltakuvassa näkyvät junanvaunut ovat varastossa. Niissä on mäntyöljyä.
- Öljyä käytettiin vanhassa kattilassa polttoaineena.

Mustanvuoren talo tuohon aikaan vihreänä.

Taustalla näkyy Mustanvuoren taloja. Vasemmanpuoleinen oli aluksi tuberkuloosisairaala, kaksi seuraavaa asuintaloja. Myöhemmin sairaalastakin tehtiin asuintalo. Oikean laidan risteyksen kohdalta meni ennen portaat ylös Mustallevuorelle. Talojen keskeltä mäelle vei Välitie, jostan pääsi ajaen ylös.
- Sodan aikana Mustallavuorella oli kuulemma ilmatorjuntaosasto naapurin hyökkäyksiä varten. Sitä taloa ei enää ole.

Talvinen kuva on otettu jälleen Salon kotitalon yläpuolelta, vuonna -79. Etualalla onkin Lassen kotitalo, vihertäväkattoinen, kuisti vasemmalla seinustalla.
- Tässä minä yleensä istuin ja kattelin.

Vuonna -66 Kymintehtaan aseman vaiheilla näytti tältä.
- Tästä voi hyvin laskea viisi raideparia, niin moneen suuntaan ne haarautuivat. Tässä oli aina isoja junia. Tätä kohtaa sanottiin Kymin tulliksi, se oli nuorten kokoontumispaikka, Lasse kertoo ja osoittaa Osulan ja lähimmän raideparin välistä aluetta. - Tulleja oli muitakin, Kinnaksen tullikin.

Kaupat näkyvät tässä kuvassa hyvin. Etuvasemmalla Lehtisen lihakaupparakennus, jossa siis myöhemmin Lehdon Vienon elintarvikekauppa ja viimeisenä Strengellin elintarvikeliike. Sen takana näkyy "Pehrmanin talo", liikerakennus sekin aikoinaan, jossa oli vaatekauppakin. Koppelinnotko-kirja mainitsee talossa olleen myös kemikalio, parturi ja kampaamo.

Pehrmanin talo on nykyisin asuinkäytössä.

Osulasta Lasselle tulee mieleen muisto lapsuusvuosilta.
- Halkolan Lasse oli tuossa osuuskaupanhoitajana. Seppälätkin on täältä lähtöisin. Halkolan Kristiinan ja Seppälän Liisan kanssa istuin Osulan takana kaivonkannella. E-liikkeen Osulahan oli merkittävä liike, pelasi ihan hyvin vielä 80-luvullakin. Kun asuttiin lähellä ja laitettiin pihaa, Osulasta sai kaikki, ja jos ei ollut niin tilattiin, siementä ja muuta. Sekatavarapuoli oli tällä laidalla, keskellä oli maitopuoli, ja laitimmainen oli lihapuoli. Tuossa ihan oikeassa laidassa näkyy se Seppälän liike ja sen takana punainen Pajusen liikerakennus, Lasse osoittaa.

Mukanaan Lasse Salolla on kuvia eri orkestereista, ja harhaudutaan hetkeksi musiikin pariin. Lasse hallitsee trumpetin, saksofonin, huilun, klarinetin ja baritonitorven. Meille tullessa hän bongasi heti rummut ja ryhtyi kokeilemaan. Bändien kanssa Lasse on kiertänyt keikoilla pitkin Suomea, viikonloppuisin kun ei oltu töissä yhtiöllä.
- Soitettiin kahtena, jos ei kolmenakin iltana. Välillä kerkisi juuri ottaa kravatin pois ennen kun tuli työmaalle. Iltapäivällä nukutti sitten hyvin. Tästä kuvasta voi sanoa "silloin kun se parasta on ollut", Lasse näyttää kuvaa orkesteri Kuravirsuista ja kertoilee tarinoita musiikkilegendoista.

Kysymyksiin töistä yhtiöllä Lasse Salo vastailee vain viitteellisesti. Hän työskenteli Kymin tutkimuskeskuksen selluosastolla teknikkona. Vaisu vastailu selittyy turhan pienellä arvostuksella ylemmältä taholta.
- Laboratorio alkoi päälaboratoriona ja sitten siitä tuli tutkimus- ja kehitysosasto 70-luvun puolivälissä. Tämä oli selluosasto, olin siellä ... tekemässä töitä. Minulla oli siellä onnellinen aika. Kumma kyllä minusta tuli sitten kouluttajakin, Lasse kertoilee arvoituksellisesti.

Kuvassa näkyvät säiliöt ovat Kuusaanniemen sellukeittimiä pienoiskoossa.
- Me tehtiin niille ohjelmia. Siellä nyt voi tehdä mitä vaan, kerran höyrystin niillä lihaa. Höyrystä on moneksi. Tässä on Amerikasta tuotu laite, jolla saadaan massat käyttäytymään kuin neste.

- Tuossa minulla on kädessä ultrasekoitin, 20 000 kierrosta minuutissa. Ostin sen kotiin, sillä saa tehtyä monenmoista, siinä on erikoisterät.

Tämä kuva on otettu Osulan katolta. Valkoinen rakennus on Alakuppila, matkustajakoti Rauha. Kuvassa vasemmalla on Salon koti, sen takana näkyvä rinne on aiempien kuvien ottopaikka. Lasse näyttää kuvasta myös Hyrskyn vaatturiliikkeen Rauhan takana.

Kallioon tehty ruumishuone ei ihan näy kuvassa, pitäisi kääntää kameraa vähän oikealle. Sen oikealla puolella on yhtiön öljyvarasto, jota myös käytettiin sodan aikana ruumishuoneena.
- Kun sodan aikana ruumiita tuli niin paljon. Tämä pienempi oli siviiliruumishuone. Välissä oli purukellari, kuten me sitä sanottiin. Mutta sehän oli jääkellari, ja purulla jäitä pidettiin kylmänä ruumishuonetta varten. Siellä oli kiva hyppiä, Lasse kertoo.

Jääkellari oli mielenkiintoinen paikka, tiiviin aidan ympäröimä. Ihmettelen, miten pojat pääsivät jääkellariin, jolloin Lasse katsoo silmälasiensa yli minua vähän pettyneenä: etkö ymmärrä, että pikkupojat kyllä pääsevät.
- Se oli jännä paikka. Kummittelihan siellä tietysti. Öljymäelle vei portaat, siellä liikuttiin paljon. Näen vieläkin usein unta sieltä, siellä oli niin hauskaa.

Matkustajakodin vieressä ollut rakennus paloi vuonna -68, ja Lasse on kirjoittanut siitä:
"K-koski 12.1.68. Perjantain sää selkeä ja erittäin kylmä, mitt.luk. 25-28,5 astetta. Tulipalo Kyminpuolella Haapasen talossa. Palohälytys suoritettiin 18.10, jälkisammutusta ja vartiointia kesti koko yön. Palon epäiltiin saaneen alkunsa öljykaminasta, palossa menetti kuusi perhettä asunnon, ainoastaan Jokisen Sannin irtaimisto saatiin pelastetuksi. Palomiesten työskentelyä vaikeutti kova pakkanen, joka nousi iltaan mennessä 28,5 asteesta 31,0 asteeseen."
   "Sammutuksen aikana eräs palomies (Uolevi Dahl) sai palohaalareihinsa vettä niin paljon, että kaatui kädet levällään selälleen hankeen. Hän ei päässyt sieltä nousemaan omin voimin, koska kova pakkanen oli jäädyttänyt haalarit kivikoviksi. Palomiehet nostivat toverinsa palokunnan kalustoauton lavalle ja lähtivät viemään häntä paloasemalle lämpimään "sulamaan" muiden jatkaessa sammutusta.  Kuulimme jo seuraavana päivänä palomiehen selvinneen pelkällä "sulattelulla" jatkamaan palomiesten riveissä."

- Talon omistivat Haapasen Lyyli ja Niilo. He pitivät sen ajan vuokra-asuntoja talossa.

Tehdas on käynnissä, piipun vierestä nousee savuja, jotka oikeastaan eivät olekaan savua vaan höyryä. Piipun vasemmalla puolen kohoaa saksalaisten v. -54 rakentama kattilahuone, jota ei enää ole.
- Se oli kokonaan asbestilevyistä. Purku maksoi jonkun mljoonan muttei siinä mitään suojauksia käytetty, Lasse Salo päivittelee.

Rakennus oli oikeastaan höyryvoimaosasto.
- Katos paperikoneet tarvii höyryä. Sellutehdaskin tarvi höyryä, kun sellua kuumennettiin ja keitettiin. Tehtaansaunaankin käytettiin höyryä. Kinnaksentien toisella laidalla kulki pitkä putki Kymintehtaan saunaan. Kiukaat ja kaikki osastot lämmitettiin höyryllä. Tehtaan kattilahuoneessa tehtiin korkeapainehöyryä.

Lasse Salo kertoo, miten kattilahuoneessa syttyi tulipalo, ja rakennusmiesten jättämät tellingit aiheuttivat vielä suuremman vaaran palon yhteydessä.
- Höyryä on monenlaista: kuumaa höyryä, korkeapainehöyryä, tulistettua höyryä - siinä on niin korkea lämpötila, että se sytyttää puun tuleen. Se sytytti puiset tellingitkin tuleen.

Lasse Salo oli mukana työryhmässä, joka kokosi kirjan Koppelinnotko, Koti mäkien sylissä. Kuusankoski-Seuran perinnejulkaisu nro 23. Se loihtii alueen menneisyyden elävänä eteemme rakennusten ja ihmisten tarinoiden kautta. Kirjaa saa ostaa mm. Kuusankoski-Seuralta.