Heinosen veljekset hyvästelivät lapsuudenkotinsa

Heinosen kauppa

Vanha tuttu Heinosen kauppa Valtakatu 11:ssä on saanut uudet omistajat. Heinosen suku väistyy talosta, tilalle tulee pariskunta, jolla on mukavia suunnitelmia rakennuksen entisöinnistä. Siitä joskus tulevaisuudessa, nyt muistellaan menneitä.

Heinosen veljekset Pekka ja Jukka istuskelevat toukokuussa 2016 Heinosen kaupan yläkerrassa Pekan kotona viimeisiä kertoja. Pekka tekee muuttoa sadan metrin päähän kerrostaloon, sillä kaupparakennus on myyty. Pekka Heinonen on asunut talossa koko ikänsä, Jukka muutti aikoinaan Leenansa kanssa Tähtikadulle puolen kilometrin päähän. Veljekset kertovat omia muistojaan talon elämästä 50-luvulta lähtien. Tukena on tietoja Kimmo Seppäsen toimittamasta kirjasta Wilsonin pintaa ja vesiondulointia - kuusankoskelaisia yksityiskauppoja ja -yrityksiä (ks. jutun alle). Vanhat kuvat ovat pääosin Jukka ja Pekka Heinosen kokoelmasta.

Pekka (vas.) ja Jukka Heinonen

Liikerakennuksen yläkerran asuinhuoneet ovat avarat, Pekan  muhkea pahkakalusto vie vain nurkan hirsiseinäisestä tv-huoneesta. Pekan kodin lisäksi yläkerrassa on toinenkin asunto, tyhjillään. Kaksikymmenluvun tunnelma huokuu kauniista kaakeliuuneista ja alkuperäisistä ikkunoista. Nykyinen rakennus on osin vuodelta 1920, jolloin Heinonen ja liikekumppani Laurikainen rakensivat paikalle ensimmäisen liikkeensä. Jo kolmen vuoden kuluttua sitä jatkettiin molemmista päistä - kaupankäynti jatkui koko laajennustyön ajan. "Nopeassa tahdissa 1920-luvun puolivälissä liikkeestä kehittyi todellinen seutukunnan suurliike, jolle avattiin tehtaalaisten asuinalueille useampia pieniä sivumyymälöitä eri puolille Kuusasta ja Kymintehdasta", Seppäsen teos selventää.

Veljekset kertoilevat perheestään. Kaupan perustajalla Einar Heinosella oli kolme poikaa. Vanhin oli Pekan ja Jukan isä Matti, seuraava Risto, jonka tyttäret asuvat Tampereella, ja nuorin oli Hannu. Kaikki olivat töissä kaupassa. Matti hoiti aluksi Mäenpään sivumyymälää ja otti vastuun pääliikkeestä isänsä kuoltua vuonna 1956.
- Silloin Risto ryhtyi vastaamaan Mäenpään liikkeestä ja siirtyi sen lakkauttamisen jälkeen pääliikkeeseen hoitamaan täällä lihapuolta, Pekka Heinonen kertoo.

Kivijalkamyymälä

Matti meni vuonna 1951 naimisiin Terttu Tommolan kanssa, joka oli vuonna 1946 ryhtynyt pitämään kampaamoa Heinosen liiketalon länsipään huoneistossa. Kun pääliikkeessä tehtiin remonttia vuonna 1957, kampaamo siirtyi takahuoneeseen pihan puolelle, Seppäsen kirja kertoo.
- Huomasitko talon takana kolme ovea? Äidin kampaamon ovi oli se viimeinen, Pekka täsmentää.

"Täältä se muutettiin kivijalan liiketilaan vuonna 1965, kun lihakauppa muutti yläkertaan. Terttu Heinosen kampaamo oli toiminnassa vielä haastattelua tehtäessä vuonna 2001", historiakirja kertoo. Terttu kuoli vuonna 2007, puolisonsa Matti 2005.

Lihakauppakin oli Heinosten liiketoimintaa. Se siirtyi yläkertaan, kun kaupasta tuli valintamyymälä, veljekset muistelevat. He kertaavat omista muistikuvistaan kaupan valikoimaa: kangasta, lankoja, liinavaatteita...
- Astioita, paljon lasiastioita. Mutta 60-luvun jälkeen oli oikeastaan pelkästään ruokatarvikkeita. Meidän lapsuudessa moni elintarvike oli irtomyynnissä: maito, jauhot, sokeri. Jauhot oli laarissa, sieltä myyjä pussitti paperipussiin sen mitä asiakas halusi. Vielä 60-luvulla meille tuli 50 kilon vehnäjauhosäkkejä, Pekka muistaa.

Heinosen valikoimaa yhteiskoululla pidetyssä näyttelyssä

Maitotuotteet otettiin Valiolta, niitä ei ympäristön tiloilta hankittu. Toisin oli naapurissa Kauppayhtiössä, jonne maitokin tuotiin Eerolan tilalta. Heinosen veljekset muistavat tehtaankaupan artikkelin, jota ihan jonotettiin.
- Heidän kurrimaitonsa oli yhteen aikaan ihan hittituote. Kaupan edessä oli hirveät jonot, ihmiset siinä maitokannut kädessä, Pekka kertoo. Jukka arvelee, ettei se ollut kurria vaan tavallista maitoa, jonka suosio johtui siitä, että se tuli suoraan maatilalta.

Leivonnaiset tulivat Heinoselle Papulan leipomosta Kouvolasta. Veljekset innostuvat muistelemaan yrittäjäperhettä.
- Eikös niillä ollut limunaatitehdas? Nehän oli Viipurista, Olkkuja. Meille tuli leivonnaisia Tervoliniltakin, ja Mannerista ja Korian leipomosta.

Kuusankoski esittäytyy messut. Matti Heinonen edustaa liikettä.

Tavarat tuotiin kauppaan Keskon autolla. Noutotukkuja alkoi tulla vasta 70-luvulla, ja silloin kauppiaat saivat itse käydä hakemassa tuotteet tukusta.
- Mutta alkuun Valiolta tuli omat tuotteet, Keskolta kuiva elintarvike, liha Karjakunnalta ja voikkaalaiselta lihantoimittajalta Väinö Vuoriselta ja sitten hänen pojaltaan Eerolta.

Heinonen oli keskolainen liike mutta toisaalta ei kuitenkaan.
- Tavallaanhan se Keskoon kuului, yksityinen liike, mutta Keskolta tuli tavarat. Mistä ne ennen Keskon perustamista on tulleet, ei ole tiedossa. Mutta Heinonen toimi koko ajan ilman että keskusliike puuttui kaupan sisustukseen tai ohjaili sen toimintaa, veljekset kertovat.

Heinoset muistavat hyvin lihapiirakkakioskin kauppansa kulmalta. Heillä on siitä kuvakin. Mutta ei Jukan ja Pekan tarvinnut kioskiherkkujen perään haikailla. Heillä oli lapsesta asti kaikkea hyvää tarjolla.
- Limskaa ja karkkii.

Matin pojat olivat nuoresta asti kaupassa ensin auttelemassa ja vähitellen oikein töissä liikkeen lopettamiseen vuoteen 1984 asti. Sitten molemmat pääsivät Kymiyhtiöön arkkisaliin, ensin lomittajiksi ja sitten vakituisiksi. Nyt he ovat olleet pari vuotta eläkkeellä.

Myymälätöihin Heinosen pojat perehdytettiin Keskon kursseilla.
- Oli tavallaan itsestään selvää, että tullaan kauppaan töihin. Olimme alkuun kesätöissä, jaettiin mainoksia, täytettiin hyllyjä. Siihen aikaan kotiinkuljetus oli tavallista, meillä oli hirveästi kuljetuskeikkoja. Mustanvuoren asukkaatkin tilasivat paljon, me kuljetimme autoilla. Tai ennen kortin saamista oltiin apumiehinä, kantamassa tavaroita autosta taloon. Kyllä meiltä kuljetettiin ympäri Kuusasta. Alkuun siitä ei edes veloitettu, myöhemmin muutama markka kuljetukselta, Jukka kertoo.

Veljekset kertovat olleensa ihan mielellään kaupassa hommissa, ehkä joskus kesäaikaan vähän harmitti kun kaverit lähtivät uimaan mutta he eivät päässeet.
- Mutta ei me kouluaikoina tässä kovin kiinni oltu. Aikuisena minä hoidin paljon leipä- ja maitopuolta, Pekka oli usein kassalla, kuljetti tavaroita ja piirsi mainoksia. Hän kävi sitä varten Keskon tekstauskurssinkin, Jukka kertoo.

Liike iltavalaistuksessa joulun aikaan 30-luvun lopulla

Muistelemme, kuinka vielä 60-luvulla ruokakaupankin ikkunat somistettiin purkkipinoilla tai muilla pakkauksilla. Etenkin jouluanaikaan ikkunat koristeltiin kauniiksi. Seuraavalla vuosikymmenellä tilalle tulivat isot mainosplakaatit, joissa erikoistarjoukset houkuttelivat ostajia.

Henkilökunnan määrä vaihteli eri vuosikymmenillä. Viisikymmenluvun kuvassa näkyy vielä melkoinen joukko. Myöhemmin pärjättiin vähemmin työntekijöin, ja heistä moni oli omaa perhettä.

Heinosen henkilökuntaa, vasemmalla Matti, istumassa Emmi.

Pekka ja Jukka Heinonen muistavat myös Gunnarin, joka piti autokoulua ja korjaamoa Heinosen kaupan takana olevassa tiilirakennuksessa. Seppänen kertoo: "Einarin veljen, Gunnar Heinosen, liiketoimet: Pääliikkeen yhteydessä aloitettiin jo heti uusitun komean liiketalon avauksen yhteydessä vuonna 1925 myydä myös polttoainetta. Maahan oli kaivettu 4000 litran bensiinisäiliö, josta jaettiin Nobel-yhtiön tuotetta. Liikennöintiin liittyvissä toimissa aktiivinen oli Einarin veli Gunnar Heinonen (1900-1964), joka harjoitti polttoaineen myynnin, kuljetusliikkeen pidon ja korjausverstaan ohella myös autokoulutoimintaa."

"Samana vuonna, 1923, kun uusi komea liiketalo ja Kymintehtaalla Kolarin talon myymälä avattiin, ostettiin Heinonen & Laurikainen Oy:lle myös paikkakunnan ensimmäinen yhtiön ulkopuolinen kuorma-auto lisääntyneitä kuljetuksia hoitamaan. Autonkuljettajaksi ryhtyi Gunnar Heinonen ja vähän myöhemmin mm. Oiva Honkanen. Näin tavaran jakelu nopeutui huomattavasti ja myytävien tuotteiden hankinta tehostui, mm. sokeria haettiin suoraan Kotkan sokeritehtaalta tai silakoita Loviisasta. Aikaisemmin kuljetukset - lähinnä Kymintehtaan asemalta kaupoille - oli hoitanut ´Kaima` hevosellaan eli hevosmies Einari Koskinen Virkku-hevosensa rattailla."

Autoon nojailevat Pertti Brandt-Ojala ja Einari Koskinen.

Ratsastetaan edelleen Seppäsen kirjalla, mutta siihen kannattaa tutustua myös alkuperäisestä lähteestä. Kirjassa esitellään tarkasti suurliikkeen vaiheet mutta myös monien muiden kuusaalaisyritysten historia.

"Kuorma-auton, T-malli Fordin, talli ja korjaustilat olivat kaupan takapihalla. Vähitellen 1920-luvun loppupuolella korjaustoiminnasta kehittyi autokorjaamo, jossa alettiin korjata ulkopuolistenkin autoja. Samalla kun linja-autoyhtiö Kuusankosken Auto Oy ilmoitti uuden omistajan nimissä 21.5.1927 Kouvolan Sanomissa ajoreiteistään, sisältyi tekstiin myös lyhyt maininta ´Autojen korjauksia otetaan tehtäväksi. Kohtuullisia taksoja noudatetaan... Puhelin N:0 2´. "

Pekan ja Jukan lapsuudessa kodin alakerrassa toimi perheen kauppa, ja muitakin liikkeitä talon katon alla ja pihapiirissä on ollut. Lisäksi Heinosilla oli 50-luvulla myös Mäenpään kauppa, jonka veljekset muistavat lapsuudestaan. Ensimmäisellä vuosikymmenellään 1920-luvullahan Heinonen & Laurikaisella oli peräti viisi sivumyymälää. Kimmo Seppäsen teoksessa mainitaan, että Mäenpään kauppa oli Heinosen monista sivuliikkeistä pitkäikäisin - se toimi vuosia vielä 60-luvulla. Kaupalla oli useampikin kutsumanimi: Rata-Heinonen ja Pikku-Heinonen. Viisikymmenluvun alussa liike muutettiin kapearaiteisen radan länsipuolelta itäpuolelle. Kaupanpitäjäksi tuli Jukan ja Pekan isä Matti, ja vanha liikerakennus jäi hänen veljensä Riston perheen kodiksi.

Vanhoissa valokuvissa näkyy Heinosen kaupan takana ollut rakennus, jossa oli kahvila Lyhty.
- Sitten siinä oli Kuusankosken ensimmäinen apteekki ja parturi, jota piti Postimies Aallon vaimo vielä joskus 60-luvulla. Talo purettiin 80-luvulla. Muistetaan me kahvila Lyhtykin, joka oli siellä 50-luvulla, Jukka ja Pekka kertovat.

Viereisessä kuvassa on autokorjaamonakin toiminut rakennus. Sen kupeessa olleen puisen varaston tuhosi tulipalo 90-luvulla.

 

Uusi omistaja haluaa palauttaa talon ennalleen.

Jukan ja Pekan aikoina Heinosella oli liiketoimintaa myös tehtaankaupan päädyssä, rautakauppatavaraa lähinnä. Osastoa piti Hannu Heinonen.
- Ja tehtaankauppahan oli loppuaikoinaan meillä, siinä oli silloin elintarvikemyymälä. Mutta Hannun rautakauppa jäi vielä sen jälkeenkin taloon, veljekset muistuttavat.

Ennen Jukan ja Pekan aikoja Heinonen oli pitänyt tehtaankaupan tiloissa myös kenkä- ja vaatemyymälää jonkin aikaa. Vuonna 1927 Heinonen mainosti nimittäin lehdessä: "Ilmoitamme täten avanneemme Kuusankoskella ent. Kuusankosken Kauppa Oy:n huoneustossa Erikoisliikkeen Kangas- ja kenkätuotteille, jossa tulemme pitämään kaupan niin kotimaisia kuin ulkolaisiakin kankaita useampaa eri lajia samoin kuin lasten, naisten ja miesten kenkiä, saappaita, lapikkaita ja kalosseja sekä myymme niitä päivän halvimpiin hintoihin. Osa uusiutuvasta varastostamme on nyt jo saapunut ja lähiaikoina saapuu. Toivoen nauttivamme edelleen arv. ostajiemme suosiota ystävällisesti toivotamme teitä käymään katsomassa liikettämme sekä myöskin edullisimmin ostamaan sieltä kangas- ja kenkätuotteet. Käykää, katsokaa ja tutustukaa niin tulette vakuutetuiksi. Heinonen & Laurikainen", Seppänen kertoo ja lisää, että ilmeisesti tämä sivuliike jäi lyhytaikaiseksi.

Tehtaankaupan kuvasi 70-luvulla Arto Sulanen.

Asiakkaat jakautuivat tehtaankaupan aikoihin niin, että yhtiöläiset - varsinkin ruotsinkieliset ja muutamat saksalaiset - ostivat Kauppayhtiöstä, muut Heinoselta. Kävi Heinosellakin yhtiöläisiä mutta vähemmän. Sitten kun Kauppayhtiö lopetti, asiakkaat siirtyivät Heinoseen.
- Hixen, Brommels, Estlander - kyllähän he kaikki kävi tässä. Örmäläthän myöhemmin ostivat paljon, tuomari Mäkelän perhe kävi. Moni tykkäsi kotiinkuljetuksesta.


Muistelemme muita lähitienoon elintarvikeliikkeitä. Kirkolle päin mennessä Valtakadun oikealla laidalla oli Kososen lihakauppa, samassa rakennuksessa - eri aikoina - kukkakauppa ja valokuvaamo. Talo oli alkuun Walkaman pankkirakennus. Siitä eteenpäin vasemmalla oli Osuuskauppa. Marskinkadun suunnalla Aunelantiellä oli Pulkan kauppa. Siitä Pulkka siirsi vielä liikkeensä Kirjakaupanmäelle taloon, jossa oli myöhemmin Tamlanderin sähköliike.

Nyt Heinosen kauppa on jo vaihtanut omistajaa - siis rakennukset, vaikka vanha kuusaalainen puhuu entisin termein niin kuin Vilhusen kaupasta ja Kymin ympyrästäkin, joita ei toviin ole enää ollut. Talon julkisivu on suojeltu, mutta sisällä saa remonttia tehdä ilmettäkin muuttaen.
- On tämä rakas talo, kun olen koko ikäni tässä asunut. Onneksi uuden asunnon parvekkeelta näkyy tämä rakennus, Pekka nauraa.

Heinosen kaupparakennuksen omistaa nyt voikkaalainen pariskunta. Toni Rautjoki toppuuttelee toistaiseksi haastattelun tekemistä mutta kertoo kuitenkin hiukan suunnitelmistaan. Hänen puolisonsa on rakennusrestauroija, joten osaamista vanhan korjaamiseen riittää. Pari haluaa palauttaa rakennuksen entiseen asuunsa ja remontoi sitä kenties uusiksi liiketiloiksikin. Tämän parempaa kohtaloa talolle voi tuskin kuvitella.

Lähde: Wilsonin pintaa ja vesiondulointia, kuusankoskelaisia yksityiskauppoja ja -yrityksiä. Kirjan on toimittanut Kimmo Seppänen vuosina 1999-2000 kokoontuneen perinnepiirin aineistosta. Kirjaa myy mm. Kuusankoski-Seura hintaan 20 euroa.