torstai 25. elokuuta 2016

Auli Joutjärvi mukana Kuusaan kauppojen muutoksissa

Auli Joutjärven elämäkerran - nykyisinhän jo kolmikymppisistäkin kirjoitetaan elämäkertoja - voisi otsikoida räväkämminkin, esim. Pahnoilta tiskin taa. Hänen lapsuutensa päivähoitoratkaisuineen on nimittäin kuin historiaromaaneista. Nyt Auli nauttii työstään voikkaalaisessa elintarvikemyymälässä ja tietää mikä kulloinkin on trendikästä suuhunpantavaa. Uransa varrella hän on ehtinyt nähdä laajemminkin kuusankoskelaisen kauppahistorian keskeisiä vaiheita.

Auli syntyi Lieksassa Pielisjärven rannalla Lilja ja Alpo Mustosen perheeseen. Vanhemmat olivat kunnan töissä kunnes ne työt loppuivat. Parivuotiaan Aulin isä sai metsurintöitä Kymiyhtiöstä, äiti pääsi Kuusankosken kauppalan sikalanhoitajaksi. Sikalarakennus on edelleen entisen vanhainkodin vieressä - sikojen ja lehmien jälkeen korkeaa tiilitaloa on käytetty moneen muuhun toimintaan. Auli tunsi tilat hyvin.
- En ollut koskaan päivähoidossa vaan äidin kanssa töissä. Hoidin sikalassa porsaita, kannoin omalla pikku ämpärillä sioille ruokia, otin päiväunet pahnoilla. Siellä oli kauhean mukavaa, oli kilttejä emakoita joilla sain ratsastaa aidatulla pihamaalla. Semmonen ihmeellinen lapsuus, Auli nauraa.

Sikoja oli kuusikymmenluvulla parikymmentä. Lilja Mustonen porsitti niitä, jotta vanhainkodille saatiin lihaa. Yli jäänyt ruoka tuotiin taas vanhainkodilta sioille. Vuonna -68 sikojen pito lopetettiin, navetta jäi vielä toimimaan.
- Äiti sai kauppalan puutarhalta töitä, hän oli välillä myös vanhainkodilla auttamassa vanhusten hoitamisessa. Minä ehdin käydä ensimmäisen kouluvuoteni Keskustan koulua, mutta sitten Voikkaalta löytyi meille vanha mökki ja muutimme Mäkikylästä Mattilaan. Minä siirryin Mattilan kouluun.

Alpo Mustonen asui Kymiyhtiön-vuosinaan usein viikot metsäkämpillä metsätöissä ollessaan ja tuli viikonlopuiksi kotiin.
- Isä tuli usein traktorilla ja traktorilla lähti. Minä katsoin haikeana isän perään, Auli Joutjärvi muistaa. - Mutta äidin kanssahan oli turvallista, minulla oli hyvä lapsuus.

Mattilan koulustakin on hyvät muistot. Luokat oli yhdistetty ykkös-kakkos-, kolmos-nelos- ja vitos-kutos -ryhmiksi.
- Ihana koulu, siellä me pihalla käpylehmillä leikittiin ja urheilukentällä pelattiin, isoissa kiikuissa keinuttiin. Keittäjä laittoi meille ruokaa, ulkovessat oli, Auli kertoo.

Koulujärjestelmää ruvettiin purkamaan 60-luvun lopulla, ja Mattilan koulun oppilaat siirtyivät Voikkaan keskustan kouluun, Auli viidennelle luokalle.
- Hain oppikouluun ja kävin oppikoulua Hirvelässä vuoden, kun se muuttuikin peruskoulun yläasteeksi. Murrosvaihe meni luontevasti - luokat olivat kyllä suuria mutta lapsestahan on mukavaa kun on paljon kavereita. Yläasteen jälkeen kävin Voikkaan lukion ja pääsin ylioppilaaksi vuonna -80.

Isoissa kaupoissa ja pienessä

Auli Mustonen oli jo kouluaikoina 16-17-vuotiaana kesätöissä Kouvolan Sokoksessa. Ensimmäisenä kesänä hän myi jäätelöä, pehmiskoneella tehtyä jätskiä Sokoksen alakerran elintarvikeosaston ulkopuolella. Samassa pisteessä myytiin myös kukkia ja kukkapurkkeja. Pistettä hoiti Terttu Kinnunen.
- Seuraavana kesänä lomitin Terttua, tein kaikki hommat kuukauden ajan, samoin sitä seuraavana kesänä. Ylioppilaskesänä olin Kouvolan ja Kuusaan Centrumeissa lomittajana. Kuusaalla olin leipäosastolla Hasun Riitan kanssa töissä. Leipää tuli Hokkiselta, Peltolalta, Korian leipomolta, Tervolinilta, varmaan Fazeriltakin... Hokkisen leipä oli siihen aikaan kova sana asiakkaiden mielestä.

Auli Joutjärven mielestä S-ryhmän Ympäristö ja E-liikkeen Centrum eivät juuri työnantajina eronneet toisistaan.
- Silloin liikkeillä oli väljempää kuin nykyisin, kun ylhäältä annetaan määräykset myymälöihin.

Ylioppilaskesänsä jälkeen Auli lähti Joutsenon opistoon opiskelemaan taideaineita. Sen jälkeen hän kävi tekstauskurssin, jossa opittiin mm. tekemään mainoksia. Sitten hän pääsi osa-aikaiseksi myyjäksi Jatan Valintaan Pilkanmaan Kyttärinmäelle. Omistajan lisäksi kaupassa oli kaksi myyjää. Siihen aikaan Pilkanmaassa oli useampi ruokakauppa, mm. Kippari ja Kymenmaan toimintaa. Isoja liikkeitä ei siihen aikaan ollut, joten asioitiin pikkukaupoissa.
- Jatan Valinnassa oli lihatiski, maitokaappi, työmiehille jätkän lenkki ja lauantaimakkara. Makkarat siivutettiin koneella, punnittiin vanhan ajan vaa'alla. 70-luvun alun hittituotteita olivat HK:n lenkki ja ranskanpulla. Maidot oli jo tölkeissä ja jauhot pusseissa kuten nykyään. Liike oli auki viiteen, kun nykyisin ollaan yhdeksään. Lauantaina suljettiin klo 13.

Lähikaupassa tutustui asiakkaisiin, ja paikalliset tulivat sinne usein vain turisemaan, eivät ostamaan. Auli oli Jatan valinnassa toista vuotta.
- Sitten alettiin puhua, että Kuusaalle tulee City-kulma, elintarvikeliike Osuuspankin taloon. Paikalla oli ollut Tukon liike Halpis. Tuko lopetti sen ja perusti City-kulman, jota eräs pariskunta alkoi pitää.
- Hain sinne tekstaajaksi, ja siellähän oli oikein psykologiset testit. Pääsin sinne kuukausipalkkalaiseksi tekstaajaksi, mutta olin välillä myyjänäkin, tuurasin ruokatuntia pitäviä.  Kaupan ulkopuolella oli isot mainostaulut, ja niihin tekstattiin paperille tarjoukset - "Tänään nauta-sikaa!". Tarjouksissa oli tavallisesti jauhelihaa, kahvia, voita, leipää - mitä ihmiset tarvitsi, sitä tarjottiin mainoksissa. Meillä mainostettiin myös isoissa ikkunoissa. Minulla oli oma mainoshuone, jossa mahtui tekemään tekstaukset. Joka tuotteen kohdalle A-neloslaput, pienemmille tuotteille pienemmät laput, minä tein ja vein paikoilleen, Auli muistaa tarkkaan.

Tarjouksilla oli myös vaikutusta.
- Tien toisella puolen oli S-ryhmän Koskikara, jolla oli omat asiakkaansa. Mutta kuitenkin he vähän valssasivat tien toiselta puolelta toiselle tarjouksia hakemaan. Kuusankosken Sanomissakin ilmoiteltiin. Kauppias hoiti sen. Henkilökuntaa talossa oli kauppiaspariskunnan lisäksi 8-9 ihmistä.

Kuukausipalkalle pääsy suoraan taloon tullessa 24-vuotiaana oli Aulin mielestä erikoista.
- Ja vielä tekstaajaksi ja somistajaksi, tuntipalkkalaisiksihan siihen aikaan yleensä otettiin. Työajat oli säännölliset ja palkka oli hyvä, se oli mahtavaa.

"Kaupanteko on ihanaa"

Auli oli City-kulmassa töissä seitsemän vuotta.  Sitten hän tapasi tulevan miehensä vuonna -87.
- Seurusteltiin, mentiin naimisiin ja -89 syntyi vanhin poika. Olin edelleen City-kulmassa töissä mutta äitiyslomalla. Mutta 90-luvun alussa tuli tieto liikkeen lopettamisesta. Ympärillä oli liikaa kilpailijoita. Äitiyslomalta palattuani oli pian uuden työn etsiminen edessä. Kävin kysymässä Woikantorilta Paalasen Helleviltä, tarvisiko hän työntekijää. Tavattiin, ja Hellevi sanoi että tu töihin, Auli naurahtaa mutkatonta työhönottoa.

Keväästä 1990 Auli Joutjärvi on ollut nykyisessä työpaikassaan Woikantorilla. Ensin hän oli kassalla useamman vuoden. Siihen aikaan liikkeissä oli osastonhoitajat. Leipäosaston hoitaja huolehti myös juustoista. Oli lihaosaston hoitaja, maito-osaston hoitaja, kuivatarvikeosaston hoitaja.
- Leipäosaston kaksi henkilöä lähtivät kumpikin pois, ja Hellevi kysyi minua hoitamaan leipäosastoa - minähän olin ollut leipäosastolla jo City-kulmassakin. Ehkä kymmenen vuotta sitten leipäosaston hommat muuttuivat, ja siirryin kassalle töihin.

Osaston hoitaja kantoi monenlaista vastuuta tilauksista, esillepanosta, kampanjoista. Työ oli vaativaa.
- Stressaavaakin. Kassalla ollessa saa vaan nauttia ihmisten kanssa olemisesta. Siinäkin pitää olla tarkka, kun käsitellään toisten rahoja. Tekniikka on helpottanut niitä töitä samoin kuin tilauksia, varastointia - tietokoneiden ansiosta ei tarvita enää entistä määrää käsityötä. Mainoksetkin tulee suoraan Keskolta, me vain tulostetaan ne. Woikantorille mennessäni mainoksia tekivät vielä myyjät sen mukaan mitä kukin pystyi. Nyt se työ on loppunut.

Auli Joutjärvi kuvailee, miten tietotekniikka auttaa tuotteiden tilaamisessa. Kun kassakoneeseen lyödään leivistä viimeisiä, kone  ilmoittaa, että on tilattava lisää. Kuivatarvikkeista kone ei enää ilmoittele vaan tilaa itse tuotteita lisää.

Kaupanteko on Joutjärven mielestä ihanaa.
- Ihmisten kanssa on mukava asioida. Voikkaalaisten lisäksi meillä käy väkeä Jaalasta ja Valkealasta - niissä ei ole K-kauppaa. Pilkanmaasta käy, myös Kuusaalta nyt kun TS on lopettanut, ihmiset on jo reagoineet siihen. Meiltä haetaan tuotteita, joita ei vaikka S-ryhmältä saa. Ja meillä on hyvä kalatiski ja lihatiski josta saa irtolihaa - se on harvinaista. Meillä on palvelua, jos asiakas tarvii jotain, me etsitään tavara ja tilataan se asiakkaalle, Auli luettelee työpaikkansa plussia.

Keskusliike ei sanele yksittäisen myymälän tekemisiä, Auli kertoo.
- Esimerkiksi monille tärkeitä luomu- tai vege-tuotteita on mahdollisuus myydä. Ihmiset hakee nyhtökauraa, se on uusi mielenkiintoinen tuote, korvaa lihan.

Myyjän on pidettävä tietonsa ajan tasalla, kun uutuuksia vyöryy sekä tuotteisiin että tekniikkaan. Auli Joutjärvi ostaa välillä uutuustuotteita kotiin kokeiltavaksi, kyselee työkavereilta kokemuksia.
- Meidän kaupassa on tosi hyvä henki työkavereiden kesken, tietoja ja taitoja vaihdetaan. K-kaupoilla on myös netissä omaa koulutusta, jota on suoritettu vuosittain. Viime vuonna ei kyllä sitä tehty. Kauppias tietää, että uudet työntekijät tarvitsevat paljon koulutusta, vanhoilla on itselläkin paljon tietoa.

Fetakolmioita evääksi töihin

Työyhteisö saa Aulilta täyden tunnustuksen.
- Kauppias on ihana - Hellevin tytär jatkaa äitinsä jäljissä. Työkavereiden kesken asiat sujuu: työvuoroja vaihdetaan jos on tarvis, toisille voi kertoa vaikka sydänsurunsa.

Auli Joutjärvi analysoi kokeneen työntekijän osaamista.
- Me haemme tietoa itsekin, koska se kiinnostaa, ja meidän elämäntilanteessa tiedon hankkimiseen on aikaa. Meillä vanhemmilla se osaaminen on varmuutta, tietoa tavaroista, kykyä olla ihmisten kanssa. Täytyy olla utelias tuotteiden suhteen, päivittää itseään kaiken aikaa. Työkavereiden kanssa jutellaan uusista tuoteryhmistä, mitä ne sisältävät, kenelle niitä voi  mainostaa. Se edellyttää asiakkaiden tuntemista, ja Voikkaan kokoisessa yhteisössä heidät oppiikin tuntemaan.

Woikantorin asiakaskunta vaihtuu päivän rytmin mukaan. Aamusta käy paljon eläkeläisiä, jotka heräävät aikaisin. Päivällä käy paljon ruokatuntilaisia, miehiä hakemassa evästä. Ja nykyisin aamullakin käy töihin menijöitä hakemassa evääksi vaikkapa salaattiannoksen tai juuri paistettuja leipiä, piirakoita tai fetakolmioita. Iltapäivällä töistä palaavat hakevat päivittäisen tankkauksensa tarvikkeet. Vieressä sijaitseva Sale ei verota Woikantorin väkeä.

Kaupassakäynti on vuosikymmenten varrella muuttunut. Kaupat ovat auki pitkään päivittäin. Kerran viikossa "kauppapäivänään" asioivat ovat vähentyneet, nuoremmat käyvät joka päivä.
- Sunnuntaisinkin käy yllättävän paljon väkeä varsinkin kesäaikaan näin mökkialueiden keskellä sijaitsevassa kaupassa. Mökkiläisiä riittää joka tunnille.

Aulin vapaa-ajan vietto on tuiki tuttua kelle tahansa perheenemännälle. Kodin ja perheen hoitoa, lenkkeilyä, lukemista. Hän hoitaa myös vanhempiensa asioita - Alpo ja Lilja asuvat edelleen Mattilassa ja voivat hyvin, Auli iloitsee.
- Anopin eläessä autoin paljon häntä, hän muutti meidän naapuriin asumaan siksi, kun meillä oli niin hyvät välit. Saaran viime vuonna ilmestyneet muistelmat "Valvojana naisten erityistyöleirillä" aiheutti kohun, Auli Joutjärvi kuvailee Saara Tuukkasen kertomasta syntynyttä keskustelua.

Viime vuosinaan Aulin anoppi nimittäin alkoi kertoa sodanaikaisista kokemuksistaan, joita virallinen historiantutkimus ei tunnusta ja tunnista. Hänen poikansa kokosi ne kirjaksi. Jäämme maallikkoina ihmettelemään, miksi joku keksisi elämänsä viime metreillä itselleen niin erikoisen menneisyyden ihan omasta päästään, ja miksi tavallisen ihmisen tarinaan suhtaudutaan epäillen ja "merkkihenkilöiden" päiväkirjamerkintöihin itsestäänselvyyksinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kouvolalaista nykymusiikkia

https://soundcloud.com/thiefinger https://soundcloud.com/qualityheadprofile