Eilan tarina. Nuoruusvuosien kalenterimerkintöjä, huhtikuu -39

Eilan tarina on oman äitini elämästä. Äiti kirjoitti nuoresta asti muistiin päivän tapahtumia. Nämä merkinnät on poimittu hänen kalentereistaan, joita on säilynyt kolme: vuosilta 1939, 1945 ja 1946. Ollaan sodan kynnyksellä, mutta nuoren neidon muistiinpanoissa vilahtelevat vain kuvaukset kavereiden kanssa liikkumisesta, ihastuksista ja joskus töistä - äiti oli Kymiyhtiön varastolla kirjurina. Uskon, ettei äiti olisi pahastunut tyttövuosiensa muistiinpanojen julkaisemisesta. Hän kertoi minulle joskus muistojaan nauhallekin - tuskin piilossa pidettäviksi silloinkaan.

HUHTIKUU 1939

Eilan huhtikuu alkaa varsin rauhallisesti. Lauantai-ilta kotona pitsiä virkaten, sunnuntai-ilta samoin, mitä nyt Eila käy seuratalolla päivällä laulamassa ja illalla saattamassa ihanassa kuutamossa Helga-tätin perheen, Hakalat, elokuviin Kino-Sampoon. Maanantai-ilta menee kotona, tiistaina on töiden jälkeen Kaiku-kuoron lauluharjoitukset, torstai-ilta vietetään kotona - onhan kiirastorstai.

Pientä säpinää aiheuttaa Pellen ilmestyminen näköpiiriin. "Näin tänään Pellen kun tulin ruokatunnilta. Hän tuli jostain meiltäpäin kävelemästä. Hän kysyi mitä kuuluu ja sanoi että hänellä on paljon töitä. Joka ilta täytyy kuulemma olla töissä." Keskiviikkonakin on jotain jännää. "Minulle ennustettiin. Ihanaa. Menen kuulemma piakkoin kihloihin ja paljon, paljon muuta hyvää. Pelkkää hyvää vain." Onneksi Eila ei usko liikoja, hän on kirjoittanut myöhemmin punaisella: "Mutta se on kaikki valetta." No miten sen nyt ottaa; Eila kihlautuu vuonna -46, ja ihan pelkkää hyvää ei ole tulossa kenellekään suomalaiselle. Eletään talvisodan aattoa, mutta onneksi nuoret keskittyvät olennaiseen. "Olimme Eilan kanssa töissä klo 21.30. Tullessa näimme Vesterholmin Lassen. Hän on täällä lomalla. (Valli kävi katsomassa meitä noin klo 18.45.)"

Pitkänäperjantaina Eilan äiti ja Heikki-setä lähtevät Lahteen Nellyn ja Ollin perheen luo. Eila, Salme ja Heikin pojat Jaakko ja Matti jäävät kotiin Mäyrämäelle. Eila käy kirkossa Eila-kaimansa kanssa. Lauantai-ilta menee kotona. Kalenteriin merkitään siis melkein pelkästään vapaa-ajan vietto, töistä vain kavereiden tapaaminen. Lauantailta on jännä merkintä: "Sain Reinolta kukkia. 14 narsissia. Puutarhan poika toi ne meille kotiin." Eikös Reino ollut Eilan pomo, se joka teki vain vähän aikaa sitten sinunkaupat alaistensa kanssa? Hyvitelläänkö tyttöjä nyt siitä, että nämä ovat jaksaneet tehdä niin kiltisti ylitöitä? Sunnuntaita piristää kävely ja Pellen näkeminen. Muutama sanakin on vaihdettu.

Maanantaina, toisena pääsiäispäivänä, äiti ja Heikki palaavat. Eila on seuratalolla tanssimassa. "Pitkään aikaan ei ole ollut niin hauskaa kuin nyt. Pelle oli myös siellä. Hän tanssi paljon mutta ei hakenut minua kertaakaan. Tulin Eilan kanssa kotiin."

Tiistaina on lauluharjoitukset. Kalenteria tirkistelevä ehtii jo huolestua, että Pellestä vaan puhutaan mutta minne se Kalle jäi, jonka takinnappia ommeltiin ja jonka takia oltiin syvässä alhossa viime kuussa. Keskiviikkona hänet jälleen mainitaan. "Olin kuvissa katsomassa Hätävaraa. Valli ja Kalle olivat myös siellä. Kalle saattoi minut kotiin. Hänen kurkkunsa oli kipeä ja minä annoin hänelle sitä hyvää kurkkulääkettä. Toivottavasti se auttaa." Tiistaina käydään kävelemässä Eilan, Kallen ja Amin (Aarno Wallin) kanssa.  "Saimme Amilta pääsyliput läksiäisiin. Minun lippuni on Kallella."

Torstaina ilta kotona, perjantaina laulussa, lauantaina kotona, sunnuntaina "seuratalolla yhteiskoulun arpajaisjuhlassa. Hauskaa." Elokuvissa käynti sen kun kiihtyy. Maanantaina nähdään Eilan kanssa filmi Seitsemännessä taivaassa, keskiviikkona Mustalaisprinsessa. "Ensimmäinen elokuva, jossa näin Annabellan."

Arto Sulasen ottamassa valokuvassa palokunta sammuttaa liekkiin roihahtanutta Kino-Sampoa. Ei arvannut Eila vuonna -39, että hänen aviopuolisonsa joskus vuosikymmenten päästä johtaa elokuvateatterin sammutustöitä.

Torstaina kotona on suursiivous, Eila osallistuu. Sitten Kalle astuu näyttämölle, ja pientä draamanpoikasta syntyy. Perjantaina kävellään ensin pitkä lenkki Kallen kanssa, Hakalalta Rastaanmäeltä Niskalan kautta Keltinkoskelle ja Puhjonmäen kautta kotiin Mäyrämäelle. Lauantaina Eila missaa Kallen soiton, kun hänen pitää lähteä klo 14 junalla Kouvolaan siskon perhettä vastaan. Soittoa on siis odoteltu töissä, koska Eilan kotona ei ole tuohon aikaan puhelinta. Viikonloppuna asia vaivaa, mutta Eila käy kuitenkin seuratalolla käsityönäyttelyssä. "Ihania käsitöitä."

Maanantaina "Minua niin pelottaa, että Kalle on suutuksissa sen lauantaisen johdosta, mutta en tosiaan voinut sille mitään. En tiennyt vielä perjantaina mitään, että minun täytyy Kouvolaan lähteä. Olen hirveän pahoillani." Melkoinen ero nykypäivän viestittelymahdollisuuksiin. Kun ei ollut edes lankapuhelinta, ei näköjään saanut moneen päivään selvitetyksi, miksei voinut odottaa toisen yhteydenottoa. Siinä siis saattoi olla seurustelu katkolla ihan vaan kännyköiden puuttumisen takia.

Mutta Kalle on pitkämielinen. Tiistaina Eila on laulun jälkeen taas kävelemässä Kallen kanssa. "Kävimme Sääksniemessä. Hän pyysi minua jonain iltana ulos, mutta en voinut luvata kun on joka ilta menoa tällä viikolla. Ikävä kyllä."

Seuratalo. Kuva: UPM:n keskusarkisto

Keskiviikkona on lottailta, torstaina Reinon 30-vuotispäivät. Siellä on myös Pelle, hänet mainitaan erikseen. Ai jaa, Kallehan meillä piti olla kiikarissa? Perjantaina on laulu, lauantaina ne Amin läksiäiset. "Oikein hauskaa. Sain aina tanssia. Pelle oli myös siellä haki Eilaa mutta ei minua. Vaatteita ottaessa jouduin aivan Pellen viereen kun olin saanut vaatteeni ja käännyin seisoi Kalle edessäni. Ja pyysi että odottaisin häntä jonkin aikaa. Lupasin!! Minä Esterin kanssa odotin. Ester odotti Vallia, minä Kallea. Oikein hauska ilta."

Nykynuoria varmaan ihmetyttäisi ilmaus "sain aina tanssia". Nykyään tyttöjen ei kai enää tarvitse odotella, että poika tulee hakemaan tanssiin, vaan parketille voi mennä pyörähtelemään vaikka yksin tai porukalla tai likkakaverin kanssa. Ei olisi tullut kuuloonkaan ennenvanhaan. Poika haki, tanssitti kaksi tanssia, saattoi tytön paikalleen, kumarsi ja poistui. Orkesteri soitti aina kaksi samaa tahtilajia peräkkäin: kaksi valssia, kaksi tangoa, kaksi foksia.

Sunnuntaina onkin vappuaatto. "Päivällä koristamassa seurataloa, illalla vapun vastaanottajaisissa. Olin kyllä koko illan baarissa myymässä. Kohtalaisen hauskaa."