Eilan tarina. Kalenterimerkintöjä nuoruusvuosilta, toukokuu -39

Eila Mäyrämäellä kotipihalla, taustalla Kymintehtaan asema

Eilan tarina on oman äitini elämästä. Äiti kirjoitti nuoresta asti muistiin päivän tapahtumia. Nämä merkinnät on poimittu hänen kalentereistaan, joita on säilynyt kolme: vuosilta 1939, 1945 ja 1946. Ollaan sodan kynnyksellä, mutta nuoren neidon muistiinpanoissa vilahtelevat vain kuvaukset kavereiden kanssa liikkumisesta, ihastuksista ja joskus töistä - äiti oli Kymiyhtiön varastolla kirjurina. Uskon, ettei äiti olisi pahastunut tyttövuosiensa muistiinpanojen julkaisemisesta. Hän kertoi minulle joskus muistojaan nauhallekin - tuskin piilossa pidettäviksi silloinkaan.

TOUKOKUU

Toukokuu alkaa vappumerkinnällä: "Aamulla laulamassa." Asiaan vihkiytyneet, siis Kaiku-kuoron jäsenet ja heidän perheensä, arvaavat, missä on laulettu. Kuorolla oli jo 30-luvulla tapana järjestää vapun vastaanottajaiset aattoiltana seuratalossa ja antaa pieni kevätkonsertti seuratalon portailla vappupäivän aamuna  "Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö...", "Nyt vappu on, nyt vappu on, siis veikot laulakaa niin että taivaan luhtihin tää laulu kajahtaa!" Noista sävelistä tulee edelleen nostalginen olo, kun niitä kuulee radiosta vapun aikaan - meidät lapsethan otettiin 50-luvulla aina mukaan seuratalolle vappuaamuna.

Kuvassa Kaiku seuratalon portailla vappuna 1938 johtajanaan Väinö Niinivaara. Eila laulaa oikeassa laidassa posket punaisina alttojen rivissä. Erikoista, sillä myöhemmin hän oli heleä-ääninen sopraano, "supraano" kuten ennen vanhaan sanottiin.

Eila on töissä Kymiyhtiön varastolla kirjurina, mutta kalenterissa ei työ ansaitse mitään mainintoja.Vapaa-ajan riennot sen sijaan kerrotaan siinä määrin kuin kalenterin pikkuiseen tilaan mahtuu. Tiistai. "Laulussa. Kävin senjälkeen Kuusaan kuvilla ja tulin Amin kanssa takaisin." Ratkaisen kuin ristikkoa: Laulussa = Kaiku-kuoron harjoituksissa. Kuusaan kuvilla: katsomassa Iltatähden reksut. Jos olisi käyty oikein elokuvissa, Eila olisi merkinnyt myös elokuvan nimen. Iltatähti oli tosiaan jo tuolloin olemassa, se rakennettiin vuonna 1932. Lisää tietoja rakennuksesta saa Rurik Wasastjernan kirjasta Kolme tehdasta, yksi kunta 1920-1939. Amin kanssa takaisin - Ami on Aarno Walli, "oikein hyvä toveri" muttei poikaystävä. Ja eiköhän retki Kuusaan puolelle ole tehty tehtaan läpi, kun siitä silloin sai vapaasti kulkea.

Takatalvi yrittää puskea päälle, vaikka Eila löytää metsästä jo valkovuokkojakin. Keskiviikko: "Lunta ja rakeita on satanut pitkin päivää. Väliin on aurinko vähän näkynyt ja taas on alkanut sataa." Jälkiviisaus on tympeää, mutta jos tämä olisi romaani, takatalvi symboloisi ovella kolkuttavaa sotaa. Muitakin merkintöjä lukee kirjoittajaa viisaampana. Isänmaalliset tilaisuudet lisääntyvät. "Kalle pyysi minua Voikkaalle. Siellä on poikaosaston illanvietto." Ilmeisesti suojeluskunnilla oli poikaosastot kuten Lotilla pikkulotat. Sunnuntaina 7.5. "Piiripäällikön pääkatselmus. Aamulla paraatissa. Päivällä keittämässä kahvia. Illalla seuratalolla lottien ja suojeluskuntalaisten juhlassa."

Eilan kavereita, mm. Eila ja Pirre, urheilukentällä.

Mutta ei kalenteri mitään tilaisuuksien sisällöstä tai tunnelmasta, uhasta tai sodan pelosta kerro. Se keskittyy olennaiseen. "Valli olisi tullut meille mutta lupasin, että hän saa tulla joku toinen ilta kun Kallekin pääsee. (Eila oli illalla meillä. Virkkasimme lakananpitsiä.)" Sunnuntaina. "Tulin kotiin Kallen kanssa, Eila Pirren. Tulimme yhdessä meidän mäelle asti ja olimme siinä vähän aikaa piirileikkiä. Hauskaa. Kirjoitin Kallelle laulunsanat. ´Kohta tulee juhannus`(Hauskaa)." Seuraavana iltana ollaan ylitöissä: "Hauska ilta." Tiistai. "Olin illalla Kallen kanssa seuratalolla. Godzinsky, Vesterinen, Malmsten, Katajavuori." Melkoinen esiintyjäkaarti.

Hauskaa siis on ollut kaverilauman kanssa kaiken viikkoa, vapaalla, töissä ja pihahommissa kotipihalla Mäyrämäellä. Keskiviikon merkintä pysäyttää. "Olin illalla lottien ompeluillassa. Se oli viimeinen tänä keväänä." Ja varmaan viimeinen, jossa sota voitiin vielä sivuuttaa.

18-vuotiaan merkinnöissä vilahtelee seuraavallakin viikolla Kalle. Mennään tunnelmasta toiseen. Perjantaina "Kyyneleet ei kuivu poskiltani pois." Lauantaina taas on hauska ilta, kun Eila menee Hakalalta Pilkan koululle partiojuhliin ja sieltä Kallen kanssa kuviin. Sunnuntai vasta hauska on, kun Eila on urheilukentällä ja näkee siellä Kallenkin. Maanantaina Eila on katsomassa jalkapallo-ottelua - arvaamme kyllä kuka on pelaamassa. Tiistaina Eila käy töiden jälkeen laulussa. Keskiviikkona kerrotaan, että Kalle ja Pirre lähtivät pyöräretkelle Vierumäelle.

Tässä puolestaan tytöt Vierumäellä 1935. Salme-sisko toinen vas.

Tytötkin retkeilevät helatorstaina. "Lottien järjestämällä retkellä Artjärven kautta Porvooseen ja Elimäen kautta takaisin. Oikein hauska matka. Kävimme Runebergin kodissakin ja mennessä Ratulan kartanossa. (Porvoossa hauska ´jellona´) Hauskaa."

Perjantaina käynnistyy huvielämän kesäsesonki: tanssilava avataan. "Ensin keittämässä kahvia urheilukentällä työn jälkeen ja illalla Ailin kanssa Sääksniemen avajaisissa. Pellekin haki minua kerran tanssiin. Ihme." Sääksniemi vetää puoleensa muulloinkin kuin tanssi-iltoina. Eila käy siellä kävelemässä useana iltana töiden jälkeen. Keskiviikkona 24.5. Eila on ammattikoulun 25-vuotisjuhlassa. Illemmalla hän käy vielä katsomassa ottelua konttori vastaan Ky. paperi. Konttori voittaa 2-0, ja jalkapallolukemista päätellen laji on yllättäen jalkapallo.  Kallet, Pellet ja Vallit vilahtelevat harva se päivä merkinnöissä, lauantaina Eila käy mm. auttelemassa Kallea Vanhalassa - keskuskonttorilla. "Autoin häntä ja sitten juttelimme Hannan kanssa. Kyllä sai nauraa. Lähdimme kävelemään vielä mutta kun rupesi satamaan menimme meille. Kahvikin oli parahiksi valmista. Joimme kahvia ja pidimme hauskaa. Oikein hauska ilta."

Kuvassa Eila esimiehensä Korhosen ja ystävänsä Eila Maunon kanssa varaston nurkalla kymintehtaalla.

Kaiken hauskuuden jälkeen tulee merkintä ihan puskista. Sunnuntai, helluntaipäivä. "Aamulla kirkossa. Salme pääsi ehtoolliselle. Loppupäivän olin kotona. Kävin nukkumaan jo klo 18." Pikkusisko pääsee ehtoolliselle - tarkoittaako se ripille pääsyä? Joka tapauksessa isosta juhlasta ei mainita etukäteen muuta kuin torstaina "Meillä oli suursiivous." Nykyisin rippijuhlat aiheuttavat sellaisen mekko-, tarjoilu-, vieraslista- ja lahjaruljanssin, että sen tuntevat nahoissaan rippikoululaisen lisäksi myös perheen muut lapset. Mentiinkö 30-luvun lopussa ripille noin vaivihkaa, vain oma perhe kirkossa todistamassa? Aika tyylikästä.

Maanantaina, toisena helluntaipäivänä, siskon rippijuhla on muisto vain. "Kotona klo 21 asti. Lähdin kävelemään Sääksniemeen päin. Kun tulin takaisin tuli Kalle vastaan. Juttelimme vähän aikaa ja lähdimme sitten Narrikalliolle soittoa kuuntelemaan. Oikein hauska ilta ja yleensä helluntait ovat olleet oikein hauskat. Hauska ilta!" Kiitos, uskotaan, hauskaa on.

Pikkusisko Salme, 16 v ja Eila, 18 v, vuonna 1939

Kuoro harjoittelee johonkin isoon konserttiin tai tilaisuuteen, koska keskiviikkona lauluharjoitukset pidetään Kaiun, Kouvolan, Voikkaan ja työväenopiston kuorojen kanssa yhdessä. Toukokuu päättyy kävelyyn Eila-ystävän kanssa ja merkintään "Hauska ilta."