Hyväntuulisia lottia ja pikkulottia nojailemassa kioskin kaiteeseen Kuusankoskella nykyisen Ekholmintien ja Lauttakadun risteyksessä kesällä 1940. Ilmeet eivät paljasta, että on koettu kovia, talvisota, ja nyt ollaan edelleen palvelutehtävässä. Lotat pitivät kioskia Kymiyhtiön ammattikoulun vieressä ainakin talvisodan lopusta välirauhaan, ehkä pitempäänkin. Sijainti oli valittu siksi, että yhtiön ammattikouluun oli sijoitettu sotasairaala. Asiakkaita riitti paitsi paikkakuntalaisista myös parempikuntoisista toipilaista. Sotasairaalan ensimmäinen vaihehan kesti elokuulle 1940, sillä maaliskuussa päättyneen talvisodan haavoittuneita hoidettiin pitkään. Kuvassa Eila Piirikkälä hymyilee tolpan vasemmalla puolella.
Kotiseutujulkaisu Vellikupissa numerossa 6 (v. 2007) on Seija Halmeen perusteellinen ja paikoin vavahduttava kuvaus sotasairaalatoiminnasta Kuusankoskella. Poimin siitä muutamia tietoja, mutta vasta koko artikkelin lukeminen saa ymmärtämään, millaisissa oloissa haavoittuneita hoidettiin. Kuvassa tuntemattomia potilaita ja kaksi kioskilottaa - muonituslotiksi koulutettuja - ammattikoulun puistossa Kuusankoskella. Eila Piirikkälä koivua vasten nojailemassa.
Halmeen artikkeli kertoo, että Kuusankoski sopi sotasairaalapaikkakunnaksi ensinnäkin sijaintinsa vuoksi - haavoittuneet saatiin tänne juostavasti junalla ja asemalta autoilla julkisiin rakennuksiin avattuihin sairaaloihin. Keskuspaikkana oli talvisodan alkuvaiheista asti Kymin ammattikoulu, mutta tarvittiin monta muutakin rakennusta: tuberkuloosiparantola mäellä, tehtaansairaala, seuratalot, Pilkan, Pilkanmaan ja Voikkaan kansakoulut ja Mäkikoulu, useita huviloita.
 |
| Mäkikoulu Sairaalanmäellä, myöh. synnytyssairaala. Kuva: Työväen Arkisto |
Mäkikouluiksi nimitettiin Kuusankoskella kahtakin rakennusta, Lars Sonckin suunnittelemaa "norjalaiskoulua" Kyminpuolella ja nykyisin Sairaalanmäkenä tunnetun rinteen pohjoislaidalla sijaitsevaa kansakoulua. Todennäköisesti näistä sotasairaalana on toiminut jälkimmäinen, koska se myöhemmin muutettiin sairaalosastoksi. Se toimi naistenosastona ja synnytyssairaalana kunnes aluesairaala valmistui vuonna 1953.
Lottien kioski sijaitsi Aronpellon talojen ja ammattikoulun välissä. Eila on piirtänyt sen sijainnin kioskikuvien kirjekuoreen. Hänen lottaystävänsä on kertonut, että kioskissa myytiin aluksi kahvia ja teetä, mehua ja limonaadia, makeisia ja leivonnaisia sekä pientä paperitavaraa, kortteja, kyniä, kumeja. Myöhemmin kahvi vaihtui varmaan korvikkeeseen ja kaikesta muustakin tuli pulaa. En edes tiedä, toimiko kioski tuossa kauan, mutta tuskin nekkuja, tupakkaa tai limsaa riitti myytäväksi asti elintarvikepulan syntyessä.
 |
Sotasairaalan toipilaita Kuusankoskella.
|
Muonituslotat tapasivat kioskissaan potilaita ja saivat varmasti kuulla monenlaisia järkyttäviä tarinoita. Seija Halmeen keräämät faktat puhuttelevat karuudellaan. Kuusankosken sotasairaala toimi kolmessa vaiheessa, ja jo talvisodan aikaan potilasmäärät ovat järkyttäviä. "
Joulukuun alussa potilaita oli noin 50. Joulun alla 22.12. sairasjunassa saapui 300 potilasta. Seuraava suuri ruuhka oli tammikuun lopussa, jolloin junalla saapui noin sata potilasta. Helmikuun 24. päivänä junalasti toi 300 potilasta ja heti seuraavana päivänä uuden lähetyksen. Sairaalan toimiessa evakuointisairaalana maaliskuussa potilaita tuotiin suoraan rintamalta jopa 700 potilasta vuorokaudessa. Vaikein aika maaliskuun puolivälissä kesti viikon verran. Tällöin potilaita oli enimmillään yli 2300." Näin Seija Halme kuvailee toiminnan alkukuukausia. Tilanteesta saa aavistuksen, kun miettii, miten hyvin ehdittiin varustaa koulut ja seuratalot sairaaloiksi sodan aikana tai vertaa potilasmääriä maakunnan nykyisiin vuodepaikkoihin. Onnea vain sille, joka Carean nettisivuilta yrittää löytää siihen vastausta, mutta Kymenlaakson sairaaloiden nykyiset sairaansijat lasketaan varmaan vain muutamissa sadoissa.
Vellikupin artikkeli kuvaa ammattilaisen näkemyksellä sotasairaalan antamia hoitoja. Erikoista kyllä, mutta sodan edetessä potilaiden tilanne parani. Kenttäsairaalat toimivat nyt paremmin, joten sieltä sotasairaalaan lähetetyt potilaat olivat parempikuntoisia. "
Potilaiden vammat olivat nyt lievempiä, luotivammoja oli enemmän kuin talvisodan potilailla, joilla puolestaan oli isoja, vaikeita haavoja, murtumia ja paleltumia." Hätä keksi keinoja sitä mukaa kuin tilanteet vaativat. "
Kipuja hoidettiin mm. morfiinilla ja muilla vahvoilla kipulääkkeillä. Antibiootit eivät olleet vielä käytössä. Nämä olisivat todennäköisesti pelastaneet monen potilaan hengen. Veren- ja nesteensiirtoja tehtiin jo talvisodan aikana. Verensiirto verisuoneen tapahtui joskus suorana siirtona potilaalta toiselle."
Lottia ja asiakkaita Aronpellon laidan kioskin edessä. Hymy on herkässä, kun kamera otetaan esiin. Talven ilmavalvontavuorot ovat unohtuneet kesän edetessä, haavoittumisesta on selvitty hengissä sotasairaalan hoidossa, kioskissa riittää ostettavaa, päivä paistaa. Lottatytöt voivat palata töihinsä yhtiön konttoriin, mutta lottapuvulle tulee pian uutta käyttöä. Eila Piirikkälä alhaalla oikealla.
Lähteet:
Eila Niemisen valokuvat
Seija Halme, Sotasairaala Kuusankoskella - paikkakunnan ja lääkintähuollon historiaa. Vellikuppi numero 6, v. 2007
Jatkoa Eilan tarinalle täällä:
http://minkuusas.blogspot.fi/2014/10/lottana-rukajarven-suunnalla-eila.html
