Lauantai 1. joulukuuta. "Sain tänään mustavalkoisen leninkini ompelijalta. Olin koko illan kotona." Sunnuntaina "Ensin illalla adventtikirkossa laulamassa ja vielä sen jälkeen Lea Piltin konsertissa seuratalolla." Jälleen valioluokan esiintyjä Kuusankosken Seuratalossa. Wikipedia kertoo: "Lea Maire Piltti oli suomalainen oopperalaulaja ja laulupedagogi. Hän oli aikansa maineikkaimpia koloratuurisopraanoita. Hän loi uran Keski-Euroopassa 1930- ja 1940-luvulla ja esiintyi myös Yhdysvalloissa." - Kannattaa lukea samasta lähteestä lisääkin. Piltti teki paljon töitä Saksassa, meni siellä naimisiin ja sai kärsiä saksalaisuudestaan myöhemmin. Ihan kaikkeen Wikipedian sanomaan ei tässäkään voi luottaa: "... hän joutui Saksan kansalaisena syksyllä 1944 internointileirille, jossa hän oli maaliskuuhun 1946 asti", lähde väittää. Miten hän sitten voi esiintyä Kuusankosken Seuratalossa 2.12.1945?Maanantai-iltana kaverit Elvi, Olli ja Eko kyläilevät Piirikkälällä Mäyrämäellä. Tiistaina Eila käy lauluharjoituksissa ja äänestämässä. Harjoitus pidettiin äänestyksen vuoksi luokassa. Nyt äänestetään kunnanvaltuutetuista. Wikipedia: "Kunnallisvaalit järjestettiin joulukuussa 1945. Äänioikeuttaan käyttäneiden naisten määrä oli ensimmäistä kertaa suurempi kuin miesten. Sosialidemokraatit ja kommunistijohtoiset kansandemokraatit olivat pääsääntöisesti – ensimmäisen ja ainoan kerran – vaaliliitoissa kautta maan. Kunnanvaltuutettujen toimikausi oli säädetty normaalia lyhyemmäksi eli kahdeksi vuodeksi, koska edellisten valtuustojen toimikausi oli toisen maailmansodan seurauksena kestänyt yhdeksän vuotta".
Keskiviikkona apeus yltyy. "Olin kotona. En viitsinyt lähteä häihinkään, vaikka oli kutsuttu." Keskiviikkona on itsenäisyyspäivän aatto, siitä johtuu erikoinen viikonpäivä häiden viettoon. Mutta kotiin jääminen ei kuulosta yhtään myöhempien aikojen Eilalta, joka piti huolen että juhliin osallistutaan, jos kerran on kutsuttu, ettei sankarille tule paha mieli.
Itsenäisyyspäivänä Eila käy Seuratalossa juhlissa. "Aatos Virtanen puhui siellä." Kuka? Googlailu herättää lisää kysymyksiä. Jos puhuja oli Atos Wirtanen, niin Kymiyhtiön Seuratalon ohjelmistolinja on todella muuttunut 30-luvun suojeluskuntaväritteisestä politiikasta. Atos Wirtanen "... oli suomenruotsalainen vasemmistointellektuelli, toimittaja, kansanedustaja (1936–1953) ja kulttuurikriitikko. - - - Wirtanen nousi eduskuntaan SDP:n listoilta, mutta vuonna 1946 hän loikkasi SKDL:n eduskuntaryhmään. - - - Atos Wirtanen oli Tove Janssonin rakastettu ja avopuoliso 1940-luvulla ja esikuva tämän Nuuskamuikkunen-hahmolle, jonka vihreä hattu on lainattu Wirtaselta", Wikipedia kuvailee henkilöä. Toisaalta voi uskoakin, että vasemmistolainen hyväksyttiin Seuratalolle esiintymään, olivathan sosialidemkraatit ja kansandemokraatit/kommunistit saaneet 99 paikkaa eduskuntaan keväällä -45, kun kommunistit saivat ensi kertaa osallistua vaaleihin. Ilmapiiri oli kääntynyt heille yllättäen suosiolliseksi siihen nähden, että vielä edellisenä vuonna reaalisosialismin edustajat olivat yrittäneet asein voittaa Suomen sodassa.
Eilahan ei tällaisiin pohdiskeluihin kalenterissaan ryhdy, mahtoiko ihmetellä koko asiaa. Perjantaina hän käy lauluharjoituksissa, lauantai-illan murjottaa kotona. "Ei mitään erikoista." Viikon ensimmäisenä päivänä sunnuntaina - vasta vuodesta 1973 viikko on alkanut maanantaista - Eila osallistuu Sibelius-konserttiin Seuratalolla. Sen ovat järjestäneet Kuusankosken orkesteri ja Kaiku-kuoro. "Kansaa oli aika runsaasti."
Maanantaina Elvi käy Mäyrämäellä ja antaa Eilalle hame- ja puserokankaan. "Puserokankaan annan Salmelle joululahjaksi." Olisiko Elvi jo silloin ollut töissä Heinosen kaupassa, jossa myytiin kaikkea muutakin kuin ruokaa, myös kankaita. Eletään aikaa, jolloin kaikesta on pulaa, ehkä Elvi on ehtinyt ostaa kangasta ennen kuin pakka on myyty loppuun.
Tiistaina lauletaan taas Kaiussa. "Lauloimme illalla (Työv., Voikkaan ja meidän kuoro) nauhalle - kokeilutarkoituksessa." Olisipa kiva tietää tästä lisää. Mitä laulettiin, millainen soundi kuoroilla silloin oli, millaisin välinein äänitettiin, tuliko nauha ehkä joskus radiosta. Emme saa tietää, sen sijaan saamme tietää, että joltain Birgitiltä on tullut kuva ja kirje ja velipuoli Jaakko on tullut lomalle. Keskiviikkoillan Eila viettää kotona sukkia parsien. Torstaina "Salmen kanssa illalla vannassa. Pesin taas tukkani oikein puhtaaksi. Radiosta tuli illalla hauskaa ohjelmaa." Missähän likat ovat käyneet pesulla, vannassa. Joskus aiemmin Eila kertoi heidän kylpeneen ammattikoululla. Oma saunakin Piirikkälän-Koivuniemen perheellä on, mutta kun vesi pitää kantaa äkkijyrkkää rinnettä ylös ratapihan takaa Osulan nurkalta asti, niin helpompi on kai kipaista itse valmiiksi lämmitetyille vesille muualle. Viljakaisen Ossin mukaan siskokset ovat tietenkin käyneet Kymintehtaan saunassa - siellä oli Kymiyhtiön konttoriväelle oma osastonsa, ammeet myös.
 |
| Mäyrämäen sauna oli kätevä varsinkin kesäaikaan. |
Lauantaina tarinaa tulvii pienen kalenterin sivu täyteen: "Illalla talolla tanssimassa. Kun menin sisälle näin Penan, mutta hän ei huomannut minua. Sitten hän hävisi eikä näyttäytynyt vähään aikaan ja luulin hänen jo lähteneen kotiin, mutta takaisin hän sentään tuli ja tuli hakemaan heti tanssiin. Samalla hän kertoi käyneensä hakemassa minua kotoa, kun ei siellä talolla ollut huomannut, mutta äiti oli sanonut minun olevan täällä. Tulimme yhdessä kotiin."
Sunnuntain 23. päivän jouluvalmistelut poikkeavat siitä, mihin myöhemmin kotona totuttiin. "Olin koko päivän kotona ja parsin sukkiani. Illalla tuli Pena hakemaan minua taas tanssimaan. Menimme!" Sukkien parsiminen on tietenkin hyödyllistä, kun uusia oli vaikea saada. Ja jos elintarvikkeita oli vähän, niin ehkä kaikista saaduista jauhoista oli jo tehty kakut ja piparit. Mutta en voi välttyä mielikuvalta, jossa tämän sukanparsijan ja tansseihin kirmaajan äiti Impi heiluu harjan ja rikkalapion kanssa, rapsii mattoja, paperoi hyllyjä, käärii lahjoja paperiin - olikohan lahjoja enempää kuin paperiakaan tuhlattavaksi siihen aikaan.
Jouluaattona Eilan Nelly-sisko, tämän mies Olli ja poika Juhani (Juha, Jukka) tulevat Lahdesta. Eila saa aika paljon lahjoja. Seuraavana yönä ei nukuta. "Heräsin yöllä klo 2 enkä osannut enää nukkua. Nousin ylös, keitin korviketta ja aloin lukea. Salmen kanssa lähdimme joulukirkkoon. Penakin oli siellä isänsä ja äitinsä kanssa. Illalla meillä oli Viljakaisen Elvi, Pethmanin Salme sekä Olli ja Eko." Että sellaista jäi mieleen joulukirkosta...
Tapaninpäivänä "Päivällä Elvin, Ossin ja Timon kanssa katsomassa Prinsessa Ruususta. Illalla tanssimassa. Taas Penalle kävi samoin kuin lauantainakin. Hän tanssitti minua joka tunnin. Tulimme yhdessä kotiin." Prinsessa Ruususen täytyi olla näytelmä, sillä ensimmäinen Ruusus-elokuva valmistui vuonna 1949.
Torstaina meno jatkuu ja Eilaa jo uuvuttaa. "Olin aivan kamalan väsynyt koko päivän. Illalla Seuratalolla K:kosken kunnan 25-vuotisjuhlassa. Se radioitiin. Olin kuoron mukana laulamassa." Perjantaina Eila parantelee kamalaa nuhaansa töiden jälkeen kotona. Lauantaina Pena soittaa Eilalle töihin heti aamusta. "Hän oli varannut liput illaksi ja sanoi tulevansa hakemaan minua kotoa. Illalla nim. on Seuratalolla karnevaalit. Pena tulikin illalla hakemaan minua ja lähdimme Seuratalolle. Tutustuin siellä Penan kämppäkaveriin Pauli Kiuruun sekä hänen tyttöönsä Irja Pokkiin." Myöhemmin näistä neljästä tuli hyvät ystävät. Pauli kuului kouvolalaiseen Kiurun veljessarjaan, Irja taas oli talon tytär Ruotsulasta - Kymintehtaan Pokinpelto on saanut nimensä juuri näistä Pokeista, jotka alun perin omistivat maan.
Sunnuntaina 30.12. Eila kirjoittaa innoissaan: "Illalla Seuratalolla. Siellä oli niin hauskaa, etten muista, koska niin hauskaa olisi ollut. (Kuusaan juhlat)." Maanantaina Pena pudottaa uutispommin. "Uuden Vuoden aatto. Pena tuli hakemaan minua kotoa. Olimme ensin Kymillä, mutta kun minun teki mieleni Seuratalolle lähdimme sinne. - Kun tulimme kotiin sanoi Pena yht´äkkiä että hänellä on tyttö T:reella ja että he aikovat mennä naimisiin. Hämmästyin aika tavalla, mutta en muuta. Kiitos Luojalle etten ole rakastunut Penttiin. Pena pyysi minua huomenna elokuviin saadakseen selittää. En luvannut varmasti."
 |
| Sivu Eilan rintamavieraskijasta |
Wikipedia:
"Rukajärven tie on Olli Saarelan ohjaama sotaelokuva, jonka ensi-ilta oli tammikuussa 1999. Elokuva perustuu pääosin maanviljelysneuvos Pentti Perttulin kertomukseen sekä Antti Tuurin ja Rukajärven suunnan historiikkitoimikunnan keräämään haastattelumateriaaliin. Sen pääosissa nähdään Peter Franzén luutnantti Eero Perkolana (alias Pentti Perttuli) ja Irina Björklund Perkolan rakastettuna lotta Kaarina Vainikaisena. Elokuva kuvaa löyhästi eversti Erkki Raappanan komentamaan 14. divisioonaan kuuluneen Kevyt osasto 2 polkupyöräjoukkueen tiedusteluretkeä Lieksajärven ympäri Suomen aloitettua etenemisensä Neuvostoliiton Karjalaan jatkosodan alkuvaiheessa kesällä 1941. Elokuva keräsi elokuvateattereihin yli 420 000 katsojaa, mikä teki siitä 1990-luvun katsotuimman kotimaisen elokuvan."
