perjantai 11. tammikuuta 2019

Kosti Hämäläinen vaalii pioneerihenkeä

Kosti Hämäläistä on metkaa kuunnella. Vähän kuin luennolla istuisi, niin jämäkästi Hämäläinen esittää asiansa. Ihmekös tuo, tässä kuunnellaan vanhaa sotilasta. Pitää sanoa vanhaa, koska ei voi sanoa entistä - Hämäläinen harrastaa edelleen sotilasasioita pioneeritaustansa pohjalta. Tapaamispaikka Kuusankoskitalo on hänelle tärkeä, musiikki kiehtoo, tänäkin vuonna hänellä on kausikortti Kymi Sinfoniettan konsertteihin.

Kosti Hämäläinen syntyi kotikylässään Kuusaanniemessä kotisaunassa. Synnytysosasto olisi silloin kyllä Kuusaalla ollut, mutta oli välirauhan aika, ja kaikki mahdolliset sairaanhoitopaikat olivat sotilaskäytössä. Isä Eino Hämäläinen oli kirvesmies, joka kiersi rakennuksilla lähiseudulla. Kosti oli hänellä kansakouluajan kesinä repsikkana ja teki kaikkea mitä pikkupoika osasi.
- Voikkaan ja Jaalan välisellä silloisella mutkaisella tiellä oli kurveissa kaiteet. Kivipylväiden väleissä oli hirsiset kaidepuut, ja jos hirret eivät olleet tarpeeksi pitkät, niitä jatkettiin ja saumakohtaan veistettiin liitos. Niitä isä rakenteli, ja siellä minäkin olin mukana.

Äiti Katri oli pitkään Kymiyhtiöllä ja jonkin aikaa villatehtaalla Lappakoskella töissä.
- Lappakosken villatehdas valmisti mm. puolustuslaitokselle peitehuopia tehtaalle tuodusta lumpusta. Tehtaan yläkerrassa oli hirveän pitkä kutomakone, joka pyöri ainakin kahdessa vuorossa - äitini oli sodan aikana koneella töissä. Hänellä on Talvisodan muistomitali siitä työstä, kuten työtovereillakin. Jatkosodan loppuvaiheissa äiti meni töihin Kymiyhtiölle. Minä olin paljon Lappakoskella isovanhemmilla hoidossa. Äiti oli yhtiöllä eläkkeelle jäämiseensä saakka, hissityttönä, siistijänä, massapaalien merkkaajana ja lopuksi Voikkaan tehtaalla, kun työt Kymintehtaalla vähenivät.

Lappakosken villatehdas. Kuva: Jukka Airola
Hämäläinen muistaa myös hyvin Pukkisaaren asioita lapsuudestaan. Pukkisaareen vei Kuusaanniemen puolelta autolla ajettava silta ja Valkealan puolelta kapeampi. Saaressa oli saha, kenttäsirkkeli, jolla sahattiin joesta nostettuja uppotukkeja. Niitä nostettiin talvisin jään päälle ja vedettiin hevosella saareen sahattavaksi. Kosti oli pikkupoikana joskus kuorma-autoa kuljettaneen Uolevi Korpelan repsikkana siinä hommassa.
Pukkisaari. Kuva: Jukka Airola

Pikkupojan mieleen jäi myös selkeänä tukkien matka. Ensin oli sortteeri, jossa eroteltiin Kymiyhtiölle jäävät ja Myllykoskelle ja Inkeroisiin jatkavat tukit. Kymintehtaan kohdalla etelämmäs matkaavat tukit sukelsivat vesivoimalaitoksen toisessa päässä suppilon läpi voimalaitoksen alta kosken alapuolelle.

Nuoren Kosti Hämäläisen mieleen ovat painuneet myös eri uittajien eriväriset soutuveneet, keluvene, harvinaiset tukkilautat, irtouitot, Pukkisaaren alava maa ja jyrkkä mäki.
- Pukkisaari oli mieluinen leikkipaikka. Kuusaanniemessä asuessamme kävimme jatkuvasti Lappakoskella äitini vanhempien luona, ja reitti kulki Pukkisaaren kautta.

Myös Kuusaanniemi on jäänyt tarkkana maisemana muistoihin. Kimmo Seppäsen kirjan kuvista selviävät vielä tarkemmin pajakuuset, kaupat, kenttä, Eerolan lato, koko kylä ilmakuvassa ja tietysti oma koti.
- Olimme vuokralla kahden perheen talossa, jonka tehdas omisti. Lähellä oli Rapakoski. Siinä oli pieni saari, jonne pääsimme isompien poikien avustuksella. Isot pojat pitivät meistä muutenkin huolta, järjestivät mm. urheilukilpailuja.

Vuonna 1949 Hämäläisen perhe muutti Kuusaanniemestä Kyminpuolelle Kolarin taloon. Kosti oli silloin kahdeksanvuotias. Hän muistaa autokoulun omistajan talon ja pihapiirin tarkkaan.
- Pihassa oli kolmen auton talli ja sen takana vielä toinen autotalli. Siellä oli enää pari autoa jäljellä, 30-luvun mallia oleva Reo ja toinen, 30-luvun alkupuolelta oleva kantti kertaa kantti -auto. Kolme autotallia oli vuokrattu ammattiautoilijoille kuorma-autotalleiksi.

Hämäläinen on ollut myös elokuva-alalla. Kodin lähellä oli elokuvateatteri Kino Sampo, ja Kostin kaveri houkutteli hänet sinne tsuppariksi. Hän oli niissä hommissa vuoden -56 loppukesään, jolloin perhe muutti muualle.
- Me vietiin filmejä linja-autoon Kymintehtaan saunan eteen joka toinen ilta esitysten jälkeen. Laatikossa oli seniltainen elokuva. Se toimitettiin Kouvolan rautatieasemalle. Kävin myös vaihtamassa rahaa, koska kolikoita tarvittiin paljon lipun maksussa. Meillä oli ilmaiset kuvat, niin paljon kuin viitsi katsoa. Elokuvat vaihtuivat parin illan välein. Vain sellaiset kuin Kippari-kvartetin tähdittämä Balladi Saimaalta tai ihan uusi Rovaniemen markkinoilla vuodelta -51 kestivät pitempään.

Kymintehtaan sauna. Kuva: Arto Sulanen
Kymintehtaan pääväylä Niskalantiellä oli koko Kuusankosken kauppakeskus. Kosti luettelee liiketiloja Klubin portilta Niskalaan päin.
- Ensin oli kioski saunasta viisikymmentä metriä tehtaalle päin. Sitten oli Kymintehtaan sauna, sen jälkeen tie ja silta lautalle, sitten Kolarin talo ja lyhyttavaraliike. Toisella puolen tietä oli Valkealan Säästöpankki ja leipomoliike, Kino Sampo, päätien ja Rantakulmantien risteyksessä kioski ja ns. Miljoonatalo, jossa oli kirjakauppa, kemikalio ja huonekaluliike. Toisella puolen Kino Sammon naapureina oli Jokirannan ruokakauppa, parturiliike, Laukkasen kenkäkauppa, Niemisen liike, Martealan kangaskauppa. Kun jatketaan alaspäin, tulee urheiluliike, risteyksessä oli Kuusankosken Osuuskauppa, Vettasen ruokakauppa. Ja monta muutakin oli, liikekeskus tämä oli, Hämäläinen päättää listansa.

Liikekeskus on jäänyt nuoren Kostin mieleen tarkasti, vaikka hän muutti sieltä perheensä mukana pois vuonna -56. Silloin Hämäläiset saivat valmiiksi omakotitalonsa Nirvistentiellä.

Kosti Hämäläinen kävi kansakoulua kolmessa eri paikassa Kuusankoskella, kaikkiaan seitsemän luokkaa. Ikäryhmänsä tyypilliseen tapaan hän kävi myös Kymiyhtiön kaksivuotisen ammattikoulun.
- Minut opetettiin puutöille, metallisorvaukseen, peltitöihin, hitsaukseen, viilaamiseen. Piirtämisestä opetettiin alkeet, lisäksi suomen kieltä, matematiikkaa, yleisaineita, Hämäläinen luettelee.

Valtaosa ammattikoulusta valmistuneista lähti yhtiölle töihin. Hämäläinenkin tuli joksikin aikaa Kymiyhtiöön. Hän oli ensin Voikkaankoskella tekemässä uusia patolaitteita.
- Olin nuorempana panostajana, porailin reikiä isoihin kiviin ja räjäytin dynamiitilla pienemmiksi.  Loppuvaiheessa jouduin löysitöihin, ja yötyöstä en ole koskaan pitänyt. Aikani sitä tein mutta lähdin sitten.

Varusmiespalveluksensa Kosti Hämäläinen aloitti jo 17 vuotiaana Korialla.
- Olin peruspioneeri, Hämäläinen sanoo ja esittelee valokuvaa, jossa hänellä on aselajin satavuotismerkki. - Olen vuodesta -59 ollut pioneeri, olen edelleen ja käytän sotilaspukua erilaisissa tilanteissa.

Hämäläinen on aktiivinen ja avulias eläkeläinen.
Sisaren mies oli Puolustuslaitoksella töissä, ja hänen esimerkkinsä innostamana Kosti otti aikanaan yhteyttä Korian varuskuntaan ja kysyi, oliko kersantin vakansseja vapaana. Sattui olemaan, Hämäläinen laittoi paperit, ja siitä sotilasura lähti liikkeelle. Koria oli hänen palveluspaikkansa koko työuran ajan. Hän eteni aikanaan sotilasmestariksi.
- Koko aliupseeriura alokkaasta sotilasmestariksi - eikös se ole ihan kohtuullinen, kun ei ole käynyt  niitä korkeita kouluja? Mutta se oli työmaa, olen viettänyt siellä vain työaikani, en vapaa-aikaa. Ikävä kyllä en ole ollut aliupseerikerhon asiakas muuta kuin päiväkahvin merkeissä, Kosti hymyilee.

Kosti luonnehtii itseään pioneeriaselajin sekatyömieheksi.
- Tein kaikkea mitä tarvitaan ja mitä muut eivät halua tehdä. Sain sieltä leivän, viihdyin työssäni, mutta se on mennyttä aikaa. Nyt asuntomessualueeksi muotoutuva alue ei ole enää minun varuskuntani. Olen sen tuonut julki myös korkeille esimiehilleni.

Sotilaat lähtivät vielä 80-luvulla eläkkeelle nuorina. Hämäläinenkin jätti varuskunnan 46-vuotiaana vuonna 1987. Nykyisinhän eläkkeelle tai reserviin siirrytään 56-58 -vuotiaina.
- Palvelusvuosia kertyi 27. Olin siinä onnellisessa asemassa, että esimiehinäni oli pääsääntöisesti joko varusmiesaikaisia kavereitani tai toimistotöissä mies, joka oli lukenut itsensä kersantista kapteeniksi. Minulla oli hirveän hyvä olla työssä. Se annettakoon näin julkisena tunnustuksena. Viimeisin komentajani on ollut meillä alokkaana silloin, kun olin nuori mies, nykyisin hän on eversti evp.

Hämäläinen meni naimisiin vuonna -65. Vaimo sai paikan aluesairaalasta, ja pariskunta muutti Kuusankoskelle kirkon viereen.
- Täällä on oltu kahden kilometrin säteellä kirkosta tähän saakka.

Kymijoen katselu tuo muistoja mieleen.
Alle viisikymppisellä on vielä rutkasti tehokkaita työvuosia edessä. Niinpä Kosti Hämäläinen lähti koulukaverinsa liikennöintiyritykseen rekan kuljettajaksi. Hänellä oli valmiina sekä linja-autokortti että yhdistelmäajoneuvokortti.
- Olen hyödyntänyt täysin kumpaakin. Ajoin kuorma-autolla ja rekalla Oulua ja Kemiä myöten. Linja-autolla ajoin Ruotsissa, Tukholmassa. Ehkä mukavin matka linja-autolla oli Pohjois-Kymenlaakson Sotilaskotiyhdistysten yhteinen matka Visbyn saarelle joku vuosi sitten, toimin siellä kuljettajanakin. Se retki jäi mieleen.  Vuonna -97 vaimoni sairastui vakavasti, ja siitä eteenpäin keskityin olemaan vain vaimoni autonkuljettaja hänen loppuaikansa.

Eläkkeellä Kosti Hämäläisellä on aikaa muille, kun ei ole sitoumuksia mihinkään suuntaan. Hän auttelee tuttuja ikäihmisiä, harrastaa musiikkia ja sotilasasioita.

Kymi Sinfoniettan konsertit saavat Kosti Hämäläisen liikkeelle säännöllisesti. Hän on tutustunut henkilöstöönkin jo "aika mukavasti".  Totta, takarivissä istuksivan Kostin seuraksi ilmaantui viimeisimmässäkin konsertissa orkesterin toimitusjohtaja kuulumisia vaihtamaan.

Toinen tärkeä harrastus on kuusankoskelainen reserviläisten yhteistyö.
- Meillä on neljä yhdistystä, Voikkaan reserviupseerikerho, Voikkaalla on myös Reservin aliupseerit, Kuusaalla on Reserviupseerikerho ja Kuusankosken reserviläiset. Olen viimeksimainitussa vahvasti mukana toiminnassa mutta myös koko Kouvolan seudulla aika toimivana jäsenenä. Minulla on aikaa, jos joku tarvii, minulle riittää puhelinsoitto: "Lähdetkö?" Olen koettanut etsiä vaimoakin, mutta kukaan ei ole huolinut minua. Täytyy olla yksin.


 Eijaleena Martikainen

Toivo Hautamäki - Kymiltä kiinteistöhuoltoon

Toivo Hautamäki on ajanut aamulla kotoaan Helsingistä Kuusankoskelle tapaamaan kansakouluaikaisia luokkakavereitaan. Lounaalta hän on tullu...