Tämä optikko on itse rauhallisuus tehdessään näöntarkastuksia työpaikallaan Kuusaan liikekeskuksen optikkoliikkeessä. Optikon ammattikuvaus latelee työntekijältä vaadittavia ominaisuuksia laidasta laitaan. Työ vaatii valon ja optiikan osaamista, teknisten laitteiden hallintaa, käsityötaitoja, liike-elämän taitoja. Ja jokainen optikolla käynyt tietää, että se vaatii myös psykologisia taitoja. Lappalaisen käsittelyssä uskoo helposti, miten silmäni voivat ja mitä kuuluisi seuraavaksi tehdä.
Silmäoptiikassa Lappalaisen työssä tärkeintä ovat näöntarkastukset ja oikeanlaisten silmälasien etsiminen asiakkaille. Koulutusaikana Hanna opiskeli perin pohjin lasien hionnan, mutta nykyisin linssit tulevat muualta valmiina.
- Sitten me täällä istutamme ne kehyksiin,Hanna Lappalainen kertoo.
Koulutus uudistuu kaiken aikaa
Piilolasitkin ovat optikon kanssa hankittavia varusteita - jos tämä on hankkinut piilolasikoulutuksen ja jos asiakas on yli 8-vuotias eikä hänellä ole silmäsairauksia. Hanna Lappalaisen opiskeluajoista optikon koulutus on muuttunut jatkuvasti - lyhentynyt mutta täydentynyt. Hanna valmistui 80-luvun alussa, ja sen jälkeen koulutus, oikeudet ja työnkuva ovat olleet jatkuvassa muutoksessa.
- Ensi jouluna valmistuvilla optikoilla on jo sellaisia valmiuksia, joita ei keväällä valmistuvilla vielä ole. Piilolasikoulutus, heikkonäköisten apuvälineiden sovituskoulutus ja -oikeus, tutkimustippojen käyttö kuuluvat myöhemmin aloittaneilla peruskoulutukseen, Lappalainen täsmentää.
Hanna Lappalainen on hankkinut täydennyskoulutusta työn ohessa. Piilolasikurssi tuli käytyä pian valmistumisen jälkeen, työterveyshuollon asiantuntijana toimimiseen oikeuttava koulutus myöhemmin. Kun optikoille vuonna 2011 alettiin järjestää lääkkeenmääräämisestä annetun asetuksen mukaista pätevöittävää lisäkoulutusta, ns. "tippakoulutusta", Hanna oli mukana ensimmäisellä kurssilla.
- Siitä lähtien olen käyttänyt tutkimustippoja tarvittaessa, siis kun silmää tutkitaan tarkemmin. Sillähän voidaan tehdä terveysseulontaa - hakea poikkeavuuksia silmästä. Mutta kurssi ei tehnyt meistä silmälääkäreitä, optikko Lappalainen alleviivaa.
Optikon vastaanotto voi paljastaa merkkejä piilevistä sairauksista
Optikon tarkastuksessa voi herätä epäilyjä tyypillisistä silmän ja koko kehon sairauksista. Top vitoseen ikääntyvässä silmässä kuuluvat harmaakaihi, silmänpohjan rappeumat, glaukooma, korkea verensokeri ja korkea verenpaine, jotka saattavat tehdä muutoksia silmänpohjaan ja etenkin sen verisuonistoon.
- Optikot eivät tee diagnoosia. Etsimme poikkeavuuksia normaaleista näkymistä, mutta lääkärin tehtävä on selvittää, onko kyseessä silmäsairaus ja mikä on sairauden laatu. Kyllähän me optikotkin paljon silmästä jo näemme, ja epäilyksen perusteella lähetämme sitten lääkärille, Hanna Lappalainen selvittää työnjakoa.
Harmaakaihi on siis yleisimpiä ikääntyneiden silmien vaivoja. Mutta se ei olekaan mikään verho, joka poistetaan leikkauksessa. Haarmaakaihi on samentumien kokoelma silmän mykiössä, ja rajankäynti siitä, milloin tilanne on kääntynyt kaihiksi, on tarkkaa.
- Mykiössä voi olla pieniä samentumia jopa syntymästä saakka. Jos ne eivät vaikuta näön tarkkuuteen, ei yleensä puhuta harmaakaihista. Rajanvetoa käydään silloin, kun samentumat alkavat alentaa näöntarkkuutta.
Harmaakaihi tulee lopulta kaikille, kun jaksaa odottaa, Hanna Lappalainen lupaa.
- Ellei se ole tullut seitsemänkymppiseksi mennessä, niin sitten kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluessa, kyllä se sieltä tulee. Sitten samentunut oma mykiö poistetaan, ja tilalle pannaan kirkas muovinen linssi.
Asiakasta voi neuvoa vaikka tekosilmän avulla. |
Korkea verensokeri taas muuttaa silmän verisuonistoa. Se mm. lisääntyy, ja uudet suonet ovat herkkiä ratkeamaan. Tällaista silmää voidaan auttaa yleensä laseroimalla, jolloin verenkierto ja hapensaanti paranee silmän pohjalla. Kakkostyypin diabetesta sairastavista lähes kolmanneksella on arvioitu olevan jonkinasteisia muutoksia silmänpohjalla jo taudin diagnosointivaiheessa.
- Siksi optikon tekemät silmien terveystarkastukset auttavat löytämään myös diabeteksen, josta ihminen itse ei ole edes tiennyt. Epäilyttävien löydösten myötä ehdotan hänelle esim. terveyskeskukseen tai silmälääkärille menoa, sanoo Lappalainen.
Hanna tarkastaa näön mieluummin näillä koekehyksillä kuin isolla laitteella. |
Anna silmillesi mahdollisuus
Moni kuusikymmentä täyttänyt on havainnut silmässään välähdyksiä, täpliä maisemassa ja hämähäkinseitin kaltaisia kuvioita ja saanut tarkastuksessa kuulla, että lasiainen on mahdollisesti irtaantunut. Usein se käy hallitusti ja jopa huomaamatta eikä vaikuta näköön sen enempää. Paljon harvinaisempaa on verkkokalvon irtautuminen, jonka moni kokee salamointina tai nokisateen kaltaisena näkökentässä ja tuntuu kuin osalle silmää olisi ilmestynyt verho. Tällaiset verkkokalvon ongelmat pitääkin sitten hoitaa ja nopeasti, usein leikkauksella.
Silmässä myös tapahtuu monenlaista ilman että ihminen välttämättä huomaa. Optikko Hanna Lappalainen toivoo siksi, että väki pitäisi huolta näöstään ja kävisi tarkastuksissa.
- Usein käynti optikolla riittää, hän lainaa Suomen Optisen Toimialan tunnuslausetta.
Optikot korostavat, että heidän palvelunsa on osa terveydenhoitoa, ja muistuttavat silmien tarkastuksen merkityksestä ihmisten hyvinvointiin. Optisen Toimialan kampanja suosittelee, että silmät tarkastettaisiin vähintään kahden vuoden välein. Kun kuulee Hanna Lappalaisen analyyseja silmän kunnosta ja näköä uhkaavista asioista, uskoo helposti ettei kehotuksen taustalla ole vain liiketoiminnan kasvattaminen.
Lisää aiheesta: http://www.optometria.fi/
Nuorena ihminen pääsee näkökyvyn seulontoihin esim. koulussa tai työterveystarkastuksissa.
- Jos nuorella on silmässä oireita, usein käynti optikolla riittää. Lasien käyttäjien kannattaa käydä tarkistuttamassa silmänsä parin vuoden välein. Yleisiä ohjeita ei voi antaa, koska tilanteet vaihtelevat kovasti yksilöittäin. Tarkemmat ohjeet juuri itselle saa, kun tulee tarkastukseen, optikko neuvoo.
Neljänkymmenen ikävuoden jälkeen kannattaa tarkistuttaa silmänsä vaikkei käyttäisikään laseja.
- Silloin mm. silmänpaineet ja muut piilevät viat alkavat uhata näennäisesti terveitäkin. Niitä koetamme seuloa optikkokäynneillä ja selvitämme, onko tarvetta laseihin tai lisätarkastuksiin. Tahti riippuu silmäparista, ja jos tarve vaatii, ohjaamme lääkäriin, Hanna Lappalainen selvittää.
Sattuman sanelema optikko
Hanna Lappalainen kertoo päätyneensä alalle puolivahingossa. Myös hoitoala ja opettaminen näyttää kiinnostaneen Hannaa jo nuorena. Molempia hän nyt toteuttaa optikontyössään - opetusta tosin aivan yksilöllisesti eikä luokan edessä.
- Aloitin opinnot vuonna 1978 Helsingin IV sairaanhoito-oppilaitoksen optikkojaoston ensimmäisellä kurssilla. Opinahjoa järjesteltiin vielä uuteen uskoon, ja valmistuinkin neljä vuotta myöhemmin terveydenhoito-oppilaitokseksi muuttuneesta koulusta, Hanna naurahtaa.
Optikkoliike on ollut Lappalaisen työpaikkana jo opiskeluajoista lähtien. Samalla Silmäoptiikalla tämä haminalaistyttö on viihtynyt jo yli 30 vuotta, välillä sen eri myymälöissä, etupäässä Kuusaalla ja Kouvolassa. Kuusaan myymälän nykyinen paikka kauppakeskuksen sisällä on Hannan mielestä selvästi parempi paikka kuin huoneisto vanhassa keltaisessa talossa. Uudessa paikassa sisään tulee helpommin pistäytyjiä, kun ovi on apposen auki käytävälle.
- Kauppakeskuksissa liikkeet tukevat toisiaan, on yhteistä tilaa, parkkipaikka pihalla, samalla reissulla käydään ruokaostokset ja muut asiat. Kiitokset lahtelaisille, Hanna naurahtaa viitaten tapahtumasarjaan, joka poltti Yhdystalon ja purkautti keltaisen talon.
Sri Lanka, Venezuela, Kouvola - näkeminen on tärkeää kaikkialla
Optikko Lappalaisella on kokemusta muustakin kuin Kuusaan liikekeskuksen sisäsiististä työstä kotikulmilla. Hän on mukana yhdistyksessä, joka tuo näkemisen mahdollisuuksia ennennäkemättömille joukoille ympäri maailmaa. Vision For All - yhdistys organisoi vanhojen silmälasien keräämistä ja viemistä kehittyviin maihin. Perillä yhdistys järjestää yhteistyökumppaneiden kanssa maan köyhimmillä alueilla näöntarkastuksia, joissa etsitään mahdollisimman sopivat lasit silmälasittomille.
- Etsimme heille sellaiset lasit, jotka auttavat heitä tulemaan toimeen. Eiväthän ne täysin kohdalleen satu, mutta lähtökohta on se, ettei heillä ole mitään laseja ja olisi ihan kiva jotain nähdäkin. Emme kuitenkaan kilpaile paikallisten silmälasikauppiaiden kanssa pyrkimällä syömään riisejä heidän kupistaan. Kohteenamme on aina väestönosa, jolla ei muuten olisi rahaa hankkia minkäänlaisia silmälaseja, Hanna Lappalainen kertoo.
- Suomalaisilla on tavoitteena tehdä matka tai kaksi vuodessa. Laseja meillä on, mutta raha ja aika rajoittavat. Meininki on se, että soittajat maksavat viulunsa - toki avustuksiakin olemme kustannuksiin saaneet.
Lappalainen on käyttänyt matkoihin kesälomiaan. Yksi reissu kestää pari viikkoa, ja noin puolet 1400-1500 euron hintaisesta matkasta kukin rahoittaa itse.
- Jos oikein tehokkaita olemme, saamme vietyä mukanamme kahden viikon lasit ja jaettua ne ihmisille. Pitempään ei kannata olla, koska lasit loppuvat kesken. Matkalaukkuihin kun ei mahdu mukaan otettavaksi määräänsä enempää, Hanna naurahtaa.
Tulos palkitsee työn tekijän.
- Srilankalaisen kalastajan kasvoille nousee epäuskoinen hymy, kun hän yhtäkkiä näkee kauas: voiko tämä olla tottakaan? Eräs autonkuljettaja näki hyvin 25 senttiin ja sitä kauemmas huonommin... Tosin tiet ovat siellä niin heikossa kunnossa, ettei niillä voi kovaa ajakaan, mutta silti, autonkuljettajana! Kun vein hänet oikeanvahvuisten lasien kanssa ikkunaan, hän ihmetteli kuinka nyt näkyvät kaukaa autotkin, jopa puun lehdet. Hän oli vain tottunut ajamaan vaikka näki yhä huonommin. Ehkä hän ei ollut huomannut itsekään, missä kohdin oli ajanut vähän huonommin, Hanna naureskelee.
Työolot kehittyvissä maissa ovat niukat, eikä hotellimajoitukseksi kutsuttu yöpyminen saisi meilläpäin aina sitä ensimmäistäkään tähteä. Lappalainen ei valita. Hänestä työ siellä on kiinnostavaa, ja tuloksen näkee saman tien.
- Ihmiset tulevat jonottamaan parhaissa vaatteissaan. He lähtevät paikalta hymyssä suin. Se vain tuntuu hyvältä, Hanna Lappalainen kiteyttää.
Hanna on hurahtanut hassuihin kelloihin. |