tiistai 1. huhtikuuta 2014

Ketjureaktio Kansantalon korttelissa, osa 1: Ansu laajentaa

Kuusankosken keskustassa Kansantalon korttelissa tehdään muuttoa -ainakin kolmessa yrityksessä. Kopran kelloseppäliike lopettaa, samoin Muotitalo Raimo Laine Kauppakadun puolella. Käsityöliike Ansu sen sijaan laajentaa ja tarvitsee siihen isommat tilat. Se muuttaa Valtakadulta Muotitalon tiloihin. Vanhan torin laidalla Foto Mikaelissa odotetaan, että Ansu pääsee siirtymään, sillä Tapio Ojanperän valokuvausliike on tulossa sen tilalle. Pikapuoliin lisää kolmesta muusta, mutta nyt väri-iloa pursuavaan Ansun käsityöpuotiin.

Käsityöliike Ansun omistaja Anna-Liisa Juusela pyörittelee päätään - itselleen. Hän on muuttotouhuissa ja pitää peukkuja, että Muotitalo saisi tyhjennnettyä liiketilansa jo pääsiäiseen mennessä. Kymmenenä viimeisenä yrittäjävuotenaan Ansu ei aio jäähdytellä. Hän toteuttaa monivuotisen ideansa erilaisesta käsityökaupasta.
Anna-Liisa Juusela

Liikkeessä ei vielä huomaa mistään, että muutto on edessä viimeistään vapun jälkeen. Ansu vakuuttaa, että muutto käy nopeasti, kun seuraava liiketila tyhjenee.
- Onhan minulla yöt aikaa, ja mies ja pojat auttamassa.

Nykyinen liike Valtakadulla on erinomaisella paikalla, mutta sinne eivät Ansun ideat enää mahdu.
- Tilat ovat liian pienet, tätä ei voi laajentaa eikä tässä kehity. Kun neliöitä on vain 70, en saa tavaroihin järjestystä, Ansu sanoo määrätietoisena.

Perusjuttujen rinnalle erikoistuotteita

Liikkeen joka nurkka on tehokkaassa käytössä, eikä satunnainen kävijä osaa toivoa mitään lisää. Ansu itse tietää paremmin. Tavallisen rinnalle on tulossa helmiä.
- Peruslangat minulla on, nyt tarvitaan erikoislankoja. Perusnapit on, nyt hankitaan erikoisnappeja. Perusvetoketjut on, pian meiltä voi ostaa pitsisiä vetoketjuja metritavarana. Niitä ei nykyiseen  kauppaan mahdu.

Erikoistuotteilla päästään toteuttamaan uusia villityksiä, joita Ansu nappaa asiakkaiden puheista, jatkuvasta alan opiskelustaan, maahantuojien vinkeistä ja omasta päästään.
- Nyt aion opetella hookingin ja pitää siitä syksyllä kursseja uudessa liikkeessä. Siinä neulotaan koukkuneulalla erikoiskankaaseen, ja sillä syntyy mitä vaan sisustustarvikkeita - pöytäliinoja, tabletteja, tuolinpäällisiä, käsilaukkujakin.

Nauhavalikoimakaan ei nykyisellään riitä tuunaajille, joita on paljon.
- Minulla on satiininauhaa, nyöriä, puuvillanauhaa. Uuteen paikkaan tulee paljettinauhoja, viimeistelyyn tarkoitettuja nauhoja - jos minä en keksi hankkia, niin asiakas kertoo mitä puuttuu ja se hankitaan, Ansu suunnittelee.

Pari kolme vuotta sitten suurta huutoa olivat ekologiset langat - hampusta, bambusta, jopa maidosta tehdyt. Nyt ne ovat poistuneet valikoimista liian kalliina.
- Noista vain bambu on jäljellä. Sen rinnalle ovet tulleet puuvilla, alpakka ja merinovilla. Sukkalankojen ykkönen on aloe vera. 


Perinnettä nykyaikaan

Liikkeen seinällä on valikoima muliinilankoja ristipistotöihin. Anna-Liisa Juusela sanoo, ettei perinteinen käsityö ole erityisesti huudossa nyt, sitä pitää hiukan auttaa.
- Käsityöliikkeen tehtävä on viedä perinnettä eteenpäin. Vanha valikoima säilytetään, uutuudet tulevat sen rinnalle. Pellavaisia valmiiksi painettuja pöytäliinoja tulee edelleen, vanhaa pitää olla mukana. Toisaalta käsityönteko jumittuu helposti villasukkaan ja hattuun, mutta eihän se ole tarkoitus. Lapasen ei tarvitse olla aina se peruslapanen, siihen voi ideoida vaikka mitä uutta, Ansu hehkuttaa.

Asiakkaista näkee, että käsityön teko innostaa yhä uusia harrastajia. Ansullakin ideat pyörivät päässä yötä myöten. Mutta ei tällä alalla kultaa vuolla.
- Käsityöliikkeen pito on minulle tosi kallis harrastus. Eihän minun tietenkään kannattaisi vaihtaa isompaan - vuokra nousee eikä myynti voi niin paljon kasvaa, että se korvaisi kaiken. Mutta en ikipäivänä vaihtaisi ammattia.

Ennen kaupasta käytiin ostamassa langat ja sillä selvä. Nykyisin myyjän on osattava ideoida asiakkaan kanssa malli, laskettava silmukat, mietittävä ulkonäköä ja tietenkin ohjattava ostamaan oikeat tarvikkeet kuhunkin tuotteeseen.
- 90 prosenttia työstäni on sitä, että neulon mallit, ohjaan ja opastan. Ei hattua tehdä mistä sattuu, vaan minun on osattava kertoa asiakkaalle, mitkä ovat oikeat tarvikkeet sitä varten. Asiakkaan ei tarvitse osata laskea silmukkamäärää, Ansu kertoo työnkuvastaan.


Ansu ei hengitä asiakkaan niskaan

Alan harrastaja - kästyäihmiin kuten kuusaalainen sanoo - saa pian paikan, jossa kaupanteko on vain yksi osa toimintaa. Anna-Liisa Juusela on uneksinut uudenlaisesta liikkeestä jo viisi vuotta, joten visiot ovat valmiina.
- Jos kaikki onnistuu, liikkeestä tulee valoisa. Lattiat eivät ole täynnä tavaraa. Siellä on kaikenlaista itse tehtyä käsityötä ja askartelujuttua väljästi aseteltuna, ei niin kuin täällä kirpputorihyllyä muistuttaen. Myymälän reunat kalustetaan uusin kalustein, mutta keskellä tilaa on antiikkinen lasivitriini. Haluan, että minun kaupassani on vanha aika nykyaikaistettuna, Ansu visioi.

Napin tarkoitus on olla koriste.
Tavarat ovat vasta osa myymälän ideaa. Yhtä tärkeää on se, että sisään tuleva viihtyy ja uskaltaa viipyä vaikkei ostaisi mitään.
- Haluan että ihmiset tulevat kauppaan ja huomaavat saavansa sieltä uusia ideoita. Haluan, että kun ihminen avaa minun kauppani oven, hän jättää kiireen taakseen, katselee kaikessa rauhassa ympärilleen ja uskoo ettei ole pakko ostaa. Voi käydä vain vaikkapa nauttimassa väreistä. Rahanteko määrää nykyään ihan liiaksi kaikkea, Ansu harmittelee.

Uuteen 115 neliön tilaan mahtuu myös olonurkkaus, jonne voi pienellä porukalla tulla vaikka itse tekemään käsitöitä.
- Alle kymmenen hengen ryhmä voi hyvin kokoontua neulomaan, juoda kahvia ja saada vinkkejä minultakin. Sosiaalinen osa minun kaupassani on iso, Ansu kertoo silmät loistaen.

Kuuntele Ansun haastattelu:
http://youtu.be/4JTtHQlQpQI



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kouvolalaista nykymusiikkia

https://soundcloud.com/thiefinger https://soundcloud.com/qualityheadprofile