Iitin musiikkijuhlien taiteellinen johtaja Laura Mikkola näyttää
tiistailounaalla erityisen hehkeältä. Syy voi olla aamu-uinti: sata
vetoa kotijärvessä. Tai sitten syy on se, että Iitin juhlat ovat hyvässä
kuosissa. Taiteilijoista muut paitsi laulajat ovat paikalla - terveinä -
ja edessä on taas paljon annettavaa yleisölle. Yleisö puolestaan on jälleen
osoittanut kiinnostuksensa Iitin tarjontaan: muutama konsertti on
loppuunmyyty, ja parista peruutuslipusta syntyy ihan kilpailua.
Taiteellinen johtaja soittaa itse festivaaleilla joka päivä. Häntä innostaa kaikki laidasta laitaan.
-
Odotan innolla Beatles-konsertteja. Tietenkin Kaija Saariahon teosten
esitykset erilaisissa kokoonpanoissa kiinnostavat erityisesti. Dvorákin pianokvintetto kirkossa, Puimalan yllätyksellinen ohjelma - kaikkia näitä odotan yhtä kovasti. Asiat ovat esityspaikkojenkin suhteen oikein hyvin, vaikka tilat ovat hieman vaihdelleet vuosien mittaan, Laura kertoo.
Laura
Mikkola on jälleen kerran itse suunnitellut ohjelmiston ja saanut paikalle tasokkaan
muusikkojoukon omien suhteittensa ja neuvottelutaitojensa ansiosta. Taiteilijat tulevat mielellään Iittiin, mutta Matti Salmisen ja Kaija Saariahon kanssa on yritetty sovittaa aikatauluja yhteen monta vuotta. Nyt onnisti.
- Matti Salmisen kanssa meillä oli hyvin haasteellinen tapaaminen Töölön torilla viime syyskuussa. Hän lupautui laulamaan jopa kolmessa konsertissa Iitissä - huikeaa. Hän oli tutkinut tarkkaan Iitin aikaisempia ohjelmistoja ja oli tosi innokas tulemaan. Todennäköisesti hän ampaisee ensimmäiseksi golf-kentälle, Laura nauraa hauskaa, käheää nauruaan.
Tämän
energiapakkauksen omat kuulumiset ovat hatunnoston arvoiset. Hänhän on
opiskellut Sibelius-Akatemiassa, Curtis-instituutissa Philadelphiassa ja
Bloomingtonin musiikkikorkeakoulussa Indianassa. Mutta vielä piti
hoitaa yksi homma valmiiksi.
- Kirjoitin
lopultakin ylioppilaaksi. Kävin vuoden aikana lukion kurssit läpi, ja
sitten minulla oli lakkiaiset! Laura hehkuu.
Laura on samalla soittanut suuritöistä pianokonserttoa Ranskassa ja Sveitsissä Lyonin orkesterin kanssa ja konsertoinut muuallakin paljon, mm. Kairossa.
- Edessä on tosi tiivis kesä, soitan kymmenellä festivaalilla Suomessa ja Tanskassa.
Lauran kuusivuotias esikoinen on jo tottunut kuuntelemaan musiikkiharjoituksia
ja lähtee joskus äitinsä kanssa myös esiintymismatkoille. Musikaalisuus kulkee verenperintönä: Fredrika on jo kolme vuotta soittanut viulua, itse valitsemaansa instrumenttia. Lauran tyttäret ovat mukana Iitissä nytkin ja nauttivat täysin siemauksin maallaolosta ystäväperheen hoivissa. Äidille jää näin aikaa emännöidä musiikkijuhlia, harjoitella päivän mittaan omia kappaleitaan ja esiintyä konserteissa. Ja käydä aamu-uinnilla saamassa kunnon herätys.
Viulisti Helmi Kuusta kiehtoo ihmisen käytös
Helmi
Kuusi soittaa viulua Helsingin kaupunginorkesterin
ykkösviulusektiossa ja nauttii uuden musiikkitalon hienosta
akustiikasta. Hän on soittanut kaupunginorkesterissa pari vuotta mutta
on myös intohimoinen kamarimuusikko. Kamarimusiikkia hän on eri
kokoonpanoissa soittanut monilla festivaaleilla, mm. Kuhmossa ja
Naantalissa. Iitissä Helmi Kuusi on nyt toista kertaa esiintyjänä.
Hänellä on viulistintehtäviä neljässä konsertissa, keskiviikkona ja
lauantaina.
Muusikontyöt
eivät ole Helmin ainoa intohimo. Viime vuonna hän aloitti psykologian
opinnot Turun yliopistossa ja on tehnyt musiikkityötään puoliviralla.
-
Jouduin käden takia pitkälle sairaslomalle ja päätin toteuttaa
pitkäaikaisen haaveeni psykologiasta. Se on ollut kivaa vastapainoa.
Helmi kertoo olevansa hurjan kiinnostunut ihmisen käyttäytymisestä, myös suhteessa musiikkiin.
-
Kun ihmisellä on pitkä historia instrumenttinsa kanssa, se myös muokkaa
hänen kehitystään. Minua kiehtoisi alan tutkimustyö tulevaisuudessa.
Minulla on pitkä ura vielä edessä viulistina, ja muusikon työhön liittyy
paljon fyysisiä vaivoja, joten tutkimustyö antaa vaihtoehdon,
Helmi suunnittelee.
Psykologian opiskelu antaa myös
näkökulmaa orkesterissa toimimiseen, jossa on muitakin virityksiä kuin
soitinten: ihmisten väliset suhteet.
- Olen kovasti miettinyt orkesterityöyhteisöä ja vuorovaikutusta. Tuli
palava halu ottaa selville, mitä dynamiikassa tapahtuu, kun kauhean
erilaiset ihmiset soittavat yhdessä ja yrittävät tulla toimeen. Siinähän
tulee kaikennäköisiä ristiriitoja ja erilaisia tapoja toteuttaa
ammattia.
Helmi Kuusi ei allekirjoita ehdotusta, että taiteilijat olisivat persoonina aina erilaisia kuin tavan ihmiset.
-
Erilaisuus johtuu varmaan siitä, että me olemme olleet pienestä asti
tekemisissä työmme kanssa - minäkin aloitin viulun soittamisen
viisivuotiaana. Monihan miettii vasta lukion jälkeen, mikä hänestä tulee
isona, mutta muusikolla soittaminen on pienestä asti suuri osa
identiteettiä. Se sitten näkyy ihmisen käytöksessä ja
vuorovaikutuksessa, Helmi Kuusi analysoi.
Elokuussa Helmi
viettää häitään: puoliso Tuomas Ylinen on monivuotinen Iitin
musiikkijuhlien sellistivieras. Muistattehan Tuomaksen esittelyn
itsestään: "Suomen suurin sellisti - lähes parimetrinen." Kahden
muusikon on varmaan helpompaa elää yhdessä kuin eri alojen ihmisten:
tietää miksi toinen käyttäytyy nyt noin?
- On ihanaa, kun vallitsee ymmärrys siitä mitä toinen kokee. Mutta emme me kyllä kotona kovin paljon töistä puhu, nuori kesämorsian säteilee.
Kuusankoski on paikkoja, ihmisiä, historiaa, nykyhetkeä, tehtaita, maaseutua, kulttuuria. Se on maisemia ja ihmiskätten töitä, murretta ja tapa olla kotoisin jostakin. Kuusaalaisuus on ajattelumalli, asenne ja näkökulma – kaikkeen. Tänä vuonna Min Kuusas osallistuu vuoden 2024 Kyyti-lukuhaasteeseen, joka kannustaa lukemaan vuoden aikana 12 kirjaa. Kerron lukukokemuksistani ja toivon ettei kukaan ota tarinoitani turhan vakavasti. Terveisin Eijaleena Martikainen, paljasjalkain kuusaalain