keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Iitin musiikkijuhlijoiden kuulumisia: Lauralle lakki, Helmillä häät

Iitin musiikkijuhlien taiteellinen johtaja Laura Mikkola näyttää tiistailounaalla erityisen hehkeältä. Syy voi olla aamu-uinti: sata vetoa kotijärvessä. Tai sitten syy on se, että Iitin juhlat ovat hyvässä kuosissa. Taiteilijoista muut paitsi laulajat ovat paikalla - terveinä - ja edessä on taas paljon annettavaa yleisölle. Yleisö puolestaan on jälleen osoittanut kiinnostuksensa Iitin tarjontaan: muutama konsertti on loppuunmyyty, ja parista peruutuslipusta syntyy ihan kilpailua.

Taiteellinen johtaja soittaa itse festivaaleilla joka päivä. Häntä innostaa kaikki laidasta laitaan.
- Odotan innolla Beatles-konsertteja. Tietenkin Kaija Saariahon teosten esitykset erilaisissa kokoonpanoissa kiinnostavat erityisesti. Dvorákin pianokvintetto kirkossa, Puimalan yllätyksellinen ohjelma - kaikkia näitä odotan yhtä kovasti. Asiat ovat esityspaikkojenkin suhteen oikein hyvin, vaikka tilat ovat hieman vaihdelleet vuosien mittaan, Laura kertoo.

Laura Mikkola on jälleen kerran itse suunnitellut ohjelmiston ja saanut paikalle tasokkaan muusikkojoukon omien suhteittensa ja neuvottelutaitojensa ansiosta. Taiteilijat tulevat mielellään Iittiin, mutta Matti Salmisen ja Kaija Saariahon kanssa on yritetty sovittaa aikatauluja yhteen monta vuotta. Nyt onnisti.
- Matti Salmisen kanssa meillä oli hyvin haasteellinen tapaaminen Töölön torilla viime syyskuussa. Hän lupautui laulamaan jopa kolmessa konsertissa Iitissä - huikeaa. Hän oli tutkinut tarkkaan Iitin aikaisempia ohjelmistoja ja oli tosi innokas tulemaan. Todennäköisesti hän ampaisee ensimmäiseksi golf-kentälle, Laura nauraa hauskaa, käheää nauruaan.

Tämän energiapakkauksen omat kuulumiset ovat hatunnoston arvoiset. Hänhän on opiskellut Sibelius-Akatemiassa, Curtis-instituutissa Philadelphiassa ja Bloomingtonin musiikkikorkeakoulussa Indianassa. Mutta vielä piti hoitaa yksi homma valmiiksi.
- Kirjoitin lopultakin ylioppilaaksi. Kävin vuoden aikana lukion kurssit läpi, ja sitten minulla oli lakkiaiset! Laura hehkuu.

Laura on samalla soittanut suuritöistä pianokonserttoa Ranskassa ja Sveitsissä Lyonin orkesterin kanssa ja konsertoinut muuallakin paljon, mm. Kairossa.
- Edessä on tosi tiivis kesä, soitan kymmenellä festivaalilla Suomessa ja Tanskassa.

Lauran kuusivuotias esikoinen on jo tottunut kuuntelemaan musiikkiharjoituksia ja lähtee joskus äitinsä kanssa myös esiintymismatkoille. Musikaalisuus kulkee verenperintönä: Fredrika on jo kolme vuotta soittanut viulua, itse valitsemaansa instrumenttia. Lauran tyttäret ovat mukana Iitissä nytkin ja nauttivat täysin siemauksin maallaolosta ystäväperheen hoivissa. Äidille jää näin aikaa emännöidä musiikkijuhlia, harjoitella päivän mittaan omia kappaleitaan ja esiintyä konserteissa. Ja käydä aamu-uinnilla saamassa kunnon herätys.

Viulisti Helmi Kuusta kiehtoo ihmisen käytös

Helmi Kuusi soittaa viulua Helsingin kaupunginorkesterin ykkösviulusektiossa ja nauttii uuden musiikkitalon hienosta akustiikasta. Hän on soittanut kaupunginorkesterissa pari vuotta mutta on myös intohimoinen kamarimuusikko. Kamarimusiikkia hän on eri kokoonpanoissa soittanut monilla festivaaleilla, mm. Kuhmossa ja Naantalissa. Iitissä Helmi Kuusi on nyt toista kertaa esiintyjänä. Hänellä on viulistintehtäviä neljässä konsertissa, keskiviikkona ja lauantaina.

Muusikontyöt eivät ole Helmin ainoa intohimo. Viime vuonna hän aloitti psykologian opinnot Turun yliopistossa ja on tehnyt musiikkityötään puoliviralla.
- Jouduin käden takia pitkälle sairaslomalle ja päätin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni psykologiasta. Se on ollut kivaa vastapainoa.

Helmi kertoo olevansa hurjan kiinnostunut ihmisen käyttäytymisestä, myös suhteessa musiikkiin.
- Kun ihmisellä on pitkä historia instrumenttinsa kanssa, se myös muokkaa hänen kehitystään. Minua kiehtoisi alan tutkimustyö tulevaisuudessa. Minulla on pitkä ura vielä edessä viulistina, ja muusikon työhön liittyy paljon fyysisiä vaivoja, joten tutkimustyö antaa vaihtoehdon, Helmi suunnittelee.

Psykologian opiskelu antaa myös näkökulmaa orkesterissa toimimiseen, jossa on muitakin virityksiä kuin soitinten: ihmisten väliset suhteet.
- Olen kovasti miettinyt orkesterityöyhteisöä ja vuorovaikutusta. Tuli palava halu ottaa selville, mitä dynamiikassa tapahtuu, kun kauhean erilaiset ihmiset soittavat yhdessä ja yrittävät tulla toimeen. Siinähän tulee kaikennäköisiä ristiriitoja ja erilaisia tapoja toteuttaa ammattia.

Helmi Kuusi ei allekirjoita ehdotusta, että taiteilijat olisivat persoonina aina erilaisia kuin tavan ihmiset.
- Erilaisuus johtuu varmaan siitä, että me olemme olleet pienestä asti tekemisissä työmme kanssa - minäkin aloitin viulun soittamisen viisivuotiaana. Monihan miettii vasta lukion jälkeen, mikä hänestä tulee isona, mutta muusikolla soittaminen on pienestä asti suuri osa identiteettiä. Se sitten näkyy ihmisen käytöksessä ja vuorovaikutuksessa, Helmi Kuusi analysoi.

Elokuussa Helmi viettää häitään: puoliso Tuomas Ylinen on monivuotinen Iitin musiikkijuhlien sellistivieras. Muistattehan Tuomaksen esittelyn itsestään: "Suomen suurin sellisti - lähes parimetrinen." Kahden muusikon on varmaan helpompaa elää yhdessä kuin eri alojen ihmisten: tietää miksi toinen käyttäytyy nyt noin?
- On ihanaa, kun vallitsee ymmärrys siitä mitä toinen kokee. Mutta emme me kyllä kotona kovin paljon töistä puhu, nuori kesämorsian säteilee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Eilan vaiheita 21. Tampereella!

Maaliskuun 1946 kalenterimerkinnöistä Eila Piirikkälän pikkuallakasta näkee, miten nopeasti nuoren naisen tunnelmat vaihtelevat. Onko tämä n...