Tauno Salmisen kaupoista on kerrottu kolmen jutun verran, ja nyt on aika kuulla, mitä Tauno Salmisesta itsestään tiedetään ja millaista oli kuusaalaisen kauppiasperheen elämä 50-80 -luvuilla. Taunon poika Kari Salminen kokosi leikekirjat liikkeen historiasta, ja niistä löytyi tietoja myös isästä. Perhemuistoja kertoo Taunon tytär Satu Eskola. Valokuvista suurin osa on Satu Eskolan kokoelmista, ja osan on ottanut Tuomo Pitkänen Salmisten tilauksesta.Tauno Ilmari Salminen syntyi vuonna 1920 Kuusankoskella Antti ja Aina Salmisen perheeseen. Hän oli 10-lapsisen perheen toiseksi nuorin, ja perhe asui kirkkoa vastapäätä olleessa pienessä punaisessa mökissä. Taunon syntyessä kirkkoa ei tosin vielä ollut. Poika kävi kansakoulunsa Mäkikoulussa Sairaalanmäen rinteessä ja siirtyi Kymin ammattikouluun puupuolelle.
 |
| Salmisen perhettä Taunon lapsuudessa |
Ensio Sihvonen kirjoitti Kuusaan Sanomiin v. 1983 Tauno Salmisen värikkäästä urasta eläkkeellelähtöhaastattelussa. Juttu kertoo, että Tauno aloitti liikemiesuransa 15-vuotiaana vuonna -35 Helmi Häkkäsen Puistokadulla sijainneessa ruoka- ja sekatavarakaupassa. Puodin aukioloajat olivat kiinnostavat: arkisin 8-18, lauantaisin 8-16 ja sunnuntaisin 8-12. Harjoittelija-juoksupoika ei saanut ensimmäisiltä 3 kuukaudelta lainkaan palkkaa mutta sai sentään aterian kahvin kera joka aamu klo 7. Puoliltapäivin tarjottiin aamiainen ja vielä lähtiessä päivällinen.
Häkkäsellä oli pienehkö kauppa myös Kulmurin takaosassa, ja Tauno siirtyi sinne vuonna -38. Hän kuljetti paketteja polkupyörällä asiakkaille ja teki muitakin kaupan töitä. Raskain kuorma oli 100 kilon hienosokerisäkki pyörän etuosassa ja samalla takana puolikas voidritteliä. Häkkäsellä oli kauppa myös Rantakulmalla, ja sieltä tuli pisimmät kuljetusmatkat Kolarinmäelle, jopa Puhjonmäelle. Myöhemmin hankittiin kolmipyöräinen ja matkanteko helpottui, Tauno kertoi Ensio Sihvosen haastattelussa.
Tauno Salminen muisteli, kuinka siihen aikaan Keltin isännät keräilivät vuoroviikoin myytäväksi tuotavan maidon, samoin "maalais"voin puupyttyihin. Meijerivoi ja tahkojuusto saatiin Perheniemen Taasian meijeristä. Isännät toivat myös jauhoja, kananmunia ja varsinkin syysteurastusten jälkeen lihoja. Niitä säilytettiin isoissa puualtaissa suolavedessä.
- Talvisin koottiin jäätä ja peitettiin se sahajauhoilla - tällä viilennettiin lämpimään aikaan elintarvikkeita. Helteillä laskettiin makkaroita, maitoa ja kermaa kaivoon puuhäkissä - vedenpinnan yläpuolelle. Irtomyynti punnittiin punnusvaa'alla ja maito litranmitalla. Kassakoneen laatikossa oli penni- ja setelilokerot, mutta laskutoimitukset tehtiin helmitaululla. Perjantai-iltaisin sulkemisen jälkeen puulattiat pestiin juuriharjalla kontaten.
Myöhemmin Häkkäsen liike hankki pakettiauton kuljetuksiin. Sitä käytettiin myös polttopuun tekoon: sirkkelin hihna takapyörän ympärille, kun auton perä oli nostettu ylös. Kun auton kuljettaja lähti rintamalle -39, Tauno joutui joskus kuljettajaksi - ilman ajokorttia. Nimismies Saastamoinen oli puinut nyrkkiä nähdessään hänet ratissa mutta suhtautunut ymmärtäen, Ensio Sihvosen tekemä haastattelu kertoo.
 |
| Tehtaankauppa, jonka yläkerrassa Salmiset asuivat. |
Kivat leikkipaikat kaupan ympäristössä
Satu Eskola muistaa hyvin lapsuuskotinsa tehtaankaupan yläkerrassa. Salmiset asuivat kymmenen vuotta tavallaan isän työsuhdeasunnossa, isä Tauno oli nimittäin apulaisjohtajana Kymintehtaalla Kinnaksen portin lähellä olleessa tehtaankaupassa. Satu kertoo pyörineensä veljensä Karin kanssa kaupassa, mutta tosi hienoa oli päästä pihan makasiiniin.
- Kaupassa oli ihana Mikko-setä, joka päästi meidät valtavaan, rakennustarvikkeita täynnä olevaan makasiiniin leikkimään kauppaa. Tapettirulla siinä vaihtoi omistajaa, ja saimme ajaa pienillä myynnissä olevilla kolmipyöräisillä polkupyörillä.
Joskus pikku Satu kävi alakerran kaupassa ostoksilla.
- Kerran olisin halunnut sata grammaa jauhoja ja kilon metwurstia, mutta ei minulle myyty. Onneksi myyjät arvasivat, miten päin asiakas tarvitsi ostoksensa, Satu nauraa.
 |
| Satu Eskola |
- Kerran Väinö Nurminen tuli meille kotiin ja kysyi minulta: "Tahtooko hän lähteä katsomaan isänsä työpaikkaa?" Tahdoinhan minä, minut istutettiin hienosti autoon ja mentiin katsomaan Kyminpuolen tehtaankauppaa. Kun oltiin lähdössä pois, Nurminen sanoi: "Hän saa ottaa muistoksi jotain ja vie veljelle kans." Otin itselleni pikkuiset kuttaperkkaiset nukenrattaat ja veljelle - korkkiruuvin! En tiennyt mitä sillä tehdään, mutta kun se oli niin hauskan näköinen.
Moottoripyörien TT-ajot ovat jääneet hyvin Sadun mieleen. Reitti kulki tehtaankaupan ohi Marskinkadulle, jossa oli olkipaaleilla suojatut betoniset portinpylväät. Yksi ajajista ajoi pylvääseen ja kaatui.
- Me katseltiin kaupan isoista ikkunoista. Äiti pyörtyi kun näki onnettomuuden.
Sadun äiti Vappu Salminen alkoi jossain vaiheessa työskennellä Kuusaan tehtaankaupassa.
- Olin neljävuotias, kun äiti meni ensimmäisen kerran alakertaan jouluapulaiseksi sekatavarapuolelle. Pidin huolta kaksi vuotta nuoremmasta pikkuveljestä. Sain mennä kauppaan sanomaan, jos meillä oli joku hätä, muttei meillä mitään hätää ollut. Kesät oltiin pihalla ja meitä pidettiin silmällä ikkunasta.
 |
| Tauno ja Vappu Salmisella on hauskaa myyntinäyttelyssä. |
Yhtiö ei tainnut panna pahakseen, vaikka Tauno Salminen halusi perustaa oman kaupan. Hän pääsi nimittäin rakennusvuodeksi yhtiön asunto-osastolle töihin - Sadun mukaan suojatyöpaikkaan - ja perhe sai asunnon yhtiön pitkästä rivitalosta hautausmaan vieressä. Tontin Salminen sai vuokrattua yhtiöltä, ja Satu arvelee, että lainan takaajiakin löytyi yhtiön herroista. Illat ja viikonloput Tauno rakensi Naukion kauppataloa, jonka yläkertaan tehtiin perheelle asunto. Joukkoon liittyi vielä Taunon äiti.
Kauppayhtiöstä neljä viisi Salmisten työkaveria kulkeutui näiden mukana Salmisten omaan liikkeeseen Naukioon ja perheen seuraaviin myymälöihin.
Naukion kodista Satu kertoo: "Siellähän se kaupan leikkiminen jatkui." Satu ja Kari auttelivat kaupassa pussittamalla irtotavaraa ja teivät kaikkea mitä käskettiin. Mutta sen lisäksi sisarukset leikkivät usein lauantaisin keskenään kauppaa, kun oikea kauppa meni kiinni.
- Toinen oli myyjä, toinen asiakas joka pyysi tavara kerrallaan tuotteita. Ne merkattiin ylös, laskettiin ja jopa rahaakin käytettiin. Ei oltu saatu tarpeeksi kaupanteosta vielä. Isompana sitten aloin pitää kirjanpitoa, kun opin sitä tarpeeksi.
Talvella lumitöiden aikaan Naukion liike sai kokea, mitä on sijainti valtion Kiitotien, yhtiön Kiljukujan ja kunnan Kunnanpellontien kainalossa. Yksi lumiaura tuli yhdestä suunnasta, toinen työnsi kasansa perään, kolmas oman läjänsä - kaikki kaupan pihaan.- Muistan yhden oikein lumisen talven. Myöhään illalla kuskattiin lunta kolalla Kiitotien yli, kun se ei mahtunut mihinkään omassa pihassa. Meidän talon edessä oli bussipysäkki. Kun muutimme Mäenpääntielle -75, me ei äitin kanssa osattu pitkään aikaan nukkua hyvin, kun ei bussi pysähtynytkään kaiken iltaa ikkunan alla, Satu kertoo.
Satu kävi yhteiskoulun ja lukion jälkeen ensin talouskoulua Lahdessa kevätkauden ja meni sitten Kouvolaan kauppaopistoon ylioppilasluokalle. Se kesti vuoden. Siitä lähtien hän oli isän kaupan konttorissa töissä.
- Mitä nyt välillä soitettiin alakertaan, että täällä on jonoa, tu tänne. Ja kun TS avattiin -71, olin ensin Naukiossa päivän viiteen saakka ja ajoin illaksi TS:lle, joka oli kahdeksaan saakka auki. Isä pääsi silloin vähän aikaisemmin pois töistä. Minulla oli tarkoitus hakea kauppakorkeakouluun, mutta Kari sairastui ja halusin olla kaupassa apuna. Paperit on vielä lähettämättä. Mutta hyvä näin, kaikki käänteet on johtaneet eteenpäin.
Tästä naisesta on turha yrittää nyhtää tunnustuksia väsymisestä. Joskus työpäivä alkoi ennen aamuseitsemää, ja kotona oltiin iltayhdeksän jälkeen, mutta Satu ei valita.
- Sehän oli kivaa!
Tuore pulla kotona harvinaista
Salmisen perheen elämää kuvittelee helposti vauraaksi kaiken sen tavarapaljouden keskellä. Satu sanoo, että sellaista se ei ollenkaan ollut.
- Mehän aloitettiin ihan tyhjästä. Alkuun ei ollut autoakaan, sitten puolentoista vuoden kuluttua ostettiin kahden hengen pakettiauto. Mutta Karille ja minulle laitettiin taakse luvan kanssa kovat penkit, niin me lapsetkin päästiin pikaviikonloppuretkille vanhempien kanssa.
Koulussa Satu sai kuulla muiden lasten käsityksiä kauppiasperheen ylellisestä elämästä. "Teidän ei tarvi maksaa mistään ruuista ja saatte pitää kaiken rahankin mitä kassaan tulee."
- Ei se ihan niin ollut. Syötiin vanhaksi jäänyttä leipää ja pullaa ja puoliksi pilaantuneita hedelmiä. Tein oppikoulussa taulun: violetilla pohjalla appelsiininkuorista leikattuja paloja. Sen nimi oli "Pakkomielle". Opettaja Hohenthal kysyi, voisinko yhtään avata mistä on kysymys. Kerroin, että kun ei koskaan saa syödä kunnon appelsiineja, aina niissä on joku vika.
 |
| Vappu Salminen yrityksen 10-vuotisjuhlissa |
- Isä ajoi vaikka Puijolle yhtä soittoa, oltiin teltassa yötä, ja seuraavana päivänä takaisin. Silloin kun meillä oli mökki Jaalassa, käytiin siellä kesäiltaisin ahkerasti saunomassa. Vuonna -67 isä vei meidät lentokoneella Tukholmaan kahden päivän matkalle. TS:n aikaan ostettiin maapaikka Mäntyharjulta, ja siellä on viihdytty 70-luvun puolivälistä. Olin siellä viime kesänäkin viisi kuukautta, Satu sanoo ja hehkuttaa marja- ja sienimaastoja ja metsässä ja yksin olemisen ihanuutta.
Kun kauppoja tuli lisää, isää ei juuri kotona näkynyt. Kauppiaantyön ohella hän joutui moniin luottamustehtäviin. Satu sanoo olleensa isän tyttö mutta nauraa miettineensä, että tietääköhän isä ollaanko me edes koulussa. Lista kuvaa hyvin kauppias Salmisen kiireitä oman yrityksen ulkopuolella: Kuusankosken kaupunginvaltuusto 16 vuotta, terveyslautakunnan jäsen, Valkealan sairaalan liittovaltuusto, SYP:n valvojana 30 vuotta, valtakunnan kauppiasliiton hallitus + työvaliokunta, Kuusankosken Liikemiesyhdistyksen puheenjohtaja, Kymenlaakson SPARin puheenjohtaja, Lions-toimintaa 33 vuotta. Tunnustuksiakin tuli: Valtakunnan kauppiasliiton kultainen ansiomerkki 1972, Pro Kuusankoski -mitali ja yrittäjäpalkinto 1980.
Äiti Vappu kuulostaa hänkin näiltä entisajan työn sankareilta. Hän vastasi Naukion kaupasta, hoiti perheenemännän työt - jos kaupasta ehti - ja kutoi vielä vapaillaan kangaspuillakin kotona. Harrastuksia riitti muuallakin: Kotilieden kummikerho, Liike-ja virkanaiset sekä Kuusankosken Naisvoimistelijat. Valokuvissa hän pelleilee.
- Joo, hän oli hauska ihminen, teki kaupan tytöillekin jekkuja. Joku saattoi löytää illalla silakoiden seassa olleen siiran taskustaan. Jouluisin hän paistoi myyjille joulupuurot vielä TS:nkin aikaan. Aikaisemmin työntekijät kuskattiin meille joulukahveille työpäivän aikana.
Johtajan osa ei ole helppo
Satu näkee isässään hienoja piirteitä: oikeudenmukainen, jämpti, jos suuttui niin todella sitten suuttui.
- TS:stä on nostettu pihalle yksi kauppamatkustaja kauluksesta - tämä oli tilaillut meille tavaraa omin päin. Mutta yleensä ihmiset tykkäsi isästä, kun hän oli paljon kaupan puolella ja jutteli asiakkaiden kanssa. Vielä viimeisinä päivinään hän halusi antaa tyttärentyttärelleen neuvon - tämä kun oli ollut johtajakoulutuksessa: "Pitää suhtautua vakavasti johtajuuteen, johtajalla on vastuu alaisistaan."
Millainen Sadun mielestä on hyvä johtaja?
- Ei ainakaan sellainen, että kun hän käskee alaistaan tekemään jonkin työn eikä tämä tee, niin johtaja tekee itse. Isällä oli vähän sellaisia taipumuksia, ja minä joskus huomautin että et ole kovin hyvä johtaja, kun et vaadi loppuun asti. Mutta hän halusi saada asiat järjestykseen nopeasti. TS:lle tuli näitä nuoria näppäriä harjoittelijoita, jotka jo tullessaan luettelivat mitä he eivät saa ja mitä saavat tehdä. Joku saattoi sanoa suoraan, että hän ei ole ennenkään lakaissut lattioita eikä lakaise nytkään. Joskus Tauno Salminen lakaisi sen lattian itse. Mutta eihän tällaisia työntekijöitä kauaa katseltu.
TS:llä oli paljon kesätyöntekijöitä.
- Isällä oli se periaate, että jos itse kysyy ja on reipas ja siisti, pääsee. Mutta jos vanhemmat soittaa, niin ei oteta. Monta kertaa otettiin, vaikkei olisi tarvittukaan.
Päinvastainen ilmiö oli siivooja nimeltä Olga Luoto. Satu kehuu, miten ahkera tämä oli.
- Hänen piti itse pitää kirjaa tunneistaan, kun kävi illat siivoamassa eri myymälöitämme. Kun hän toi tuntilistan minulle, siitä näki heti, että vähintään puolet tunneista puuttui. Kun sanoin siitä, Olga vastasi, ettei raatti laittaa kaikkea, kun hän on niin hidas. Sanoin, että kyllä laitetaan, panen tähän toisen puolen lisää niin ollaan oikeissa lukemissa. Yli kuusikymppisenä hän pesi edellen TS:n korkealla olevat ikkunat. Olga pantiin trukin päälle vesiämpäreiden kanssa, Kari nosti hänet trukilla katonrajaan, ja ikkunat tuli puhtaiksi.
Sadun pikkuveli Karikin oli siis perheyrityksessä töissä. Hän lopetti lukion kesken ja tuli kauppaan. Sittemmin Kari valmistui myös kauppateknikoksi kuten isä-Taunokin aikanaan.
- Mutta Kari on ollut oikeissakin töissä, vieraalla, Satu virnistää. - Hän oli Kymen Makkaralla ja tukkuliikkeessä Kotkassa. Mutta kun hän oli luonnonlahjakkuus tekstaamisessa, hän rupesi hoitamaan perheen kaupan mainokset. Hän hoiti työsuojeluasiat työnantajan puolelta, laati työlistat ja lomalistat ja otti osaa myös tavarantilauksiin
mainoshommien lisäksi.
- Kari kuoli sydänjuttuun - vanhemmillakin oli sydän- ja verisuonivaivoja.
Satu tapasi tulevan miehensä Jarmo Eskolan tansseissa. Tämä oli Kouvolan apulaiskirjastonjohtaja. Pariskunta ehti olla naimisissa vain neljä vuotta, kun puoliso sairastui ja kuoli. Tytär Jenni oli kolmivuotias. Tässäkin menetyksessä Satu näkee jonkin valoisan nurkan.
- Onneksi oli töitä, enkä minä jäänyt yksin, kun oli äiti ja isä. Me asuimme jo siinä vaiheessa naapuruksina Mäenpääntiellä. Äiti ja isä hoiti Jenniä, minä sitten taas heitä, kun se aika koitti. Jenni pyöri TS:llä äitini kanssa perjantai-iltaisin, kun heidät haettiin sinne ostoksille ja auttelemaan kaupan töissä. Jenni mm. pinkkasi seteleitä 50 setelin pinoon. Hän oli heittänyt valmiin pinon konttorissa ilmaan: "Näin rikas minä olen!"
Tauno Salminen jäi eläkkeelle vuonna -83 täytettyään 63 vuotta. Päätös oli sikäli helppo, että sairaudet olisivat pakottaneet hänet jäämään työelämästä joka tapauksessa. Tauno Salminen kuoli vuonna 2007. Hänen vaimonsa Vappu kuoli 78-vuotiaana vuonna 2000.
- Isä koetti houkutella minua ja Karia jatkajiksi, mutta sanoin ei kiitos, olin jo laiminlyönyt lastani monta vuotta. Jäin kotiin, olin naapurissa äitin ja isän apuna ja kuskailin sitten tytärtä harrastuksiin. Hän oli erittäin harrastavainen - ei äidin toiveita täyttääkseen vaan omasta innostuksesta. Pianoa, selloa, kanteletta, tanhua, balettia, ratsastusta, naisvoimistelijoita, lapsikuoroa - ja oli tietysti musiikkiluokalla. Hain Jennin lapsikuorosta eväät ja vaihtovaatteet mukanani, tyttö vaihtoi vaatteet ja söi eväät autossa matkalla ratsastustunnille Kouvolaan. Nyt Jenni asuu Helsingissä ja on töissä Liikennevirastossa.
 |
| Tauno Salminen |
Suurimman osan Salmisen kauppojen historiaa yritys on ollut villi. Jossain vaiheessa 60-luvulla se liittyi tukolaiseen SPAR-ketjuun mutta irtautui siitä TS:n avaamisen aikoihin. Naukion kaupalla joku asiakas oli järkyttyneenä katsonut, kun ripustetaan SPARin kelloa ja kysynyt: "Hyvänen aika, oletteks työkii maalaisliittolaisii?" Logon kuusi johti hiukan harhaan. Villin kaupan oli aivan helppo hankkia tuotteita eri keskusliikkeiden tukusta.
- Tietenkin ne myi meillekin. Ja mehän ostettiin paljon mm. vihanneksia myös Osuusliike Ympyrältä. Joidenkin mielestä oli ihan hirveää, että "työ ostatte osuuskaupalta tavaraa myyntiin". Mutta siellä oli parhaat valikoimat, hyvät hinnat ja toimitus pelasi. Alussa Tauno Salminen osti Keskolta, mutta sitten heillä meni sukset niin ristiin, että se loppui kokonaan, Satu Eskola kertoo.
Ennen oli Kuusaallakin tarkkaa, minkä ryhmän kaupoista ostokset tehtiin. Oli niitä, jotka eivät väärän kaupan ovea aukaisseet. Satukin on miettinyt omaa kauppavalintaansa.
- Isä olisi halunnut, että käyn Kausalassa entisessä SPAR-kaupassa, joka oli sittemmin M-ketjua. Kesko ei käynyt isälle millään, osuuskauppa vielä vähemmän. TS:ssä en ole käynyt varmaan 20 vuoteen. Minä olen nyt käynyt tuossa S-kaupassa, Satu viittoo ikkunastaan näkyvää marketia kohti. - Ei se minusta nyt niin paha juttu ole, vaikka ennen varsinkaan E-liikkeen osuuskaupan ovea ei saanut aukaista. S-liike, maalaisten osuuskauppa, oli pienempi paha kuin työläisten E-osuuskauppa, Satu valistaa kuusaanalaisista raja-aidoista.
Mikä on suurin ero lapsuuden tehtaankaupan ja nykyisen ostospaikan välillä?
- En tunne tuolta nykyisestä yhtään myyjää. Nyt monen vuoden jälkeen siellä saa jonkinlaisen tervehdys-ynähdyksen, mutta tiukassa on sekin. Ennen juteltiin. Tehtaankaupallakin oltiin kuin samaa perhettä kaikki.
 |
| Salmisen henkilökunta perhepotretissa 10-vuotisjuhlan kunniaksi, Olga Luoto edessä vasemmalla. |
Salmisen liikkeistä lisää täällä:
http://minkuusas.blogspot.fi/2016/02/tauno-salmisen-kaupat-i-naukio.html
http://minkuusas.blogspot.fi/2016/02/tauno-salmisen-kaupat-ii-valtakatu.html
http://minkuusas.blogspot.fi/2016/02/tauno-salmisen-kaupat-iii-ts-markkinat.html
