Eilan tarina 17. Kalenterimerkintöjä marraskuulta -45.

Eila Piirikkälän marraskuu -45 alkaa koti-illoilla. Kalenteri kertoo, kuinka tahti kiihtyy kuukauden mittaan ja koti-illat jäävät vähemmistöön. Herkkujakin alkaa saada jo silloin tällöin. Marraskuun ensimmäisellä viikolla Eila tultuaan töistä yhtiön voimalaitostyömään konttorista lukee kirjaa, ystävätär Marketta käy kylässä. Kurjaa vain, kun Eilan äiti on sairas. Lauantainakin Eila päättää pysytellä kotona: "Pena on kotona käymässä. Sain häneltä terveisiä. Tänä iltana en aio mennä minnekään, vaan olen kotona koko illan. Sain Liisalta kortin."

Myöhemmin lauantain merkintä saa jatkoa: "Päätöksestäni ei tullut mitään, sillä Pena tuli hakemaan minua kotoa, kun ei minua ollut talolla. Hauska ilta!" Penalle täytyy nostaa hattua. Hän on ensin kipaissut Niskalantieltä seuratalolle joen toiselle puolelle, todennut että Eila puuttuu ja sännännyt takaisin Kyminpuolelle Mäyrämäelle hakemaan Eilaa - tietämättä onko tämä edes kotona. Laskin kartasta: reippaat neljä kilometriä ilmeisesti puku päällä ja tanssikengät jalassa. Kyllä ei kännykkäsukupolvi sellaista osaa kuvitella.

Pena, Pentti Nieminen

Sunnuntainakin Pena pyyhkäisee Mäyrämäelle ja hakee Eilan elokuviin. Filmin nimeä ei mainita, onkohan elokuvaan kunnolla keskitytty siellä Kino Sammossa. Maanantaina Pena on lähdössä takaisin opiskelupaikkakunnalle.

Viikon arki-illoille riittää ohjelmaa. Maanantaina Eila käy Viljakaisilla. "Elvi on tullut Helsingistä kotiin. Olimme siellä illalla tuliaisilla." Tiistaina on kuoron lauluharjoitukset, keskiviikkona Eila kutoo illan kotona puseroa, tosin myrskynmerkkinä: "Matalapaine, niin kauan kuin minä olin huoneessa." Torstaina Elvi kyläilee Mäyrämäellä, on aivan kamala tuuli. Perjantaina Eila käy töiden jälkeen Kouvolassa laulutunnilla, myöhästyy paluujunasta ja saa odottaa klo 21:n mottia. "Harmitti niin taitamattomasti."

Lauantaina on taas tuttujen häät. "Punkkisen Ollin häissä seuratalolla. Siellä oli oikein mukava tunnelma ja kovasti hauskaa. K.F. tanssitti minua monta tanssia peräkkäin. - Tarjoilu oli mainio ja sitä kesti koko illan." Pula-aikana herkuille osaa antaa arvoa.

Sunnuntaina Eila lähtee Urheiluseuran 30-vuotisjuhliin. "Siellä oli oikein rattoisaa. (Elli Pihlaja lauloi) Lopuksi tunti tanssia." Täytyi oikein tarkistaa, millainen kuuluisuus solisti oli. Wikipedia kertoo: "Elli Pihlaja, 1906-1985, oli suomalainen oopperalaulaja, sopraano. Pihlaja opiskeli laulua kotimaassa sekä Berliinissä ja näyttämöohjausta Wienissä. Pihlaja aloitti työuransa Ylioppilasteatterissa, jatkoi sieltä Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatteriin. Ensikonserttinsa hän piti 1934 ja oli kiinnitettynä Suomalaiseen Oopperaan 1936–1956. Pihlaja esiintyi myös Operettiteatterissa ja oli Ruotsissa Riksteaternin kiertueella. Lisäksi hän esiintyi ja toimi ohjaajana Neuvostoliitossa sekä teki pari pientä elokuvaroolia 1940-luvulla.  Hän sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1953." Eila kirjoittaa myös lauseen, joka tuon ajan juhlien mainoksissa usein esiintyi: "Lopuksi tunti tanssia."

Viikolla tekemistä riittää, mutta ei töissä. "Tympäisee niin, kun on niin vähän työtä konttorissa." Illalla Eila käy kuitenkin Elvillä, Salmen ja äidin kanssa elokuvissa katsomassa Tanssikoulun. Se on näköjään Ohukainen ja Paksukainen -leffa, pääosissa Stan Laurel ja Oliver Hardy. Nelly-sisko käy Lahdesta vierailulla, mutta Eila erehtyy seuratalolle. "Hoopoa!!!"

Torstaina Eila käy sovittamassa pukuaan. Ommellaankohan sitä Viljakaisilla, kun hän kertoo Elvin pienestä veljenpojasta: "Timo olikin niin hartaasti odottanut minua koko päivän ja kyllä meillä oli hauskaakin sitten koko päivän edestä."

Eila ja Elvi

Perjantain iltaohjelma hegästyttää lukijaa. "Laulutunnilla, sieltä lauluharjoituksiin ja vasta sieltä kotiin mutta vain käymään. Menin nim. vielä tanssimaan. (Malmsten, Pihlajamäki, Ikävalko) ja oikein hauskaa oli, hauskempaa kuin keskiviikkona." Kuusankosken seuratalolla vierailee näköjään tiheään aivan kansallisia kuuluisuuksia.

Lauantainakin ollaan seurallisella tuulella. Ensin työpäivä, sitten: "Ilmo ja Kerttu Mankalasta tulivat meille. Illalla tulivat aivan yllättäen Olli ja Eko. Pelasimme ensin marjapussia, mutta kun radiosta alkoi tulla tanssimusiikkia, kasasimme matot ja tanssimme klo 24 asti. Senjälkeen rupattelimme vielä kaikenlaista ja klo oli 1.30 kun pojat lähtivät. Kävimme nukkumaan klo 2."

Sunnuntai 25.11.45. "Tänään jaettiin posti ja minä sain pak. Elli Hantulalta, saa nähdä mitä se sisältää! Elvi ja Timo olivat meillä. Illalla olin hyväntekeväisyysjuhlassa." Maanantaina Eila pääsee hakemaan paketin postista. Kauhavalla asuva lottatoveri Elli on lähettänyt "voita, sianlihaa, vehnäjauhoja sekä omenia. Kyllä Elli on taivaasta! Illalla olin Viljakaisella."

Aina laulaminen ei virkistä, vaikka niin väitetään. Onkohan Eila ylikunnossa kaiken juhlinnan ja kyläilyn jälkeen, kun tiistain kuoroharkkojen jälkeen hän kirjoittaa: "Mitenköhän minusta tuntuu elämä taas niin hoopolta nykyisin."

Yhteiskoulu Marskinkadulla 40-luvulla

Keskiviikkona elämä hymyilee. "Meitä Salmen kanssa oli kutsuttu Järvelän Hilkan päiville. Kirsti oli siellä myös. Saimme oikeaa kahvia, munkkeja, pullaa ja kahvia. Hauska ilta. - Lunta on tänään satanut niin että puutkin ovat valkoiset." Onkohan jokin isompi konsertti tulossa, kun Kaiku harjoittelee jo torstaina. "Illalla lauluharjoituksissa, ensin yht.koululla missä harjoittelimme orkesterin kanssa ja sen jälkeen ammattikoululla.  Harjoitusten jälkeen kävimme Salmen kanssa vielä vannassa." Vannassa siinä minusta lukee, ja olisi hauska tietää, missä pääsi tuohon aikaan pesulle, ammattikoulullako? Kotonahan kunnon pesun saattoi ottaa vain saunassa. Jos jaksoi lämmittää ensin veden. Jos oli jaksanut ensin kantaa pesuveden Mäyrämäen juurelta Osuuskaupan puolelta rataa ylös äkkijyrkkää rinnettä. Marraskuun viimeisen illan Eila viettää laulutunnilla Kouvolassa neiti Olkun luona.