Risto Taavitsainen - yhtä soittoa. Ja laulua

Risto Taavitsainen sanoo itseään niin perusteelliseksi kuusaalaiseksi, ettei parempaa tule: hän on syntynyt Kuusankoskella Kunnanpellolla ja asunut täällä koko ikänsä lukuunottamatta opiskeluaikaa seminaarissa. Iästä joudumme vähän kinaamaan, en tahdo uskoa, että Risto on jo 81-vuotias, mutta hän pysyy väitteessään. Olemus ja eloisa tapa esittää asiat harhauttavat. Musiikki taitaa olla varsinaista eliksiiriä - musiikkitoimistaanhan tämä mies parhaiten tunnetaan.

Risto on ollut musiikki- kuoromiehiä jo armeijaa edeltäneiltä vuosiltaan. Hän oli pari vuotta Heikki Koskensepän johtamassa Kuusankosken Työväen Laulajissa, vakuuttuneena siitä että oli basso. Varusmiespalveluksen jälkeen Risto pääsi Heinolan seminaariin opettajakoulutukseen ja innostui lisää.
- Seminaarissa oli kuoro ja hyvä monipuolinen musiikkikasvatus.

Jos Risto Taavitsainen olisi valinnut sen toisen opiskelupaikan, jonne pääsi - Lahden teknillisen koulun - musiikki olisi jäänyt vähemmälle. Mutta varmaan jo Heinolan pääsykoesysteemin läpäiseminen oli sellainen voitto, että tekniikka jäi ja opettajakoulutus voitti.
- Hakijoita oli toista tuhatta. Joka päivä viikon ajan pääsykokelaista puolet lähti maitojunalla kotiin. Lauantaina meitä oli 60-70 kyttäämässä nenänpää valkoisena. Minä kuuluin niihin 52:een, jotka sinne valittiin, Risto kertoo.

Kuorossa laulaminen sen kun yltyi, kun Taavitsainen valmistui. Hän sai töitä Kuusankoskelta ja liittyi heti Kuusankosken Mieslaulajiin. Kuoron matkalle Lindesbergiin hän ei tosin voinut lähteä. Olisi pitänyt hankkia uusi esiintymispuku, mutta vastavalmistunut ei halunnut elää velaksi. Yksi kuoro ei riittänyt. Opettajakollegat Erkki ja Raija Kaivolampi houkuttelivat Riston myös Kaiku-kuoroon, kun tiesivät hänet musiikkimieheksi. Risto mm. esiintyi Leila-vaimonsa kanssa kitara-laulu-kappaleilla siellä täällä.

Takaisin Kuusaalle ja kouluun

Nuori kansankynttilä taisi olla aika luottavainen tulevaisuutensa suhteen, sillä valmistuttuaan hän ei edes hakenut muualle kuin Kuusaalle opettajaksi. Hän oli töissä kesäsiirtolassa Pellingin rannalla, kun koulutoimiston virkamies tuli ilmoittamaan, että paikka on Riston.

Ensimmäisen opettajanpaikkansa Taavitsainen sai vuonna -60 Tähteen koulusta muttei aloittanut siellä heti. Hän suostui vaihtamaan paikkaa naisopettajan kanssa, joka ei halunnut miehensä sijaiseksi kansalaiskouluun - mies lähti pätevöitymään kansalaiskoulun opettajaksi. Niin nuori opettaja sai melkoisen aloituksen, kaksi 40 oppilaan luokkaa - peruskoulujärjestelmässä he olisivat seitsemäsluokkalaisia. Miten niin kaksi luokkaa? Miten kuri säilyi 40 oppilaan luokassa?
- Toinen luokka tuli aamulla kahdeksalta, toinen puoliltapäivin. Kuri ei säilynyt, minähän olin täysi noviisi. Kun sen vuoden jälkeen menin Tähteeseen opettamaan kolmasluokkalaisia, niin voi kun ne oli pikkusia. Kaikki tuntui niin helpolta - oppilaat kuuntelivat vaikka suputtelivatkin. Sanoin että ikinä en lähde "yläasteelle". Mutta sen jouduin pyörtämään, kun kollega ei halunnut kansalaiskouluun musiikkia opettamaan. Minä menin. Oli vähän rankkaa, kun kummallakin luokalla oli viikossa kolme tuntia musiikkia, Risto päivittelee.

Tähteen koulun musiikkikerhot olivat aikanaan uusi juttu.

Tähteen koulussa Risto Taavitsainen viihtyi 17 vuotta. Kollega Erkki Kaivolampi oli ideoinut koululle musiikkikerhot, ja ne saatiin nyt yhdessä käyntiin.
- Paanasen Hannu piti tietysti jalkapallokerhoa, Taskisen Kaija tytöille voimistelukerhoa, minä musiikkikerhoa. Kerhotunneista maksettiin erikseen, jos kerholaisia oli yli kymmenen. Vireää toimintaa se oli ja kasvattavaa minullekin. Sormet rakkuloilla kirjoitin kerholle sovituksia - ei sellaiselle porukalle ollut siihen aikaan valmiina mitään.

Musiikkikerholaiset soittivat, ja luokista pyydettiin välillä laulajia, joita toiset kerholaiset sitten säestivät. Keväisin Tähteen koulussa oli oppilastöiden näyttely iltatilaisuutena, jossa musiikkikerho piti aina pienen konsertin, Risto muistelee tyytyväisenä porukan saavutuksiin.

Sovittamista Risto oli opiskellut Heinolan seminaarissa. Siellä musiikkiopetus oli kattavaa, laulamisen lisäksi teoriaa ja kirjoittamista. Vuonna 1970 Taavitsainen hakeutui Helsingin opettajakorkeakouluun jatkokoulutukseen, jossa hänestä tuli musiikkiin erikoistunut luokanopettaja.
- Se oli pelkkää musiikkia, töitä tehtiin aamusta iltaan, välillä yömyöhään. Se oli aika rankka laaki. Myöhemmin kävin muutamana kesänä Orivedellä Klemettiopistolla - se oli silloin kun rupesin kuoroja johtamaan.

Opintojen ohella Risto on oppinut muusikoksi harrastusten parissa. Hän asui Keskustan koulun opettaja-asuntolassa, ja sieltä sai kokoon musisoivaa porukkaa. Riston käteen työnnettiin viulu.
- Varaman Eino korjasi viulun hyvään kuntoon. Kuusankoskellehan perustettiin 60-luvun alussa musiikkiopisto, ja sen opettajista yksi opetti minulle viulunsoiton alkeet. Mandoliinia olin soittanut pikkupojasta saakka. Enoni Suomisen Into antoi mandoliininsa minulle hoitoon, kun lähti Tampereelle opiskelemaan, Risto kertoo lapsuudestaan.

Musiikkiluokkien eteen tehtiin töitä

Risto Taavitsainen on se henkilö, jonka ansioksi voi lukea Kuusankosken musiikkiluokat. Hän ajoi aatetta innokkaasti. Vuonna 1978 ensimmäinen musiikkiluokka kaupunkiin sitten perustettiin, opettajaksi tuli tietenkin Risto Taavitsainen. Kouluissa testattiin toisluokkalaiset, ja heistä valikoitui kolmannelle musiikkiluokka. Kouvolassa oli ollut musiikkiluokat pian 10 vuotta, ja opettaja Jouko Törmälä opasti kuusaalaisia alkuun mm. testaamisessa.
- Alussa ei käytetty Karman testiä, myöhemmin se otettiin käyttöön ja testattiin kaikki toisluokkalaiset. Vielä myöhemmin testejä alettiin tehdä musiikkiopiston kanssa, joka myös hyötyi oppilasvalinnoissaan järjestelystä. Joka vuosi tuli uusi ikäluokka, ja lopulta musiikkiluokkia oli neljä ala-asteella ja yksi yläasteella, Risto selvittää.

Musiikkiluokka Kuusaalla aloitettiin varovasti, ensimmäisellä kerralla oppilaita oli 28, kun olisi voinut olla 30. Toisena vuonna kävi kelju juttu: valittu opettaja ei tullutkaan. Risto joutui käymään toisessa luokassa pitämässä musiikkitunnit sen lisäksi että oli oman luokkansa luokanopettaja. Musiikkiluokat toimivat alkuun lukiolla "isojen" keskellä.

Miksi Risto Taavitsainen halusi Kuusaalle musiikkiluokat - uuden luomisenhan täytyi olla aika työlästä?
- Katselin vähän kateellisena Kouvolan mallia. Tapasin opiskelujen tiimellyksessä mahtavia tyyppejä, joilla oli musiikkiluokat. Vein Kuusaan päättäjiä katsomaan heidän tekemisiään. Musiikkiluokilla oli enemmän musiikintunteja, neljä tuntia viikossa tavallisten kahden sijaan, ja kerhotunnit lisäksi. Sinne oli testeissä valittu jyvät akanoista, monilla oli musiikkiopistosta hankittua omaa osaamista ja sitä käytettiin hyväksi.

Musiikkiluokilla oli viulisteja, puhaltajia, sellistejä, kontrabassojakin kaksi.
- Minulla oli pikkuinen Fiat 127, ja pystyin tunkemaan siihen kaksi isoa kontrabassoa. Kuskailin niitä sitten tarpeen mukaan esiintymispaikoille, Risto nauraa.

Musiikkiluokkia ja niiden eri ryhmiä pyydettiin jo alussa esiintymisiin koulun ulkopuolelle. Kansantalolla, kotiseututalolla, vanhassa kauppakeskuksessa, Telatorilla - musiikkiluokkien esityksiä kuultiin pitkin kaupunkia. Risto teki myös yhteistyötä Tähteen koulun ja Signe Joensuun tanhukerhon kanssa. Musiikkiluokkalaiset säestivät tanhuja, Risto teki säveliin sovituksia.
- Tosi kivaa, Risto toteaa hartaana

Kaiussa laulajana ja johtajana

Kaiku-kuoroon Taavi liittyi siis Kaivolammen pariskunnan kutsusta. Nyt hän jo lauloi tenoria. Hilkka Norkamon johdolla harjoituksia pidettiin Kymiyhtiön ammattikoulussa, sitten entisessä kansalaiskoulussa - Ristolle tutussa paikassa - ja vielä myöhemmin Naukion koulussa. Mieleen ovat jääneet erityisesti ulkomaanreissut. 60-luvun alussa kuusaalaiset eivät juuri ulkomailla käyneet, mutta Kaikupa kävi. Se matkasi Kossilan linja-autolla hovikuljettajanaan Uuno Hänninen Ruotsin kautta Saksaan Mülheimiin.
- Seuraavakin matka, Itävallan Spittaliin, tehtiin linja-autolla. Itse asiassa kahdella, meitä oli niin paljon, kun mukana oli "turistit" eli laulajien puolisoita. Se oli huikeaa menoa Alppien yli. Etumainen bussi meni kauheaa serpentiinitietä meidän edellä. Se ei taipunutkaan mutkassa ja alkoi peruuttaa. Pitkä perä roikkui laidan yli rotkon päällä, ja yksi meidän auton naisista kiljui että tonne en mene. Mutta ei häntä poiskaan laskettu, Risto naureskelee.

Spittalissa tuli pronssia.

Spittalin kuorokilpailuissa Kaiku sai pronssimitalin. Seuraava ulkomaanmatka tehtiin Unkariin Debreceniin Bela Bartok -festivaaleille. Siellä tuli hopeaa. Joku vuosi eteenpäin Kaiku oli Hollannissa ja voitti kultaa. Seuraava matka oli SuLaSolin palkkiomatka Norjan Hamariin.
- Ne oli hienoja retkiä. Meikäläisen ulkomaanmatkat oli alussa paljolti musiikkimatkoja.

Jo Spittalissa tavattu unkarilaiskuoro kävi vastavierailulla Kuusankoskella pariinkin kertaan. Kaikulaiset majoittivat Budapestin yliopistokuoron laulajia, ja joistakin tuli pysyviä ystäviä. Kaiku otti ohjelmistoonsa unkarilaisia lauluja, joita Hilkka Norkamo suomensi. Hänhän oli suomentanut paljon muutakin, mm. koululaisten laulukirjaan lukuisia lauluja.

Tähtihetkiä oli oman maan kamarallakin. Risto Taavitsainen kertoo, miten komeaa oli konsertoida Kouvolassa yhdessä Radion kamarikuoron kanssa 70-luvulla.
- Se oli huipulle pääsyä. Seuraavana vuonna olin jollain kurssilla Orivedellä ja siellä oli myös Radion kamarikuorosta tuttu johtaja Harald Andersen. Hän osoitti minua:"Muistatko, miten me taas esitimmekään tämän?" Meikäläinen oli aika polleeta, Risto nauraa.

Harald Andersen harjoituttaa Kaikua v. 1972

Johtajaksi kahdelle kuorolle

Hilkka Norkamo ilmoitti Norjan-matkan aikana, että hän joutuu lopettamaan johtamisen.
- Tehtävää tarjottiin minulle ja arvelin pystyväni siihen. Samaan aikaan Kuusankosken Mieslaulajista tultiin pyytämään minua johtajaksi. Luin myöhemmin heidän pöytäkirjastaan, että minua ennen oli kysytty monia muitakin, mutta kukaan muu ei tullut. Joutuivat tyytymään minuun, Risto kertoilee avoimeen tapaansa.

Kumpikin kuoro suunnitteli juhlakonserttiaan, kun sai Riston johtajakseen.
- Alku oli rankka. Olimme Liisa-vaimon kanssa saaneet kaksoset, ja minä olin neljänä iltana viikossa kuoroharjoituksissa. Minusta juhlakonsertit menivät kohtuullisesti, Kaiun 70- ja Mieskuoron 30-vuotiskonsertti. Kaiku päätti osallistua myös Heikki Klemetin syntymän satavuotisjuhliin Vaasassa. Me osallistuimme A-sarjan kilpailuun ja pääsimme toiseksi. Pakolliset tehtävät olivat huikean vaikeita, mutta hopeaa tuli. Tosin osanottajia ei ollut kovin monta, mutta hyvältä tuntui, Risto kertoo.

Risto harjoituttaa "kartanokuoroa" Norjan-matkalla.

Hilkka Norkamon lähtiessä muutamat pitkään laulaneet jäivät pois kuorosta. Moni oli varmaan odottanut sopivaa hetkeä, milloin raaskisi lopettaa, ja tämä oli sellainen. Joitakin uusiakin liittyi. Seuraavana vuonna Kaiku oli lähdössä vuosittaiseen Tampereen Sävel -tapahtumaan, mutta Risto sairastui. Yksi kuorolaisista, Tapio Maasalo, johti kuoroa hänen tilallaan, ja esiintyminen meni hyvin.
- Mutta pikku hiljaa, kun rupesimme harjoittelemaan vain kerta viikkoon, se lähti jotenkin lipsumaan. Minä lopetin vuonna -82 tai -83 siihen, että kun oli harjoiteltu kirkon Kauneimmat joululaulut -konserttiin, niin sinne ei tullut kuin kourallinen sakista. Ja lauloivat huonosti. Ilmoitin pikkujouluissa, etten enää tule. Luottamuspula. Kuoro jatkoi vielä jonkin aikaa ilman minua, Risto Taavitsainen muistelee.

Eläkkeellä ei ehdi vetää lonkkaa

Koulusta Risto jäi eläkkeelle vuonna -92. Turha kuvitellakaan, että Taavi jättäisi musiikin, vaikka kuulo ja ääni eivät ole entisellään. Kerran viikossa hän harjoittelee Karelan kanssa. Se on tanhuryhmä Kasareikan soittoporukka, "tytäryhtye". Sen alku on Riston mielestä niin hullu, että se on pakko kertoa.
- Menin joskus -91 tai -92 säestämään Kasareikan tanssijoita Tähteen koululle ja kuulostelemaan syksyn suunnitelmia. Sieltä tuli pari entistä naistanhuajaa ja ilmoitti minulle: me perustetaan nyt yhtye ja sinä olet meidän johtaja. Siitä se alkoi. Me harjoitellaan samana iltana Tähteen koululla, tanhuajat juhlasalissa ja me soittajat jossain luokassa. Pekka Penttilä, tanhuporukan vetäjä,  lähettää meille kappaleita harjoiteltavaksi.

Busuki, mandoliini, viulut, piano - Ristolla on kaikki hallinnassa

Karelalla ja Kasareikalla on kysyntää.
- Huomenna on tunnin mittainen keikka Kouvolassa. Ei niitä esiintymisiä nyt niin kauheasti ole, tänä vuonna joku 8-9. Wetreillä Weikoillakin on ollut tänä vuonna jo 39 keikkaa - minut on siihenkin ryhmään pyydetty pelimanniksi. Soitamme vanhaa tanssimusiikkia sota-ajoilta asti - siihen en nuotteja tarvitse. Mutta kaikesta johtamisesta olen luopunut ja siirtynyt takarivin Taaviksi. Karelaa johtaa nyt Lasse Lindberg.

Ryhmät eivät lopu tähänkään. Risto soittaa myös Tsantalissa, jolla on ohjelmistossaan mm. kreikkalaista musiikkia. Riston soitin on busuki. Tänä vuonna Tsantalin tahti on ollut hiljaisempi, mutta Veturissa he ovat käyneet vuosittaisella keikallaan.
- Jos kaverit eivät harjoittele, minä en lähde esiintymään.

Kuorot ovat vieneet Risto Taavitsaisen elämästä paljon aikaa, mutta:
- Se on mieluisaa hommaa. Yhdessä me sitä teemme, me erilaiset, eri kokoiset ja näköiset ihmiset, me saadaan tällaista yhteistä syntymään. Aivan mahtavaa. Ostin pari vuotta sitten retroradion, jonka päällä on levylautanen. Soitan sillä joskus Kaiun levyttämää laulua Siel on kauan jo kukkineet omenapuut ja kuuntelen, mitä onkaan saatu aikaan.

Lisää Kaiku-kuorosta täällä:
http://minkuusas.blogspot.fi/2015/11/kaiku-kuoro-hilkka-norkamon-aika.html