Kotikulmilla ennen ja nyt II

Kävellään taas lenkki kotikulmilla katsomassa, miten maisema on muuttunut. Moni rakennus on  poistunut, paljon on rakennettu tilalle ja muutoksia vanhoihin taloihin on tehty. Mielenkiintoista sekin, että tärkeiden paikkojen nimiä emme puheessamme vaihda, vaikka käyttötarkoitus olisi jo ihan toinen kuin alkuaan. Pappila on pappila, vaikka se on viimeksi palvellut kirkkoherran asuntona vuonna 1992.

PAPPILA

Kuusankosken seurakunnan pappila 1930-luvulla. Polin.

Vuonna 1919 perustettu Kuusankosken seurakunta rakensi Kymiyhtiön tuen turvin kirkkoherralleen asunnon Kymijoen rantöyräälle. Talo valmistui vuonna 1923. Sen suunnitteli rakennusmestari Wolmar Forsberg, mutta Kymiyhtiö teetti rakentajana siihen muutoksia kirkkovaltuuston luvalla arkkitehti Bertel Liljequistilla. Ympärille rakennettiin talousrakennuksia, joista ei nyt ole jäljellä yhtään. Talossa toimi myös kirkkoherranvirasto, joka sai oman sisäänkäynnin itäpäätyyn vuonna 1934, ja siinä se toimi vuoteen 1980, jolloin se siirtyi vastavalmistuneeseen seurakuntakeskukseen. Vuonna 1971 kirkkoherran perhe muutti virka-asuntoon Maunukselantien kerrostaloon.

Pappila 2015

Talo oli uhanalainen 80-luvun taitteesssa, kun luottamuselinten perustama työryhmä päätyi kuntotarkastuksen jälkeen ehdottamaan sen purkamista. Kiireellinen kutsu Museovirastoon arkkitehti Maire Mattiselle, hänen vierailunsa paikalla ja hänen painavan kannanottonsa julkaiseminen paikallisissa lehdissä saivat päättäjät ymmärtämään talon kulttuurihistoriallisen arvon.

Pappila peruskorjattiin uudelleen kirkkoherran asunnoksi, ja sellaisena se toimi 1983-1992. Tämän jälkeen pappila oli vuokralla, nyt se on yksityisomistuksessa. Talo itsessään näyttää samanlaiselta kuin 20-luvulla. Ympäriltä ovat kuitenkin kadonneet talousrakennukset ja keskustan suunnalla kasvanut kaksinkertainen täysimittainen kuusiaita. Pappilan lähipiiriin talon länsipuolelle on rakennettu rivitaloalue. (Rakennuksen tiedot Rurik Wasastjernan teoksesta Kolme tehdasta yksi kunta 2)

KESKUSTA

Matka jatkuu kohti keskustaa. 1970-80-luvuilla keskusta näytti tältä. Lähinnä jokea oli keltainen liiketalo, aukion toisella laidalla Yhdystalo. Yhdystalo paloi, kun sen alakerran ravintolaan heitettiin pommi. Kesti vuosia ennen kuin keltaisen talon omistajat saattoivat purkaa rakennuksen. Vanhassa kuvassa jyristelee Kossilan bussi, Ärrää ei ole vielä rakennettu, mutta Penan grilli on valmiina palvelemaan illalla konsuista palaavia koululaisia ja varttuneempia nälkäisiä.

Palaneen Yhdystalon tilalle nousi aikanaan kauppakeskus Kuusaantori kuin Fenix tuhkasta, uudessa kuvassa oikeassa laidassa. Sen vasemmalla puolella näkyy Kansantalo. Molempien liiketiloissa on käynyt liikehdintä viime vuosina. Mitähän käy, kun KSAO:n opiskelijat siirtyvät talosta Kouvolaan ammattikoulun tiloihin.Uudempikin kuva on jo vanhentunut: Kuusaantie tie siirtyi viime vuonna sijansa verran länteen. Aakee laakee keskustan keskeisellä paikalla on historiaa, nyt odotellaan puistoa viimeistelemään näkymää. Tori on siirretty kirkon itäpuolelta parkkipaikan ja liikekeskuksen väliin; moni ei tykkää asiasta. Marjoja ja perunoita melkein parkkipaikalla, leipäjono tukkii kävelyliikennettä...


KUNNANTALO

Kunnantalon rakentajia, oikeassa laidassa isoisäni Otto Piirikkälä

Jatketaan kohti kirkkoa, ihmetellään vanhaa kunnantaloa/kauppalantaloa/kaupungintaloa/ Tekniikka- ja ympäristötaloa. Nythän se on luonteva osa kaupunkikuvaa, mutta mikä ihme sai kunnanisät päättämään v. 1929 tämän eduskuntatalon rakentamisesta keskelle peltoja? Polinin kirjan kuvasta näkyy autius valtavan talon ympärillä, vielä paremmin maiseman ja rakennuksen ristiriita näkyy joissakin vanhoissa ilmakuvissa. Joku asiantuntija on analysoinut: koska Kymiyhtiöllä oli niin suuri mahti paikkakunnalla, kunnan - valtuustossa sosialisteilla 23 jäsentä, porvareilla 12 - täytyi nostaa omaa profiiliaan rakentamalla muhkea oma monumentti. Kunnan toimitalo valmistui vuoden 1931 lopussa. Lue lisää rakennusvaiheiden tarinaa Wasastjernan Kolme tehdasta, yksi kunta II:sta s. 291 lähtien.


Julius Polin kuvaa kunnantaloa teoksessaan Kymiyhtiön sivistyksellinen ja yhteiskunnallinen toiminta: "Kolmikerroksinen tulenkestävä talo kunnankansliaa, köyhäinhoitoa, valtuutettujen istuntoja, kirjastoa, pankkia ja muita kunnallisten koneistojen haaroja sekä kunnan virkailijoita varten on rakenteilla arkkitehti Georg Jägerroosin laatimien piirustusten mukaan. Kustannusarvio on n. 3 miljoonan markan paikkeilla."

Rurik Wasastjernan mukaan rinnastus eduskuntataloon sopii myös arkkitehtuurin puoleen, koska eduskuntatalon tavoin Kuusankosken kunnantalo "edustaa myöhäistä, pelkistettyä klassismia aikana jolloin funktionalismi oli jo lyönyt läpi". Wasastjernakin näkee tuollaisen talon tuossa ympäristössä lähes surrealistisena ilmestyksenä.

Viisikymmenluvulla kunnantalon ympäristö alkoi täyttyä liike- ja asuintaloista. Valtakadun varrelle samalle puolen tietä rakennettiin Kansallispankin talo vuonna 1951, vastakkaiselle puolelle Valtakatua nousivat kerrostalot alakerroissaan kauppahuoneistot, kunnantalon kupeeseen syntyi puisto. Kirkontornista vuonna 2015 otetussa kuvassa kunnantalo sulautuu hyvin pikkukaupunkimaisemaan.

Kuva: Raine Martikainen

Lähteet:
Julius Polin, Kymiyhtiön yhteiskunnallinen ja sivistyksellinen toiminta. Suom. Aukusti Simelius. 1932.
Rurik Wasastjerna, Kolme tehdasta, yksi kunta. Kuusankosken kaavoitus- ja rakennusperintö. 2015