Kesän ja syksyn satoa korjatessa voi samalla palailla lukuhaasteen pariin. Syyskuun teemana ovat kirjastoon ja kirjakauppoihin liittyvät kirjat:
https://kyyti.finna.fi/themes/custom/files/lukuhaasteen_miniessee_2024_09.pdf
Nina Lykke, Emme ole täällä pitämässä hauskaa
Hyvä että lukuhaaste esitteli alkuvuodesta norjalaiskirjailija Nina Lykken, joka oli siihen asti minulle tuntematon suuruus. Nappasin hänen viimeksi suomennettunsa pikalainahyllystä, ja huomasin vasta sitten, että se sopii mainiosti syyskuun kirjateemaan. Aihe kuin aihe, Lykke onnistuu kirjoittamaan siitä kepeän huumorin läpi ja samalla nyky-yhteiskunnan tyhmyyksiin tökkien.
Mieskirjailija on yksinäinen, tekstiä ei synny, ja hän on joutunut kirjallisuupiirien ulkokehälle. Nyt tulee kuitenkin kutsu kirjallisuusfestivaalin paneeliin, jossa hän joutuu kohtaamaan ahdinkonsa aiheuttajat. Lykke poimii miehen kautta esiin teemoja, joita viime vuosina on nostettu esiin suurella tuohtumuksella ja yksimielisyydellä (ainakin naisten keskuudessa). Kulttuurinen omiminen, seksuaalinen ahdistelu (oli se totta tai ei), itsensä ilmaisemisen vapaus (toisten epämukavuuden kustannuksella), vääränlaisten termien käyttö (ei saa sanoa transvestiitti!).
Lykke itse protestoi hullutuksia vastaan, tässä kuten kahdessa aiemminkin suomennetussaan. Hänen päähenkilönsä on mies, herranen aika! Hän panee naiskirjailijan julkaisemaan totena väitteitä mieskirjailijan ahdistelusta, vaikka nainen itse on ollut se tyrkky. Hän katselee huvittuneena päivittäin sukupuoltaan vaihtavan miehen esiintymistä naisena - eikö Lykkelle mikään ole pyhää! Raikas näkökulma siihen, miten me somen ansiosta laukkaamme uusien moraalioppien (useimmiten naisten keksimien) perässä ja etsimme jatkuvasti lisää aiheita, joista voisimme suuttua.
Jenny Colgan, Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja
Valehtelisin, jos väittäisin lukeneeni Colganin kirjan pikavauhtia vain saadakseni viipyillä ihanissa Skotlannin maisemissa. Ne olivat kyllä suuri syy siihen, että kirjaa oli vaikea laskea käsistään. Loch Nessin rannalla oleva kartano, kumpuilevat ja vuoristoiset maanmuodot, alati vaihteleva sää ja Colganin taito kuvailla kaikkea tätä tempaavasti, se pani jopa etsimään Skotlannin seuramatkoja netistä. Turhaan, muuten.
Mutta tällä bestselleristillä on myös taito kehitellä juoni kiinnostavilla ihmisillä ja koukuttavilla pulmilla. Lopputuloksen arvaa jokainen, mutta matkalla siihen saa pohdittavakseen esim. lapsen mykkyyden ja kaltoinkohdeltujen nuorten oireilun syitä. Syyskuun teemaan sopiva teos tarjoaa tietysti myös rakkaudentunnustuksen kirjoille. Niistä on monissa tilanteissa viihdykkeen ja ajankulun lisäksi myös lohtua ja pakoa parempaan tai pahempaan maailmaan kuin lukija oma on.
Kate Thompson, Kirjasto sodan keskellä
Kirjat, tarinat, romantiikka, rakkaus, usein myös ihan arkinen uusiin maailmoihin vievä kertomus antavat lohtua ja hengähdystauon kauheuksien keskellä. Lontoossa toimi toisen maailmansodan aikaan metrotunneliin siirretty kirjasto ympärillään tuhansien ihmisten kokoinen yhteisö monine palveluineen. Tähän todelliseen historiaaliseen ympäristöön Thompson on kehittänyt menevän ja koskettavan juonen kahden kirjastonhoitajan toiminnasta tunnelioloissa ja heidän yksityiselämästään.
Tämän kirjaston asiakkaat olivat pääasiassa naisia - miehet olivat sodassa - ja ahmivat mieluiten rakkausromaaneja. Kirjastonhoitajat Clara ja Ruby haalivat heille luettavaa ja puolustivat kevyttäkin kirjallisuudenlajia niitä tiukkapipoja vastaan, jotka halusivat mieluummin kieltää lukemisen kokonaan kuin sallia työn ja sodan uuvuttamille naisille "roskan" ahmimisen. Metrokirjaston hoitajat pitivät tunnelissa asuville lapsille tarinahetkiä, opettivat näitä jopa lukemaan, ja neuvoivat vaivihkaa apua hakevia aikuisia naisia ehkäisy- ja aviokriisiasioissa jakamalla aiheesta kertovia puolisalaisia lehtisiä.
Thompson osaa koukuttaa latelemalla salaisuuksia, jotka lukija haluaa saada selville. Hän rakentaa henkilöistään eläviä ihmisiä, jotka yrittävät pärjätä pommitusten ja kuoleman keskellä kuka työhönsä uppoutuen, kuka viinaa litkien. Romanttisten käänteiden keskellä lukija saa eteensä valtavan määrän kuvausta sodan merkillisistä vaikutuksista - liitopommien tuhoista tunneliyöpyjien maskien eukalyptustippoihin. Kirjan viimeiset sivut kertovat, kuinka totta kaikki kerrottu on. Kirjailija on tehnyt lukemattomia haastatteluja kirjastoväen ja sodan kokeneiden kanssa ja kahlannut tietenkin kirjalliset lähteet.
Tyyliltään kepeä jännitystä, rakkautta, kauhua ja romantiikkaa tihkuva kirja on upea ylistys lukemiselle, kaikenlaisille kirjoille ja kirjastoille.
Shaun Bythell, Elämäni kirjakauppiaana
Shaun Bythell on ihan oikea kirjakauppias. Hän myy käytettyjä kirjoja skotlantilaisessa pikkukaupungissa Wigtownissa. Työstään ja elämästään hän on kertonut blogissaan kommentoiden melko suorasukaisesti asiakkaitaankin, ja suositun sivuston tekstejä on koottu yhden vuoden varrelta kirjaksi.
Ihana kirja, myös näin toisella lukemalla. Se antaa uutta tietoa vanhojen kirjojen hankkimisesta - tavallisesti tyhjenevistä kodeista ja kuolinpesistä - kirjojen arvottamisesta, taistelusta pian kaikkinielevän kirjamyyjän Amazonin kanssa ja kaikesta kirjojen myyntiin liittyvästä oheistouhusta festareineen vierailuineen. Herkullisinta luettavaa on asiakkaiden käytöksen kuvailu. Kirjaan päätyneet esittävät typeriä kysymyksiä ("saatteko kaikki kirjat lahjoituksena"), heittävät käsittämättömiä kommentteja ("hänellä oli haluamani kirja, mutten ostanut, koska niitä oli vain yksi"), laukovat epäkohteliaita ja pahansuopia huomautuksia tai istuvat takan edessä nojatuolissa tuntikausia lukemassa hyllyistä kantamiaan kirjoja ja lähtevät ostamatta mitään, puhumattakaan että panisivat kirjat takaisin paikoilleen.
Henkilökuntaan kuuluu osan viikkoa myös nainen nimeltä Nicky, jonka työnä olisi myydä ja järjestää kirjoja. Hän kuitenkin aiheuttaa lähinnä sekasortoa Bythellin järjestelmässä ja saa tämän pahoinvoivaksi järjestäessään Herkkuperjantaisin tuliaisia pöytään roskalavalta.
Tekisi mieli päästä käymään tuossa sokkeloisessa hurmaavassa kirjakaupassa. Minä en ainakaan sättisi kauppiasta valikoimasta enkä tinkisi hinnasta enkä takuulla haluaisi skottien tavoin pahoittaa noin työlleen omistautuneen ihmisen mieltä.
