Kyyti-lukuhaaste suosittelee elokuulle kahdenlaisia kirjoja:
- 110 vuotta Tove Janssonin syntymästä
tai
- Muun suomenruotsalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
https://kyyti.finna.fi/themes/custom/files/lukuhaasteen_miniessee_2024_08.pdf
Sanna Tahvanainen, Mitä perhoset tekevät sateella?
Piti olla huumaava romaani sokaisevasta rakkaudesta. Ei ollut huumaava, jätti kylmäksi. Normaalisti lukijana samastuu edes päähenkilöön ja alkaa toivoa tälle parasta. Tässä tarinassa ei ollut yhtään henkilöä, jonka kohtalo kiinnostaisi, sen verran oudosti keskeiset ihmiset toimivat.
Nyt kannattaa lopettaa, etten karkota mahdollisia lukijoita, jotka voisivatkin pitää tätä mestariteoksena. Mutta vielä kuitenkin kysyn: miksi päähenkilö on ammatiltaan niinkin erikoinen kuin meribiologian tutkijatohtori, eikä sitten kerrota merentutkimuksesta mitään? Ja mistä hänen rääsyläistaiteilijarakastettunsa on saanut rahaa/lainaa niin paljon, että voi hankkia Ahvenanmaalta kartanon? Ja kuinka kustantaja on innostunut tarinasta, jossa vain haahuillaan epäkiinnostavasti paikasta toiseen eikä kellään ole edes ajatuksenpoikasta oman napansa ulkopuolisesta maailmasta?
Joonatan Tola, Hullut ihanat linnut
Ystävän suosittelema Tolan kirja kiilasi elokuun lukuhaastesuositusten ohi. Kun sen kerran otti käteen, oli vaikea keskeyttää lukemista. Tola jatkaa Punaisen planeetan tyylillä perheen elämän kuvausta. Tarina pohjautuu hänen omiin lapsuudenkokemuksiinsa mutta on fiktiota. Ei väliä, se riipaisee oli kaikki tapahtunut tai ei. Tyyli on samaa verbaalihurjastelua, jossa posketon huumori ja traagiset kohtalot nivoutuvat toisiinsa niin, että lukijaa itkettää ja naurattaa yhtä aikaa mutta ei ahdista.
Elämää katsellaan kuusivuotiaan ja siitä vanhenevan pojan silmin. Hän hoivaa ja vahtii juuri leskeksi jäänyttää äitiään, joka ei mitenkään pysty hoitamaan kotiaan eikä neljää lastaan. Pikkupojalle tämä on ihan normaalia. Hän yrittää pitää tunnelmaa korkealla, käydä koulua sisarustensa tavoin ja samalla järjestellä asioita, joita ei lasten pitäisi joutua hoitelemaan. Tarina näyttää, miten joka lapsi käsittelee kohtaloaan vääntymällä eri tavoin sijoiltaan mutta selviää lopulta perhekodin turvassa edes jotenkin tolpillaan seisovaksi aikuiseksi. Vihdoinkin heillä on koti, jossa aikuiset pitävät huolta.
"Ensimmäisenä menin jääkaapille ja aukaisin sen. Kävin yläkerrassa ja palasin takaisin jääkaapille, avasin oven, ja taas sama ällistys: täällähän on ruokaa! Tätä alituista jääkaapilla ramppaamista jatkui ensimmäiset viisi vuotta, ja lopulta jääkaappiin piti asentaa riippulukko, jolloin oireet vähän helpottivat."
Aili Somersalo, Mestaritontun seikkailut
Heti lähti käsistä Kyyti-lukuhaasteen antamien vinkkien noudattaminen. Mestaritonttu piti lukea, kun näin millaisen vaikutuksen Keski-Suomen museon lastenhuoneen hyllyssä oleva vanha kirja teki nuoreen sukulaiseen. Hän toisteli haltioituneena "tämä on ihana kirja" ja kertoi lukeneensa sitä pienenä. Kirjaa ei saa ostettua enää kaupoista, mutta kirjastosta sen tuore painos tietenkin löytyi.
Ei ihme, että fantasiakirjat ovat nykyisin niin suosittuja nuorten aikuisten keskuudessa - niin äänikirjoina kuin printtiversioinakin - jos kerran he ovat lapsesta asti tottuneet lukemaan jotain näin mielikuvituksellista. Satumaan Mestaritonttu lähtee maailmalle pahastuttuaan kuninkaan moitteista ja joutuu noidan aluksi hyväntahtoisiin pauloihin. Sitten alkaa paljastua salaisuuksia, kallioon teljetty prinsessa ja kuuseksi taiottu veli, jotka pitäisi vapauttaa. Vuonna 1919 julkaistu satu sisältää huikean määrän kimaltavaa ja tultasyöksevää rekvisiittaa, takaa-ajoja ja pakoja, kumottuja fysiikan lakeja ja tietysti oikeanlaisia loppuhuipennuksia. Mummo kyllä selviää hienosti punotusta sadusta, nelivuotiaalle se taitaa olla vielä liian hc:tä. Odotetaan muutama vuosi, niin saadaan klassikosta enemmän irti.
